Vl-äiti ja viimeinen lapsi
Olen 28-vuotias vanhoillislestadiolainen äiti ja odotan neljättäni. Tämä lapsi jää viimeiseksi, näin olen tämän raskauden aikana päättänyt. Elämäntilanteemme (miehen mielenterveysongelmat, mittavat ulosottovelat ja taloudelliset ongelmat, vaativa erityislapsi, oma jaksaminen) on kestämätön hankkia enää yhtään uutta lasta. Mielummin yritän huolehtia ja jaksaa näiden lasten ja vielä syntymättömän kanssa ja säilyttää oma mielenterveyteni, kun se toiselta on jo mennyt. Olemme tulleet tiemme päähän tämän lapsiasian kanssa. Ei jaksa, ei pysty - edes uskon voimalla.
Olen myös päättänyt vastata rehellisesti mahdollisille kyselijöille ja utelijoille tulevaisuudessa : me emme enää halua ja jaksa lisää lapsia. Jos rehellisyyden vuoksi joku lakkaa pitämästä minua oikein uskovana, se olkoon hänen ongelmansa. Minulle tämä päätös ei ole uskomisen este. Se on minun henkilökohtainen ratkaisuni.
Nautin jo valmiiksi ajatuksesta, ettei minun enää koskaan tarvitse tämän jälkeen pelätä raskaaksituloa, tehdä testiä siinä toiveessa, ettei se näyttäisi plussaa. Ei koskaan pelätä synnytystä ja väsyttävää pikkuvauva-aikaa. Saan olla ja viihtyä omassa kropassani - olla minä itse ilman pakkoa raskautua. Mieleni piristyy jo pelkästä ajatuksesta!
Lapset ovat parasta, mitä olen saanut. Haluan antaa heille jaksavan ja mukavaolevan äidin vielä, kun olen sitä. Tämä raskaus on ollut jo niin vaikea hyväksyä ja niin vaikea kestää - en uskalla kuvitellakaan, mitä se olisi kymmenennen raskauden kohdalla. Siksi vihelsin pelin poikki.
Kiitos.
Kommentit (684)
Olen aina ihmetellyt, että miksi Jumala pelastaisi vain pienen pohjoismaalaisen uskonryhmän, vaikka kristittyjä on maailmalla miljardeja. Usko Jeesukseen, armo ja lähimmäisen rakkaus ovat ennemminkin avain pelatukseen, kuin ehkäisyn kielto ja tv:n katsomattomuus.
Uskomatonta että joku sanoo olevansa uskossa muttei edes ole lukenut Jumalan sanaa itse.
Nyt olette erilaisten mahdollisesti valheellisten opettajien armoilla, kun turvaatte ihmisten opetukseen ettekä Jumalaan.
lankousavioliittolakia, eikä sitä että hän laski siemenensä maahan. Voitte lukea tämän 1 moos. 38. Siihen aikaan oli sellainen laki kuin lankousavioliitto, Jeesus kuitenkin kumosi nämä lait myöhemmin.
koska "demonitkin uskovat Jumalaan".
Ja ihmettelen samaa. Jos lapsia ei siunaannu normaalilla tavalla, miksi sitä mennään "ronkkimaan" (hieno sana) =) muilla keinoilla?
Ja en, en ole katkera heille, olen vain asiaa jo kauan ihmetellyt enkä ole vielä saanut vastausta.
t.vl-nainen
Tämäkään ei nyt liity ketjun alkuperäiseen aiheeseen, mutta kysynpä kuitenkin.
Miten ja milloin te olette kasvaneet seksuaalisuuteenne ja oppineet tuntemaan itsenne ja miehenne seksuaalisesti kunnolla? Kun minulla on se tilanne, että kohta kolme vuotta olemme olleet naimisissa, josta kolme ensimmäistä kuukautta "normaalitilassa" naisena. Sitten tulinkin raskaaksi, ja sen jälkeen olen koko ajan ollut raskaana, imettänyt tai sekä että. Seksuaalisia haluja ei minun puoleltani ole juuri sen ensimmäisen kolmen kuukauden jälkeen ollut. Miehen mieliksi olen seksiin kyllä ryhtynyt ja onhan se sitten toisaalta ollut ihan kivaakin, mutta mitään himoa tai halukkuutta en ole alun jälkeen tuntenut. Nyt joku varmaan kauhistelee mutta kauhistelkoon. Rehellisiä kokemuksia kyselen.
Täytyykö tähän raskaus-synnytys-imetys-putkeen vain tottua ja alistua siihen että se hekuma oli ja meni (3kk)? Kun puhutaan että seksi on avioliittoa koossapitävä voima ja miten se on tarkoitettu nautinnoksi ja ihanaksi asiaksi, niin tuntuu että eipä koske minua... Ja kun "ehkäisykieltoa" perustellaan sillä, että ei saa ottaa vain rusinoita pullasta eli sitä seksiä ilman lapsia, niin olisipa kiva edes joskus maistaa niitä rusinoita kun loppu pullakin täytyy kuitenkin syödä (siis ne lapset).
Rohkaiskaa mua, jooko!
t. (vasta) 2 lapsen vl-äiti
Tämän takia meitä ei-vl naisia kiinnostaa niin kauheasti, kun se ihmetys aina tulee, että miten muiden elämä voi kiinnostaa niin paljon.
Ensimmäinen ihmetyksen kohde on ihan vain jonkinlainen riskianalyysi, johon siis tämänkin ketjun luettuani olen ymmärtänyt, että luottamus Jumalaan auttaa. Tai vähintään sen pitäisi auttaa. Sen tietyllä tavalla ymmärrän ja sitten kuitenkaan en ymmärrä (koska itse ajattelen, että Jumala on antanut järjen ja kyvyn yrittää hallita riskejä, vaikka ei niitä kokonaan poista vrt. turvavyön käyttö autossa ja nopeusrajoitukset. Eli perhe suunnitellaan sellaiseksi, että jos jotain käy, on silti mahdollista selviä ja useimmille tämä tarkoittaa kahta-kolmea lasta).
Mutta toinen puoli on ihan uteliaisuutta, miten naiset tämän kokevat. Kun oma kokemukseni raskausajasta ja sitä seuraavasta vauvavuodesta todella on juuri se, että seksi olisi viimeinen asia, mikä mielessä on, niin väkisinkin sitä miettii, että miten voi elää normaalia avioelämää ja aidosti nauttia tästä puolesta avioliittoa, jos lapsia on seitsemän, kymmenen tai jopa neljätoista? Ja tämä puoli ihmetystä koskee siis myös kaikkia muita tosi isojen perheiden vanhempia, eikä liity mitenkään uskonnolliseen vakaumukseen. Osin tämä on tietenkin sitä, että kuitenkin ajattelee, että jos minulla on näin, niin muillakin täytyy olla. Mutta silti tiedän kyllä, että suurin osa naisista kokee melko samalla tavoin kuin minä. Raskaus ei nyt todella ole mitään elämän mukavinta aikaa kaikkine vaivoineen ja huolineen ja vauva-aika on todella kuluttavaa, synnytykset hyvin sujuneinakin rankkoja kokemuksia. Itselläni on myös yksi keskenmeno ja sekin oli musertava kokemus ja fyysisesti rankka, en haluaisi sellaistakaan kokea kovin usein, mitkä varmasti tapahtuisi, jos ei koskaan ehkäisisi.
etten minä ainakaan tiedä, ole kuullut kielletyn lukea raamattua. Meidän siionissa on kylläkin kehotettu lukemaan.
vl
Mulla ainakin raskausajan ja imetysajan hormoonit piti huolen että seksi ei kiinnostanut pätkääkään. Jestas sentään jos elämä olisi jatkuvaa raskaana oloa ja imetystä, tulisin hulluksi.
t. 2 lapsen äiti joka nauttii jo miehestäänkin
Ei ollu ainakaan meidän häät vakavat juhlat. No toki kirkossa miestä jännitti niin hirveästi että meinas pyörtyä, joten kuvat voi olla aika vakavia. Mua nauratti siitä asti ku ovet aukastiin. Pappi piti aivan ihanan puheen ja mun isä lauloi meille alttarilla. Mutta siinäkin meinas naurattaa kun veli vinkkas silmää sieltä penkistä. Pois kävvellessä nauratti jo miestäkin ja itse nauroin jo ääneen. Onnesta! Oli ihanaa nähdä kaikki rakkaimmat ihmiset ympärillä ja oltiihan nyt mies ja vaimo. :)
Juhla oli meilläkin rauhanyhdistyksellä. Oli hyvää ruokaa ja kahvit kakkuineen jne. Ohjelmaa oli, ja meidät vihkinyt pappi piti ihanan hääpuheen. Sitten mun ja mieheni kotiväet esittivät ohjelmaa ja muisteluita meistä. Kaverit laulo hauskan laulun minusta, ja oli leikkejäkin. SEurusteltiin ja illan päätteeks en ois millään halunnu vielä lähteä. Oli niin ihanaa. Ja päivä meni äkkiä.
(sori ap, tämä ei kyllä enää millään lailla liity aloitukseesi :( Mutta palaan siihenkin vielä ajallaan )
Millaiset ovat lestadiolaiset häät?
Ovatko ne kaikessa onnellisuudessaan aika vakavat juhlat? Olen nähnyt muutamien lestadiolaisten parien hääkuvia, ja muuten aurinkoiset ihmiset ovat kuvissa kuin seipään nielleitä. Hyvin hyvin vakavina seisotaan alttarilla jne.Juhlissa ei siis kohoteta onnittelumaljoja..? Mikä tässä on väärin? Miksei saa onnitella? Sanotaan että maljat nostetaan morsiusparin KUNNIAKSI eikä kunniaa saisi tehdä kuin Jumalalle tms... Ettekö sitten laula synttäreilläkään esim. paljon onnea vaan synttärisankarin kunniaksi?
Lestadiolaishäissä ei ilmeisesti tanssita? Mitä kaikkea siellä tehdään, muuta kuin syödään ja seurustellaan? Onko mitään leikkejä tms?
Ja ihmettelen samaa. Jos lapsia ei siunaannu normaalilla tavalla, miksi sitä mennään "ronkkimaan" (hieno sana) =) muilla keinoilla?
Ja en, en ole katkera heille, olen vain asiaa jo kauan ihmetellyt enkä ole vielä saanut vastausta.t.vl-nainen
Tämä hedelmöityshoito on suhteellisen uusi asia, joten yllätys yllätys, tähän suhtaudutaan suvaitsevaisesti vl-piireissä ja näille pareille sallitaan perhesuunnittelu. Ajattelen niin, että uusiin asiaoihin vl:t eivät ota niin jyrkkiä asenteita kuin ennen, mutta ne asiat, jotka ovat joskus päätetty niin niihin ei kanta muutu. En minäkään ole katkera heille, ihmettelen vain miksi säännöt ovat erit eri ihmisille! Ei ole oikein johdonmukaista.
Päivämies on siis vl:ien viikoittain ilmestyvä lehti. Seuraava pitkähkö lainaus osuu juuri tähän lapsi-asiaan ja lapsettomuuteen. Itse olisin ymmärtämässä tämän perusteella niin, että nykyään kanta on se, että molempiin suuntiin saa/pitää rauhassa luottaa Jumalaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että molempiin suuntiin (siis siihen, tuleeko lapsia liikaakin vai ei ollenkaan) saa käyttää omaa harkintaa ja päättää asiasta puolison kanssa. Jumala toteuttaa tahtonsa kuitenkin senkin jälkeen. Hedelmöityshoidoista huolimatta kaikki eivät saa lapsia, ja toisaalta taas ehkäisystä huolimatta nainen voi tulla raskaaksi (nimimerkillä kokemusta on).
"Myös meidän aikanamme Jumala on antanut joillekin lapsen tai lapsia vasta pitkän odotuksen jälkeen. Toiset eivät ole saaneet lasta, vaikka ovat toivoneet ja rukoilleet vuosikausia. Jumalan tahto voi olla, ettei hän viisaudessaan anna ollenkaan lasta. Silloin on oikein tyytyä nöyrästi hänen tahtoonsa. Katkeruuteen ei ole syytä, vaikka joutuisikin olemaan erilainen tässä mielessä. "Mutta se on suuri voitto, olla jumalinen ja tyytyä onneensa" (1. Tim. 6:6).
Sielunvihollinen käyttää edelleen samaa keinoa kuin syntiinlankeemuksen edellä: se kyseenalaistaa Jumalan sanan ja tahdon. "Ja se sanoi vaimolle, sanoiko Jumala, älkää syökö kaikkinaisista puista Paradisissa? - - Ei suinkaan teidän pidä kuolemalla kuoleman. Vaan Jumala tietää, että jona päivänä te syötte siitä, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala, tietämään hyvän ja pahan." (1. Moos. 3:1,4,5.)
Jumalan teot eivät kelpaa sielunviholliselle missään muodossa. Toisille se sanoo, että Jumala ei ole oikeamielinen, kun ei anna lasta tai lapsia. Toisille se sanoo, ettet jaksa ottaa vastaan niin suurta perhettä kuin Jumala antaa. Olipa elämäntilanteemme mikä tahansa, meidän kannattaa olla Jumalan tahdolle kuuliaisia. Jumalan sanan kuulossa monet asiat selviävät, samoin keskusteluissa uskonystävien kanssa. Evankeliumissa on sama voima, jolla Jumala loi koko maailman. Olemme usein saaneet jatkaa helpottuneina taivasmatkaa evankeliumin voimalla."
siis olisin ymmärtämässä tuosta Päivämiehen jutusta niin, että vl-viralliset tahot eivät pidä hedelmättömyyshoitoja sen oikeampina kuin ehkäisyäkään. "Jumalan tahto voi olla, ettei hän viisaudessaan anna ollenkaan lasta. Silloin on oikein tyytyä nöyrästi hänen tahtoonsa." On oikein tyytyä nöyrästi hänen tahtoonsa, mutta onko se kuitenkaan väärin, jos ei tyydy? Sama homma ehkäisyn kanssa. Ajattelen niin, että "oikeita" ratkaisuja on olemassa enemmän kuin yksi, ja se on juuri syy siihen, miksi jokaisen tulisi punnita nämä kysymykset henkilökohtaisesti omassa perheessään, eikä syytää valmiita ratkaisuja saati tuomioita toisille.
sanoiko Jumala, älkää syökö kaikkinaisista puista Paradisissa?
Sitäpaitsi vl:t kuuntelevat/laulavat Siionin lauluja ja virsiä.
En usko että levysi ovat menneet roskiin. Kyllähän vl:t joulua viettävät, ja jouluun kuuluu olennaisena osana joululaulut. :)
T: vl nainen
klassista musiikkia ja siionin virsiä...
Olenko tehnyt emämokan.. ? Annoin tuttavalleni (jota en silloin tiennyt lestadiolaiseksi) joululahjaksi cd-levyn jolla englanninkielisiä joululauluja. Lapselleen annoin lastenlevyn. Onkohan nuo menneet roskiin?!?!
sanon, vaikka en vl olekaan. Kyllä niitä rusinoita saa syödä pelkästäänkin. Tekisi niin mieli itkien pyytää (jos se jotakin auttaisi), että älkää rakkaat vl-äidit alistuko mihinkään vastentahtoisesti, ei se ole Jumalan tahto. Älä sinäkään, jooko! Jos tämä lastensaaminenkin koetaan alistumisena, silloin ollaan jo Jumalan tarkoittamasta elämästä luisuttu sinne, missä ei yltäkylläistä elämää voida kokea. Ei minunkaan elämääni ole tullut mitään pahaa siitä, että olen käyttänyt ehkäisyä.
Tervehtien,
uskovainen äiti, joka on tullut uskoon vanhoillislestadiolaisen synninpäästön saattelemana.
En ole vl, mutta minulla on muutamia vl-ystäviä. Olen ollut mieheni kanssa kaksissa vl-häissä ja mieheni totesi sarkastisesti ko. häiden jälkeen, että hän on kyllä ollut monesti hilpeämmissä hautajaisissakin.... Ja täytyy kyllä olla aivan samaa mieltä.
En tosin tiedä, miten vl:t ne häät kokivat, mutta meistä ne olivat aivan kamalat. Ylihartaat, ohjelma oli sellaista "virallista, korrektia ja hyväksyttävää" ilman mitään repäisyjä, hullutuksia tai hauskuuksia. Toisissa häissä tuore aviomies oli vanha, hyvä koulukaverini, jonka kanssa oltiin joskus seurustelun partaalla. Hän katsoi minua muutaman kerran sellainen surkea koiranpennun ilme naamallaan apua anoen, miehenikin sen huomasi. Nykyään lapsia taitaa olla jo ainakin kuusi.
Ja en todellakaan tarkoita viinanjuontia, sitä ei omissanikaan häissä nautittu tippaakaan, mutta hauskuteltiin ja hulluteltiin kyllä.
olen ollut sekä vakavissa että hilpeissä vl häissä. eli ehkä se on ihan ihmiseistä kiinni. itel kerroin tuon ylempänä olevan hää jutun mutta on niitäkin missä itketään jne. mutta ei surusta vaan onnesta. ja jotku sen takia että tietään että nyt lähdetään rakentaan omaa kotia jne.
Vielä kerran sanon, että keskustelkaa henkilökohtaisesti, tulkaa seuroihin. Niihin on kaikilla vapaa pääsy ja toivotetaan kaikki tervetulleiksi. Rauhanyhdistykset ilmoittavat seura-ajat paikallislehdissä, kutsuna kaikille.
terv. vapaa ja onnellinen äiti, ylempi korkeakoulututkinto, oma ura ja harrastan atkiivisesti musiikkia ja kaikkea muutakin, mitä haluan!
MUSIIKKI ON SYNTIÄ, tiesitkö?
jotka eivät jostain syystä halua nimenomaan rauhanyhdistykseen kuulua, uskon kokonaan. Kun lapsesta asti uskoo, että oikea usko on vain se tietty, ja sitten sitä yhteisöä ei enää haluakaan pitää, ei osaa hakeutua toiseen itselleen sopivampaan seurakuntaan, vaan hylkää uskon kokonaan. Eli tällä ajatte toisten kristittyjen silmissä ihmisiä suoraan kadotukseen. Jos sanoisitte, että vaihda seurakuntaa, jos tämä ei nappaa, mutta säilytä uskosi, niin ei olisi mitään ongelmaa. Niin me muutkin uskovaiset sanomme, jos joku ei meidän seurakunnassamme viihdy, tai ei meidän käytäntöjämme ymmärrä tai hyväksy.