Ilkeintä/ruminta mitä vanhemmat ovat sinulle sanoneet?

Äitini luuli että panin kaikkia miespuolisia kavereitani, ja väitti että isä erosi äidistä koska ei jaksanut minua enää katsoa.

Kun olin pieni niin isäni sanoi että parempi olla hiljaa kuin laulaa kun ei kerran osaa laulaa. Ja kun onnessani piirsin niin tuli naureskelemaan että mikä tuokin on olevinaan.

Kun olin 12v. niin tuli uimahallissa sanomaan että olen lihava. Ja teininä en tietenkään osannut edes meikata ym ym.

Isä sanoi "mistä minä tiedän kuka on sun isäs".  Ei ole unohtunut, eikä ollakaan enää tekemisissä (tosin muista syistä).

Olen kuulemma pilannut äitini koko elämän ja olin vahinkolapsi. 

Olen kuulemma ihan kuin isäni jota äitini vihaa ja on kehitellyt tälle kaiken maailman diagnoosit (narsisti, sosiopaatti, psykopaatti). Todellisuudessa olemme kaksi hyvin erilaista ihmistä.

Isäni sanoi että olen aivoton lihapää jolla ei ole muuta käyttöä kuin kylän miesten poljettavaksi huoraksi. En saanut kotoa rahaa lukiokirjoihin ja perheeni ei myöskään järjestänyt minulle lakkiaisia. Onneksi kirjastonhoitaja toi minulle kukan lakkiaisissa etten jäänyt kukattomaksi.

Äitini toivoi, etten koskaan saisi omia lapsia, koska ei haluaisi kenenkään olevan samanlainen kuin minä.

tätä ei ole sanottu suoraan päin naamaa, mutta on annettu ymmärtää, että olen arvoton, koska en ole poika. isä siis tuota mieltä

Äitini puhutteli minua aina mummoni nimellä kun oli vihainen (anoppinsa, jota vihasi syvästi).

"Mikä sinäkin luulet olevasi"

"ite oot ton kyrpäs valinnut" (tarkoitti miestäni)

"kyllä sinä olet niin ahne ja itsekäs ihminen"

"tarviiko sun juosta panemassa ympäri kyliä" (olin neitsyt)

Tästä listasta tulisi pitkä, jos vain viitsisin muistella...

Aina ihana ja rakastava äitini sanoi, että en merkitse hänelle mitään. Työ ja hänen lapsenlapsensa kuulemma vain merkitsee. Äidillä on kyllä nyt vaikea hetki elämässään, mutta silti tuo satuttaa.

olin ehkä 4-luokalla kun sain kuulla että olen läski jos painan yli 50kg

(50-kiloisena mun painoindeksi olisi jo alle 19)

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 09:27"]Äitini luuli että panin kaikkia miespuolisia kavereitani
[/quote]

Sama!!! Kertan kun äiti soitti ja kerroin olevani poikapuolisen ystäväni luona käymässä, hän suunnilleen sanoi, että ei pidä tuollaisesta huoraamisesta

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:40"]

Kun olin 17v, äitini sanoi minulle: näytät ihan huoralta.
Olin pukeutunut lyheen hameeseen ja meikannut, menossa ulos.
Se satutti niin syvältä, että en ole koskaan unohtanut sitä vaikka olen jo +40.

:(

[/quote]

Varmaan moni muukin saattaisi ajatella tuontyyppisestä pukeutumisesta noin. Mutta sulla on ollut silti hyvä lapsuus, kun pahimmat kuulemasi sanat ovat koskeneet pukeutumistasi, eivät sinua.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:10"]

Varmaan moni muukin saattaisi ajatella tuontyyppisestä pukeutumisesta noin. Mutta sulla on ollut silti hyvä lapsuus, kun pahimmat kuulemasi sanat ovat koskeneet pukeutumistasi, eivät sinua.

[/quote]

Pukeutuminenkin on osa ihmistä. Ja huoraksi haukkuminen, edes sellaisen näköiseksi, on todella törkeää. Etenkin omalta vanhemmalta.

Lisäksi minusta tässä on turha arvottaa ja arvailla ihmisten kokemuksia, että kenellä on huonoin/parempi kokemus lapsuudestaan näiden vanhempien kommenttien perusteella.

Huoran penikka. 

Äitini sanoi noin. :D

Isäni sanoi: "Mitä sä mistään tiedät, sähän oot ihan rikkinäinen ihminen!" No olin ollut rikkinäinen, kiitos isäni henkisen ha fyysisen pahoinpitelyn :D tuolloin en enää ollut, koska olin käynyt terapiassa, valmistunut yliopistosta hyvään ammattiin ja löytänyt miehen. Isöni ei vaan kestänyt sitä, että olin selvinnyt hänestä huolimatta.

Muita helmiä tämän narsistin suusta:

"Sä olet niin kliinisen kylmä ja tunteeton" (pidän itseäni erittäin tunteellisena, jopa liiallisuuksiin asti)

"Tajuutko sä että kukaan ei pidä susta, kaikki puhuu siitä sun selän takana"

Muuten hyvä, mutta tiedän että hän heijasttaa omia heikkouksiaan ja pelkojaan noihin "herjoihin".

Voi herranjumala mitä vanhempia! En voi millään käsittää. Tuollainen on täysin oman kokemusmaailmani ulkopuolella.
.
Olen pahoillani, että tuollaisia vanhempia on olemassa.

Tässä minun tapauksessa ilkeintä on sanomatta jättäminen, muutama vuosi sitten (olin vielä alaikäinen) minulta meni luottotiedot vanhempieni takia. Äitini ei ole asiaa vieläkään pyytänyt anteeksi. Suuttuu vaan aina kun otan asian puheeksi.

Mun äiti jaksoi aina muistuttaa mua painosta, pukeutumisesta(vääränlaiset vaatteet) ja siitä etten osannut tehdä "oikeita" naistentöitä(esim.kutominen,ompeleminen,siivoaminen jne..) Hän haukkui mut myös surkeaksi äidiksi ja huonoksi kasvattajaksi.->Ironista sillä luulin,että hän oli sitä! :D Isäni tyytyi välillä haukkumaan lesboksi tai huoraksi kännipäissään!

Olen kasvattanut kuitenkin vahvan itsetunnon enkä anna omien vanhempieni "epäonnistuneen" kasvatustavan vaikuttaa.. Yritän olla itse parempi vanhempi omalle jälkikasvulleni. :)

Voimia kaikille vanhempiensa jyräämiksi joutuneille! Älkää antako heidän epävarmuutensa pilata teidän "minäkuvaa". Olkaa sen yläpuolella. :)

En muista enää miten olin pukeutunut, mutta ilmeisesti äitini mielestä näytin naurettavalta, sillä ulkona autoon noustessa äiti sanoi "kuuntele kun harakatkin nauraa sinulle". Sen jälkeen oon aina jollain oudolla tavalla vihannut harakoita..

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 10:36"]Voi herranjumala mitä vanhempia! En voi millään käsittää. Tuollainen on täysin oman kokemusmaailmani ulkopuolella.
.
Olen pahoillani, että tuollaisia vanhempia on olemassa.

[/quote]

Samaa minä täällä kauhistelen. :/