Ilkeintä/ruminta mitä vanhemmat ovat sinulle sanoneet?

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 11:07"]

Minulle oli ikkunan edessä sellainen musta pimennysverho, joka oli vuosien saatossa revennyt yhdestä kohdasta. Olin vaihtamassa yöpaitaa päälleni, kun äitipuoli lampsi huoneeseeni, huomasi verhon olevan rikki ja minun ilman paitaa. Tokaisi "Paljasteletko täällä itseäsi/olet samanlainen huora kuin äitisi". Olin 11v.

"Sun äitisi tekee  *tähän selitys siitä mitä kaikkea mies ja nainen tekevät sängyssä*, sun äitisi on huora/lumppu" - äitipuoli, ollessani ekaluokkalainen. Näin sain tietää seksistä. 

"Sun äidistä ei tule koskaan sellainen äiti kuin haluaisit" - äitipuoli, ollessani 4-12v

Istuin ja itkin huoneessani taas kaikkea mitä äitipuoli oli huutanut jne. Isä oli tullut kotiin ja äitipuoli valehdellut isälle minun olevan niin sitä ja tätä. Isä tuli huoneeseeni ilmoittamaan että "Mä häpeän että sä olet mun tytär". Olin 11v. Tilanteen teki vielä nöyryyttävämmäksi se, ettei minulla ollut päällä paitaa (olin taas laittamassa yövaatteita siinä samassa päälleni.)

Olimme menossa jonkun puolisukulaisen lapsen ristiäisiin, kun laitoin päälleni minulle osoitetun juhlahameen. "Tarviiko sun näyttää ihan lutkalta" - Isä, ollessani 10v

Olin kertomassa isälle millainen meininki kotona on aina kun hän on poissa. Äijä läppäisi minua päähän ja karjaisi "Älä valehtele!". Olin about 7v. Tänä päivänä ihmettelee miksen koskaan kertonut hänelle mitä kaikkea talossa tapahtui.

"Sä olet itsekäs paska" -äitipuoli, ollessani 12v. Olin pyytänyt uutta talvitakkia, kun edellisen hihat olivat liian lyhyet.

"Meidän liitto voisi paremmin jos sua ei olisi" - äitipuoli, ollessani 4-12v.

"Kuole pois" -äitipuoli, ollessani 4-12v

Haukkumisia ulkonäöstä, esim. "huoranvaaleat hiukset" (ei värjätyt), "niin läski ettei sulle voi ostaa vaatteita kaupoista" kuljin siis veljien vanhoissa vaatteissa, luullen että olen oikeasti sairaalollisen lihava. Myöhemmin kun näin valokuvia itsestäni siltä ajalta, olen ollut hoikka.

Äitipuolella oli tapana koulusta tullessani (ala-aste) repiä vaatekaapista kaikki vaatteeni alas, viskoa minua tavaroilla ym. riehumista. "Painu vittuun täältä/muuta vittuun" oli tavalliset ja arkipäiväiset lauseet. 

Tässä oli vain pieni murunen arjestani. Päivittäisiä raivokohtauksia, fyysistä väkivaltaa, nöyryytystä opettajien edessä, uhkailuja, herjaamista... opettaja huomasi jonkin olevan vialla ollessani 12v. Ensin minulle jutteli terveydenhoitaja, sitten koulukuraattori, koulupsykologi ja hänen kauttaan kävin Lastenlinnassa kahdella terapeutilla.

"Sä käyt terapiassa siksi ettet syytä meitä sitten kun alat käyttämään huumeita" - Isä, ollessani 12v

Lisättäköön vielä, ettei äitini seksuaalikäyttäytymisessä ollut mitään poikkeavaa, mutta kesti vuosia tajuta tämä, vaikka asuin hänen kanssaan. En ollut lapsena nähnyt häntä pitkiin aikoihin sairautensa vuoksi. 

[/quote]

0.O  Kauheeta!!

Jouduin koko lapsuuteni todistamaan väkivaltaa, kun mielenterveysongelmainen isäni hakkasi ja pahoinpiteli veljeäni. Itse sain muutaman kerran selkääni ja nyrkistä, mutta pääsin vähemmällä. Äitini ei uskaltanut puuttua hakkaamiseen ja haukkumiseen. Muistan ikäni esim. sen kun isäni sanoi veljelleni, että "vielä joku päivä tapan sinut". Haukkuminen ja vähättely oli niin jokapäiväistä, että siihen turtui ja jotenkin onnistui olemaan henkisesti jossakin muualla kuin siinä kauheassa tilanteessa, joka oli meneillään. Pahimmalta tuntui kun.oma isä sanoo sanat "sinua ei ole kukaan ikinä rakastanut eikä tule ikinä rakastamaan" :(.

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:55"]

Mutsi sano joskus teininä että oli virhe tehdä mut. Totesin siihen että olisit nielly.

[/quote]

Toivottavasti tää ees vähän kirpas äitiäs.  Hyvin sanottu.

Mä oon ihan sanaton. Vittu miten hirveitä ihmisiä! Virtuaalihalaus kaikille teille!

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 12:18"]

Kun olin nuori, minulle tapahtui seksuaalistaväkivaltaa.. Äitini häpesi asiaa ja käski oitää suun kiinni. Tekijä pääsi kuin koira veräjästä ja aloin voimaan vielä huonommin. Oireilin vuosia ja kävin samalla puhumassa ammattiauttajan kanssa.. Kun vuodet vieri tänäkin päivänä tuo akka tokaisi että puhutko sä sielä edes totta kun sä sielä jatkuvasti käyt.. 

Olen hieman eksynyt tässä maailmassa. Ikääkin on jo 30+

olen valmis kävelemään jäille..

[/quote]

Etkä kävele, kun sä olet selviytyjä!! Usko pois. <3

Sairasta touhua tässä murheellisten laulujen maassa. Oletteko te avautuneet noista asioista ystävillenne?

[quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 13:09"]

Itse olen kans rikkinäisestä perheestä. Vanhemmat erosi kun olin pieni ja jäin asumaan isän kanssa. Isä otti, kuten itse asian ilmaisee, laastarinaisen. Myös meillä harrastettiin tätä, että äiti(puoli) ärsytti niin kauan, kunnes sai minusta haluamansa raektion, jonka kanteli isälle. Äpuolella oli tapana tökkiä minua vatsaan ja haukkua puolustuskyvyttömäksi nössöksi, hannariksi, likarätiksi jne., niin kauan kunnes ärsyynnyin ja löin häntä. Lyönnistä riemastuneena hän kanteli isälleni, joka tietenkin veti ympäri korvia. Tämä luisui tilanteeseen, jossa ÄP keksi milloin mitäkin juttuja isälle kerrottavaksi, ja aina sain isältä fyysisen rangaistuksen kun tämä tuli kotiin.

Yhtenä päivänä, ollessani kuudennella luokalla, opettaja käski minun seuraamaan tätä. Hän vei minut neuvotteluhuoneeseen, jossa minua odottivat koulukuraattori, rehtori, isä, äp ja joku jota en tunnistanut. Isä oli vihainen ja pettynyt, eikä katsonut minuun päinkään. ÄP taas hymyili minulle isän viereltä. Rehtori kysyi, onko minulla jotain tunnustettavaa. Ei ollut. Piinaava tilanne jatkui, kunnes eteeni lyötiin joku penaali. Olin aivan äimistynyt. Penaali avattiin ja sieltä paljastui muoveissa olleita pyyhekumeja. Olin kuulemma varastanut ne koulusta. Lopulta tein mitä olin tehnyt viimeiset kymmenen vuotta. Tunnustin teon, jota en ollut tehnyt. Ei ollut muuta keinoa päästä pois siitä tilanteesta :(      olo oli nöyryytetty vielä kuukausia tapahtuneen jälkeen. Sellainen oli ollut minulle normaalia elämää kauan, mutta sinä päivänä siitä tehtiin julkista. Koko koulun henkilökunta omaa opettajaa myöden piti minua varkaana.  

Eräänä päivänä, neljän vanhana, join ulkona kuravettä. Isä huusi minua idiootiksi ja typeräksi, ja tivasi että miksi sellaista piti mennä tekemään. Vastasin, että halusin tulla kipeäksi. Yksi jatkokysymys ("Miksi?") isältä, niin hän olisi kuullut minun oivaltaneeni, että kipeänä saa olla sylissä.

[/quote]

Sun äitipuolesi on ollut ihan sirpalaamas-tasoa... :(

Aivan hirveitä kokemuksia teillä. Voin fyysisesti pahoin...

Luin kaikki ja oli hyvin tuttua. Ei tarvitse kirjoittaa omia samalaisia kokemuksia, koska saitte, te rakastetut lapset, jo käsityksen. Minun rakkaimmat ystävät tietävät mutta eivät kaikkea. Kyllä siitä sellainen syvähäpeä on jäänyt, vaikka sen pystyykin järjellä ymmärtämään. Olen käynyt terapiassa aikuisena ja pidän itsestäni. Uskallan nähdä totuuden lapsuudestani ja terapeutin tuella sain lopultakin rajattua ne henkilöt pois elämästäni, jotka ovat myrkyllisiä ja tuhoavia. Ja minulla itselläni on hyvä elämä, on rakkautta, on ystäviä ja on mielekäs työ. He eivät kyenneet tuhoamaan minua. En tämän tien käyneenä kykene näkemään valtavaa merkitystä siinä, kuka lapsen synnyttää tai kuka hänet siittää. Se on puhdasta kemiaa, biologiaa. Vasta lapsen rakastaminen tekee vanhemmaksi. 

Minäkin olen samastunut Eerikaan. Olen todella onnekas (sic!), ettei äitini tappanut minua. (159 jatkaa)

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 01:16"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 13:09"]

Itse olen kans rikkinäisestä perheestä. Vanhemmat erosi kun olin pieni ja jäin asumaan isän kanssa. Isä otti, kuten itse asian ilmaisee, laastarinaisen. Myös meillä harrastettiin tätä, että äiti(puoli) ärsytti niin kauan, kunnes sai minusta haluamansa raektion, jonka kanteli isälle. Äpuolella oli tapana tökkiä minua vatsaan ja haukkua puolustuskyvyttömäksi nössöksi, hannariksi, likarätiksi jne., niin kauan kunnes ärsyynnyin ja löin häntä. Lyönnistä riemastuneena hän kanteli isälleni, joka tietenkin veti ympäri korvia. Tämä luisui tilanteeseen, jossa ÄP keksi milloin mitäkin juttuja isälle kerrottavaksi, ja aina sain isältä fyysisen rangaistuksen kun tämä tuli kotiin.

Yhtenä päivänä, ollessani kuudennella luokalla, opettaja käski minun seuraamaan tätä. Hän vei minut neuvotteluhuoneeseen, jossa minua odottivat koulukuraattori, rehtori, isä, äp ja joku jota en tunnistanut. Isä oli vihainen ja pettynyt, eikä katsonut minuun päinkään. ÄP taas hymyili minulle isän viereltä. Rehtori kysyi, onko minulla jotain tunnustettavaa. Ei ollut. Piinaava tilanne jatkui, kunnes eteeni lyötiin joku penaali. Olin aivan äimistynyt. Penaali avattiin ja sieltä paljastui muoveissa olleita pyyhekumeja. Olin kuulemma varastanut ne koulusta. Lopulta tein mitä olin tehnyt viimeiset kymmenen vuotta. Tunnustin teon, jota en ollut tehnyt. Ei ollut muuta keinoa päästä pois siitä tilanteesta :(      olo oli nöyryytetty vielä kuukausia tapahtuneen jälkeen. Sellainen oli ollut minulle normaalia elämää kauan, mutta sinä päivänä siitä tehtiin julkista. Koko koulun henkilökunta omaa opettajaa myöden piti minua varkaana.  

Eräänä päivänä, neljän vanhana, join ulkona kuravettä. Isä huusi minua idiootiksi ja typeräksi, ja tivasi että miksi sellaista piti mennä tekemään. Vastasin, että halusin tulla kipeäksi. Yksi jatkokysymys ("Miksi?") isältä, niin hän olisi kuullut minun oivaltaneeni, että kipeänä saa olla sylissä.

[/quote]

Sun äitipuolesi on ollut ihan sirpalaamas-tasoa... :(
[/quote]
Näitä äitipuolia kuule on...oma äitipuoleni manipuloi isäni minua ja siskoani vastaan. Keksi mitä uskomattomampia valheita, olin varas, kiertopalkinto, narkkari, laiska, tyhmä, itsekäs, paska, esitin aina vain kipeää, vaikka olin kuumeessa, olin muka vain nirso, kun en saanut ruokaa kotona. Lopulta sai isän manipuloitua siihen pisteeseen, että pahoinpiteli siskoni useaan otteeseen ja kävi minuun kunnolla käsiksi. Ja paljon paljon muuta.

Iskän kanssa joskus teininä riitelin niin se sanoi että musta ei varmaan koskaan tule mitään :( Se tuntui pahalta koska jollain tavalla olin samaa mieltä, mutta en olisi halunnut kuulla sitä isän sanomana, vaan olisin ennemmin kaivannut kannustusta... 

No, on musta nykypäivänä jotakin tulossa sentään, ei mitään loisteliasta tulevaisuutta tiedossa mutta kuitenkin ammatti ja tavallinen hyvä elämä toivottavasti :)

Aivan hirveitä vanhempia. Jaksamista kaikille väärin kohdelluille.
Itse en olisi tekemisissä tuollaisten kanssa.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 01:26"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 01:16"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 13:09"]

Itse olen kans rikkinäisestä perheestä. Vanhemmat erosi kun olin pieni ja jäin asumaan isän kanssa. Isä otti, kuten itse asian ilmaisee, laastarinaisen. Myös meillä harrastettiin tätä, että äiti(puoli) ärsytti niin kauan, kunnes sai minusta haluamansa raektion, jonka kanteli isälle. Äpuolella oli tapana tökkiä minua vatsaan ja haukkua puolustuskyvyttömäksi nössöksi, hannariksi, likarätiksi jne., niin kauan kunnes ärsyynnyin ja löin häntä. Lyönnistä riemastuneena hän kanteli isälleni, joka tietenkin veti ympäri korvia. Tämä luisui tilanteeseen, jossa ÄP keksi milloin mitäkin juttuja isälle kerrottavaksi, ja aina sain isältä fyysisen rangaistuksen kun tämä tuli kotiin.

Yhtenä päivänä, ollessani kuudennella luokalla, opettaja käski minun seuraamaan tätä. Hän vei minut neuvotteluhuoneeseen, jossa minua odottivat koulukuraattori, rehtori, isä, äp ja joku jota en tunnistanut. Isä oli vihainen ja pettynyt, eikä katsonut minuun päinkään. ÄP taas hymyili minulle isän viereltä. Rehtori kysyi, onko minulla jotain tunnustettavaa. Ei ollut. Piinaava tilanne jatkui, kunnes eteeni lyötiin joku penaali. Olin aivan äimistynyt. Penaali avattiin ja sieltä paljastui muoveissa olleita pyyhekumeja. Olin kuulemma varastanut ne koulusta. Lopulta tein mitä olin tehnyt viimeiset kymmenen vuotta. Tunnustin teon, jota en ollut tehnyt. Ei ollut muuta keinoa päästä pois siitä tilanteesta :(      olo oli nöyryytetty vielä kuukausia tapahtuneen jälkeen. Sellainen oli ollut minulle normaalia elämää kauan, mutta sinä päivänä siitä tehtiin julkista. Koko koulun henkilökunta omaa opettajaa myöden piti minua varkaana.  

Eräänä päivänä, neljän vanhana, join ulkona kuravettä. Isä huusi minua idiootiksi ja typeräksi, ja tivasi että miksi sellaista piti mennä tekemään. Vastasin, että halusin tulla kipeäksi. Yksi jatkokysymys ("Miksi?") isältä, niin hän olisi kuullut minun oivaltaneeni, että kipeänä saa olla sylissä.

[/quote]

Sun äitipuolesi on ollut ihan sirpalaamas-tasoa... :(
[/quote]
Näitä äitipuolia kuule on...oma äitipuoleni manipuloi isäni minua ja siskoani vastaan. Keksi mitä uskomattomampia valheita, olin varas, kiertopalkinto, narkkari, laiska, tyhmä, itsekäs, paska, esitin aina vain kipeää, vaikka olin kuumeessa, olin muka vain nirso, kun en saanut ruokaa kotona. Lopulta sai isän manipuloitua siihen pisteeseen, että pahoinpiteli siskoni useaan otteeseen ja kävi minuun kunnolla käsiksi. Ja paljon paljon muuta.
[/quote]
Mikä näiden äitipuolten motiivi on? Silkka viha lasta kohtaan? Ja miten isät uskoo näitä juttuja, kääntyy omaa lasta vastaan, alkaa jopa pahoinpidellä? Tätä ihmettelin jo Eerikan tapauksen tultua julki.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 01:48"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 01:26"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 01:16"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 13:09"] Itse olen kans rikkinäisestä perheestä. Vanhemmat erosi kun olin pieni ja jäin asumaan isän kanssa. Isä otti, kuten itse asian ilmaisee, laastarinaisen. Myös meillä harrastettiin tätä, että äiti(puoli) ärsytti niin kauan, kunnes sai minusta haluamansa raektion, jonka kanteli isälle. Äpuolella oli tapana tökkiä minua vatsaan ja haukkua puolustuskyvyttömäksi nössöksi, hannariksi, likarätiksi jne., niin kauan kunnes ärsyynnyin ja löin häntä. Lyönnistä riemastuneena hän kanteli isälleni, joka tietenkin veti ympäri korvia. Tämä luisui tilanteeseen, jossa ÄP keksi milloin mitäkin juttuja isälle kerrottavaksi, ja aina sain isältä fyysisen rangaistuksen kun tämä tuli kotiin. Yhtenä päivänä, ollessani kuudennella luokalla, opettaja käski minun seuraamaan tätä. Hän vei minut neuvotteluhuoneeseen, jossa minua odottivat koulukuraattori, rehtori, isä, äp ja joku jota en tunnistanut. Isä oli vihainen ja pettynyt, eikä katsonut minuun päinkään. ÄP taas hymyili minulle isän viereltä. Rehtori kysyi, onko minulla jotain tunnustettavaa. Ei ollut. Piinaava tilanne jatkui, kunnes eteeni lyötiin joku penaali. Olin aivan äimistynyt. Penaali avattiin ja sieltä paljastui muoveissa olleita pyyhekumeja. Olin kuulemma varastanut ne koulusta. Lopulta tein mitä olin tehnyt viimeiset kymmenen vuotta. Tunnustin teon, jota en ollut tehnyt. Ei ollut muuta keinoa päästä pois siitä tilanteesta :(      olo oli nöyryytetty vielä kuukausia tapahtuneen jälkeen. Sellainen oli ollut minulle normaalia elämää kauan, mutta sinä päivänä siitä tehtiin julkista. Koko koulun henkilökunta omaa opettajaa myöden piti minua varkaana.   Eräänä päivänä, neljän vanhana, join ulkona kuravettä. Isä huusi minua idiootiksi ja typeräksi, ja tivasi että miksi sellaista piti mennä tekemään. Vastasin, että halusin tulla kipeäksi. Yksi jatkokysymys ("Miksi?") isältä, niin hän olisi kuullut minun oivaltaneeni, että kipeänä saa olla sylissä. [/quote] Sun äitipuolesi on ollut ihan sirpalaamas-tasoa... :( [/quote] Näitä äitipuolia kuule on...oma äitipuoleni manipuloi isäni minua ja siskoani vastaan. Keksi mitä uskomattomampia valheita, olin varas, kiertopalkinto, narkkari, laiska, tyhmä, itsekäs, paska, esitin aina vain kipeää, vaikka olin kuumeessa, olin muka vain nirso, kun en saanut ruokaa kotona. Lopulta sai isän manipuloitua siihen pisteeseen, että pahoinpiteli siskoni useaan otteeseen ja kävi minuun kunnolla käsiksi. Ja paljon paljon muuta. [/quote] Mikä näiden äitipuolten motiivi on? Silkka viha lasta kohtaan? Ja miten isät uskoo näitä juttuja, kääntyy omaa lasta vastaan, alkaa jopa pahoinpidellä? Tätä ihmettelin jo Eerikan tapauksen tultua julki.

[/quote] Liitä tuohon myös biologinen äiti, ainakin yksi tältä suunnalta. Ja isä, joka äidin supatusten jälkeen hoiteli meidät. On siinä kyllä ollut laamaskuviota, kieltämättä. Elin lapsena siinä uskossa, että vanhempani eivät olleet biologisia vanhempiani. Odotin päivää, koska siitä oikein minulle kerrottaisiin ja pääsisin mahdollisesti pois. Sitä päivää ei kuulunut. Aikuisena selvitin, että todella olivat biol. vanhempiani. Oli vaikeata uskoa. Petyin siitä että samalla tajusin, ettei missään ole niitä luulemiani rakastavia vanhempia, jonkalaisia olin kavereilla nähnyt.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 01:48"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 01:26"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 01:16"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 13:09"]

Itse olen kans rikkinäisestä perheestä. Vanhemmat erosi kun olin pieni ja jäin asumaan isän kanssa. Isä otti, kuten itse asian ilmaisee, laastarinaisen. Myös meillä harrastettiin tätä, että äiti(puoli) ärsytti niin kauan, kunnes sai minusta haluamansa raektion, jonka kanteli isälle. Äpuolella oli tapana tökkiä minua vatsaan ja haukkua puolustuskyvyttömäksi nössöksi, hannariksi, likarätiksi jne., niin kauan kunnes ärsyynnyin ja löin häntä. Lyönnistä riemastuneena hän kanteli isälleni, joka tietenkin veti ympäri korvia. Tämä luisui tilanteeseen, jossa ÄP keksi milloin mitäkin juttuja isälle kerrottavaksi, ja aina sain isältä fyysisen rangaistuksen kun tämä tuli kotiin.

Yhtenä päivänä, ollessani kuudennella luokalla, opettaja käski minun seuraamaan tätä. Hän vei minut neuvotteluhuoneeseen, jossa minua odottivat koulukuraattori, rehtori, isä, äp ja joku jota en tunnistanut. Isä oli vihainen ja pettynyt, eikä katsonut minuun päinkään. ÄP taas hymyili minulle isän viereltä. Rehtori kysyi, onko minulla jotain tunnustettavaa. Ei ollut. Piinaava tilanne jatkui, kunnes eteeni lyötiin joku penaali. Olin aivan äimistynyt. Penaali avattiin ja sieltä paljastui muoveissa olleita pyyhekumeja. Olin kuulemma varastanut ne koulusta. Lopulta tein mitä olin tehnyt viimeiset kymmenen vuotta. Tunnustin teon, jota en ollut tehnyt. Ei ollut muuta keinoa päästä pois siitä tilanteesta :(      olo oli nöyryytetty vielä kuukausia tapahtuneen jälkeen. Sellainen oli ollut minulle normaalia elämää kauan, mutta sinä päivänä siitä tehtiin julkista. Koko koulun henkilökunta omaa opettajaa myöden piti minua varkaana.  

Eräänä päivänä, neljän vanhana, join ulkona kuravettä. Isä huusi minua idiootiksi ja typeräksi, ja tivasi että miksi sellaista piti mennä tekemään. Vastasin, että halusin tulla kipeäksi. Yksi jatkokysymys ("Miksi?") isältä, niin hän olisi kuullut minun oivaltaneeni, että kipeänä saa olla sylissä.

[/quote]

Sun äitipuolesi on ollut ihan sirpalaamas-tasoa... :(
[/quote]
Näitä äitipuolia kuule on...oma äitipuoleni manipuloi isäni minua ja siskoani vastaan. Keksi mitä uskomattomampia valheita, olin varas, kiertopalkinto, narkkari, laiska, tyhmä, itsekäs, paska, esitin aina vain kipeää, vaikka olin kuumeessa, olin muka vain nirso, kun en saanut ruokaa kotona. Lopulta sai isän manipuloitua siihen pisteeseen, että pahoinpiteli siskoni useaan otteeseen ja kävi minuun kunnolla käsiksi. Ja paljon paljon muuta.
[/quote]
Mikä näiden äitipuolten motiivi on? Silkka viha lasta kohtaan? Ja miten isät uskoo näitä juttuja, kääntyy omaa lasta vastaan, alkaa jopa pahoinpidellä? Tätä ihmettelin jo Eerikan tapauksen tultua julki.
[/quote]
Viha? Kateus? Oma äitini kuoli ja oli isäni suuri rakkaus, joten johonkin se katkeruus piti kohdistaa. Mielellään sen akan lapsiin, jota mies suree. Miksi miehet uskovat? En todellakaan tiedä. Miehet ovat hyväuskoisia idiootteja, eikä heitä kiinnosta - pääasia, että joku pyörittää kotia ja tekee ruokaa pöytään. Ihan sama miten lapset voi.

"en olisi halunut toivonut teitä, vaan tehdä taidetta.." -äidin suusta.

Onneksi ovat kuitenkin niin rakastavaiset ja välittävät vanhemmat, että on osannut antaa möläytykset anteeksi.

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 01:59"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 01:48"]

[quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 01:26"][quote author="Vierailija" time="03.03.2015 klo 01:16"][quote author="Vierailija" time="02.03.2015 klo 13:09"] Itse olen kans rikkinäisestä perheestä. Vanhemmat erosi kun olin pieni ja jäin asumaan isän kanssa. Isä otti, kuten itse asian ilmaisee, laastarinaisen. Myös meillä harrastettiin tätä, että äiti(puoli) ärsytti niin kauan, kunnes sai minusta haluamansa raektion, jonka kanteli isälle. Äpuolella oli tapana tökkiä minua vatsaan ja haukkua puolustuskyvyttömäksi nössöksi, hannariksi, likarätiksi jne., niin kauan kunnes ärsyynnyin ja löin häntä. Lyönnistä riemastuneena hän kanteli isälleni, joka tietenkin veti ympäri korvia. Tämä luisui tilanteeseen, jossa ÄP keksi milloin mitäkin juttuja isälle kerrottavaksi, ja aina sain isältä fyysisen rangaistuksen kun tämä tuli kotiin. Yhtenä päivänä, ollessani kuudennella luokalla, opettaja käski minun seuraamaan tätä. Hän vei minut neuvotteluhuoneeseen, jossa minua odottivat koulukuraattori, rehtori, isä, äp ja joku jota en tunnistanut. Isä oli vihainen ja pettynyt, eikä katsonut minuun päinkään. ÄP taas hymyili minulle isän viereltä. Rehtori kysyi, onko minulla jotain tunnustettavaa. Ei ollut. Piinaava tilanne jatkui, kunnes eteeni lyötiin joku penaali. Olin aivan äimistynyt. Penaali avattiin ja sieltä paljastui muoveissa olleita pyyhekumeja. Olin kuulemma varastanut ne koulusta. Lopulta tein mitä olin tehnyt viimeiset kymmenen vuotta. Tunnustin teon, jota en ollut tehnyt. Ei ollut muuta keinoa päästä pois siitä tilanteesta :(      olo oli nöyryytetty vielä kuukausia tapahtuneen jälkeen. Sellainen oli ollut minulle normaalia elämää kauan, mutta sinä päivänä siitä tehtiin julkista. Koko koulun henkilökunta omaa opettajaa myöden piti minua varkaana.   Eräänä päivänä, neljän vanhana, join ulkona kuravettä. Isä huusi minua idiootiksi ja typeräksi, ja tivasi että miksi sellaista piti mennä tekemään. Vastasin, että halusin tulla kipeäksi. Yksi jatkokysymys ("Miksi?") isältä, niin hän olisi kuullut minun oivaltaneeni, että kipeänä saa olla sylissä. [/quote] Sun äitipuolesi on ollut ihan sirpalaamas-tasoa... :( [/quote] Näitä äitipuolia kuule on...oma äitipuoleni manipuloi isäni minua ja siskoani vastaan. Keksi mitä uskomattomampia valheita, olin varas, kiertopalkinto, narkkari, laiska, tyhmä, itsekäs, paska, esitin aina vain kipeää, vaikka olin kuumeessa, olin muka vain nirso, kun en saanut ruokaa kotona. Lopulta sai isän manipuloitua siihen pisteeseen, että pahoinpiteli siskoni useaan otteeseen ja kävi minuun kunnolla käsiksi. Ja paljon paljon muuta. [/quote] Mikä näiden äitipuolten motiivi on? Silkka viha lasta kohtaan? Ja miten isät uskoo näitä juttuja, kääntyy omaa lasta vastaan, alkaa jopa pahoinpidellä? Tätä ihmettelin jo Eerikan tapauksen tultua julki.

[/quote] Liitä tuohon myös biologinen äiti, ainakin yksi tältä suunnalta. Ja isä, joka äidin supatusten jälkeen hoiteli meidät. On siinä kyllä ollut laamaskuviota, kieltämättä. Elin lapsena siinä uskossa, että vanhempani eivät olleet biologisia vanhempiani. Odotin päivää, koska siitä oikein minulle kerrottaisiin ja pääsisin mahdollisesti pois. Sitä päivää ei kuulunut. Aikuisena selvitin, että todella olivat biol. vanhempiani. Oli vaikeata uskoa. Petyin siitä että samalla tajusin, ettei missään ole niitä luulemiani rakastavia vanhempia, jonkalaisia olin kavereilla nähnyt.
[/quote]
Minä taas kuvittelin ja toivoin, että äitini heräisi henkiin. En voi sitäkään käsittää, miten hän päätyi tekemään lapsia isäni kanssa, josta olisi pitänyt tajuta jo heti, ettei henkilön kapasiteetit riitä vanhemmuuteen sitten millään. Että miettikää naiset, kenen kanssa pariudutte, sillä jos kuolette, on lapsenne tämän miehen osaamisen, rakkauden ja tahdon armoilla. Voitte valitettavasti kuolla milloin vain.

Hirveintä, tuhoavinta kokonaisuudessaan mitä olen kuullut, oli äidin valheet isälle minusta. Sain rangaistuksia, enkä ymmärtänyt miksi. Kun selvittelin vuosien ajan kotikuvioitani ja yritin ymmärtää, hain tietoa, aloin etääntymään vanhemmistani. Sitten äiti alkoi kertomaan valheita isästäni, mitä pahaa isä on sanonut minusta. Tajusin kyllä, ettei ne ole isän ajatuksia. Äiti jotenkin sekosi, kun hänen juttuihinsa en tarttunut. Puhui sitten joskus isälle kuulteni kaikki asiat nurinpäin. Ne mitä äiti oli minua haukkunut, vaahtosi isälle että minä olisin sellaisia puhunut. Ja ne, mitä muka isä on minua haukkunut, vaahtosi isälle minua haukkuen. Eli äitini on koko ajan valehdellut, kieroillut, yrittänyt kaikkensa, jotta isäni ja minun välini rikkoontuisivat. Niinhän siinä kävikin. Isäni ei tajua, tai oikeammin ei uskalla tehdä mitään.

Kun vanhemmillani oli ollessani 11-v kauheita riitoja ja äiti raivosi harva se päivä kännissä ympäri kämppää huutaen isää huorapukiksi, käyden tämän kimppuun yms, itkin joskus epätoivoisena äidille etten kestä enää ja että hyppään ikkunasta ja tapan itseni. Äiti totesi että "et sä siihen kuole vaan susta tulee vaan vammanen ja minähän en mitään vammasta kattoni alle ota!"

Oli niitä karuja hetkiä kyllä muitakin, mutta toi tuli mieleen äkkisältään.