Ilkeintä/ruminta mitä vanhemmat ovat sinulle sanoneet?

Mummoni tuli huoneeseen kun olin vaihtamassa paitaa ja naureskellen sanoi jotain suuntaan ' sustahan on tullu läski ', hyvä jos käyn sen luona kerran kahdessa vuodessa. Kannan kaunaa ikuisuuksiin tuosta kommentista.

Sitten vielä vanhemmat kieltävät kaiken, eivät he ole mitään tehneet. Kasvatuksessa ei ainakaan ole mitään vikaa. Tytär puhuu omiaan ja on ihan pimeä, sillä on nyt joku ongelma. Tekisi mieli printata tämä ketju ja lähettää postissa, niin voisivat lukea kuinka paljon pimeitä lapsia onkaan. Katsotaan sitten uudelleen, kuka on pimeä ja riittääkö se termi edes, ei taida riittää. Hiljaiseksi voi vähän vetää.

Sain 17-vuotiaana kuulla isältäni että "Tapa vaan ittes! Siitä vaan!". Olin siis tuolloin masentunut ja koulukiusattu ja uhannut tappaa itseni (tämä siksi että halusin tehdä selväksi että minulla on OIKEASTI paha olla ja että saisin jotain huomiota ja apua isältä asiassa). Kotonakin meni huonosti koska ilmapiiri oli paha isän alettua seurustelemaan lapsia vihaavan naisen kanssa johon en koskaan saanut mitään yhteyttä. Olin niin yksin koulussa ja kotona vaikka noissa paikoissa olin ihmisten ympäröimänä. :(
Itsemurhayritys toteutukin muutamia kuukausia tuon jälkeen... Nuo ajat tulee kalvamaan ja vaikuttamaan minuun iäti. T: ihminen joka pitää itseään aina muita huonompana

Te, jotka tuollaisista olette selvinneet, olette kyllä ne kaikkein vahvimmat!!

Paljon halauksia teille <3

http://www.vauva.fi/keskustelu/4407246/ketju/ilkeinta_ruminta_mita_siskonne_veljenne_ovat_teille_sanoneet

Kun olin pikkutyttö, ja satuin kiukuttelemman, niin äitini sanoi, että piru istuu olkapäälläni ja se tuntuu vieläkin pahalta.

t. mummeli, joka ei ole ikinä loukannut omia lapsiaan.

Mä olen ihan järkyttynyt :(((( Niin järkyttynyt ! Miten te olette noin vahvoja ja teistä on tullu järki-ihmisiä? Sitä Mä vaan mietin, kun oma lapsi kamppailee masennuksen kourissa, on hyvässä hoidossa ja ollaan toiveikkaita. Että kun me tuetaan häntä koko perhe ja koitetaan auttaa ja SILTI paraneminen on kovin vaikeaa. Ja te, ketkä on kotoa saaneet vain paskaa niskaan, olette pystyneet hankkimaan omaa perhettä ja elämään hyvää elämää ja olemaan onnellisiakin. Teille kaikille toivon vaan parasta !!!!

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 18:41"]

Aivan hirveitä vanhempia. Jaksamista kaikille väärin kohdelluille. Itse en olisi tekemisissä tuollaisten kanssa.

[/quote]

En ole tekemissä enää vanhempieni kanssa, henkisen väkivallan vuoksi.  Äitini ei näytä, eikä kerro kenellekään ulkopuoliselle tekemistään vahingoista. Hän esittää varsinaista enkeliä. Veikkaan, kun häneltä on kysytty, mitä minulle kuuluu, vastauksena on että kai sillä siellä hyvin menee. Ja vaihtaa puheenaihetta. Jos häneltä kysyisi, että kävikös x jouluna ja kävittekö kirkossa, olisi vastaus että eeei me jaksettu lähteä. Kysymys, että koska viimeksi näitte, niin siinä voisi olla jo vähän enemmän takeltelua, ympäripyöreä vastaus siihenkin. Ja vaihtaa puheenaihetta. Tuosta voi jo vähän päätellä, että ei ole tytärtä aikoihin näkynyt. Ja että ilmassa on jotain outoa. Olet silloin ehkä juuri tekemisissä tällaisen äidin kanssa.

Kauheita juttuja :( Iso halaus kaikille, ootte käyneet läpi niin paljon paskaa ettei tosikaan. Ootte melkoisia selviytyjiä kun olette täällä kirjoittamassa!

Omat kokemuksrt on tosi kesyjä näihin verrattuna, vanhempani kuitenkin tahtoivat hyvää mutta välillä mokasivat. Yksi juttu on erityisesti jäänyt mieleen. Olin lapsena laiha ja murrosiässä pyöristyin vähän, tuli rinnat ja lantiota ja sopeutuminen muuttuneeseen kroppaan kävi hitaasti. Kun painoin 55 kg (olen 165 cm pitkä) äiti sanoi että olin käymässä pulskaksi, piti varoa etten lihoisi. No, olin jo ennen tuota tuntenut oloni läskiksi ja aloin rajoittaa syömisiä. Paino laski 52 kg jolloin äiti sanoi että olin liian laiha ja luut törröttää rumasti. Isä myötäili vieressä. Mulla on ollut ongelmia syömisen ja ruumiinkuvan kanssa teinivuosista lähtien, vaikka kunnon syömishäiriöön asti ei ole mennyt.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 16:16"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 14:52"]

Kauheaa, että tällaisia vanhempia on... En itse ole kuullut vanhemmiltani yhtään pahaa sanaa. Vähän ohi aiheesta, mutta saanko jotenkin telepaattisesti lähettää teille vastanneille kaikki kauniit sanat, joita itse olen vanhemmiltani kuullut? "Rakastan sinua." "Sinusta tulee isona kaunis." "Oletpa taitava!"

Ja mummoni sanoo aina, että kuinka heille on sattunut niin ihanat lapset ja lapsenlapset.

[/quote]

Tässä kohtaa se itku sitten tuli. Sanasi otan lämpimin tuntein vastaan. Hienoa lukea välistä terveiden vanhempien sanoja. Noin sen pitää ollakin. Itse kehun muita, kannustan ja ilmaisen positiivisia asioita ihmisistä kun aihetta vähänkin on, mutta sanat rakastan sinua ovat minulle hurjan vaikeat.

[/quote]

Hyvä, että sanot muille ystävällisiä asioita. Toivottavasti saat itsekin kuulla niitä läheisiltäsi. Ja jos sanat ovat vaikeita, niin ainahan voi halata. Pysykää vahvoina!

t. tuon ekan viestin kirjoittaja

Tunnistin niin monesta vastauksesta omien vanhempieni käyttäytymistä, etten epäile hetkeäkään, etteivätkö viestit olisi totta. Lapselle on myös aivan sama, sanooko äiti/isä rumasti juovuksissa vai selvinpäin.

Kyllä tämä totisinta totta on, omalta kohdaltanikin. Hämmästyin, miten monilla muilla on samaa ollut. Laittaa myös miettimään, kuinka paljon tätä todelisuudessa on ja siitä vaietaan. Ja mitä sille voisi tehdä? Ainakin voi aukaista omat silmät ja puuttua nätisti tilanteeseen, jos huomaa henkisen tai fyysisen väkivallan merkkejä. Jokainen voi tehdä ainakin senverran, että voi kehua vierasta lasta. Eikä mene mukaan lapsen haukkumiseen, jota lapsen vanhempikin voi tehdä.

5-vuotiaana olisin halunnut osallistua balettikerhoon, jossa ystäväni kävi. Kerroin siitä äidille ja äiti sanoi että minun ei kannata, koska meidän suvun naisille kasvaa niin isot tissit. Muistan pettymyksen ja tyhmän syyn ikuisesti.

Aikuiset kuvittelee että lapsille voi suoltaa mitä tahansa paskaa ja lapset unohtaa. Muistakaa että typeryydet joita lauotte saattaa pysyä siellä lapsen päässä ikuisesti.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:00"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 16:16"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 14:52"]

Kauheaa, että tällaisia vanhempia on... En itse ole kuullut vanhemmiltani yhtään pahaa sanaa. Vähän ohi aiheesta, mutta saanko jotenkin telepaattisesti lähettää teille vastanneille kaikki kauniit sanat, joita itse olen vanhemmiltani kuullut? "Rakastan sinua." "Sinusta tulee isona kaunis." "Oletpa taitava!"

Ja mummoni sanoo aina, että kuinka heille on sattunut niin ihanat lapset ja lapsenlapset.

[/quote]

Tässä kohtaa se itku sitten tuli. Sanasi otan lämpimin tuntein vastaan. Hienoa lukea välistä terveiden vanhempien sanoja. Noin sen pitää ollakin. Itse kehun muita, kannustan ja ilmaisen positiivisia asioita ihmisistä kun aihetta vähänkin on, mutta sanat rakastan sinua ovat minulle hurjan vaikeat.

[/quote]

Hyvä, että sanot muille ystävällisiä asioita. Toivottavasti saat itsekin kuulla niitä läheisiltäsi. Ja jos sanat ovat vaikeita, niin ainahan voi halata. Pysykää vahvoina!

t. tuon ekan viestin kirjoittaja
[/quote]vahinko alapeukku, oli pakko mainita. Voimia teille väärin kohdelluille.

Vanhemmat, jotka ovat kaltoin kohdelleet lasta, jatkavat sitä silloinkin kun lapsi on aikuinen. "Rikollinen" jatkaa toimintaa, jos ei jää kiinni.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:14"]

Miksi näitä konkreettisia kokemuksia ei näy missään julkisuudessa. Mutta esim. alkoholismista tulee asiaa joka tuutista. Syitä pitäisi tarkastella rehellisesti päivänvalossa, eikä vain seurauksia ihmetellen. Kiehuttaa. Nuo vanhempien sanomiset ovat aivan järkyttäviä ja laittaa mettimään, miten lapsi kärsii aikuisenakin noista. Kunnianloukkaus on tuomittavaa, mutta vanhempien henkinen väkivalta lasta kohtaan ei, kyllä mättää.

[/quote]

Olen miettinyt että pitäisikö omat lapsuus ja nuoruusajan päiväkirjat julkaista vaikka jossain blogissa. Ottaisi nimet pois, niin ettei niistä tunnistaisi ketään. Juurikin sen takia että tuntuu ettei normaaleilla ihmisillä ole oikeasti mitään käsitystä siitä miltä tuntuu elää lapsena alkoholistikodissa. Eikä varmasti niilläkään jotka lastensa seurassa ryyppäävät.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:14"]

Miksi näitä konkreettisia kokemuksia ei näy missään julkisuudessa. Mutta esim. alkoholismista tulee asiaa joka tuutista. Syitä pitäisi tarkastella rehellisesti päivänvalossa, eikä vain seurauksia ihmetellen. Kiehuttaa. Nuo vanhempien sanomiset ovat aivan järkyttäviä ja laittaa mettimään, miten lapsi kärsii aikuisenakin noista. Kunnianloukkaus on tuomittavaa, mutta vanhempien henkinen väkivalta lasta kohtaan ei, kyllä mättää.

[/quote]

Olen miettinyt että pitäisikö omat lapsuus ja nuoruusajan päiväkirjat julkaista vaikka jossain blogissa. Ottaisi nimet pois, niin ettei niistä tunnistaisi ketään. Juurikin sen takia että tuntuu ettei normaaleilla ihmisillä ole oikeasti mitään käsitystä siitä miltä tuntuu elää lapsena alkoholistikodissa. Eikä varmasti niilläkään jotka lastensa seurassa ryyppäävät.

[/quote]

Kyllä pitäisi! Hyvä ratkaisu olisi. Normaaleilla ihmisillä ei todellakaan ole käsitystä, eikä ymmärrystä. Auttaisi heille niin, että eivät enää syrjisi kaltoinkohdeltuja. Ja tärkein apu tulisi heille, jotka eivät ole uskaltaneet kertoa, mitä kotona tapahtuu. Moni kuvittelee, että on ainoa.

Kyllä suomalainen rikkinäinen koti mahtuu yhtä lailla mediaan, kuten adoptio, alkoholismi, transsukupuolisuus, homoliitot, pedofilia, kaiken lajin rikokset poliisitv:een asti. Kaivataan sitä totuutta niillä sanoilla, kun se todellisuudessa on! Eikä ympäripyöreitä ilmaisuja rikkinäisestä kodista kun vanhemmat joi, haukkui ja hakkas ja minä siitä sitten selvisin. Noita on ollutkin välillä mediassa, ei ne mitään auta. Niistä saa vain kuvan, että no vanhemmat oli vähän tuollaisia ja eihän tuossa nyt mitään, juttu vaan tehty jutun takia.

Laita vaan blogi alulle! Tiedän yhden, joka yritti hetken kirjoittaa ympäripyöreitä, mutta ei pystynyt kirjoittamaan todellisuudesta, oli niin rikki.

Mitenkäs hoituisi muiden tarininoiden lähettäminen blogiisi? Kysyn, kun en noista tiedä. Sähköpostilla kai, anonyymina? Itsekin voisin tekstiä sinne lähettää, mutta en halua tulla tunnistetuksi. Ainakaan vielä.:) Kynnys on kyllä madaltunut, kun huomaan etten olekaan ainoa. 

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:14"]

Miksi näitä konkreettisia kokemuksia ei näy missään julkisuudessa. Mutta esim. alkoholismista tulee asiaa joka tuutista. Syitä pitäisi tarkastella rehellisesti päivänvalossa, eikä vain seurauksia ihmetellen. Kiehuttaa. Nuo vanhempien sanomiset ovat aivan järkyttäviä ja laittaa mettimään, miten lapsi kärsii aikuisenakin noista. Kunnianloukkaus on tuomittavaa, mutta vanhempien henkinen väkivalta lasta kohtaan ei, kyllä mättää.

[/quote]

Olen miettinyt että pitäisikö omat lapsuus ja nuoruusajan päiväkirjat julkaista vaikka jossain blogissa. Ottaisi nimet pois, niin ettei niistä tunnistaisi ketään. Juurikin sen takia että tuntuu ettei normaaleilla ihmisillä ole oikeasti mitään käsitystä siitä miltä tuntuu elää lapsena alkoholistikodissa. Eikä varmasti niilläkään jotka lastensa seurassa ryyppäävät.

[/quote]

Kyllä pitäisi! Hyvä ratkaisu olisi. Normaaleilla ihmisillä ei todellakaan ole käsitystä, eikä ymmärrystä. Auttaisi heille niin, että eivät enää syrjisi kaltoinkohdeltuja. Ja tärkein apu tulisi heille, jotka eivät ole uskaltaneet kertoa, mitä kotona tapahtuu. Moni kuvittelee, että on ainoa.

Kyllä suomalainen rikkinäinen koti mahtuu yhtä lailla mediaan, kuten adoptio, alkoholismi, transsukupuolisuus, homoliitot, pedofilia, kaiken lajin rikokset poliisitv:een asti. Kaivataan sitä totuutta niillä sanoilla, kun se todellisuudessa on! Eikä ympäripyöreitä ilmaisuja rikkinäisestä kodista kun vanhemmat joi, haukkui ja hakkas ja minä siitä sitten selvisin. Noita on ollutkin välillä mediassa, ei ne mitään auta. Niistä saa vain kuvan, että no vanhemmat oli vähän tuollaisia ja eihän tuossa nyt mitään, juttu vaan tehty jutun takia.

Laita vaan blogi alulle! Tiedän yhden, joka yritti hetken kirjoittaa ympäripyöreitä, mutta ei pystynyt kirjoittamaan todellisuudesta, oli niin rikki.

Mitenkäs hoituisi muiden tarininoiden lähettäminen blogiisi? Kysyn, kun en noista tiedä. Sähköpostilla kai, anonyymina? Itsekin voisin tekstiä sinne lähettää, mutta en halua tulla tunnistetuksi. Ainakaan vielä.:) Kynnys on kyllä madaltunut, kun huomaan etten olekaan ainoa. 

[/quote]

En tiedä vain pystyisinkö edes tuohon. Päiväkirjat on yläkaapissa. Kädet alkaa vapista pelkästä ajatuksesta että ottaisi ne esille ja lukisi niitä. Lukiessa unohtaa että tapahtumista on yli kaksikymmentä vuotta. Asiat tuntuu samalta kuin silloin kun on kirjoittanut ne päiväkirjaan. Jokohan sitä olisi niin tukevalla maalla, että oma mieli kestäisi noiden asioiden läpi käymisen uudelleen.

Olen ihan sanaton. Vanhempien julmuudella ei näytä olevan mitään rajoja. Olen niin pahoillani puolestasi :( 

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:13"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 14:01"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 13:34"]

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:14"]

Miksi näitä konkreettisia kokemuksia ei näy missään julkisuudessa. Mutta esim. alkoholismista tulee asiaa joka tuutista. Syitä pitäisi tarkastella rehellisesti päivänvalossa, eikä vain seurauksia ihmetellen. Kiehuttaa. Nuo vanhempien sanomiset ovat aivan järkyttäviä ja laittaa mettimään, miten lapsi kärsii aikuisenakin noista. Kunnianloukkaus on tuomittavaa, mutta vanhempien henkinen väkivalta lasta kohtaan ei, kyllä mättää.

[/quote]

Olen miettinyt että pitäisikö omat lapsuus ja nuoruusajan päiväkirjat julkaista vaikka jossain blogissa. Ottaisi nimet pois, niin ettei niistä tunnistaisi ketään. Juurikin sen takia että tuntuu ettei normaaleilla ihmisillä ole oikeasti mitään käsitystä siitä miltä tuntuu elää lapsena alkoholistikodissa. Eikä varmasti niilläkään jotka lastensa seurassa ryyppäävät.

[/quote]

Kyllä pitäisi! Hyvä ratkaisu olisi. Normaaleilla ihmisillä ei todellakaan ole käsitystä, eikä ymmärrystä. Auttaisi heille niin, että eivät enää syrjisi kaltoinkohdeltuja. Ja tärkein apu tulisi heille, jotka eivät ole uskaltaneet kertoa, mitä kotona tapahtuu. Moni kuvittelee, että on ainoa.

Kyllä suomalainen rikkinäinen koti mahtuu yhtä lailla mediaan, kuten adoptio, alkoholismi, transsukupuolisuus, homoliitot, pedofilia, kaiken lajin rikokset poliisitv:een asti. Kaivataan sitä totuutta niillä sanoilla, kun se todellisuudessa on! Eikä ympäripyöreitä ilmaisuja rikkinäisestä kodista kun vanhemmat joi, haukkui ja hakkas ja minä siitä sitten selvisin. Noita on ollutkin välillä mediassa, ei ne mitään auta. Niistä saa vain kuvan, että no vanhemmat oli vähän tuollaisia ja eihän tuossa nyt mitään, juttu vaan tehty jutun takia.

Laita vaan blogi alulle! Tiedän yhden, joka yritti hetken kirjoittaa ympäripyöreitä, mutta ei pystynyt kirjoittamaan todellisuudesta, oli niin rikki.

Mitenkäs hoituisi muiden tarininoiden lähettäminen blogiisi? Kysyn, kun en noista tiedä. Sähköpostilla kai, anonyymina? Itsekin voisin tekstiä sinne lähettää, mutta en halua tulla tunnistetuksi. Ainakaan vielä.:) Kynnys on kyllä madaltunut, kun huomaan etten olekaan ainoa. 

[/quote]

En tiedä vain pystyisinkö edes tuohon. Päiväkirjat on yläkaapissa. Kädet alkaa vapista pelkästä ajatuksesta että ottaisi ne esille ja lukisi niitä. Lukiessa unohtaa että tapahtumista on yli kaksikymmentä vuotta. Asiat tuntuu samalta kuin silloin kun on kirjoittanut ne päiväkirjaan. Jokohan sitä olisi niin tukevalla maalla, että oma mieli kestäisi noiden asioiden läpi käymisen uudelleen.

[/quote]

Ymmärrän hyvin.  Voih, ideasi on niin hyvä kuitenkin, kumpa joku lähtisi blogistiksi. Henkilön pitäisi olla sellainen, joka on itse kokenut kaltoinkohtelua. Hän osaisi valita tekstejä blogiin, hän ymmärtäisi. Joku voisi tehdä siitä myös pienen elämäntyönsä, eikö blogeista ole mahdollista tienatakin jotain...