Olisiko teistä ammattimaista käytöstä pyytää anteeksi aiheetonta ls-ilmoitusta?

Kirjoitin muutama viikko sitten lastenneuvolan terveydenhoitajan ja depressiohoitajan tekemästä ls-ilmoituksesta. Ilmoitus todettiin aiheettomaksi ja lähetin siitä hoitajille sähköpostia eilen illalla. Mitään pahoittelua tai anteeksipyyntöä ei ole kuulunut. Eikö teistä olisi aiheellista myöntää virheensä ja pahoitella tapahtunutta? Ihan vain hyvien käytöstapojen mukaisesti?

Lastensuojeluilmoitus on loukkaava, järkyttävä kokemus. Ihan varmaan se on myös silloin niille vanhemmille ja perheille, joista ilmoitus on myös aiheellinen, mutta etenkin silloin, kun se kohdistuu tavalliseen perheeseen, tavalliseen välittävään ja rakastavaan vanhemmuuteen ja on aiheeton - silloin se on jotain niin järkyttävää ja pöyrityttävää, - menee matto alta, koko luottamus toiseen / toisiin ihmisiin järkkyy.

Tulee kysymyksiä: millä perusteella? miksi? mitä he kuvittelevat, että lastensuojelu voisi meidän perheelle tarjota tai mitä sellaista apua me sieltä tarvitisisimme? Onko ajatus vain saada "tahrattua" , "merkittyä", onko tarkoitus vahingoittaa, huostaanottaa lapset?

Meidän perheestä on myös tehty lastenneuvolan henkilökunnan toimesta ls-ilmoitus.

Sisällöltään se oli sellainen, että lastensuojelun perhetyö aloitti tarkastuskäynnit, vaikka emme täyttäneet mitään edellytyksiä perhetyöllee keksivät sitten jonkun syyn, koska sellaista että "perhetyö tekee tarkastuskäyntejä, että lyökö äiti lapsia, menettääkö malttina eikä kykene kontrolloiimaan itseään, onko äiti psykoottisuuteen taipuvainen tai masentunut toimintakyvyttömäksi.." tällaista ei voitu laittaa syyksi. Tämä oli kuitenkin todellinen syy.

Käynnit olivat ahdistavita. On ahdistavaa olla kyttäyksen kohde, muttta on loukkaavaa olla tuollaisten epäilysten , kuvitelmien ja väittämien kohteena. Ne olivat perättömiä, meitä ei uskottu ennenkuin käynnit oli tehty..En tiedä uskottiinko senkään jälkeen.

Lopetin neuvolakäynnit.

Meistä tehtiin toinenkin lastens.ilmoitues. Nimetön henkilö teki sen terveydenhoitajan myötävaikutuksella. Ko. th ei ole meidän perhettä nähnyt liki kahteen vuoteen, mutta "tiesi", miten minä kotonani toimin . Kyseinen ilmoituksen jättäjä (siis ei se th, vaan se toinen henkilö), ei tunne minua, ei ole kotonani koskaan käynyt, mutta "tiesi"miten arkeni hoidan lasteni kanssa..

Ilmoitus todettiin suoraan perättömäksi. Väittämät olivat pöyrityttäviä.

Minunkin tekisi mieli mennä terkkarin juttusille tämän toisen ilmoituksen takia. Kysyäkseni ihan kasvotuksen, että miksi - kaksi ihmistä, th ja tämä toinen, tekevät sellaisilla väittämillä ls-ilmoituksen - miksi? Huostaanottoako te toivoitte?

Olen sitä mieltä, että ammatillisuutta on myöntää että on tehnyt virhearvion. Ammatillisuutta on pyytää anteeksi ihmiseltä, jota on loukannut syvästi. Se on myös empaattista, ihimillistä, kohteliasta käytöstä.

ilmeisesti terv.hoitajat ovat niin kaikkitietäiä, kuvittelevat olevansa enemmänja paremmin kuin tavalliset ihmiset, etteivät he ole koskaan väärässä, eikä anteeksipyyntö kuulu heidän sanavarastoonsa ainakaan ammatillisessa roolissa.

Jo terv.huolto-oppilaitoksessa terv.hoitajat erottuivat muista hoitajista: kaikkien olemus kertoi, miten he olivat enemmän ja yläpuolella kuin tavallinen hoitaja

että kykenet lyhyeen ja asialliseen viestiin, sen verran ufoa kiukkua olet tästä aiheesta täälläkin vuodattanut. Uhannut rikosilmoituksen nostamisella noita kahta työntekijää vastaan jne.



Ei oikein vaikuta terveeltä.



Kyllä minä sen ymmärrän, että se ilmoitus sinua ahdisti ja että koet joutuneesi vainotuksi. Mutta normaali ihminen antaa asian olla ja on iloinen, ettei ls mitään kritiikin sijaa löytänyt.



Jatka hyvä nainen elämääsi.

joudun ajoittain tekemään työssäni lastensuojeluilmoituksia. Ls-ilmoituksen tekeminen on virkavelvollisuus silloin, kun huoli lapsen hyvinvoinnista jostakin syystä herää. Itse en koe, että edes on olemassa aiheellisia tai aiheettomia ilmoituksia; lastensuojelun tehtävä on selvittää, onko perheessä tarvetta tukitoimille, ja jos ei ole, niin sitten ei ole; se ei tee heränneestä huolestani aiheetonta, vaan perustelen kyllä ilmoitukseen huoleni ja sen, mistä se on herännyt. Ei ole koskaan käynyt mielessäkään, että ilmoituksen tekemistä pitäisi pahoitella. Toisaalta pyrin aina (kun se vain on mahdollista) toimimaan ls-ilmoituksen tekemisen kanssa niin, että perheellä on tiedossa ilmoituksen tekeminen ja sen syyt jo ennen kuin ilmoitus lastensuojeluun lähtee. Mielelläni annan myös kopion tekemästäni kirjallisesta ilmoituksesta vanhemmille tiedoksi, jotta ei jää epäselvyyttä siitä, mitä asioita olen lastensuojeluun maininnut. Mutta - lastensuojeluilmoitus ei siis ole mielestäni koskaan aiheeton, jos sen tekeminen on työntekijän mielessä hyvin perusteltu, eikä ls-ilmoituksen tekemistä tarvitse pyytää anteeksi. Hyvä, että joku tässä maailmassa jaksaa vielä välittää juuri sinun lapsistasi, eikö vaan? :)

kun sosiaalityöntekijäkin näin sanoi. Meidän tapauksessahan kyseessä oli lähinnä yli-innokas avun tyrkyttäminen, josta osasta kieltäydyin. Lisäksi sairauteni oli osasyy ilmoituksen tekemiseen.

Minusta kyse ei ollut lapsesta välittämisestä, vaan vastareaktio tekemääni hallintokanteluun. Ehkä et lukenut ensimmäistä ketjuani? Se mystinen kahden viikon aika on vielä selvittämättä.

ap

Hyvä että tekevät ilmoituksen heti jos pientäkin epäilyä että se voisi olla aiheellinen. Se varmaan kuuluu heidän toimenkuvaansa, ja heille on jossain koulutuksessa opetettu kuinka näiden asioiden kanssa toimitaan. Eli jos yksikin kriteeri täyttyy tehdään ilmoitus.

Ja epäilen vahvasti, että ilmoituksen osoittautuessa aiheettomaksi, ei lähdetä pyytelemään anteeksi ilmoituksen kohteelta.

Ei siis välttämättä mikään virhearviointi, vaan ovat ihan ohjeidensa mukaan toimineet.

Ohjeiden mukaan toimimisesta en ole ihan varma. Mutta lääninhallitus selvittää sen.

ap

Tunnen täsmälleen samoin!



ap

Itse lastensuojelun "kohteeksi" joutuneena nyt jo aikuisena olen hyvin kiitollinen siitä, että tilanteeseeni aikanaan puututtiin, vaikka se vanhempiani loukkasinkin. En myöskään näe mitään pahaa siinä, että työntekijät tulevat selvittämään tilannetta silloin, jos jollakulla syntyy huoli vaikkapa minun perheestäni; ei minulla ole mitään salattavaa, ja tiedän myös lastensuojelun resursseista sen verran, että turhaa työtä ei todellakaan ole varaa tehdä, tai lapsia huvin vuoksi huostaanottaa! Lastensuojelussa on kyse paljon paljon muustakin kuin huostaanotosta, ja lastensuojelutoimenpiteet tähtäävät nimenomaan siihen tilanteen pahenemisen ennaltaehkäisyyn; tavoitteena on nimenomaan se, ettei huostaanottoon jouduttaisi, vaan perheitä voitaisiin tarpeen vaatiessa tukea jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa.

ei taida olla aiheeton... hyvin sait esitettyä täysjärkistä?

Olen hyvin avoimesti kertonut sairaudestani, sjm:sta. Ihan aiheeton oli koko ilmoitus.

ap

että kykenet lyhyeen ja asialliseen viestiin, sen verran ufoa kiukkua olet tästä aiheesta täälläkin vuodattanut. Uhannut rikosilmoituksen nostamisella noita kahta työntekijää vastaan jne.

Ei oikein vaikuta terveeltä.

Kyllä minä sen ymmärrän, että se ilmoitus sinua ahdisti ja että koet joutuneesi vainotuksi. Mutta normaali ihminen antaa asian olla ja on iloinen, ettei ls mitään kritiikin sijaa löytänyt.

Jatka hyvä nainen elämääsi.

vaitiolovelvollisuuden rikkominen on kylläkin rikoslaissa määrätty rangaistavaksi teoksi. Ilmeisesti sinulle on ok, että luottamuksellisia terapiakeskusteluja kerrotaan eteenpäin lastenneuvolan terveydenhoitajalle.

Kirjoitin todellakin vain, että tiedoksi, että ilmoituksenne on todettu aiheettomaksi eikä tarvetta jatkotoimille ole. Ei minulla on mitään tarvetta lähteä asiattomuuksiin.

Elämä jatkuu, kiitos vain, mutta tämä asia kuuluu meidän elämäämme myös. Vaikea sitä on miksikään irralliseksi osioksi irroittaa.

ap

Kerroin jo tuolla meidän tapauksen, en ole ap. Kewrtaa vielä:

lastenneuvola katsoi aiheelliseksi tehdä perheestämme ls-ilmoituksen. Ymmärän miksi he sen tekivät, mutta en ymmärrä, miksi ilmoituksessa piti valehdella, eli siinä oli väittämiä jotka pysytin todistamaan valheeksi. Näin ei tapahtunut, tapahtui noin.

Ilmoituksen teksi oli tniin rankkaa, etta perhetyö teki kyttäyskäyntejä. Ne olivat ahdistavia, perheemme on oikeasti aivan tavallinen perhe: ei alkoholia, muitakaan p'ihteitä, ei väkivaltaa, ei psykiatrista sairautta, ei masennusta jne. Vain raskas elämäntilanne, jota purin neuvolassa..

(pyydän anteeksi kirjoitusvirheitä, Näppis temppuilee ja heittää kursorin minne tahansa, kesken sanan...)

Otin yhteyttä neuvolan terv.hoitajaan kysyäkseni ilmoituksesta, puhelimitse. Th oli todella loukkaava, töykeä. Hän olisi voinut perustella, miksi ilmoituksen teki, kertoa syyt, mutta hän ei kertonut, hän oli loukkaava.

Lopetin käynnit siellä.

Nyt, melkein 2 vuotta myöhemmin henkilö X (jonka tiedän, hän tietää minut, emme ole ystäviä, hän ei TUNNE minua), oli soittanut terkkarille, ja yhdessä olivat laatineet minusta ls-ilmoituksen, joka oli silkkaa potaskaa. Olivat ladelleet omia olettamusksia. Lisäksi ne "huolen aiheet" olivat sellaisia, etteivät ne - jos oikein järjellä ajattelee, oikeasti - ole mitään asioita, joista tehdään lastens. ilmoitusta. Edelleen ne "huolen aiheet" olivat heidän olettamuksia, eivät totta, minulla ei ollut sellaista kuin he kuvittelivat.

Terkkari ei tiedä millaista elämäni on, miten lapseni voivat, kun emme ole pariin vuoteen tavanneet,joten hän ei titennyt, että lapseni on koko ajan "tarkkailun alla" : lapseni on päivähoidossa, joten jos meissä olisi jotain mihin puuttua, olisi se jo päivtähoidossa huomattu !! Kysyin heiltä, he sanoivat, että jos perheessä ongelmia eikä lapsella kotona kaikki hyvin, se näkyy pävähoidossa hyvin nopeasti...

Lastesuojelun on tottakai tarkistettava, mutta kyllä hekin myönsivät, että kun henkilö X on jättäytynyt nimettömäksi ja on mennyt terkkarin selän taakse, ja että ilmoituksen asiat ovat epämääräisiä, ja keskustelimme, se oli aiheeton, perätön,

Se oli kuitenkin loukkaava. Se aiheutti meidän perheessä ahdistusta, mikä vaikutti lapsiinkin.

Eihän se voi olla lapsen etu ja paras, että vanhemmat ahdistuu?!

Terkkaritkin , nimettömät ihmiset, voivat ihan oikeasti tehdä ilmoituksia - ihan ilkeyttään. Ja tehdä siis ihan perättömiä ilmoituksia, aivan älyttömillä väittämillä.

joudun ajoittain tekemään työssäni lastensuojeluilmoituksia. Ls-ilmoituksen tekeminen on virkavelvollisuus silloin, kun huoli lapsen hyvinvoinnista jostakin syystä herää. Itse en koe, että edes on olemassa aiheellisia tai aiheettomia ilmoituksia; lastensuojelun tehtävä on selvittää, onko perheessä tarvetta tukitoimille, ja jos ei ole, niin sitten ei ole; se ei tee heränneestä huolestani aiheetonta, vaan perustelen kyllä ilmoitukseen huoleni ja sen, mistä se on herännyt. Ei ole koskaan käynyt mielessäkään, että ilmoituksen tekemistä pitäisi pahoitella. Toisaalta pyrin aina (kun se vain on mahdollista) toimimaan ls-ilmoituksen tekemisen kanssa niin, että perheellä on tiedossa ilmoituksen tekeminen ja sen syyt jo ennen kuin ilmoitus lastensuojeluun lähtee. Mielelläni annan myös kopion tekemästäni kirjallisesta ilmoituksesta vanhemmille tiedoksi, jotta ei jää epäselvyyttä siitä, mitä asioita olen lastensuojeluun maininnut. Mutta - lastensuojeluilmoitus ei siis ole mielestäni koskaan aiheeton, jos sen tekeminen on työntekijän mielessä hyvin perusteltu, eikä ls-ilmoituksen tekemistä tarvitse pyytää anteeksi. Hyvä, että joku tässä maailmassa jaksaa vielä välittää juuri sinun lapsistasi, eikö vaan? :)

ap

miksi ihmeessä työntekijän pitäisi pyytää anteeksi sitä, että tekee työtään ja hänen tekemänsä ls-ilmoitus osoittautui aiheettomaksi?? ei kai lääkärinkään tarvitse pyytää anteeksi sitä jos epäilee potilaalla jotakin tautia ja lähettää testeihin, mutta testit osoittautuvatkin sitten "aiheettomaksi" eli potilaalla ei olekaan lääkärin epäilemää tautia.. ja vaikka "turha" testi olisikin stressaavaa ja raskasta potilaalle ja hänen läheisilleen, niin loppujen lopuksi kaikki olisivat helpottuneita että testi oli "aiheeton"..



olisit ap tyytyväinen siitä, että nyt on ihan ls-viranomaisten puolesta todettu että perheellänne ei ole suurempia ongelmia..

jos teistä tehtäisiin aiheeton ilmoitus? En minä ainakaan olisi, vaan olisin todella, todella kyrpiintynyt.

koska silloinhan lääkäsinkin pitäisi pyytää anteeksi "aiheetonta" testausta..

..

miksi ihmeessä työntekijän pitäisi pyytää anteeksi sitä, että tekee työtään ja hänen tekemänsä ls-ilmoitus osoittautui aiheettomaksi?? ei kai lääkärinkään tarvitse pyytää anteeksi sitä jos epäilee potilaalla jotakin tautia ja lähettää testeihin, mutta testit osoittautuvatkin sitten "aiheettomaksi" eli potilaalla ei olekaan lääkärin epäilemää tautia.. ja vaikka "turha" testi olisikin stressaavaa ja raskasta potilaalle ja hänen läheisilleen, niin loppujen lopuksi kaikki olisivat helpottuneita että testi oli "aiheeton"..

olisit ap tyytyväinen siitä, että nyt on ihan ls-viranomaisten puolesta todettu että perheellänne ei ole suurempia ongelmia..

Ja voi tietysti halutessaan siitä kieltäytyä. Huono vertaus.

ap

koska silloinhan lääkäsinkin pitäisi pyytää anteeksi "aiheetonta" testausta..

Kuten testauksestakin?

ap

sinä ehkä halusit kieltäytyä lastensuojelun tukitoimista, mutta olet ehkä unohtanut että lastensuojelu ajaa ensisijaisesti lapsen etua! ja kun pieni lapsi ei osaa vielä omia toiveitaan ilmaista tai kertoa elinoloistaan niin on todella hyvä, että joku aikuinen huolensa hänen perheoloistaan lastensuojeluun tarvittaessa ilmoittaa, ei SINUN kiusaksesi, vaan siksi että on LAPSESTASI huolissasi.. tämä näyttää olevan vaikea ymmärtää ls-asiakkailla..

tekohan tämä nyt, toivottavasti ei kuitenkaan tuplana. Ihan vaan siksi, että erotatte ettei kaikki kokemukset ole ap:n,



Meitä on täällä 2 kpl, jotka ovat kokeneet aiheettoman ilmoituksen, loukatuksi tulemisen tunne on sama.

Ja esim. minulla ei ole synnytyksen jälkeistä masennusta, vaikka terkkari jokaisella käynnillä hoki ja yritti, että eikö nyt sitten olisi. Oli vain raskas ja monimutkainen elämäntilanne, jota murehdin terkkarille, koska minulla ei ollut muita joille purkaa huoleni. Luotin heihin. En edes ymmärtänyt,. että se voitaisi tulkita ja ymmärtää niin, ettäolisin kyvytön huolehtimaan lapsistani: he eivät koskaan kysyneet, että miten arki hoituu; nousenko sängystä ylös, saako lapseni ruokaa tms. He eivät kysyneet ns. kasvatusmetodeistani, esim. että jos hermostun niin lyönkö tms. He eivät ikinä kysyneet, että koenko lapseni rasittaviksi, olenko väsynyt lapsiini.

Enkä minä koskaan tuollaista heille puhunut.

Koska en ollut väsynyt lapsiini, hoidin heidät, ruokin heidät, hoidin kodin, kaiken, en lyönyt, en pimahdellut tms.



Se, että äiti on masentunut, ei voi olla lastensuojeluilmoituksen syy. Jos masennus on hoidossa, jos äiti hoitaa lapsen ja kodin yms. miten se voisi olla lapselle vahingollista?

>Se, että perheen elämäntilanne on raskas syystä tai toisesta, ei voi olla lastensuojeluilmoituksen peruste!

Kun ihmisen elämässä asioita tulee ja menee, ja lapset elää avioerojenkin keskellä, ilman että perhe automaattisesti kuuluisi tai joutaisi lastensuojelun piiriin!

Myöskään yksinäisyys ei voi olla mikään ls.ilmoituksen syy tai peruste !! iYksinäinen äiti ei automaattisesti laiminlyö lapsiaan !!



Jotain maalaisjärkeä pitäisi olla mukana tässä touhussa, y

ei taida olla aiheeton... hyvin sait esitettyä täysjärkistä?

Olen hyvin avoimesti kertonut sairaudestani, sjm:sta. Ihan aiheeton oli koko ilmoitus.

Ei ole mitään tarvetta esittää täysjärkistä.

ap

sinä ehkä halusit kieltäytyä lastensuojelun tukitoimista, mutta olet ehkä unohtanut että lastensuojelu ajaa ensisijaisesti lapsen etua! ja kun pieni lapsi ei osaa vielä omia toiveitaan ilmaista tai kertoa elinoloistaan niin on todella hyvä, että joku aikuinen huolensa hänen perheoloistaan lastensuojeluun tarvittaessa ilmoittaa, ei SINUN kiusaksesi, vaan siksi että on LAPSESTASI huolissasi.. tämä näyttää olevan vaikea ymmärtää ls-asiakkailla..

ap ei ole lastensuojelun asiakas, koska perhe ei täytä mitään sellaisia kriteereitä, että lastensuojelullisia tukitoimia tarvittaisi.

Ilmoitus ja lastensuojelun asiakkuus ovat kaksi eri asiaa.

Ilmoituksia voi suolltaa, aiheettomasti, perättömästi.

Ls voi lyöttäytyä ja pakottaa uhkausten kera perheen asiakkaakseen, vaikkei lasten elinoloissa ole mitään uhkaa.

on vain tavallinen perhe, joka on joutunut systeemin ja viranomaisten hampaisiin-

kukaan ei usko sitä, ennenkuin on itse siihen joutunut.

12