G: Omituisinta, mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

eikä minua haittaa jos joku meillä kysyy hintaa

mun miehen sisko aina käydessään siirteli kaikki huonekalut uusiin paikkoihin.

Oli meillä lapsenvahtina oman lapsensa kanssa. Kun tultiin kotiin oli pöydät ja sohvat ihan missä sattuu. Ja muutenkin ihan hillitön sekasotku; ruokaa ja ihan kaikkea mahdollista pitkin lattioita. Sai potkia eteisessä tavaroita, että pääsi sisälle kotiinsa. Samoin keittiön kaapit oli myllätty kokonaan. Kaikki koriste-esineet ja vähän muutkin tavarat oli nostellut ylös kirjahyllyyn omalta lapseltaan piiloon. Tämä kaikki oli päässyt jotenkin tapahtumaan parissa tunnissa, kun oltiin poissa.

En sitten enää pyytänyt lapsenvahdiksi, kun sai siivota monta tuntia kotiin tultua. (enkä tosiaan ole mikään siivousintoilija, mutta rajansa kaikella)

eikä minua haittaa jos joku meillä kysyy hintaa

En minä ainakaan jaksa puhua mikä mitäkin maksoi... ja kun yleensä tietää mikä siinä on taka-ajatuksena: "ompa kallis, minä sain halvemmalla, halvemmalla olisitte saaneet paremman, en olisi noin paljon maksanut" tai muuta yhtä hölmöä

Enpä ole tajunnut, että se voi olla noin monen mielestä epäkohteliasta... Itse taidan useinkin kysyä jonkun huonekalun tai tavaran hintaa, jos se omasta mielestäni on kaunis ja voisin kuvitella vastaavan omaan kotiini. Ainakaan minä en siis kysy pahalla.

keskustella. En kyllä hintoja kysele keneltäkään vieraammalta, ja kavereiden kesken hankinnoista taas puhutaan samoin kuin oltaisiin yhdessä ostoksilla.



Tosin tarkemmin mietittynä olen hinnoista keskustellut vain silloin kun samanlaisen tai vastaan esineen ostaminen kiinnostaisi minuakin. Silloin ei ainakaan ole ollut kyse varallisuuden tenttaamisesta tai muusta semmoisesta.

miten iso asia monille on tuo hinnan kysyminen. Sille ei ole tullut mieleenkään, että joku vetäisi siitä herneen nenään. :) Mä olen aina kuvitellut, että nuo rahasta puhumista kaihtavat ovat vaan snobeja, joiden mielestä raha saa (ja sen pitää) näkyä, mutta siitä puhuminen on rahvaanomaista. Itse en kysele ikinä hintoja (koska se ei vaan yleensä ole se kiinnostavin asia), mutta en kyllä loukkaannukaan, jos joku kysyy meiltä. Ja on kysynytkin, olen pitänyt sitä ihan normaalina small talkina.



Neuvona teille, jotka kuvittelette tuttavienne kateuttaan kyselevän hintoja, voisitte miettiä, miksi mielikuvanne heistä on niin huono? Ehkä he yrittävät vaan olla ystävällisiä?

Hetken sohvalla istuttuaan pyysi jotakin lehteä luettavaksi. Annoin sisustuslehden ja äijä paineli suoraan vessaan kakkoshädälle. Eipä tullut lehteä luettua sen jälkeen.. :S

enemmän juuri se, että vertaan olisko mulla itselläni siihen varaa, jos tavara on sellainen mistä tykkään. Kysyn yleensä myös vuokraa, jos käyn jonkun luona (joka siis asuu vuokra-asunnossa), en niinkään sen takia että haluan tietää perheen taloudellisen tilanteen, vaan sen takia että jos asunto on kiva niin mietin, olisko mulla mahdollisuutta muuttaa vastaavaan.

keskustella. En kyllä hintoja kysele keneltäkään vieraammalta, ja kavereiden kesken hankinnoista taas puhutaan samoin kuin oltaisiin yhdessä ostoksilla.

Tosin tarkemmin mietittynä olen hinnoista keskustellut vain silloin kun samanlaisen tai vastaan esineen ostaminen kiinnostaisi minuakin. Silloin ei ainakaan ole ollut kyse varallisuuden tenttaamisesta tai muusta semmoisesta.

pidetään Suomessa aika epäkohteliaana. Mutta kaikki on kiinni siitä, mihin sävyyn ja missä tilanteessa sen tekee. Näistä viesteistä olen ymmärtänyt että hintakyselyjä on tehty ikävästi, kademielellä. Ei kai ole kauhean kiva jos kysellään palkkoja, elareita, sairaspvärahaa yms?

En kyllä hintoja kysele keneltäkään vieraammalta, ja kavereiden kesken hankinnoista taas puhutaan samoin kuin oltaisiin yhdessä ostoksilla.

Tosin tarkemmin mietittynä olen hinnoista keskustellut vain silloin kun samanlaisen tai vastaan esineen ostaminen kiinnostaisi minuakin. Silloin ei ainakaan ole ollut kyse varallisuuden tenttaamisesta tai muusta semmoisesta.

Työkaverin palkkanauha tuli vahingossa minulle.

Aikani sitä tavailin ennen kuin tajusin, ettei se ole minun.

Siitähän soppa syntyi. Esimiestä myöten minua kutsuttiin kuultavaksi.

Ongelma oli, että näin naisen syntymäajan ja palkan suuruuden.

Ja tuohan ei ollut minun syy!

Tullaan katsomaan telkkaria, syömään valmiiseen ruokapöytään, saunomaan jne. Mutta ei tulla enää. Mieluummin olen ilman hyväksi käyttäjiä.

Aluksi se ei häirinnytkään mutta nykyään kyllä. Miksi JOKA vierailulla pitää löytää jotain kommentoitavaa tavaroiden hinnoista? Miksi se on heille niin tärkeää? Toinen ärsyttävä juttu on se, että jos anopille sanoo, mistä on jotain ostanut ja mitä se on maksanut, niin anoppi on heti puhumassa että joo, heille pitäisi ostaa samanlainen.

Siitä huolimatta, että kyseinen esine ei mitenkään sopisi edes heidän kotiinsa tms. Miehen vanhemmat sekaantuvat muutenkin todella paljon kaikkien lastensa perhe-elämään, ja ostelevat aina samoja tavaroita tai menevät samoihin paikkoihin lomalle. Sitten jos joku tekeekin jotain vähän eri tavalla, niin sitä ihmetellään suureen ääneen, kun anoppi ja appi eivät ITSE tekisi näin tai ostaisi tätä.

Hohhoijaa.

Minusta toisten raha-asioiden kommentointi on sitä paitsi tosi junttimaista. Meillä on aina miehen kanssa ollut vakaa talous, emme nostele pikavippejä, laskut maksettu ajallaan jne. Huomauttelusta tulee sellainen olo, että emme kuitenkaan appivanhempien mielestä hoida oikein raha-asioita.

En tosiaan tunne tarvetta tilittää anopille talousasioitani. Anoppi ei esim. tiedä, että minulla on isohko omaisuus, jolla lyhennämme suurimman osan asuntovelastamme, ja osallistun sillä perheen elatukseen nyt kun olen kotona hoitamassa lasta. Anopilla on se käsitys, että elän hänen poikansa siivellä ja huomauttelee aina siitä, että minun olisi jo aika mennä töihin, kun olen jo vuoden ollut kotona...Tuntuu että kysely uusien tavaroiden hinnoista liittyy myös tähän...Ihan kuin anoppi itse jäisi jostain paitsi, vaikka hänen poikansa elättäisikin minua. Kuten jo totesin niin hohhoijaa.

pidetään Suomessa aika epäkohteliaana. Mutta kaikki on kiinni siitä, mihin sävyyn ja missä tilanteessa sen tekee. Näistä viesteistä olen ymmärtänyt että hintakyselyjä on tehty ikävästi, kademielellä. Ei kai ole kauhean kiva jos kysellään palkkoja, elareita, sairaspvärahaa yms?

En kyllä hintoja kysele keneltäkään vieraammalta, ja kavereiden kesken hankinnoista taas puhutaan samoin kuin oltaisiin yhdessä ostoksilla.

Tosin tarkemmin mietittynä olen hinnoista keskustellut vain silloin kun samanlaisen tai vastaan esineen ostaminen kiinnostaisi minuakin. Silloin ei ainakaan ole ollut kyse varallisuuden tenttaamisesta tai muusta semmoisesta.

mutta en sillein että kun menen kylään niin alan tenttaamaan tavaroiden hintoja.

Saati ohottelemaan....

Joskus saatan soittaa jollekkin tutulle ja kysyä hinnasta tai muuta, mikäli itselle on tullut ajankohtaiseksi vastaavaa hankkia. Kerron toki silloin tarkoitusperäni.

Minusta se että mennään kylään ja katsellaan hintoja kysellen on jotenkin junttia

sinua niin kovin ihanana sitten joskus. Miniäsi valittaa tällä palstalla miten tiukkapipoinen anoppi sillä on. Niin se vain menee.

Aluksi se ei häirinnytkään mutta nykyään kyllä. Miksi JOKA vierailulla pitää löytää jotain kommentoitavaa tavaroiden hinnoista? Miksi se on heille niin tärkeää? Toinen ärsyttävä juttu on se, että jos anopille sanoo, mistä on jotain ostanut ja mitä se on maksanut, niin anoppi on heti puhumassa että joo, heille pitäisi ostaa samanlainen.

Siitä huolimatta, että kyseinen esine ei mitenkään sopisi edes heidän kotiinsa tms. Miehen vanhemmat sekaantuvat muutenkin todella paljon kaikkien lastensa perhe-elämään, ja ostelevat aina samoja tavaroita tai menevät samoihin paikkoihin lomalle. Sitten jos joku tekeekin jotain vähän eri tavalla, niin sitä ihmetellään suureen ääneen, kun anoppi ja appi eivät ITSE tekisi näin tai ostaisi tätä.

Hohhoijaa.

Minusta toisten raha-asioiden kommentointi on sitä paitsi tosi junttimaista. Meillä on aina miehen kanssa ollut vakaa talous, emme nostele pikavippejä, laskut maksettu ajallaan jne. Huomauttelusta tulee sellainen olo, että emme kuitenkaan appivanhempien mielestä hoida oikein raha-asioita.

En tosiaan tunne tarvetta tilittää anopille talousasioitani. Anoppi ei esim. tiedä, että minulla on isohko omaisuus, jolla lyhennämme suurimman osan asuntovelastamme, ja osallistun sillä perheen elatukseen nyt kun olen kotona hoitamassa lasta. Anopilla on se käsitys, että elän hänen poikansa siivellä ja huomauttelee aina siitä, että minun olisi jo aika mennä töihin, kun olen jo vuoden ollut kotona...Tuntuu että kysely uusien tavaroiden hinnoista liittyy myös tähän...Ihan kuin anoppi itse jäisi jostain paitsi, vaikka hänen poikansa elättäisikin minua. Kuten jo totesin niin hohhoijaa.

pidetään Suomessa aika epäkohteliaana. Mutta kaikki on kiinni siitä, mihin sävyyn ja missä tilanteessa sen tekee. Näistä viesteistä olen ymmärtänyt että hintakyselyjä on tehty ikävästi, kademielellä. Ei kai ole kauhean kiva jos kysellään palkkoja, elareita, sairaspvärahaa yms?

En kyllä hintoja kysele keneltäkään vieraammalta, ja kavereiden kesken hankinnoista taas puhutaan samoin kuin oltaisiin yhdessä ostoksilla.

Tosin tarkemmin mietittynä olen hinnoista keskustellut vain silloin kun samanlaisen tai vastaan esineen ostaminen kiinnostaisi minuakin. Silloin ei ainakaan ole ollut kyse varallisuuden tenttaamisesta tai muusta semmoisesta.

Mä teen JUST noin. Mulla on 1,5-vuotiaat kaksoset, joista toisella kehityshäiriö. Toinen vaihtoehto on, että en lähde mihinkään. Noh, en ole kyllä koskaan ottanut paineita. Olis varmaan eri asia, jos lapsia olisi vain yksi.

Meillä ei ollut vielä omia lapsia, kun yksi sukulaispariskunta vieraili 1-vuotiaansa kanssa. Järjestivät heti meidän kämpän uuteen uskoon. Kaikki lasi- ja koriste-esineet kerättiin kaappeihin ja kantoivat mm. olohuoneesta pöydän keittiöön lieden eteen, ettei lapsi pääse kääntämään levyjä päälle, meillä kun ei ollut sellaista turvaritilää liedessä.

Ajattelin silloin, että en ehkä ymmärrä lasten kanssa elämisestä mitään, mutta että itse en kyllä noin tekisi. Kyllä jokaisen koti on siellä asuvien sisustama, ja vieraat vahtikoot lapsiaan, ettei mitään mene rikki. Silloin yritin ajatella, että ehkä ymmärrän asian sitten, kun on omia lapsia. Nyt on lapsia, mutta en silti ikinä käyttäytyisi noin missään.

Toi tullessaan korin olutta. Söi ja joi meillä tuon viikon verran ja odotti koko ajan jos jonkinmoista ohjelmaa eli siis meidän olisi pitänyt hänelle keksiä huvituksia ja kierrättää ympäriinsä. Meillä oli parin kk:n ikäinen vauva ja tämä kaveri tuli kutsumatta, yllättäen lomallaan "piipahtamaan" :(.



Lähti sitten viikon jälkeen ja otti sen olutkorinsa mukaan. Ei olla oltu missään yhteyksissä tuon jälkeen. Tai hän laittoi meiliä miehelleni. Mieheni ei vastannut ja nyt ollaan muutettukin, joten ei tuo kaveri tänne löydä. Onneksi :D

Oltiin sovittu, että tulevat klo 15-16, kello oli jo yli 16, kun aloin soitella että mihin aikaan ovat tulossa. Sain vastaukseksi iloisen huudahduksen "Ei me tullakaan!"



Tunsin oloni aika kurjaksi, kun olin heitä odottanut, siivonnut ja laittanut ruokaa ja lutvinut omat menoni heidän mukaansa.:(

mutta hieman outoja kyllä:



- Eräs vieras selaili aikakauslehtiämme, valitsi yhden ja katosi vessaan hyvin pitkäksi aikaa. Kyseessä oli illanvietto ja muutkin alkoivat jo huolestua, sillä häntä ei kuulunut takaisin. Istui siellä todella pitkän kaavan mukaan. Hipsi sitten takaisin jossain vaiheessa lehti kourassa. Ilmeisesti oli kiinnostava aviisi.;)



- Eräs rouva käytti olohuoneen mattoa vaipanvaihtoalustana vaihtaessaan lapselleen vaippaa. En hyppinyt riemusta, sillä matto oli melko kallis.



- Ystäväni tutki kaikki kaapit, ratsasi jopa siivouskomeron. Sama ihminen saattaa istua meillä tuntikausia, ei lähde kulumallakaan pois! Mukanaan tuo aina itse leipomiaan leivonnaisia joissa on runsaasti koiran karvoja sillä "ei sille mitään voi, niitä menee aina mukaan." Nami. Niin, ja koira tietenkin kyläilee aina hänen kanssaan.

Tuttavaperhe äiti,isä ja neljä teiniä oli lomareissulla meillä päin, tahtoivat tavata ja sovittiin että tulevat vikana lomailupäivänään ennen kotimatkaa meille ja grillataan.Suunnittelin yhdessä tämän perheen äidin kanssa mitä grillataan, paljonko mitäkin tarvii ostaa ja sovittiin että minä käyn kaupassa ja pistetään kulut puoliksi. Minä sitten rahtasin aamulla nämä 10hengen grillisafkat kaupasta ja olin niitä vähän etukäteen valmistelemassa kun tuntia ennen sovittua tuloaikaa perheenäiti soittaa että heille tulikin niin kova nälkä että kävivät just abc:llä syömässä kun eivät pystyneet tältä nälältään odottamaan grilliruokia ja lähtevätkin nyt sitten vatsat täynnä jo suoraan ajelemaan kotiin päin. Siinä sitten olin valtavan ruokamäärän kanssa,eivätkä tarjoutuneet maksamaan omaa osuuttaan.ei nähty sen koommin.

Tuttavaperhe äiti,isä ja neljä teiniä oli lomareissulla meillä päin, tahtoivat tavata ja sovittiin että tulevat vikana lomailupäivänään ennen kotimatkaa meille ja grillataan.Suunnittelin yhdessä tämän perheen äidin kanssa mitä grillataan, paljonko mitäkin tarvii ostaa ja sovittiin että minä käyn kaupassa ja pistetään kulut puoliksi. Minä sitten rahtasin aamulla nämä 10hengen grillisafkat kaupasta ja olin niitä vähän etukäteen valmistelemassa kun tuntia ennen sovittua tuloaikaa perheenäiti soittaa että heille tulikin niin kova nälkä että kävivät just abc:llä syömässä kun eivät pystyneet tältä nälältään odottamaan grilliruokia ja lähtevätkin nyt sitten vatsat täynnä jo suoraan ajelemaan kotiin päin. Siinä sitten olin valtavan ruokamäärän kanssa,eivätkä tarjoutuneet maksamaan omaa osuuttaan.ei nähty sen koommin.