Lue keskustelun säännöt.
Vl-äiti ja viimeinen lapsi
08.03.2009 |
Olen 28-vuotias vanhoillislestadiolainen äiti ja odotan neljättäni. Tämä lapsi jää viimeiseksi, näin olen tämän raskauden aikana päättänyt. Elämäntilanteemme (miehen mielenterveysongelmat, mittavat ulosottovelat ja taloudelliset ongelmat, vaativa erityislapsi, oma jaksaminen) on kestämätön hankkia enää yhtään uutta lasta. Mielummin yritän huolehtia ja jaksaa näiden lasten ja vielä syntymättömän kanssa ja säilyttää oma mielenterveyteni, kun se toiselta on jo mennyt. Olemme tulleet tiemme päähän tämän lapsiasian kanssa. Ei jaksa, ei pysty - edes uskon voimalla.
Olen myös päättänyt vastata rehellisesti mahdollisille kyselijöille ja utelijoille tulevaisuudessa : me emme enää halua ja jaksa lisää lapsia. Jos rehellisyyden vuoksi joku lakkaa pitämästä minua oikein uskovana, se olkoon hänen ongelmansa. Minulle tämä päätös ei ole uskomisen este. Se on minun henkilökohtainen ratkaisuni.
Nautin jo valmiiksi ajatuksesta, ettei minun enää koskaan tarvitse tämän jälkeen pelätä raskaaksituloa, tehdä testiä siinä toiveessa, ettei se näyttäisi plussaa. Ei koskaan pelätä synnytystä ja väsyttävää pikkuvauva-aikaa. Saan olla ja viihtyä omassa kropassani - olla minä itse ilman pakkoa raskautua. Mieleni piristyy jo pelkästä ajatuksesta!
Lapset ovat parasta, mitä olen saanut. Haluan antaa heille jaksavan ja mukavaolevan äidin vielä, kun olen sitä. Tämä raskaus on ollut jo niin vaikea hyväksyä ja niin vaikea kestää - en uskalla kuvitellakaan, mitä se olisi kymmenennen raskauden kohdalla. Siksi vihelsin pelin poikki.
Kiitos.
Kommentit (684)
siitä että lestis-uskovaiset ovat suvaitsemattomimpia ja armottomimpia tapauksia.
Mutta mitenkään en voi ymmärtää, että sinulla on tarve tulla puhumaan tälle palstalle tällaisesta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te niitä syyllistäviä olette, joka sanaan tartutte. Kyselette ja revittelette. E kuulu teille meidän asiat. Pitäkää huoli itsestänne ja omasta tilastanne, mitä te meistä huolehditte tai haukkua te vaan tahdotte. Olkaa ennemmin huolissanne itsestänne, mihin te joudutte.
Mä olen aina huolissani niistä, jotka eivät voi itse itsestään huolta pitää, syystä tai toisesta. Jos jostain suunnasta kuuluu avunpyyntöjä, on aika välintpitämätöntä ohittaa ne.
me ei-vl-keskustelijat kysymme ja arvuuttelemme vastauksia keskenämme...
Toisaalta ei kysymykseesi tarvita vl-yhteisön jäsenyyttä, yleiset sosiologiset ja psykologiset selitysmallit riittävät: Yhteisöllisyys tuo turvaa ja samanmielisyys luo suojamuurin ulkopuolisia hyökkäyksiä vastaan. Joukkovoimalla on myös oma merkityksensä: on helpompi tuntea olevansa oikeassa, mitä suuremmasta joukosta on kyse. Vahvat johtajat ja selkeät oikea-väärä -tulkinnat tukevat yksilöä vaikeissa henkilökohtaisissa pohdinnoissa. Myös perinteet kantavat; aina ei tarvitse itsekään osata sanoa, miksi ajattelee tai toimii tietyllä tavalla, kun on "aina ollut niin tapana".
Haaste tällaisessa keskustelussa on se, että ihmiset katsovat asioita niin eri tavoin joukon sisältä ja ulkoa. Ei kukaan myönnä kuuluvansa tai kannattavansa "kontrolloitua, yksilönvapauden kieltävää totalitarismia". Vrt. maat jotka länsimaissa nähdään tällaisina; näiden maiden johtajat näkevät saman ilmiön täysin toisin: kansan suojelemisena hajaannukselta ja liialliselta ulkomaailman vaikutteisiin kietoutumiselta, mistä seuraa epäisänmaallisuutta, maastapakoa, johdon kukistamispyrkimyksiä jne.
Tuntematta yhtään vl-perhettä erittäin läheltä, haluan ehdottomasti uskoa, että onnellisia ja tasapainoisia yksilöitä ja perheitä löytyy vl-yhteisöstä kuin mistä tahansa muualtakin. Näille ihmisille ja perheille toivon kaikkea hyvää ja erityisesti, jotka kipuilevat elämässään, valoisampaa tulevaisuutta!
Voisiko joku VL vastata rehellisesti ja kerta kaikkiaan: Mitä saatte tuosta VL-"jäsenyydestä", koska homma vaikuttaa niin kontrolloidulta, yksilönvapauden kieltävältä totalitaristismilta, että on vaikea kuvitella että jäsentenne keskuudessa olisi onnellisia ja aidosti vapaiksi itsensä kokevia persoonia, joilla on aidot ystävyyssuhteet keskenään ja onnellinen perhe-elämä saati sisäinen tasapaino?
Noita katkeria kanssasisariasi en niinkään ymmärrä, aivan kuin heidät olisi pakotettu vasten tahtoaan johonkin kauheaan elämäntapaan. Tuskin Jumala tarkoitti elämää kärsimykseksi. Hyvää jatkoa AP!
On hienoa että haluat siirtää lapsillesi toisenkinlaista viestiä ja kulttuuriperintöä kuin tuollaisen ikeen.
Siitä puhumattakaan, millainen naiskuva tyttärillesi muodostuu noin epätasa-arvoisessa yhteisössä.
Paljon jaksamista sinulle ja perheellesi.
Naisen kuuluu tehdä vain siionista annetut työtehtävät. ja olla kaikessa hiljaa.Siivota koti hoitaa lapset. ja lähteä illalla hymyilemään sisarten iltaa että voi kun tämä olo on ihanaa. Voi kun minulla on hyvä olla. Vaikka just nyt tunnen että lähden lätkimaan ja kauas koko liikkeestä. ennenkuin lapsemme oppivat ja juurtuvat näihiniän ikuisiin sääntöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kantakoon taivaallinen Isä sinua ja teidän perhettä hellästi kädessään. Olette kaikki niin rakkaita ja arvokkaita Hänen silmissään. Olkaa rauhassa, pitäkää usko Häneen, levätkää Hänessä ja ottakaa vastaan se syvä lohdutus, joka on sinua ja perhettäsi varten. Et ole yksin. Ole vapaa siinä päätöksessäsi, jonka olette tehneet. Siunaten,
183
Olen elämästäni laittanut yli 20 vuotta lasten odottamiseen ja imettämiseen. Olen täysin turhautunut sairastunut ja masentunut tällä hetkellä. Pieniä on vielä monta kotona kaksi kehitysvammaista lasta mukana. Joiden arki on yhtä taistelua ja sairaalassa hyppäämistä. Ja sen olemme päättäneet että yhtään lasta emme enää anna tänne syntyä -Emme kerta kaikkiaan enää jaksa.
Lestadiolainen yhteisö on saanut minut nousemaan takajaloille juuri ehkäisy asiassa. Aina on tolkutettu että kaiken lainen jumalan luomistyöhön puuttuminen on syntiä. Et saa ehkäistä. Nyt srk.n jäsenien kiertely ja kaartelu on närkästänyt. Sanoisivat miten asia on eikä keksitä juupas eipäs leikkiä.
Itse koen asian todella ahdistavana tunne on se että teen väärin kun ehkäisen. En enää kuulu joukkoon. Ihan samoin kuin jos värjään hiuksiani niinkuin moni tekee teen väärin. Vaikka molemmat asiat eivät ole uskostani kiinni.
Viime päivinä olen huomannut monia epäkohtia juuri sitä että lestadiolainen heti kimpaantuu jos jotain asiaa itse miettii ei saa siis epäillä mitään. Et varsinkaan saa tuoda julki mitään epäileviä mietteitä. Naisen kuuluu tehdä vain siionista annetut työtehtävät. ja olla kaikessa hiljaa.Siivota koti hoitaa lapset. ja lähteä illalla hymyilemään sisarten iltaa että voi kun tämä olo on ihanaa. Voi kun minulla on hyvä olla. Vaikka just nyt tunnen että lähden lätkimaan ja kauas koko liikkeestä. ennenkuin lapsemme oppivat ja juurtuvat näihiniän ikuisiin sääntöihin.
Hyvin muotoilit.
Ihmettelen kuten joku muukin ei-vl tuolla aiemmin miten kyvyttömiä vl:t ovat vastaamaan täällä aivan järkeviin kysymyksiin.
Tunnen kaksi vl-perhettä, ja sellainen käsitys on että rajat tulevat vastaan todella nopeasti. Minusta on pelottavaa, että keskustelua ei voi käydä, että kysyminenkin jo on uhkaavaa. Luulisi että täällä av:lla voisi puhua helpommin vl:t myös koska tämä on anonyymia.
Jos on itse ajatellut jonkin asian loppuun asti ja on sinut ratkaisujensa kanssa, pystyy kyllä rauhallisesti kohtaamaan kenet tahansa lähimmäisen ja keskustelemaan tämän kanssa.
Tuntematta yhtään vl-perhettä erittäin läheltä, haluan ehdottomasti uskoa, että onnellisia ja tasapainoisia yksilöitä ja perheitä löytyy vl-yhteisöstä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä mallia en haluakkaan siirtää lapsillemme. Haluan että he voivat tehdä elämässään muutakin kuin olla sairaalassa ja synnyttää lapsia. Itse en ikänä aloittaisi tätä rumpaa uudelleen. Vaikka rakastankin jokaista lastani se surettaa että en voi olla heidän elämässään niin kiinni kuin haluaisin , haluaisin olla aidosti tekemisissä mukana. Nyt en voi en yksinkertaisesti voi sillä pienimmät ja sairaat lapset vie kaiken ajan ja huomion sekä kaikki varat mitä meillä on. Ystävä perheemme matkustelevat ulkomailla koko ajan. Itse en ole 6 vuoteen käynyt edes kaupungilla kaupoissa. Ei ole ollut rahaa eikä aikaa sillä on oltava kotona että homma pyörisi. Ei ihmisen tarvi viettää nykyyhteiskunnassa tällaista elämää. Itse olen pakotettu viemään sen loppuun mutta lapsilleni en halua tätä.
Et ole yksin! Olet rohkea, kun avaat suusi ja puhut siitä, mikä mieltäsi painaa.
En ole itse vl, enkä ota kantaa siihen (koska en voi tietää), mikä on sinulle paras ja hoitavin uskonyhteisö tai mitä pitäisi muuttua elämässäsi tai yhteisössäsi, että sinulla olisihelpompi olla ja hengittää ja jaksaisit elämää paremmin.
Nämä ovat niin isoja kysymyksiä, että mietin, onko sinulla paikkaa, missä puhua niistä kasvotusten. On kyse koko sinun elämästäsi ihmisenä, naisena, puolisona, äitinä, uskovaisena, siitä, mitä elämässäsi tähän mennessä on tapahtunut ja mitä haluat ja toivot tulevaisuudeltasi. Toivon, että löydät ihmisen (ystävän tai ammattilaisen), jonka kanssa voit luottamuksella huokaista ja puhaltaa murheitasi sisältäsi ulos ja löytää pikku hiljaa sen "oman itsesi", jota arvostat ja kuuntelet.
Meitä on varmasti monia äitejä ja naisia, jotka pidämme sinulle peukkuja, jotta löytäisit sen polunpään, mitä kulkemalla "tulet siksi, miksi sinut on luotu". Tämä mystiseltä kuulostavaa tienviittaa kannattaa seurata. Itse tiedän kokemuksesta, että muutoksen tielle lähteminen ei ole kivutonta ja tulee monia kohtia, joissa kysytään rohkeutta, periksiantamattomuutta ja luottamusta siihen, että suunta on oikea, vaikka kuinka sivusta kuiskittaisiin, että olet väärällä tiellä (matkalla ties minne).
olen tähän päivään asti ollut lestadiolainen äiti Olen elämästäni laittanut yli 20 vuotta lasten odottamiseen ja imettämiseen. Olen täysin turhautunut sairastunut ja masentunut tällä hetkellä. Pieniä on vielä monta kotona kaksi kehitysvammaista lasta mukana. Joiden arki on yhtä taistelua ja sairaalassa hyppäämistä. Ja sen olemme päättäneet että yhtään lasta emme enää anna tänne syntyä -Emme kerta kaikkiaan enää jaksa.
Lestadiolainen yhteisö on saanut minut nousemaan takajaloille juuri ehkäisy asiassa. Aina on tolkutettu että kaiken lainen jumalan luomistyöhön puuttuminen on syntiä. Et saa ehkäistä. Nyt srk.n jäsenien kiertely ja kaartelu on närkästänyt. Sanoisivat miten asia on eikä keksitä juupas eipäs leikkiä.
Itse koen asian todella ahdistavana tunne on se että teen väärin kun ehkäisen. En enää kuulu joukkoon. Ihan samoin kuin jos värjään hiuksiani niinkuin moni tekee teen väärin. Vaikka molemmat asiat eivät ole uskostani kiinni.
Viime päivinä olen huomannut monia epäkohtia juuri sitä että lestadiolainen heti kimpaantuu jos jotain asiaa itse miettii ei saa siis epäillä mitään. Et varsinkaan saa tuoda julki mitään epäileviä mietteitä. Naisen kuuluu tehdä vain siionista annetut työtehtävät. ja olla kaikessa hiljaa.Siivota koti hoitaa lapset. ja lähteä illalla hymyilemään sisarten iltaa että voi kun tämä olo on ihanaa. Voi kun minulla on hyvä olla. Vaikka just nyt tunnen että lähden lätkimaan ja kauas koko liikkeestä. ennenkuin lapsemme oppivat ja juurtuvat näihiniän ikuisiin sääntöihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sinulla sellaista verkostoa, että saisit joskus edes hetken hengähtää?
Onko miehesi tukenasi, oletteko samanmieliset, saatko parisuhteestanne voimaa?
Loistavaa että haluat omille lapsillesi toisenlaiset mahdollisuudet etkä ole katkerana siirtämässä eteenpäin sellaista, minkä olet omalla kohdallasi havainnut kestämättömäksi. Tuo on rakkautta.
Tätä mallia en haluakkaan siirtää lapsillemme. Haluan että he voivat tehdä elämässään muutakin kuin olla sairaalassa ja synnyttää lapsia. Itse en ikänä aloittaisi tätä rumpaa uudelleen. Vaikka rakastankin jokaista lastani se surettaa että en voi olla heidän elämässään niin kiinni kuin haluaisin , haluaisin olla aidosti tekemisissä mukana. Nyt en voi en yksinkertaisesti voi sillä pienimmät ja sairaat lapset vie kaiken ajan ja huomion sekä kaikki varat mitä meillä on. Ystävä perheemme matkustelevat ulkomailla koko ajan. Itse en ole 6 vuoteen käynyt edes kaupungilla kaupoissa. Ei ole ollut rahaa eikä aikaa sillä on oltava kotona että homma pyörisi. Ei ihmisen tarvi viettää nykyyhteiskunnassa tällaista elämää. Itse olen pakotettu viemään sen loppuun mutta lapsilleni en halua tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on hyvä että olet ajoissa havahtunut arvioimaan ja arvostamaan elämääsi.
Tarvitset paljon energiaa ja voimia ja toivotan niitä sinulle koko sydämestäni.
t. ei-vl
Olen elämästäni laittanut yli 20 vuotta lasten odottamiseen ja imettämiseen. Olen täysin turhautunut sairastunut ja masentunut tällä hetkellä. Pieniä on vielä monta kotona kaksi kehitysvammaista lasta mukana. Joiden arki on yhtä taistelua ja sairaalassa hyppäämistä. Ja sen olemme päättäneet että yhtään lasta emme enää anna tänne syntyä -Emme kerta kaikkiaan enää jaksa.
Lestadiolainen yhteisö on saanut minut nousemaan takajaloille juuri ehkäisy asiassa. Aina on tolkutettu että kaiken lainen jumalan luomistyöhön puuttuminen on syntiä. Et saa ehkäistä. Nyt srk.n jäsenien kiertely ja kaartelu on närkästänyt. Sanoisivat miten asia on eikä keksitä juupas eipäs leikkiä.
Itse koen asian todella ahdistavana tunne on se että teen väärin kun ehkäisen. En enää kuulu joukkoon. Ihan samoin kuin jos värjään hiuksiani niinkuin moni tekee teen väärin. Vaikka molemmat asiat eivät ole uskostani kiinni.
Viime päivinä olen huomannut monia epäkohtia juuri sitä että lestadiolainen heti kimpaantuu jos jotain asiaa itse miettii ei saa siis epäillä mitään. Et varsinkaan saa tuoda julki mitään epäileviä mietteitä. Naisen kuuluu tehdä vain siionista annetut työtehtävät. ja olla kaikessa hiljaa.Siivota koti hoitaa lapset. ja lähteä illalla hymyilemään sisarten iltaa että voi kun tämä olo on ihanaa. Voi kun minulla on hyvä olla. Vaikka just nyt tunnen että lähden lätkimaan ja kauas koko liikkeestä. ennenkuin lapsemme oppivat ja juurtuvat näihiniän ikuisiin sääntöihin.
mutta kyllä täällä eräskin väitti meidän elämämme olevan Jumalan pilkkaa. Paljon on meitä(vl:iä) tässä ketjussa haukuttu ja paneteltu. Osa ei osaa kiihkottomasti suhtautua meihin vl:iin. Kysykää asiallisia kysymyksiä, mutta jättäkää ne panettelevat kuulopuheet pois.
Hyvin muotoilit.
Ihmettelen kuten joku muukin ei-vl tuolla aiemmin miten kyvyttömiä vl:t ovat vastaamaan täällä aivan järkeviin kysymyksiin.
Tunnen kaksi vl-perhettä, ja sellainen käsitys on että rajat tulevat vastaan todella nopeasti. Minusta on pelottavaa, että keskustelua ei voi käydä, että kysyminenkin jo on uhkaavaa. Luulisi että täällä av:lla voisi puhua helpommin vl:t myös koska tämä on anonyymia.
Jos on itse ajatellut jonkin asian loppuun asti ja on sinut ratkaisujensa kanssa, pystyy kyllä rauhallisesti kohtaamaan kenet tahansa lähimmäisen ja keskustelemaan tämän kanssa.
Tuntematta yhtään vl-perhettä erittäin läheltä, haluan ehdottomasti uskoa, että onnellisia ja tasapainoisia yksilöitä ja perheitä löytyy vl-yhteisöstä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksi jollain Voittosella on noin jumalinen asema yhteisössänne?
Vai ovatko nämä tabuja?
Kysykää asiallisia kysymyksiä, mutta jättäkää ne panettelevat kuulopuheet pois.
miksi armo näyttää puuttuvan vl-keskustelijoiden keskuudesta (kommenttien perusteella)?
Miksi moni vl tuomitsee ap:n tuntematta häntä ja hänen perhettä mitenkään, suoralta kädeltä? Miksi toisten omat ratkaisut ovat uhka?
Kysyn vilpittömästi, haluan vain ymmärtää.
Kysykää asiallisia kysymyksiä, mutta jättäkää ne panettelevat kuulopuheet pois.
Eivät teot sanele taivaspaikkaa vaan elävä usko.
Raamattua voi monestakin kohdin tulkita monella tavalla. Lestadiolaiset eivät esimerkiksi jättäneet vähemmälle huomiolle Jeesuksen lähetyskäskyn mikä on Raamatun mukaan tärkeä käsky; lähetystyö on kuitenkin vähäistä ja yhteisö sisäänpäinkääntynyt.
Kyllähän vanhemmat ovat vastuussa jo syntyneistä lapsistakin, ja nimenomaan niistä ensin. Väsynyt äiti ja mielenterveysongelmainen isä; kannattako synnyttää vielä lisää lapsia ja uupua lopullisesti, talous nurin ja mitenkäs lasten käy. Onko tämä hyväksi kenellekään perheessä?
Itse olen vl äiti ja olen tehnyt saman päätöksen kuin ap. Syynä vakava masennus johon sairastuin jo ensimmäisen synnytyksen jälkeen ja sitten lapsia tulikin siihen tahtiin ettei aikaa toipumiselle ja itselle ole ollut.
Lapset kärsivät masentuneesta äidistä, vauva-aikana pariin vanhimpaan ei tullut kunnollista vuorovaikutusta enkä koskaan nauttinut heidän kanssaan olosta kuten tästä nuorimmaisesta, joka nyt jää meidän viimeiseksi; en halua pilata hänenkin lapsuuttaan väsymykselläni.
Pelottaa jo ajatuskin raskaudesta ja siitä vajoamisesta taas. Minunkin elämäni on tärkeä, miksi minun pitäisi kärsiä vuosia, kestää vain lasten takia? Lasten jotka jäävät vaille äidin huomiota.
Päätös on ollut helpotus, taloudellinen tilannekin on heikko eikä meillä ole ikinä varaa tätä isompaan vuokra-asuntoon. Joten mihinkäs ne lapset laitettaisiin asumaan? Autoakaan ei ole ja vielä uuden vauvan kuljetus bussilla olisi mahdottomuus.
Meille ratkaisu on ollut oikea, jopa vanhin tytärkin sanoi ettei haluaisi meille enää vauvaa. Silti koen olevani uskovainen siinä missä vaikkapa sisarukseni, uskohan ei synny teoista vaan yksin sydämestä. Kaikkia Raamatunkaan ohjeita on mahdoton yhden ihmisen noudattaa, kuten sanottu tulkintaakin on monenlaista ja tärkeämpää on kuitenkin se armosanoma. Kyllä meidän lapset on Jumalan lahja, ja suuri sellainen, mutta onko ne hedelmöittymättömät munasolutkin lapsia?
Toivon ap:lle kaikkea hyvää, meitä on paljonkin joiden elämäntilanne ei kestä niin kuin jonkun toisen, me vain ollaan hiljaa koska tiedän minäkin mikä olisi vastaanotto jopa sisarusteni keskuudessa.
Vierailija - 12.3.2009 11:59 (ID 1522813)
Voitko siis kertoa mikä on Siion?
Siion= uskovien joukko, seurakunta
millä tavalla lasten lukumäärä liityy taivaaseen pääsyyn????
Omat vanhempani ovat aina opettaneet minulle "Vanhurskas on elävä yksin uskosta".