G: Omituisinta, mitä vieraat ovat tehneet ollessaan teillä kylässä?

Mutta tässä muutama mitä tuli mieleen.



Eräs pariskunta tuli meille ekaa kertaa kun oltiin muutettu uuteen taloon. Mitään hyvää eivät löytäneet ainoastaan negatiivistä palautetta tuli meidän kodista.



Samaan pariskunnan mies joi illaan mittaan niin paljon konjakkia että lopulta oksensi meidän keittiön ruokapöydälle yllättäen, nainen vain tokaisi että "se ei ole tottunut juomaan konjakkia". Mä siivosin ne oksennukset.



Yksi kaveri kääntää aina meillä vessapaperirullan väärinpäin, ärsyttävää! sen paperin pitää tulla ylhäältä ja se kääntää sen aina alhaalta tulemaan vaikka olen sanonut että "älä tee sitä".



Yks miehen kaveri oli kerran meillä saunomassa ja se käveli ihan estottomasti alasti ympäri taloa, muilla oli pyyhkeet lanteilla, mua nauratti mutta ajattelin että onneks ei oo lapset kotona.

kun alkoi korvia kuumottaa :D. Aagh, kun minäkin saatan joskus kysellä kaikenlaista talosta ja huonekaluista, eikä se johdu siitä että haluaisin olla epäkohtelias, vaan ihan puhtaasti mielenkiinnosta :S. Toki en arvostele tapettivalintaa ja koitan kehua (en aina muista, koska olen vaan niin kiinnostunut niistä käytetyistä ratkaisuista, etten aina muista ääneen kehua hyvistä valinnoista), mutta oma ajatukseni siinä vaiheessa on kyllä lähinnä että mitä itse tekisin tai osaisinko tehdä vastaavan meidän kotiin.



Jos kysyn mitä joku lamppu maksaa, niin ei siinä ole muuta ajatusta takana kuin haluan vain tietää mikä lamppu se on ja olisiko meillä siihen varaa :D. Se tarkoittaa että se on kiva lamppu ja koen että olemme niin läheisiä, että rahastakin voi puhua, koska onhan raha nyt ihan tavallinen osa ihmisten elämää.



Tai mitä joku talo maksaa, sekin on vain mielenkiinnosta sitä kohtaan, että kun olemme samassa elämäntilanteessa niin ajattelen että on kohteliasta kysyä niin tärkeää asiaa... Tai jos sanon että meidän taloon meni 200.000e, niin ajattelen että vieraita saattaa kiinnostaa :D. Se on vain rahaa minulle, ja siihen voisi ihan yhtä hyvin sanoa että aika halpa tai aika kallis tai sitten että miten teillä on varaa tai mitä vaan.



Niin ja ikinä en kysy tällaista jos näyttää siltä että sisustukseen ei ole panostettu. Ainoastaan jos näyttää siltä että joku taloudessa on kiinnostunut sisustuksesta tai sisustus on ollut ajankohtainen.



Tai saatan kysyä että paljonko teillä on tässä neliöitä, ja sitten sanoa vaikka ääneen että ahaa, meillä on 120. Ja sekään ei tarkoita muuta kuin että taloissa on tämä määrä neliöitä ja se on jaetta tällä tavoin. Ihmiset tekee erilaisia valintoja ja sillä selvä.



Ehkä nolointa jälkeen päin on se, kun olen ihastellut jonkun remonttia, ja ajatellut että ihan kiva, mutta tämän kohdan tekisin eri tavalla tms. Ja olen sanonut ääneen jotain että joo on tässä remontin aikana pitänyt tottua siihen ettei ihan joka asiaa ehdi miettiä loppuun saakka, tai jotain vastaavaa... Toivon vaan että olen ehtinyt siinä välissä kääntää keskustelun meidän omaan taloon, enkä ole laukonut tuota samalla kun tuijottelen ystävien kylppärin laatoitusta.



En siis aina ajattele mitä sanon, jos olen innoissani asiasta.



Olen kyllä tosi outo.

Mulla ärsyttää se, että kun eräs äitini puolen sukulainen tulee meillä käymään, häm alkaa tutkia asuntoamme.

Onko pakkasessa jauhelihaa, onko mehutiivistettä, onko sitä ja tätä ruokaa - jos ei ole, hän lähtee ostamaan. Olen monesti miettinyt että mitäh.. Eikö meillä syödä sitä ruokaa, minkä minä talon EMÄNTÄNÄ teen ja joihin MINULLA on jo ainekset. Ei sinne kaappeihin tarvitse vieraiden ostaa mitään, jotenkin vaikea ymmärtää miksi tämän henkilön pitää puuttua ruokahuoltoon kun tulee meille. Ilmeisesti haluaa vaikuttaa ruokalistaa, ts. siihen mitä itse joutuu/saa syödä. Ei tajua.



Sitten tämä henkilö vielä pistää kodin järjestystäkin uusiksi. Vaihtaa mattojen paikkaa (oikeasti), saattaa vessasta ottaa pesuhuoneeseen tarkoitetut matot pois ja nakata lattialle jonkun rievun jolla ilmeisesti haluaa kuivata pienetkin vesiläikät lattialta. Ostaa wc-raikastimen pönttöön, itse en pidä raikastimista, koska ne keräävät bakteereja, pesen kyllä pönttömme viikoittain parikin kertaa.



Sitten tutkii lasten vaatteet, ottaa haalarit ihan käteensä ja kääntelee, tutkii saumoja, kokeilee vetoketjuja, silmäilee pitkän aikaa vaatteiden yleisilmettä. Saman tekee hanskoille ja pipoille sekä kengille. Voitteko uskoa!!!!! Siinä nykyään seison vieressä, enkä tiedä onko sisälläni enemmän tyrmistyneisyyttä ja vihaa, kuin huvitusta ja ihmetystä. Ihan kuin olisi tuomiota kuulemassa, onko lapsilla varmasti tarpeeksi hyvät ulkovaatteet!



Pari päivää sitten, olin tämän henkilön luona itse käymässä kera lapsien. Ehdotti suoraan, että kävisimme jossain liikkessä ostamassa haalarit lapsille, koska kaksiosaiset puvut ovat kuulemma kylmempiä. Siinä sitten yritin hammasta purren selittää, että ei kiitos, nuo ovat ihan hyvät. Jankkasi ja jankkasi menemään, että ne puvut oli hyviä, paksuja ja alennuksessa. Sitten jo suutahdin ja sanoin, että olen lapsilleni tarkoituksella, tietoisesti ostanut ja pukenut kaksiosaiset puvut, että ne kestävät tuulta ja niissä on hyvä vuori. Siihen sitten VIHDOIN loppui se jankkaus.



ARGH.

Anoppi käy meidän sängyssä päikkäreillä... hänellä 5 koiraa ja me koira-allergisia. Kiva sitten vaihdella lakanat ja puistella peitot joka käynnin jälkeen...

Anoppilassa ollessamme joudumme taas tekemään itse kaiken. Anoppi ei käy kaupassa, ei tee ruokaa, ei mitään. Joudumme itse hankkimaan sinne kaiken, viimeksi jopa rasvan leivän päälle. Kuulemma syömme niin omituisesti, ettei anoppi osaa ostaa mitään. Ruokavaliomme on aivan normaali, mutta anopin mielestä esim. ruuan kypsentäminen on kummallista (poislukien keitot ja letut). Hänen hellansa / uuninsa hajosi kuukausi sitten eikä hän ole tarvinnut vielä uutta. Pääasiassa anoppi syö salaattia (sis. salaatti, kurkku, tomaatti, herneet, sipuli, suolapähkinät, ei muuta), liottaa jyviä piimässä ja syö sen marjojen kanssa tai syö ruisleipää. Hän ei myöskään osallistu ruuan laittoon, mutta syö kyllä toisinaan. Tämä koskee kaikkia ateriota mukaan lukien aamiainen. Mä inhoan toisten kaappien penkomista, mutta lapsille ruokaa laittaessa pakko on etsiä astioita jne. Käymme anoppilassa noin kerran kahdessa kuussa, joskus useamminkin. Anoppi asuu kauempana, joten olemme siellä aina viikonlopun. Paikalle menemme ruokakassien kanssa, samoin lähdemme pois. Anoppi pakkaa aina tuomamme ja jääneet ruuat mukaan.

on samanlainen kun mun yksinelävä omalaatuinen isä ! Tekee kans kuulemma kylmäpuuroa aamiaiseks liottaen kaikkia ihme jyviä ja lisää siihen vielä valkosipulia... ja hellaa ei osaa käyttää!

Hämmästyneinä luen näitä juttuja. Miksei sanota asioista, jotka ei käy??? Jos meillä joku kulkisi pitsipikkareissa, antaisin sille collegehousut lainaan ja sanoisin että puo päällesi. Jos joku menisi penkomaan kaappejani, pyytäisin, että annatko olla, mitä tarvitset, etsin sen itse sulle, en oikein pidä että katsot kaappejani. Jos joku huudattaisi telkkaa, pyytäisin hiljentämään. Jos joku viipyisi aivan liian kauan, sanoisin selkeästi että kiitos käynnistä, mutta nyt on aika lopetella ja menisin vaikka hakemaan takin naulakosta jos ei siitäkään tajuaisi. Siis: en ymmärrä miksi ette laita vieraillenne rajoja???Miksette saa suutanne auki tilanteessa??



Muuten, olen sosiaalinen, nautin siitä, että ihmiset on erilaisia ja hyväksyn monenlaisia juttuja, mutta minä meillä päätän käytöksen rajat eikä vieraat.

Anoppi istuu sohvalla toppahousuissa yleensa koko muutaman päivän kestävän vierailunsa ajan, lukunnottamatta ruokailuhetkiä jolloin siirtyy pöydän ääreen. Nukkumaan mennessä vaihtaa vaatteet olohuoneessa, istuu sohvalla ilman minkäänlaisia housuja vetämässä yöhousuja jalkaansa.

yksi kaveri, joka toi joskus minun opiskeluaikanani itsensä ja kolme muuta luokseni viikonlopuksi Helsinkiin. Kaveri osti kaikille muille paitsi mulle 10 kerran liput HKL:n vehkeisiin (mulla siis ei ollut kuukausilippua ) ja minun piti tätä jnegiä kierrättää siellä täällä. Sitten kämpillä kukaan ei auttanut minua ruuanlaitossa, vaikka pyysin. Kukaan ei tietenkään antanut penniäkään ruokarahaa, vaan minä ostin kaiken. Kun tuli tiskauksen aika, koetin nakittaa kaveriani hommiin, mutta sain vain vastauksen "en minä, kun kerrankin olen reissussa ja kotona saan tiskata aivan tarpeeksi".

Törkeämmät vieraat mitä olen tavannut on isäni puolisisko ja hänen mies. (Sisko "löydettiin " vasta vähän aikaa sitten)

Yritän tiivistää, mutta oikeasti on paljon kerrottavaa:

Eli, vanhempani suuntasivat aina talvisin etelään ja olivat siellä jokunen kuukausi. Olin saanut lomaa töistä, ja kävimme sitten heidän luokse, minä ja tyttäreni. Kun sitten eräänä päivän ennen lomaani tuli soitto isälleni että nämä sukulaiset yritti myös sinne, ja vielä niin että meiän viikot menisi päällekkäin. Isä oli yrittänyt kertoa että me olemme siellä, ei passaa että nekin tulisivat. Ei ottaanut mitään notiisia siitä, vaan kertoi että ne tulevat ja se passaa että mekin ollaa siel.

No, yritettiin ajatella positiivisesti mutta.. Ne sitten tuli, ei tuonut -mitään-, ei ees kahvipaketin, tuliaisiksi. Valtasi sohvat, kertoi vitsejä joka oli lukenut Valitut Paloista ja yritti kertoa niin että miehen kaverille tai miehelle itselleen oli näitä sattunut.

Nainen taisi kyllä -kerran- tiskata.

Aamulla kun minä ja tyttö oltais haluttu nukkua, tää mies tuli -kuuden aikaan- herättämään lopinoillaan..

Piti mennä aina kiinalaiselle syömään, ja faija kustansi niittenkin ruoka. Kun ei käyty ulkona, minä ja äiti tehtiin ruoka. Mitä me ostettiin ja kannettiin kaupasta. (aamupala, iltapäiväkahvit, lounas, ruoka, iltapala..)

Kerran mies oli jopa sanonut (minä en kuullut, äiti kertoi) että voitais ottaa autoanne ja lähteä sinne pidempään missä on ravintola, mennään sinne syömään. Isäni sanoi, että emme mahdu autoon kaikki. Mies oli tokaissut että he vaan mentäis, siis vanhempani ja pariskunta. Minä ja tyttäreni vois jäädä kotiin. Jaha- siis häh? Jäisin yksin tyttäreni kanssa ja tekisin meille ruokaa vanhempieni bungalowissa niin että pariskunta pääsisi ravintolaan.. Ei jumantsukka!

Tuli oikein paha fiilis kun lähdettiin sitten kotiin ja ne jäi sinne vielä.

On ne käyny vanhempien luona täällä Suomessakin, silloin ne oli viikon myös mutta oli aikuisia lapsia mukana ja yhden lapsen tyttöystäväkin. Jota äiti paasasi, aamusta iltaan, ja ne vaan oli, lomalla.. Eikä silloinkaan tuonut mitään, ostanut mitään vaan äiti kustansi ja kantoi ruuat kaupasta. -Viidelle aikuisille- + heille itselleen..

Oli elokuu 07 ja viinimarjat kypsiä. Heti kun pappi lähti kastetilaisuudesta, anoppi vaihtoi yllensä mukanaan tuomansa työvaatteet, haki auto takakontista ämpäreitä ja lähti marjoja keräämään.



Meillä oli siis suurin osa molempien suvusta ja kummit edelleen paikalla!



Toinen kummitädeistä tuli kysymään minulta, että tiedätkö mitä anoppis puuhaa takapihalla. En tiennyt pitäiskö itkee vai nauraa.

Törkeämmät vieraat mitä olen tavannut on isäni puolisisko ja hänen mies. (Sisko "löydettiin " vasta vähän aikaa sitten)

Yritän tiivistää, mutta oikeasti on paljon kerrottavaa:

Eli, vanhempani suuntasivat aina talvisin etelään ja olivat siellä jokunen kuukausi. Olin saanut lomaa töistä, ja kävimme sitten heidän luokse, minä ja tyttäreni. Kun sitten eräänä päivän ennen lomaani tuli soitto isälleni että nämä sukulaiset yritti myös sinne, ja vielä niin että meiän viikot menisi päällekkäin. Isä oli yrittänyt kertoa että me olemme siellä, ei passaa että nekin tulisivat. Ei ottaanut mitään notiisia siitä, vaan kertoi että ne tulevat ja se passaa että mekin ollaa siel.

No, yritettiin ajatella positiivisesti mutta.. Ne sitten tuli, ei tuonut -mitään-, ei ees kahvipaketin, tuliaisiksi. Valtasi sohvat, kertoi vitsejä joka oli lukenut Valitut Paloista ja yritti kertoa niin että miehen kaverille tai miehelle itselleen oli näitä sattunut.

Nainen taisi kyllä -kerran- tiskata.

Aamulla kun minä ja tyttö oltais haluttu nukkua, tää mies tuli -kuuden aikaan- herättämään lopinoillaan..

Piti mennä aina kiinalaiselle syömään, ja faija kustansi niittenkin ruoka. Kun ei käyty ulkona, minä ja äiti tehtiin ruoka. Mitä me ostettiin ja kannettiin kaupasta. (aamupala, iltapäiväkahvit, lounas, ruoka, iltapala..)

Kerran mies oli jopa sanonut (minä en kuullut, äiti kertoi) että voitais ottaa autoanne ja lähteä sinne pidempään missä on ravintola, mennään sinne syömään. Isäni sanoi, että emme mahdu autoon kaikki. Mies oli tokaissut että he vaan mentäis, siis vanhempani ja pariskunta. Minä ja tyttäreni vois jäädä kotiin. Jaha- siis häh? Jäisin yksin tyttäreni kanssa ja tekisin meille ruokaa vanhempieni bungalowissa niin että pariskunta pääsisi ravintolaan.. Ei jumantsukka!

Tuli oikein paha fiilis kun lähdettiin sitten kotiin ja ne jäi sinne vielä.

On ne käyny vanhempien luona täällä Suomessakin, silloin ne oli viikon myös mutta oli aikuisia lapsia mukana ja yhden lapsen tyttöystäväkin. Jota äiti paasasi, aamusta iltaan, ja ne vaan oli, lomalla.. Eikä silloinkaan tuonut mitään, ostanut mitään vaan äiti kustansi ja kantoi ruuat kaupasta. -Viidelle aikuisille- + heille itselleen..

En tosin ymmärrä miksi äitisi ei vaatinut käymään kaupassa. Ois vain kirjoittanut kauppalistan ja sanonut että nyt on teidän vuoro käydä kaupassa. Ihan pokkana. Eivät ois tulleet useammin.

"En tosin ymmärrä miksi äitisi ei vaatinut käymään kaupassa. Ois vain kirjoittanut kauppalistan ja sanonut että nyt on teidän vuoro käydä kaupassa. Ihan pokkana. Eivät ois tulleet useammin. "



Siis, äiti on vaan sellainen, ei hän pysty mitenkään pistää vastaan tai silleen.

Hän on liian kiltti, kyllä.

Olen itsekin samanlainen, siksi mulla sukset vähän ristissä anopin kanssa.



Viime joulu esimerkkinä:

Anoppi tarjoutui tuomaan jotain, ja sanoi että se hänen tekemä juusto jos hän viitsii tuoda niin olen onnellinen. (Koska se ON hyvää) No, se hän ois tuonu anyway, mutta..



Toi pienen pieni pala.. Ja oltiin sentään neljä aikuista ja kolme lasta.

Mulla oli muutenkin niin paljon tarjottavana että.. Aivan liikaa koska kukaan ei oikein syöny mitään.. Ok, mulla oli flunssa, niinkuin toisella nais-sukulaisella.

Sitten tullaan siihen että kukaan ei tarjoutunut poimia likaiset astiat. Ei anoppi, ei se nais-sukulainen (tosin hän oli ihan flunsassa, eli ymmärrettävää) eikä mieheni.

Olin KOKO päivän seissyt keittiössä: Aamu kahdeksalta oli jo riisipuuro valmiina, sitten oli kalkkunan vuoro ja kinkun vuoro ja lihapullia paistoin kilon verran lapsille..

Kun anoppi ja ne tulivat hän kysyi heti että koska ruoka on valmista, hänellä oli meiän naapurille menoa, vei joulukukan vaan.

Sanoin että ei ole varmaan tuntiin koska uuni ei ole ees päällä vielä.. -A--ha.. No just.. oli vastaus.

Tapaninpäivänä me mentiin sitten hänen luo syömään, sama jengi oltiin siellä.

Hänellä oli sitten tuplasti isompi juusto tarjottavana, kahdet eri laatikot, lihapullia, kinkku, suolakurkku ja punajuuri purkista. Ei mitään muuta.

Mulla vielä hirveämpi flunssa muta tyrkkäs kyllä tehtäviä mulle, vaikka räkä lensi ym kivoja yskimiskohtauksia.



Mutta se että en saanu ihan burn-outia oli sen takia että en stressannut mitenkään. Vaikka kaikki oli ihan viime tipassa, niin ajattelin että noh, kunhan syödään joskus illalla.. 23.12 tein viimeiset lahjaostokset, mutta ei ollu "pakollisia" vaan otin jotain mitä ajattelin että nää on kauniit, sopii hänelle ja tää hänelle.. : )

Sen takia en flipannu anopin kanssa, en sallinu hänen pilaavan jouluni.

Eli kyseessä juhla-ateria = enempi vaivaa laittamisessa kuin tavallisessa ruuassa. Noh... olin siinä päivän valmistellut, anoppi ja appi tulivat hyvissä ajoin. Tulokahvien jälkeen appiukko paukasi: "Eiköhän sitten lähdetä jo." Oikeesti tekivät lähtöä ilman ruokaa vaikka nimenomaan oli kutsuttu syömään. Mullahan meni herne oikein takaraivoon asti ja huomattuaan, että osu ja uppos, ne sit jäi kuin jäikin syömään. Mä en pystyny itse raivoltani syömään palaakaan.

Tulokahvit? Mikä se sellainen on... Jos kutsutaan syömään, niin kyllä normaali ihminen odottaa saavansa ensin ruokaa ja sitten kahvia. Eli jos ensin tuleekin kahvia, niin sitten vieras kelaa päässään että no taidettiin käsittää väärin tämän kutsun luonne.

Olisitte aloittaneet ruuista ja sitten kahvitelleet.

Katsokaas kun _oikeesti_ anoppi ja appi tuli niin aikaisin, monta tuntia ennen kuin olin ilmoittanut ruuan olevan valmis. Ruoka ei ollut lähelläkään valmista ts. perunat kuorittuina ja keitettyinä, paisti ja laatikot kuumana jne... Ja todellaKIn, kun heille menee, niin ekana laitetaan kahvi tippumaan ja myöhemmin tulee ruoka, jonka jälkeen taas kahvit. Näin juuri tänäkin vuonna heillä tapaninpäivänä.

t: tulokahvit tarjonnut miniä

Nyyttärit kaveripariskuntien kanssa mökillä pe-su, josta 20km lähimmälle kioskille, joka auki klo 12-20...



Oli sovittu, että he kaksi tuovat koko porukalle viikonlopuksi (12hlö) perunat, salaattitarpeet, lisäksi niin paljon juomavettä kuin pystyvät (ei vesijohtovettä eikä kaivoa!).



Tuli 2kg perunoita, 3l limsaa, 2 salaattinippua, 500g tomaattia, 1 kurkku ja 1l vettä...



Eli sinne kioskille sitten kaahattiin jo laauantaina klo 12 kun kaikki heidän vastuullaan ollut oli jo syöty pe-illallisella :D Heillä olikin sitten rahat niin loppu, eivät voineet osallistua kioski-ostoksiin enää. Olisi ollut kiva tietää etukäteen, että he ovat täysin rahattomia.

Näitä lisää :)

olohuoneen lattialle, meidän keittiösaksilla.. yök.

Ja hulluinta tässä on se, että nämä arvostelijaystävämme asuvat itse alkuperäiskuntoisissa 1970- luvun taloissa. Eipä olisi varaa arvostella, kun asuvat itse kävelevässä aikapommissa...

Missäs päin näitä käveleviä taloja voisi käydä katsomassa?

pahin mahdollinen loisija. Naisella on itsellä hyvä työpaikka ja rahaa ihan yhtä hyvin kuin mullakin. Silti aina yrittää saada jotain hyötyä. Jos keitän kahvit ja laitan pullaa, pyytää leipää tai ruokaa, kun sattumalta on aina nälkä. Itse ei ole koskaan tarjonnut edes kahvikuppia.



Samoin rakastaa tutkia mun vaatevarastoa ja erit. kenkävarastoa. Lainailee kaikki juhlakengät ("tosi kiva, kun saan sulta lainaan, niin ei tarvi itse ostaa yhden juhlan takia...") ja pyysi jopa sisätossuja lainaan, kun oli työpaikallaan joku urheilupäivä ja hän ei muuten harrasta sisäliikuntaa. Joskus soittaa, että onko mulla vaikka sen tai sen väristä iltalaukkua, kun on joltain muulta kaverilta lainannut jonkun asun. Ei siinä mitään. Juhlavaatteita kannattaisikin lainailla ja kierrättää kaveriporukassa, mutta kun ei toiseen suuntaan saa koskaan mitään, kun ei raski ikinä ostaa.



Vierailun päätteeksi pyytää aina autokyydin, kun omaa autoa ei ole ("auto on niin järjetön ostos, kun se vaan syö rahaa..."). Yleensä matkalla pitää poiketa kaupan kautta. ("nyt kun on autokyyti, niin voisin samalla hakea...")

Paha! Nainen ilmeisesti on hieman viinaan menevä?

kun hänellä on vapaapäivä töistä. Ilahduin että tietysti, kun itsekin halusin juttuseuraa.

Rouva sitten pyyhälsi taksilla pihaan klo 9 aamulla, kainalossa oli mäyräkoirallinen kaljaa josta hän oli matkalla kiskonut jo pari kpl.

Kahvittelu ei jostakin syystä kiinnostanut yhtään, siinä hän istui keittiön pöydän ääressä ja kaatoi olutta naamaansa tasaiseen tahtiin.

Jutut menivät yhä sekavammiksi, hän yritti kokoajan polttaa sisällä tupakkaa, ravasi vessassa, välillä itki ja välillä nauroi.

Kyllästyin ihan totaalisesti siinä vaiheessa kun siitä päkistä oli jäljellä ehkä 3 pulloa ja tilasin hänelle taksin.

Pisti hanttiin kun oli suunnitellut kuulemma lähtevänsä vasta sitten kun miehensä pääsee töistä. Mies olisi voinut sitten hakea hänet, kello neljän jälkeen.

Jestas! Hän oli kännissä kuin käki jo puoleen päivään mennessä, en tosiaan olisi kestänyt enää minuuttiakaan.

Saattaa soittaa ja kutsua itse itsensä meille illaksi kylään. Kysyy puhelimessa "Onko sulla minkä verran olutta, että tiedän minkä verran otan omia mukaan."

Mieheni voi vastata että ei ole kuin muutama, että ota vaan omia, niin tämä kaveri saapuu kahden oluen kanssa.

No eihän ne kaksi riittäisi kuin puoleksi tunniksi, niin sitten tämä kaveri vaivihkaa siirtää mieheni oluita jääkaapissa "omalle hyllylleen", omien oluidensa viereen.



Viimeksi mieheni oli nostanut itselleen tiskipöydälle kylmän oluen valmiiksi saunaa varten, mutta meni vielä käymään vessassa ja takaisin tullessa olut oli hävinnyt ja löytyi jääkaapista kaverin oluiden vierestä. Mies ei sanonut mitään, mutta otti kyllä oluen takaisin itselleen.



Ja meillä kyllä normaalisti tarjotaan vieraille illanistujaisissa viiniä, shotteja ja olutta, mutta tälle kaverille ärsyttää tarjota mitään, koska selvästi näkee että hän tulee vain loisimaan, ilmaisen kaljan toivossa ja jos sitä ei hänelle tarjota, niin hän kyllä osaa ottaa itsekin eli VARASTAA!