Ilkeintä/ruminta mitä vanhemmat ovat sinulle sanoneet?

Up

Kaivoin tämän ketjun esiin ja voin sanoa, että itku tuli, kun tuijotti niitä yli 150 yläpeukkua, jotka minun kokemukseni oli kerännyt. Voin laskea yhden käden sormilla ne ihmiset, joille olen asian aiemmin kertonut. Kahdelta sain kylmää vettä niskaan, kahdelta ymmärrystä.
Kiitos myös kauniista sanoista ja voimantoivotuksista.

"Hohhoijaa.", kun aloin itkeä keskustellessani äidin kanssa ensimmäistä kertaa ystäväni väkivaltaisesta kuolemasta. Jatkossa keskustelemme sitten taas säästä, kuten aina ennenkin. 

Isä sanoi huoraksi ja äiti lihavaksi. Lihava olinkin, mutta voi kun vanhemmat olisivat kannustaneet ja auttaneet mua teininä mun ruokavalion kanssa, eivätkä olisi raahanneet herkkuja kaupasta koko ajan mulle. Ei se lihavaksi haukkuminen paljoa auttanut, pahensi vain oloa ja söin yhä enemmän ja enemmän.

Mitä tälle ketjulle kuuluu?

243, tiedätkö että on sellaisia vanhempia, jotka mitätöivät viattomia lapsia. Lapsiia, jotka eivät ymmärrä vielä mitään tuosta. Lapset, joita omat vanhemmat vähättälevät, haukkuvat, alistavat ja lapset eivät ymmärrä edes sanoa tai tehdä mitään vanhempia vastaan. Mutta lapset arvostavat ja rakastavat vanhempiaan. Kunnes sitten, vanhempana lapset saavat tietoa, vertauskuvia ja oppivat elämään normaalien ihmisten kanssa. Silloin nämä aikuiset lapset vasta ymmärtävät, miten väärin heitä on kohdeltu. Aikuisuudesta sitten se elämä, jona voisi täysin keskittyä normaalielämän iloihin ja suruihin, menee kotoa saatujen traumojen selvittämiseen. Ne tuntemukset ovat järkyttäviä, kun ymmärtää, että ei ollut oikein, että esim. vanhemmat ryyppäsivtä alastomina muiden vanhempien kanssa lapsien edessä. Ja lapset arkoina sitä katselivat. Sen jälkeen tytärtä haukutaan huoraksi, tytärtä, joka oli arka ja hiljainen.

Terveissä ihmissuhteissa toisen ihmisen terve arvostus tulee luonnostaan, niin ettei sitä tarvitse ajatellakaan. Näissä pipipäisissä perhetapauksissa omien vanhempien arvostus katoaa sen myötä, kun ymmärtää mitä vanhemmat ovat tehneet, eivät mitään oppineet vaan jatkavat haukkumista, mitätöimistä, syrjimistä, kaiken lyttäämistä maanrakoon mikä vain lapseen liiittyykin,  niinkauan, kun lapsi (aikuinen) vain on elossa. Ja tämä on äärimmäisen sairasta käytöstä vanhemmilta, josta sietäisi tuomita henkisestä väkivallasta.

Mene mene mene.

Äitin viimeset sanat sairaalassa.

Äiti : sua oli paljon kivempi katsoa laihana
Isä: kato ittees, et näytä edes ihmiseltä!

Kun olin käynyt sukupuolenkorjausleikkauksessa niin äiti sanoi että näytän ihan venäläiseltä huoralta

Kun olin 12-vuotias sanoi isäni :"Piru vieköön ,että sinutkin siitin!" oikeastaan en silloin edes tiennyt mitä se tarkalleen ottaen  tarkoittaa ,mutta pahalta se tuntui kuitenkin jo äänensävystä.

Isäni teki mieli (omien sanojensa mukaan) ampua pääni irti haulikolla.

Olin tuolloin 10-vuotias ja istuin hiljaa auton takapenkillä. Hän yritti ilmeisesti peruuttaa ja istuin väärässä kohtaa.

Sairaanhoitajan ammatti on ihan paska ammatti. (Kun kerroin päässeeni opiskelemaan sairaanhoitajaksi)

Toivottavasti tajuat opiskella lisää. (Valmistujaispäivänäni)

Olet liian itsekäs ollaksesi sairaanhoitaja.

Näitä on lukuisia. Aina on vähätelty ja lytätty kaikkea, mitä olen tehnyt.

Sanokaa että olette päässeet haistattamaan kamalille vanhemmille aikuisiällä? Kai karma on antanut pahoille vanhemmille samalla mitalla takaisin?

Ei ole tarvetta, eikä halua tehdä muille pahaa, vaikka itselle tehty. Karmasta tiedä, enkä välitä. Haluan vain elää ymrpäristössä, joissa kohdellaan kaikkia ihmisiä ihmisinä, normaalisti.

Isäni sanoi minulle "painu vittuun mun kodistani äläkä tule takaisin". En ole tullut. Olin tuolloin jo aikuinen ja asuin omassa kodissa, minulla oli oma perhe. Onneksi omat lapseni eivät kuulleet tuota. 

No meillä on normaalia että paska lentää. Iskä on äkkipikainen ja saattaa sanoa kyl aika karuja juttuja, mutta se on vaan sen tyyli, mulla taitaa olla sama..Ne unohtuu pian.

Isällä oli tapana haukkua ulkonäkö kun lähdin jonnekin bileisiin. Et kai sä tuon näköisenä lähde. En tosiaankaan ollut missään paljastavissa vaatteissa, kritiikki oli sitä etten ollut tarpeeksi nätiksi itseäni laittanut vaikka kovasti yritin. Kun on ruma on ruma.

Meidän perhettä kiusasi raivopäinen persoonallisuushäiriöinen sukulainen, ja jos uskalsin suuttua, mua verrattiin häneen. Vaikka olin todellisuudessa kiltti ja ujo.

Äiti sanoi, että veljeni masennus on minun syytäni.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 08:49"]

Isäni sanoi minulle "painu vittuun mun kodistani äläkä tule takaisin". En ole tullut. Olin tuolloin jo aikuinen ja asuin omassa kodissa, minulla oli oma perhe. Onneksi omat lapseni eivät kuulleet tuota. 

[/quote]Esim. tämän olen kuullut usein. Mutta menee läpi korvien. Kirjoitin siis aiemmin tuon että meidän perheessä, ainakin osassa normikäytöstä.

"Pakostihan sussa on jotain vikaa kun sua kiusataan koulussa." (Koulukiusattu lähes koko peruskoulun ajan)

"Muuttaisit jo pois kotoa." (Olin 17v tuolloin)

"Ei susta lukioon menijäksi ole." (Peruskoulun ka ysillä 8.4)

"Voisit mennä autokouluun niin olisi perheessä joku kuski. Maksat sen autokoulun ja auton sitten ihan itse." 

Onhan noita, iso osa on jo unohtunut mutta aika turvaton kiintymyssuhde mulla oli mun vanhempiini. Ikinä eivät kannustaneet mihinkään ja olin vielä kaiken lisäksi väärää sukupuoltakin kaiketi. Veljiäni meinaan kohdeltiin hyvin ja saivat aina haluamansa, oli pyyntönä sitten uusi tietokone tai mikä vaan. Itse pyysin esim. 13v synttärilahjaksi kasettisoitinta, arvatkaa sainko sen..