G: Omituisinta, mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

[quote author="Vierailija" time="03.08.2012 klo 01:17"]

Kun tapasin miehen sedän ensimmäistä kertaa, se ojensi kahvipöydässä kätensä sormi edellä mua kohti ja hoki, vedä, vedä. En tajunnut miksi pitäisi, mutta vedin ja se päästi hirveän pierun.

Tekee tuota edelleen.

Tällä sedällä on venäläinen nainen. Sellainen outo punapää, joka pukeutuu aina ribbipooloon, mekkoon ja palmikoituun vyöhön. Setä sitten tarrailee tätä naista koko ajan rinnoista, heiluttelee ja hytkyttelee niitä ja hokee mun miehelle, että eikö ole hienot. Rahalla saa vaikka mitä. Haluutkos kokeilla?

Saunassa tämä setä kuivaa hanurinsa, jota siis ei ole pessyt, laittamalla pyyhkeen haarojen väliin ja vetelee sitten pas#at siihen. Mitä sitä vettä tuhlaamaan. Hiet pyyhitään meidän kylpytakkiin, joka päällä mennään pihalle kylpytakki auki.

Jos "Ljudmila" osuu kohdille, pitää tietenkin pyöräyttää muutamat helikopterit ja kysyä haluaako tyttö (54v) kyytiin.

Yhtenä aamuna menin postilaatikolle ja tämä setä makasi meidän lepotuolissa pihalla alasti ottamassa itsestään kuvia, jotka lähetti "Ljudmilalle" kun hanipöö oli lähtenyt käymään kotimaassaan.

Setä tulee ja menee naisensa kanssa miten lystää. Tulee ja menee vaikka on puhuttu asiasta. Ihan parhautta oli viime joulun ja uuden vuoden välissä, kun oli se paha sähkökatkoskausi myrskyjen vuoksi. Sedältä oli mennyt sähköt. Kun tultiin kotiin mun vanhemmiltani, setä istui meidän kylppärissä ammeessa, poltti ällötupakkaa ja söi seuraavaksi päiväksi tehtyä tiramisua. Siis koko tiramisua, ei vaan palaa.

Annetaan huonoon kotiin sietämätön sukulainen miehen puolelta. Ekana varannut saa pitää :D

[/quote]

Aivan loistava. :D Sitä vaan ihmettelen, että miten setä oli päässyt teidän kotiin sillä aikaa kun olitte poissa?

Ljudmila edelleen paras...toivottavasti setä on saatu kierrätykseen...

Itsellä vanhan ystävän todella epämiellyttävä mies sai todella kiristelemään hampaita.Olivat tulleet yökylään koko perhe (7 henkeä)paikkakunnallamme järjestettävän urheilutapahtuman takia.Mies siis oli ilmoittautunut kilpailuun...oli illalla puhetta että lähtee kuudelta ja laittaa herätyksen puoli kuusi.Laitoin sitten itselleni herätyksen viideltä,nousin ja katoin hotellitasoisen aamupalan herralle valmiiksi.....no,äijällä kello soi,kömpi kalsareissa vierashuoneesta, katsoi ulos ikkunasta ja totesi"paska keli,en viitsikään lähteä kisaan" ja paineli takaisin nukkumaan.Jäin kahvipannu kädessä seisomaan että wtf???Ei siis kommentoinut mitenkään katettua pöytää tms.ja meillä siis avokeittiö,mitenkään ei voinut olla huomaamatta....sanomattakin selvää että emme olleet koskaan kotona kun yrittivät muina vuosina kylään...ystäväni on aivan ihana ja lapset mukavia mutta äijä aivan palikka.

[quote author="Vierailija" time="10.03.2009 klo 13:04"]

.

[/quote]

Koin tätä samaa asuessani Lontoossa. Itse sain joiltain puolitutuiltakin yhteydenottoja tyyliin "olis niin ihana nähdä" eli toisinsanoen "tarvitsen ilmaisen majoituksen". Näitä en nyt tietenkään ees noteerannut mitenkään, mutta myös silloiset nk. kaverit näyttivät pitävän ihan itsestäänselvänä, että majoitan heitä päivätolkulla ahtaassa yksiössäni, josta maksoin vuokraa £1500/kk. Yksikin tapaus, jota vielä silloin kaverinani pidin, peri maksun "tuliaisina" tuomistaan yhdestä salmiakkipussista ja ruisleivästä.. Tämä menee jo ehkä pikkusen ohi aiheen, mutta mua ärsytti suunnattomasti myös se, että vain koska satuin asumaan kyseisessä kaupungissa, oletettiin mun automaattisesti tietävän missä mikäkin nähtävyys ym. sijaitsee ja millä metrolla ja bussilla sinne pääsee! Ihan niinkuin mulla ei olis ollu muuta tekemistä kuin kierreillä nähtävyyksiä ja shoppailla. Eivät tajunneet, että elän siellä tavallista arkea raskaine töineen ja kalliine elinkustannuksineen.

up

Tuttavapariskunta kävi pikapanolla vessassamme. Tunsin myötähäpeää (he eivät olleet edes ainoat vieraat), muista kavereista jotka tuota ovat tehneet lakkasivat tekemästä sitä jo 16-vuotiaina. Tässä ollaan kuitenkin lähes kolmikymppisiä...

Ai että mikä ketju! Tämä päivä menikin näköjään tätä lukiessa :)

Meidän perheessä pihi isä ei koskaan sallinut herkkujen ostamista kotiin (kaikki ylimääräinen raha meni viinaan). Aina kun päästiin kylään, siskon kanssa kiskottiin silmät pullollaan kaikki isäntien tarjoamat limpparit, keksit ja karkit.

Nyt jälkeenpäin aikuisina ollaan silloisten isäntäväkien lapsien (nyt siis aikuisten) kanssa naureskeltu sitä, miten he eivät koskaan olleet halunneet meidän perhettä kylään kun vierasperheen kakarat söivät kaikki herkut ennen kun muut ehtivät edes maistaa.

Illan parhaat naurut :)

Meillä kävi muutaman kerran aika erikoinen pariskunta kylässä. Mies oli puolalainen alunperin, mieheni työkaveri. Vaimo suomalainen. Heillä oli samanikäinen lapsi kuin meilläkin.

He olivat omasta mielestään rentoja ja huumorintajuisia. Rouva naureskeli avoimesti meidän sisustukselle, kuinka meillä oli eri puuta huonekaluissa samassa huoneessa.Koko  ajan  katse kiersi ja läppää riitti, sellaista mukahauskaa piikittelyä.

Kun olin laittanut tonnikalapiiraan, hän sanoi, että he ovat jo syöneet tonnikalaa sinä päivänä. OK, mutta oliko se pakko sanoa ääneen? Mistä me sen saatoimme arvata, mitä he olivat lounaalla syöneet.

Sitten tämä rouva meni meidän jääkaapille ja ihmetteli, ettei se ole täynnä ja kuinka meillä ei ole mtiään kunnon ruokaa, ei edes makkaraa missään. Sanoin, ettei meillä syödä makkaraa. Hänestä se oli mitä kummallisinta.

Vaistosin heistä koko ajan jotain pervoa, kunnes he sitten kertoivat miehelleni, että ovat harrastaneet parinvaihtoa ennenkin, joten miten olisi. Minun kuulteni eivät kuitenkaan kehdanneet ehdottaa. Mieheni järkyttyi siitä, ja siihen loppui se tuttavuus.

JOtenkin näiden ihmisten kanssa mikään ei ollut normaalia, ei ruokailu eikä keskustelu. Jäi sellainen puolihullu vaikutelma.

Muuten, noita kertomuksia, joita tässä ketjussa on, olen kuullut paljonkin ulkosuomalaisilta, että heidän kotejaan pidetään ikäänkuin itsestäänselvästi ilmaisina hotelleina, joihin voi majoittua, vaikka ei niin läheinen tuttava tai sukulainen olekaan.

Yhteytttä saatetaan ottaa vaikka FB:n kautta vain siksi, että päästäisiin loisimaan. IHmettelen kyllä tällaista röyhkeyttä.

Itsekkin olen joskus ottanut mukaan itse ostamiani ruokia, mutta syy on kyllä hyvä minusta. Olen mennyt kylään, mutta tiennyt etten ehdi enää sen jälkeen kauppaan ja olen ostanut kotiinkin ruokaa. Elikkä olen halunnut niistä ruuista tarjota, mutta silti osan olen ostanut kotiin ja on ollut pakko saada jääkaappiin kyläilyn ajaksi. Kyse ei ole ollut mistään virallisesta vierailusta. Täytynee selittää seuraavaksi, että täytyi ostaa aamupala ruuat samalla jotta ei käsitetä väärin, että ensin tuon ruuat ja sitten vien ne  :D.

Ihan siihen muiden käsi-ja kasvopyyhkeiden joukkoon. Miehellä ja naisella omat ja väri on aina ruskea...ja käyttävät näitä siis alapesun jälkeen...yäk.

Ei juma! Mehän ollaankin ihan tavallisia... sittenkin!

Eli kyseessä juhla-ateria = enempi vaivaa laittamisessa kuin tavallisessa ruuassa. Noh... olin siinä päivän valmistellut, anoppi ja appi tulivat hyvissä ajoin. Tulokahvien jälkeen appiukko paukasi: "Eiköhän sitten lähdetä jo."

Oikeesti tekivät lähtöä ilman ruokaa vaikka nimenomaan oli kutsuttu syömään. Mullahan meni herne oikein takaraivoon asti ja huomattuaan, että osu ja uppos, ne sit jäi kuin jäikin syömään. Mä en pystyny itse raivoltani syömään palaakaan.

Tulokahvit? Mikä se sellainen on... Jos kutsutaan syömään, niin kyllä normaali ihminen odottaa saavansa ensin ruokaa ja sitten kahvia. Eli jos ensin tuleekin kahvia, niin sitten vieras kelaa päässään että no taidettiin käsittää väärin tämän kutsun luonne.

Ensin syödään ja sitten kahvitellaan munkin mielestäni. Ja tekisin mäkin lähtöä jos pitäisi ensin alkaa kahveja ryystämään, johan siinä menisi ruokahalutkin!

Ootteo tosisanne? Tuntuu että suurin osa noista on kehityksessä jälkeenjääneitä, jotenkin vammaisia eli vajukkeja.

Eli kyseessä juhla-ateria = enempi vaivaa laittamisessa kuin tavallisessa ruuassa. Noh... olin siinä päivän valmistellut, anoppi ja appi tulivat hyvissä ajoin. Tulokahvien jälkeen appiukko paukasi: "Eiköhän sitten lähdetä jo."

Oikeesti tekivät lähtöä ilman ruokaa vaikka nimenomaan oli kutsuttu syömään. Mullahan meni herne oikein takaraivoon asti ja huomattuaan, että osu ja uppos, ne sit jäi kuin jäikin syömään. Mä en pystyny itse raivoltani syömään palaakaan.

Tulokahvit? Mikä se sellainen on... Jos kutsutaan syömään, niin kyllä normaali ihminen odottaa saavansa ensin ruokaa ja sitten kahvia. Eli jos ensin tuleekin kahvia, niin sitten vieras kelaa päässään että no taidettiin käsittää väärin tämän kutsun luonne.

Olisitte aloittaneet ruuista ja sitten kahvitelleet.

eikä kukaan ole tehnyt mitään outoa, joka olisi jäänyt mieleen.



Mutta vastavierailut ovat joskus olleet todella tökeröitä, kun tarjolla on ollut vain viinaa ja pop cornia. Tai kerran mentiin käymään kylässä, kun isäntäväki siirsi vierailua muutamalla tunnilla ja kun olivat reissusta juuri tulleita niin tarjottavat oli vettä tai olutta, ei muuta.



Tai sitten ruokaa on tarjolla niin naurettavan vähän, että ei kehtaa ottaa lautaselle kuin pien nokareen, koska näkee, ettei ruoka muuten riitä. Itse en ymmärää miksi sitten kutsuu ylipäätään kylään, jos on niin tyhmä ja nuuka ettei ole varaa tarjota mitään. Voisi myös ehdottaa mielummin, että tilataa omakustanteisesti vaikka pizzat, niin sekin olisi parempi, kuin istua nälkäisenä kylässä.

kello 16.30 vieraat menivät meidän makuuhuoneeseen ja alottivat muhinoinnin



klo 18 he kävivät keittiöss istumassa 20 minuuttia ja pakenivat muhinoimaan pojan huoneeseen.



klo 20.30 he tulivat olohuoneeseen. Ja suutelivat intohimoisesti päällekkkäin sohvalla ja katseivat telkasta marja tyrniä. jonka jälkeen laulettiin karaokea



klo 22. tehtiin ruoka



klo 23.40 he menivät kahdestaan saunaan tunniksi, jonka jälkeen rupesivat nukkumaan.



Aamulla yrittivät jotain jutella kunnes lähtiät kotia



Ikää heillä 33 ja 37 vuotta

Mitä he sanoivat tuolloin 16.30? Miten päätyivät sinne pojan huoneeseen? Miten toi on mahdollista?

kello 16.30 vieraat menivät meidän makuuhuoneeseen ja alottivat muhinoinnin klo 18 he kävivät keittiöss istumassa 20 minuuttia ja pakenivat muhinoimaan pojan huoneeseen. klo 20.30 he tulivat olohuoneeseen. Ja suutelivat intohimoisesti päällekkkäin sohvalla ja katseivat telkasta marja tyrniä. jonka jälkeen laulettiin karaokea klo 22. tehtiin ruoka klo 23.40 he menivät kahdestaan saunaan tunniksi, jonka jälkeen rupesivat nukkumaan. Aamulla yrittivät jotain jutella kunnes lähtiät kotia Ikää heillä 33 ja 37 vuotta

Miehen kaveri tuli vaimonsa kanssa meille illalliselle. Olimme siinä vaiheessa asuneet 1,5 vuotta yhdessä mieheni omistamassa asunnossa. Mieheni oli siis asunut siinä pidemmän aikaan yksin.

Kaverin vaimo kehui koko vierailun ajan kuinka miehelläni on kaunis koti ja kuinka miehelläni on hienosti laitettu parveke ja kuinka miehelläni on hieno sitä ja tätä ja tota.. Itse en puuttunut asiaan, mutta mieheni kerran korjasi, että onhan tämä meidän yhteinen koti ja ihan yhdessä laitettu. Tämä kehuja ei vaan sitä ottanut kuuleviin korviinsa vaan jatko vuolasta kehumista siitä kuinka upea asunto miehelläni on :D



Itse pidin sitä vain kovin kovin outona käytöksenä. Nainen oli kuitenkin hyvin koulutettu ja loistavassa työssä. Tekiköhän sen ihan tahallaa, kun asunto ei ollut minun omistuksessa, emmekä olleet naimisissa.

up

Esikoisemme oli pieni ja taisin kakkosta odottaa, kun vanha kaverini soitti olevansa kaupungissa (festareilla) ja pyysi yösijaa. Ilahduin, kun ei ollut aikoihin nähty, ja toivotin tervetulleeksi. No sitten kävi ilmi, että kaveri toisi jonkun miehenkin jonka vasta festareilta pokannut, ulkopaikkakuntalainen hänkin. No, pitkin hampain annoin luvan ventovieraan miehenkin tulla. Kun "pariskunta" saapui, aamuyöllä siis ja molemmat humalassa, kaveri ehdotti että keittäisin kahvit. Kieltäydyin sanoen, että lapsen takia minulla on aikainen herätys, nyt mennään nukkumaan. Laitoimme vieraille pedin vuodesohvalle olohuoneeseen ja menimme itse makuuhuoneesemme. Kohta kuuluu armoton kolina ja narina, kun vieraat naivat halpaa vuodesohvaamme tuhannen päreiksi. Jipii.



Aamulla vieraat nauttivat laittamani aamiaisen, ja kaveri kysyy, olisiko meillä autoa että mieheni voisi heittää heidät asemalle. No eipä ole. No olisiko antaa taksirahaa!! Ei ole sitäkään, köyhä nuori lapsiperhe. Tässä vaiheessa kiehuin jo sisältä aika pahasti. No lähtivät sitten lopulta jotenkin suoriutumaan sinne asemalle.



Viimeinen vastenmielinen yksityiskohta oli, kun se vieras mies lykkäsi kaverini näkemättä mulle valokuvan, jonka kaverini oli antanut hänelle itsestään, tyyliin "mä en tota tarvi". No, olihan se tavallaan ystävällistä antaa se mulle ennemmin kuin heittää roskiin. :/



Kaverini kunniaksi täytyy lopuksi kertoa, että jonkin aikaa tämän episodin jälkeen hän soitti mulle ja pyysi tapahtunutta anteeksi.