Vl-äiti ja viimeinen lapsi
Olen 28-vuotias vanhoillislestadiolainen äiti ja odotan neljättäni. Tämä lapsi jää viimeiseksi, näin olen tämän raskauden aikana päättänyt. Elämäntilanteemme (miehen mielenterveysongelmat, mittavat ulosottovelat ja taloudelliset ongelmat, vaativa erityislapsi, oma jaksaminen) on kestämätön hankkia enää yhtään uutta lasta. Mielummin yritän huolehtia ja jaksaa näiden lasten ja vielä syntymättömän kanssa ja säilyttää oma mielenterveyteni, kun se toiselta on jo mennyt. Olemme tulleet tiemme päähän tämän lapsiasian kanssa. Ei jaksa, ei pysty - edes uskon voimalla.
Olen myös päättänyt vastata rehellisesti mahdollisille kyselijöille ja utelijoille tulevaisuudessa : me emme enää halua ja jaksa lisää lapsia. Jos rehellisyyden vuoksi joku lakkaa pitämästä minua oikein uskovana, se olkoon hänen ongelmansa. Minulle tämä päätös ei ole uskomisen este. Se on minun henkilökohtainen ratkaisuni.
Nautin jo valmiiksi ajatuksesta, ettei minun enää koskaan tarvitse tämän jälkeen pelätä raskaaksituloa, tehdä testiä siinä toiveessa, ettei se näyttäisi plussaa. Ei koskaan pelätä synnytystä ja väsyttävää pikkuvauva-aikaa. Saan olla ja viihtyä omassa kropassani - olla minä itse ilman pakkoa raskautua. Mieleni piristyy jo pelkästä ajatuksesta!
Lapset ovat parasta, mitä olen saanut. Haluan antaa heille jaksavan ja mukavaolevan äidin vielä, kun olen sitä. Tämä raskaus on ollut jo niin vaikea hyväksyä ja niin vaikea kestää - en uskalla kuvitellakaan, mitä se olisi kymmenennen raskauden kohdalla. Siksi vihelsin pelin poikki.
Kiitos.
Kommentit (684)
... lähetystyön puuttuminen on ehkä arka aihe, ja asiaa vältellään mm. tuollaisilla ylilyönneillä kuin tuossa hetki sitten - yritetään siirtää painopiste aivan muille raiteille.
miksei VL:t julista jumalan sanaa uskosta osattomille?
Mutta tuossa kolmisenmymmentä viestiä taaksepäin parikin ihmisitä kysyi miksei VL:t julista jumalan sanaa uskosta osattomille?
Eilen itsekin juuri keskustelimme mm. siitä, miksemme me enemmän puhu ihmisille uskosta. Erityisesti tämä on outoa siksi, kun kuitenkin vl:ien usko on se _ainoa_ oikea. Eikö silloin pitäisi olla tärkeysjärjestyksessä heti toisella sijalla uskosta puhuminen mahdollisimman monelle uskosta osattomalle? (Ensimmäisellä sijalla on tietysti oman uskon säilyttäminen.) Vl:t eivät tee ulkolähetystä muuten kuin pyydettynä. Siis silloin kun jossain muualla asuvat (esim. Ecuadorissa, Togossa, Venäjällä, Euroopassa) uskovaiset pyytävät puhujia lähetysmatkalle. Usein silloin on paikalla myös paljon ei-vl:iä.
Tästä omakohtaisesta lähetystyöstä tai uskosta puhumisesta ainakin itse voin sanoa, ettei se tunnu erityisen helpolta. Onhan se tässäkin ketjussa jo monta kertaa nähty miten ihmiset loukkaantuvat kun heitä pitää epäuskoisina; miten tällaisille sitten voisi omasta uskosta puhua ja tarjota synninpäästöä heitä loukkaamatta? Hankalalta tuntuu. Vaikkei sen tietysti tarvitsisi olla hankalaa... Puhuisi vain siitä miten itse uskoo ja mitä on uskon kautta saanut lahjaksi. :)
Mutta kylvää tietysti pitäisi Raamatun mukaan. Jumala on sitten se joka antaa kasvun.
lestadiolaisille sallittua? Eli ovulaation aikaan ei tietoisesti olla yhdynnässä?
eli ei katsota hyvällä. Kaikenlainen suunnittelu katsotaan Jumalan luomistyöhön puuttumiseksi. Vaikka kyllähän tätä varmasti tietoisesti käytetään, jos ei halua raskautua. Ja vaikea tältä ajatukselta on välttyä, jos on tervejärkinen, normaalisti ajatteleva ihminen. Ja jos "kammo" varsinaisia ehkäisyvälineitä kohtaan on niin suuri, ettei niitä voisi ajatellakaan käyttävänsä...
En tiedä miksi ei tehdä lähetystyötä kotimaassa, vaikka puhujat käyvätkin ulkomailla lähetysmatkoilla. En ole asiaa koskaan miettynyt, voisin kyllä asiaa kysyä siihen vastauksen tietäviltä. Henk. koht. olen ihan tyytyväinen ettei täällä tehdä sellaista lähetystyötä mitä joidenkin toisten uskontojen edustajat tekevät, aika lailla kuulen pelkkää pahaa puhuttavan oven taakse ilmestyvistä uskonnostansa puhuvista. En todellakaan haluaisi olla itse kenenkään oven takana!
sitä turuilla ja toreilla uskoaan kailottavalle ihmiselle lähinnä nauretaan. Uskovaiset ihmiset ovat eläviä lähetyskirjeitä. Muiden ihmisten joukossa monesti huomataan tunnonrauhan omaava seesteinen ihminen, että tuo on varmaan uskomassa. Ja halutessa voi kysyä lisää. Nyt ymmärrän miksi kaikenmaailman internetkeskusteluista varoitellaan. Menin avaamaan tämän ketjun ja jäin koukkuun. Nyt omaan mieleenkin tunkeutuu epäilyksiä kuin aatamille paratiisissa, sanoiko Jumala todella noin. Oma onnellinen elämäni on nyt kiusausten alla tämän ketjun johdosta ja se jo näkyy perheessäni. T.tavallinen vl-äiti.
Jos mietit onko Jla sanonut jotakin vai eikö ole, voit varmaankin tarttua Raamattuusi.
Nyt omaan mieleenkin tunkeutuu epäilyksiä kuin aatamille paratiisissa, sanoiko Jumala todella noin.
Nyt omaan mieleenkin tunkeutuu epäilyksiä kuin aatamille paratiisissa, sanoiko Jumala todella noin. Oma onnellinen elämäni on nyt kiusausten alla tämän ketjun johdosta ja se jo näkyy perheessäni. T.tavallinen vl-äiti.
Millaisia kiusauksia sinulle tuli tästä ketjusta? Onko tässä ollut jotain sinulle vieraita ajatuksia vl:ien esittämänä vai mikä tuntuu vaikealta?
t. toinen tavallinen vl-äiti
tulee mieleen lapsiasia. Mietin nyt missä kohtaa Raamattua niin sitten sanotaan. Vai sanotaanko. Mietin sekoanko sitten jos lapsia tulee ja tulee. Jaksaako sitä luottaa tulevaisuuteen.
Itseäni on ruvennut ihmetyttämään se, miten nämä papit, jotka siis pitävät meitä muita kristittyjä helvettiin matkalla olevina epäuskoisina, vaikka itse luulisimme uskossa olevamme. He eivät kuitenkaan meille siitä puhu ja kerro, vaan valheellisesti esimerkiksi Jumalanpalveluksessa julistavat meille synnit anteeksi, ja puhuvat neutraalisti uskosta. Jos he todella ihmisistä välittäisivät, he puhuisivat kunnolla muuallakin kuin omissa seuroissa ja omissa jumalanpalveluksissaan, ja heillä olisi hätä meidän sieluistamme.
Pidän vl-pappien toimintaa todella vastenmielisenä ja sydämmettömänä, todellisena leipäpappihommana, kun tilaisuus oikean evankeliumin julistamiseen olisi käytössä, mutta sitä ei haluta käyttää, koska pelätään oman viran olevan vaakalaudalla. Muita kristittyjä irtisanotaan kirkosta, koska nämä puolustavat omaa vakaumustaan rehellisesti ja julkisesti, lestadiolaiset toimivat vain omassa porukassaan, me saamme heidän puolestaan ilomielin mennä sinne helvettiin.
Mikään ei herätä tässä maailmassa yhtä kiihkeitä mielipiteitä puolesta ja vastaan, kuin lestadiolaisuus. Kaikki muu suvaitaan, kaikkea muuta ymmärretään-jopa pedofiliaakin paremmin. Suvaitsevainen pitää olla mitä kummallisimpien asioiden suhteen, mutta tässä kohtaa ei tarvitse tuntea suvaitsevaisuutta, ei armoa, ei hyväksyntää. EI ole ihme, etä vl:t kokevat olevansa puolustusasemassa koko ajan. K
On onnellinen perhe-elämä, ihanat lapset, oma ura ja mieheni kanssa jaamme elämämme , tuntomme, kotiaskareet jne. Silti meillä on omakin elämämme miehenä ja naisena. Tätä tosiasiaa vain ei kukaan halua uskoa tai edes kuulla. Onhan minut aivopesty. En ole ennen tänne juuri kirjoitellut tai näitä lukenut, mutta satun olemaan sairaalassa, ja aikani kuluksi tulin katselemaan näitä.
"Tämän ketjun perusteella on kieltämättä vaikea hahmottaa
että vl-äidit tuntisivat jotain myönteistäkin."
Itseäni on ruvennut ihmetyttämään se, miten nämä papit, jotka siis pitävät meitä muita kristittyjä helvettiin matkalla olevina epäuskoisina, vaikka itse luulisimme uskossa olevamme. He eivät kuitenkaan meille siitä puhu ja kerro, vaan valheellisesti esimerkiksi Jumalanpalveluksessa julistavat meille synnit anteeksi, ja puhuvat neutraalisti uskosta. Jos he todella ihmisistä välittäisivät, he puhuisivat kunnolla muuallakin kuin omissa seuroissa ja omissa jumalanpalveluksissaan, ja heillä olisi hätä meidän sieluistamme.
Pidän vl-pappien toimintaa todella vastenmielisenä ja sydämmettömänä, todellisena leipäpappihommana, kun tilaisuus oikean evankeliumin julistamiseen olisi käytössä, mutta sitä ei haluta käyttää, koska pelätään oman viran olevan vaakalaudalla. Muita kristittyjä irtisanotaan kirkosta, koska nämä puolustavat omaa vakaumustaan rehellisesti ja julkisesti, lestadiolaiset toimivat vain omassa porukassaan, me saamme heidän puolestaan ilomielin mennä sinne helvettiin.
Miksi vl-pappi valheellisesti julistaisi synnit anteeksi? Eihän se niin ole, vaan ihan oikeasti hän julistaa synnit anteeksi jokaiselle kirkossa istuvalle ja ne saa jokainen IHAN OIKEASTI uskoa anteeksiannetuiksi omalla kohdallaan. Ei tässä ole mitään valheellista. Hyvänen aika sentään.
Ja mitä minä olen vl-pappeja kuunnellut, samalla tavalla he saarnaavat kirkossa kuin seuroissakin. Leipäpappius on kyllä kaukana tuntemistani vl-papeista.
Anteeksi jos nyt kuulostan kiihkeältä mutta minä kyllä aivan pöyristyin viestistäsi.
tulee mieleen lapsiasia. Mietin nyt missä kohtaa Raamattua niin sitten sanotaan. Vai sanotaanko. Mietin sekoanko sitten jos lapsia tulee ja tulee. Jaksaako sitä luottaa tulevaisuuteen.
Kyllä sitä saa miettiä missä kohtaa Raamattua niin sanotaan vai sanotaanko. Eikös se nyt kuitenkin ainakin ole varmaa, että kaikki opetus pitää perustua Raamattuun ja olla Raamatun mukaista? Meillä jokaisella on oikeus tutkia Raamattua ja etsiä sieltä vastauksia kysymyksiimme, oikeastaan se on velvollisuus.
Ja tuohon toiseen asiaan... älä sitä liikaa mieti, ei sitä kannata etukäteen murehtia. Jos lapsia tulee ja tulee ja tuntuu että alat seota niin sitten sun täytyy miettiä jotain ratkaisua siihen asiaan. Mutta ei sitä nyt tarvi surra jos asia ei ole nyt ajankohtainen! Miltä susta nyt tuntuu? Luotatko nyt?
Lopeta ihmeessä tämän keskustelun seuraaminen, jos se vaikuttaa sinuun ja perheeseesi kielteisesti. Hae vahvistusta uskonsisariltasi, -veljiltäsi ja -paimeniltasi, kysy heiltä samoja kysymyksiä, mitkä sinusta tuntuvat kiusauksille ja saat toivottavasti tasapainon ja rauhan sydämeesi. Toivon tätä vilpittömästi sinulle.
T. Eräs keskusteluun osallistunut - eri mieltä joistakin asioista, mutta ehdottomasti kenelläkään mielenrauhan järkkymistä haluamaton
Joo kyllähän sitä turuilla ja toreilla uskoaan kailottavalle ihmiselle lähinnä nauretaan. Uskovaiset ihmiset ovat eläviä lähetyskirjeitä. Muiden ihmisten joukossa monesti huomataan tunnonrauhan omaava seesteinen ihminen, että tuo on varmaan uskomassa. Ja halutessa voi kysyä lisää. Nyt ymmärrän miksi kaikenmaailman internetkeskusteluista varoitellaan. Menin avaamaan tämän ketjun ja jäin koukkuun. Nyt omaan mieleenkin tunkeutuu epäilyksiä kuin aatamille paratiisissa, sanoiko Jumala todella noin. Oma onnellinen elämäni on nyt kiusausten alla tämän ketjun johdosta ja se jo näkyy perheessäni. T.tavallinen vl-äiti.
Olen itse tuonut tässä ketjussa monenlaisia ajatuksia ja tuntemuksia, myös sellaisia negatiivisia asioita joita yhteisössämme on. Näitä en ole kertonut siksi että haluaisin mustamaalata yhteisöämme, vaan siksi koska ne ovat olleet minulle aitoja, merkityksellisiä tunteita. Haluan olla rehellinen siitä millaisena oloni koen yhteisömme sisällä. Ne asiat jotka nostavat joskus negatiivisessa mielessä päätään, ovat usein miten sellaisia jotka ovat kipeitä ja koskevat sen hetkistä elämäntilannetta. Silloin tuomitsevuus ja vahvat mielipiteet satuttavat valtavasti.
Vielä ehkäisystä. Minä ymmärrän ap:n tilanteen siltä osin että rankkaa on, mutta itse en ole kokenut asioita ehkä niin radikaalina. Sairastumisen yhteydessä yhtenä hoitomuotona oli ehkäisy, johon päädyin kyllä vasta hyvin pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen. Siihen päätyminen ei todellakaan ollut mikään itsestäänselvyys, se oli vaikea asia. Silti itse ajattelen että kun sairaus on voitettu niin tilanne on toinen. Itse en halua kuitenkaan lähteä ajattelemaan että ehkäisy on lopullinen niin että lapsia ei enää tule. En henkilökohtaisesti omassa tunnossani koe sitä oikeana. Jumala antaa aikansa toipumiselle ja jos Hän sen jälkeen antaa meille vielä lapsia niin haluan ne vastaanottaa. En kuitenkaan lähde arvioimaan tai kritisoimaan muiden ratkaisuja.
Kun tässä ketjussakin on keskusteltu siitä tuleeko lapset ottaa vastaan silloinkin kun sairautta on, niin sanottakoon että nyt tästä aiheesta on keskusteltu monessakin Siionissa, ja kyllä se kanta on ollut yksimielinen siitä että äiti pitää hoitaa kuntoon. Vaikea aihe, mutta onneksi se on tullut nyt keskustelun aiheeksi.
Vaikka täälläkin on tullut paljon hyviäkin kokemuksia siitä mitä on olla vl, niin silti ne useinmiten sivuutetaan ja keskitytään niihin negatiivisiin. Onneksi moni haluaa hahmottaa myös kokonaisuuden. Itse voin kyllä sanoa käsi sydämellä että ison perheen lapsena (13 lasta) olen kokenut valtavasti välittämistä ja rakkautta. Se on antanut elämääni niin paljon.
Täällä on yksi, joka uskoo, että sinulla on onnellinen perhe-elämä, ihanat lapset, oma ura ja mies, jonka kanssa voit jakaa elämänne, tuntonne, kotiaskareet jne. ja silti teillä on oma elämä miehenä ja naisena. En usko, että sinua on aivopesty.
Hyvää jatkoa edelleen kaikilla elämänalueillasi! (14 lasta, wau, onnea!)
On onnellinen perhe-elämä, ihanat lapset, oma ura ja mieheni kanssa jaamme elämämme , tuntomme, kotiaskareet jne. Silti meillä on omakin elämämme miehenä ja naisena. Tätä tosiasiaa vain ei kukaan halua uskoa tai edes kuulla. Onhan minut aivopesty. En ole ennen tänne juuri kirjoitellut tai näitä lukenut, mutta satun olemaan sairaalassa, ja aikani kuluksi tulin katselemaan näitä.
"Tämän ketjun perusteella on kieltämättä vaikea hahmottaa
että vl-äidit tuntisivat jotain myönteistäkin."
Paljon lapsia ja kahdenkeskisiä viikonlopp, lomia ja pidempiäkin lomamatkoja?
Minulla on kaksi lasta, joiden isovanhemmista vain yksi ottaa lapsia (mieluiten vain toisen, kerran vuodessa suostuu ottamaan molemmat yhtä aikaa, kun siitä on kauheasti enemmän vaivaa, jos lapsia on peräti kaksi yhtä aikaa...) luokseen hoitoon. Muut(kin) sukulaiset ja kummit asuvat kaukana, joten lastenhoitoapua on aika naftisti ollut tarjolla.
Kuka siis huolehtii isosta lapsimäärästä vanhempien ollessa pois kotoa? Viettekö lapset toisen perheen luo (millaisia taloja teillä on, että iso perhe mahtuu yökylään) vai tuleeko hoitaja(t) teille? Eihän vain isommat (alaikäiset) sisarukset joudu vastaamaan pienemmistä vanhempien yön yli reissujen aikana? Minkä ikäisiä lapsia olette valmiit jättämään toisten hoidettavaksi pidemmäksi aikaa?
Hienoa, että vanhemmat pitävät huolta parisuhteestaan ja omasta jaksamisestaan, mutta äkkiseltään en hoksaa, miten se käytännössä tapahtuu!
Ja koska lapsia on paljon, ei se yhteisen ajan löytäminen (edes illalla tai yöllä) ole aina itsestäänselvyys. Kiitettävän paljon vanh.lestadiolaiset pariskunnat pyrkivät kuitenkin järjestämään kahdenkeskisiä viikonloppulomia tai pidempiäkin lomamatkoja. Näin siis omassa tuttavapiirissäni ainakin.
t. vl-nainen ja äiti ja vaimo
ettei sitä saa harrastaa kuin "lisääntymis tarkoituksessa"? Syy selibaattiinkin on "itsekäs", emme halua lasta. MIksi siis pitää kieltäytyä seksistä kokonaan jos ei lasta halua? Nykyään kun ehkäisy on niin helppoa ja turvallista.