Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Vl-äiti ja viimeinen lapsi

Vierailija
08.03.2009 |

Olen 28-vuotias vanhoillislestadiolainen äiti ja odotan neljättäni. Tämä lapsi jää viimeiseksi, näin olen tämän raskauden aikana päättänyt. Elämäntilanteemme (miehen mielenterveysongelmat, mittavat ulosottovelat ja taloudelliset ongelmat, vaativa erityislapsi, oma jaksaminen) on kestämätön hankkia enää yhtään uutta lasta. Mielummin yritän huolehtia ja jaksaa näiden lasten ja vielä syntymättömän kanssa ja säilyttää oma mielenterveyteni, kun se toiselta on jo mennyt. Olemme tulleet tiemme päähän tämän lapsiasian kanssa. Ei jaksa, ei pysty - edes uskon voimalla.



Olen myös päättänyt vastata rehellisesti mahdollisille kyselijöille ja utelijoille tulevaisuudessa : me emme enää halua ja jaksa lisää lapsia. Jos rehellisyyden vuoksi joku lakkaa pitämästä minua oikein uskovana, se olkoon hänen ongelmansa. Minulle tämä päätös ei ole uskomisen este. Se on minun henkilökohtainen ratkaisuni.



Nautin jo valmiiksi ajatuksesta, ettei minun enää koskaan tarvitse tämän jälkeen pelätä raskaaksituloa, tehdä testiä siinä toiveessa, ettei se näyttäisi plussaa. Ei koskaan pelätä synnytystä ja väsyttävää pikkuvauva-aikaa. Saan olla ja viihtyä omassa kropassani - olla minä itse ilman pakkoa raskautua. Mieleni piristyy jo pelkästä ajatuksesta!



Lapset ovat parasta, mitä olen saanut. Haluan antaa heille jaksavan ja mukavaolevan äidin vielä, kun olen sitä. Tämä raskaus on ollut jo niin vaikea hyväksyä ja niin vaikea kestää - en uskalla kuvitellakaan, mitä se olisi kymmenennen raskauden kohdalla. Siksi vihelsin pelin poikki.



Kiitos.

Kommentit (684)

Vierailija
281/684 |
17.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja siitäkin olen täsmälleen samaa mieltä, että suht. uusiin asioihin suhtaudutaan myönteisesti (internet ja hed. hoidot). Vanhat (perhesuunnittelu, vain me olemme oikeassa-ajattelu) vuosikymmenet sitten esillä olleet asiat pysyvät muuttumattomina. Mutta sinäkin voit olla osaltasi vaikuttamassa siihen, että ne vanhat pinttyneet, orjuuttavat, ei Jumalan tahdon mukaiset ja harhaan vievät asiat voivat alkaa muuttua.


Tämä hedelmöityshoito on suhteellisen uusi asia, joten yllätys yllätys, tähän suhtaudutaan suvaitsevaisesti vl-piireissä ja näille pareille sallitaan perhesuunnittelu. Ajattelen niin, että uusiin asiaoihin vl:t eivät ota niin jyrkkiä asenteita kuin ennen, mutta ne asiat, jotka ovat joskus päätetty niin niihin ei kanta muutu. En minäkään ole katkera heille, ihmettelen vain miksi säännöt ovat erit eri ihmisille! Ei ole oikein johdonmukaista.

Vierailija
282/684 |
15.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Masennus on rankka ja vaikea sairaus, johtuu se mistä tahansa. Siihen ei soisi muiden lisäävän yhtään muita taakkoja kannettavaksi. Hienoa, että olet löytänyt lääkärin, johon voit luottaa ja jonka ohjeita pystyt ottamaan vastaan ja voit puhua ajatuksistasi ja tunteistasi psykologin kanssa.

Viisaalle kuulostaa se, että suojaat itseäsi, etkä ole kuunnellut ulkopuolisten mielipiteitä siitä, miten sinun kuuluisi itseäsi hoitaa ja miten ei. Masennus on sairautena siinä mielessä kuin allergia, että ne molemmat ovat hyvin yleisiä ja jokaisella on joko omakohtaisia tai lähipiirin kokemuksia asiasta ja halu jakaa neuvoja on suurempi kuin toisen ottaa vastaan. Samalla voi puuttua täysin ymmärrys siitä, että vain otsikko voi sairauksissa olla sama; vaikeusaste ja kuormittavuus voivat olla ihan toista kuin ihmisellä itsellään, hänen perheenjäsenellään tutullaan, naapurillaan tai työkaverillaan oli. Sanon tämän vain vertailun vuoksi: muistan, miten minua kylmäsi syvältä, kun taistelen vuosia sitten oman lapseni pahan ruoka-aineallergian kanssa ja en osannut väistää tilannetta, missä eräs tuttu paasasi suureen ääneen, miten hänen tuttunsa koiralla oli ollut niin paha allergia, että koira oli jouduttu lopulta lopettamaan. Siinä sitten mietin, oliko tarinan anti se, että vie lapsesi eläinlääkärille, jos muu ei auta. No, ei tietysti ollut, mutta näin kevyen ajattelemattomasti ja omasta näkökulmastaan ihmiset löpisevät asiasta, joka toiselle voi olla hengenvaarallinen (kuten masennus hoitamattomana on).

Olin tänä aamuna jumalanpalveluksessa ja siellä laulettiin mm. virsi 273. Mietin tätä käytyä keskustelua tuon virren 2. ja 3. säkeistön valossa, jotka haluan kirjoittaa tähän:

Hän on kuollut puolestani, minut ken voi kadottaa?

Ylösnoussut puoltajani minut vanhurskauttaa.

Ken nyt syyttää uskaltaisi valittua Kristuksen,

tuomita ken hänet saisi joukkoon kadotettujen.

Eivät mitkään voimat maiset, eivät henkivallatkaan,

nykyiset, ei tulevaiset, elämä, ei kuolokaan,

erottaa voi Jumalasta, hänen rakkaudestaan.

Kristuksessa on se vasta julki tullut maailmaan.

***

Minun uskoni mukaan ei raskauden ehkäisy, ei masennus eikä surullinen saman kirkon tunnustavien jäsenten jakaminen uskovaisiin ja ei-uskovaisiin pysty peittoamaan Jumalan rakkautta, sillä niin kevyesti kumottavan Jumalan varaan en omaa elämääni rakentaisi.

Kirjoitin alussa, että kuulun tähän liikkeeseen, koska minulla on OLLUT siinä hyvä olla. Nykyään en ole niin varma. Olen pienen perheen äiti, mieheni jakaa vakaumukseni ja arvomaailmani ja ihan kaiken muunkin. Kärsin synnytyksenjälkeisestä masennuksesta ja käytössäni on masennuslääkkeet SEKÄ ehkäisy, ja käyn säännöllisesti psykologilla. Olen toipumassa. Tätä ennen en ole edes halunnut lukea näitä vl-ehkäisyketjuja, koska mielenterveyteni ei kestä niitä kannanottoja, joissa minunkaltaiseni jyrätään. Mieluummin ehkäisen (psykiatrini määritti hoidon tärkeimmäksi kulmakiveksi ehkäisyn, ja uskon häntä) ja yritän pysyä uskomassa ja luotan Jumalan armoon, kuin a) tapan itseni masennukseni kourissa kun vihaan ruumistani ja raskaanaoloa tms tai b) kiellän uskoni asian vuoksi, jota Raamatussa ei edes synniksi ilmoiteta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
283/684 |
15.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja tässä jotain.



Olen kahden lapsen 3-kymppinen äiti. Odotan kolmatta lastani. Käyn töissä, olen akateemisesti kouluttautunut. 'Uskoni on hyvin yksinkertaista; uskon _henkikökohtaisesti_ niin että uskomalla syntini anteeksi pääsen taivaaseen. Ja mitä ne synnit sitten ovat joita haluan uskoa anteeksi? Toisen ihmisen loukkaaminen, oman itseni parempana pitäminen kuin jonkun toisen ihmisen, toisen ihmisen halveksiminen ja suvaitsemattomuus toista kohtaan.

Tässä minulle tarpeeksi kilvoiteltavaa.



En koe vl-yhteisöä mitenkään ahdistavaksi. Kukaan ei ole koittanut laittaa minua mihinkään tiettyyn rooliin, vaan elän juuri sellaista elämää mistä olen aina haaveillut. Mistään en koe jääväni paitsi. Työpaikallani ja naapurustossani kukaan ei ole tiennyt minun olevan vl ennen kuin olen sen kertonut. Onko vielä jollain jotain kysyttävää?



Sen sijaan työssäni näen paljon erilaisia perheitä ja elämäntyylejä. Aivan samalla tavalla miten tässä ketjussa kaikki vl-naiset työnnetään alistetun naisen rooliin ja lapsia pidetään helvetillä peloteltuina raukkoinan, voisin samanlaisia yleistyksiä tehdä ei-vl -perheiden elämästä. En siihen kuitenkaan lähde.



Milloin ihmiset ymmärtävät että ihmisten tapa elää ei välttämättä ole millään tavalla tekemisissä uskon kanssa? Jos joku alistaa vaimoaan, se _ei_ ole yhteydessä hänen uskontoonsa, tai jos joku nainen oikeasti viihtyy kotona 15vuotta kotiäitinä se _ei_ ole hänen vakaumuksensa painostuksen tulosta?

Vierailija
284/684 |
15.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hienoa, että kuitenkin kirjoitit! Oli mukava lukea. Ja jotenkin tekstistäsi huokui, että tiedät itse, mitä teet. Varman ja rauhallisen ihmisen ajatuksia. Samalla tavalla minäkin olen ajattelemassa asioista kuin sinä.



Itse en ole vielä koskaan kärsinyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, mutta luulen käsineeni jo edellisessä raskaudessani ja nyt tässä neljännessä raskaudenaikaisesta masennuksesta. Jonkinlaista vihaa raskaanaoloa ja raskaanaolevaa ruumistani kohtaan minäkin tunnen, kuten sinä kerroit tuntevasi. Viha voi olla liian jyrkkä sana, mutta jonkinlainen voimattomuus, välinpitämättömyys, itseinho - ylipäätään se, etten itse saa päättää, itse valita, missä ruumiissa, minkä muotoisena, kuinka jaksavana saan olla ja elää. Etenkin raskaana itsetarkkailuni saa liiankin suuret mittasuhteet. En nauti hetkeäkään. Se on minulle 9 kuukauden piina, josta pääsen vain synnyttämällä. Ja sen jälkeen laihduttamalla ja kuntoilemalla ja palautumalla taas "ihmisen näköiseksi". :) Kova työ kerta toisensa jälkeen...



Täällä olisi niin monta ihmistä, joiden kanssa haluaisin oikeasti vaihtaa ajatuksia enemmänkin! En hakeakseni tukea niinkään omalle ratkaisulleni, mutta avartaakseni kuvaani tästä uskosta ja sen vaikutuksen piirissä elävistä erilaisista, hienoista naisista.



ap

Vierailija
285/684 |
15.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen nyt luonut sellaisen.



kaarnakeiju@luukku.com



Sinne voi ihan ilman nimeäkin kirjoitella, ken sen tarpeelliseksi kokee. :)



ap

Vierailija
286/684 |
17.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin... Olen itsekin miettinyt, että nämä vanhat, "hyväksihavaitut" seikat ovat nousseet ja korostuneet nykyisen vanh.lestadiolaisen uskon - tai ainakin vanh.lestadiolaisen kulttuurin - kivijaloiksi. Niistä on pidetty niin tiukasti kiinni, että jos niitä nyt 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä lähdettäisiin yhtäkkiä kumoamaan ja niiden tarpeellisuutta/tarpeettomuutta epäilemään, koko vanh.lestadiolaiselta uskolta (mielestäni kuitenkin kulttuurilta, mutta monelle kulttuurillinen asia/tunnusmerkki on yhtä kuin uskonasia) kaatuisi perustukset. Ihmiset olisivat hämillään ja vailla päämäärää. epäilykset nousisisvat : jos tällaiset asiat eivät olleetkaan tärkeitä uskossamme, mikä sitten on? Mikä tätä laumaa nyt pitää koossa? Mihin me oikeastaan uskommekaan? Miten Jumalan sana voi muuttua?



Minäkin olen sitä mieltä, että jos internet olisi tullut ennen tv:tä tai sen kanssa yhtä aikaa, sekin olisi pannassa. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi internet on hyväksyttävämpi kuin tv? Miten omatunto kykenee internetin kohdalla toimimaan päättäväisemmin ja järkevämmin kuin tv:tä katsellessa?



Meillä on siis tv, mutta sitä katsotaan tuskin lainkaan. Lapset katsovat siitä lastenohjelmia, siinäpä se. Yhtäkään sarjaa en seuraa sieltä aktiivisesti, eikä seuraa miehenikään. Areenasta mies katsoo (kuten kai monet vl:tkin) muutamia ajankohtaisohjelmia (mot, ajankohtainen kakkonen tms.). Mitään hömppäsarjoja ei edes tee mieli katsoa. Kyllä netin kautta (esim. vaikka av:n linkkien kautta) eksyy monesti ihan vahingossakin paljon "pahempiin" kuviin ja aiheisiin. Vaikka meillä on tv, meno sen kanssa ei ole mitenkään "jumalatonta". :) Radiota kuuntelen monin verroin enemmän. Se on keittiössä ja keittiöhommia puuhastellessa lähes aina auki. Maksamme silti tv-lupaa ja kustannamme osaltamme niidenkin katsomisen, jotka katsovat ohjelmat ilmaiseksi areenan tai jonkin muun netti-tv:n kautta.



Senkin ajatuksen (joka meihin vl:iin on hyvin, hyvin syvälle iskostunut, syystä tai toisesta), että vl-uskon ulkopuolella olisi vain pimeä, kavala, jumalaton maailma, näen hyvin synkkänä ja virheellisenä. Onhan siellä sitä jumalattomuuttakin, mutta on paljon muutakin. Ihan aitoa hengellisyyttä, lähimmäisenrakkautta, kulttuuria, taidetta, aitoa välittämistä ja lämpöä. Samalla tavalla monenlaiset elämän lieveilmiöt ovat ulottaneet lonkeronsa oman uskomme sisälle. Jos vanh.lestadiolaisuus joskus on ollut lintukoto, ei se sitä enää ole. Tai ehkä asioista ja ongelmista vain puhutaan nykyään hiukan avoimemmin ja tunnustetaan se tosiseikka, ettei usko sinällään suojaa miltään ihmiselämään kuuluvalta inhimilliseltä tai epäinhimilliseltä toiminnalta tai ongelmakäyttäytymiseltä. Meissä on usko ja lihallinen ihmisyys, eikä usko aina kykene tekemään ihmisestä moraaliltaan tai toiminnaltaan korkeatasoisempaa henkilöä - ikävä kyllä.



Minulla on tuttavia ja kavereita, nuoria vl-naisia- ja äitejä, jotkaovat erittäin onnellisia ja tyytyväisiä osaansa. He tuntuvat olevan paikassa ja tehtävässä, johon he ovat tahtoneet ja osanneet valmistautuakin. He eivät kapinoi, vaan nauttivat lapsista ja pitävät elämäänsä kaikinpuolin hyvälaatuisena ja tasapainoisena kokonaisuutena. Heillä on rakastavia ja mukanaolevia aviomiehiä, osalla mies on jopa koti-isänä, että vaimo voi suorittaa keskenolevia opiskelujaan eteenpäin tai valmiiksi, ja osa voi käydä koulutustaan vastaavassa työssä. Ei heillä ole mitään syytä kapinoida tai kysellä, miksi näin ja voisiko olla muuta elämäntapaa tai muita ratkaisuja?

Minulla on myös tuttavia, jotka eivät jaksa. Tuntuu jotenkin äärettömän pahalta ja ahdistavalta kuulla 25-vuotiaan nuoren äisin suusta, että hän voisi olla jopa koko loppuikänsä ilman seksiä ja yhdyntää ihan vain sen vuoksi, ettei hän jaksa yhtään lisää lapsia. Tulee voimaton olo. Mikä minä olen puhumaan ehkäisystä ihmiselle, joka miettii sitäkin, onko selibaatti uskovaiselle oikein vai väärin? Onko Jumala voinut tarkoittaa, että nuori ihminen pohtii oman seksuaalisuutensa tukahduttamista - sen, joka on kuitenkin niin tärkeä osanen omaa identiteettiämme, ihmisyyttämme, parisuhdettamme - vain, koska lasten jatkuva vastaanottaminen tuntuu niin ylitsepääsemättömän raskaalta ja uuvuttavalta? En tiedä. Ehkäisy ja selibaatti. Lopputulos on sama.



Tätä ketjua on ollut mukava seurata. Minua ei haittaa, vaikka keskustelu on poukkoillut välillä hyvinkin kauas alkuperäisestä aiheesta - sille, mistä kulloinkin keskustellaan, on varmasti aina syynsä ja tarpeensa. Siellä, missä syntyy keskustelua, ihmiset vaihtavat ajatuksiaan ja oppivat aina jotain uutta. Ilman keskustelua ei ole olemassaolevaa tilannetta, eikä etenkään kehityksen mahdollisuutta.



ap (joka jatkaa kohta!)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
287/684 |
17.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Masennuksesta - mieheni sellaisesta - voisin kertoilla sen verran, että sekään ei ole välttämättä hetkessä ohimenevää ja parantuvaa. Mieheni masennus on kestänyt jo 4-5 vuotta, lääkitys siihen on ollut parisen vuotta. Vaikeinta on saada masentunut ihminen ymmärtämään, että hän on lääkärin ja hoidon, mahdollisen lääkityksen, tarpeessa. Lopulta mieheni itsemurha ym. puheet alkoivat olla niin jokapäiväisiä, että etsin itse sen työterveyslääkärin numeron, näpyttelin sen puhelimeen, painoin vihreän luurin kuvaa ja ojensin puhelimen miehelle.

Tällä hetkellä tilanne on se, että miehelle etsitään vahvempaa lääkitystä. Tilanne on onneksi hallinnassa, mutta ei ohi. Elämme tätä päivää, aina hiukan varpeillaan, aina sen mahdollisuuden muistaen, että huomenna voi olla toisin. Samalla on kuitenkin yritettävä jaksaa tarjota lapsille tasapainoinen lapsuus - rakkautta, aikaa, huomiota ja syliä. Puhumattakaan jokaviikkoisista haastehakemuksista ja käräjäoikeuden päätöksistä, ulosottomaksuista - ylipäätään henkisestä stressistä taloudellisesta tilanteesta johtuen. Jos sille suo hetkeksikään yhtään suurempaa ajatusta, sen alle tuntuu jäävän ja luhistuvan. Siksipä pyrin ajattelemaan taloudelliset ongelmat kylmän viileästi, mahdollisimman neutraalisti, asioina asioiden joukossa. Tärkeämpää on se, että lapsille on puuroa pöydässä, lämpimät haalarit ulos, rahaa ruokakauppaan kerran viikossa, autossa bensaa, pannaria hillolla iltapalaksi. Tärkeintä on, että saamme elää, saamme olla yhdessä ja säilyttää tämän perheen ja keskinäisen arkipäiväisen olemisemme ja elämisemme. Muuta en kaipaa ja enempään ei ole rahkeitakaan. :) Ja silti Jumala on kanssamme kaikissa päivissämme ja siitä ajatuksesta saan voimaa usein yksinäiseen arkeeni, josta puuttuu toinen jaksava vanhempi. Tai ei puutu, mutta puuttuu kuitenkin. Koen, että vaikka kaikki muut hylkäisivät, Hän on luvannut olla omiaan hylkäämättä. Laitimmaisen kanssakin hän kulkee yhtä matkaa tai askeleen edellä. Niissä askelissa on hyvä kulkea, vaikka itse tunteekin olevansa liianhuono niihin jälkiin askeliaan sovittamaan... ja varmasti monen muunkin mielestä. Mutta en ole enää aikoihin suonut ajatusta sille, mitä olen muiden ihmisten mielestä. Tiedän itse, mitä olenc - tunnen oman elämäni kipupisteet, ja myös onnellisuuden tuojat, ja ajattelen, etten tarvi muuta kyin Jumalani. Ja ajallisesti tämän rakkaan perheeni.



Paljon on viestejä tullut jo, mutta mikäpä estäisi kirjoittamasta lisää! Jatkakaa vain! :)



ap

Vierailija
288/684 |
17.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta MINUN silmissäni ehkäiseminen ja hedelmöityshoidot ovat yhtä lailla Jumalan luomistyöhön puuttumista. Näen suuren ristiriidan siinä, että aviopari "alistuu" ajatukseen siitä, että kyllä Jumala tietää kuinka monta lasta meidän perheeseen tulee ja sen vuoksi jätetään ehkäisemättä. Mutta sitten jos niitä lapsia ei tulekaan, ei alistuta siihen vaan mennään lapsettomuushoitoihin. Miksei hyväksytä sitä, että se on Jumalan tahto ettei perheeseen tule lasta?



Minä uskon niin, että kaikkivaltias Jumala viisaudessaan on kyllä niin mahtava, että hänen suunnitelmiaan ei ehkäisyt eikä hedelmöityshoidot hetkauta :) Jos Jumalalla on ihmisen varalle suunnitteilla lisää lapsia, hän antaa kondomin puhjeta, saa naisen unohtamaan ehkäisypillerin ottamisen, tai antaa lapsen syntyä "kierukka kaulassa" kuten aina välillä käy. Eli nainen raskautuu huolimatta mitä ehkäisyä käyttää.

Tai sitten Hän vaan puhaltaa ihmisten sydämeen lapsen kaipuun, ja siitä ehkäisystä luovutaan ihan oma-aloitteisesti. Tai ehkäpä Jumala vaan luotsii elämäämme tiettyyn suuntaa niin, että lapsien on hyvä tulla siinä elämäntilanteessa.



Samoin kuin hedelmöityshoidoissa. Jumalan kädessä on, onnistuuko ne vai ei. Toisille Hän antaa rankkojen hoitojen kautta lapsen, toiset jäävät surukseen ilman.



Minun on hurjan hankala nähdä eroa ehkäisyn ja hedelmöityshoitojen välillä. Moni on perustellut sitä sillä, että toisessa luodaan elämää ja toisessa estetään. Mutta kovin on keinotekoinen tämä perustelu minun silmissäni. Jumalan luomistyöhön puututaan molemmissa. Tälläiset ristiriidat osoittavat minusta, että nämä eivät ole Jumalan - vaan ihmisen sanelemia sääntöjä.



Osa lestadiolaisista siis hyväksyy hed.hoidot, osa ei. Mihin rajaan saakka ne on hyväksyttyjä? Hormooni hoitoihin? Onko koeputkihedelmöitys ja alkionsiirrot ok? Mihin vedetään raja? Ja kuka on kyllin viisas sanomaan mikä on sallitua ja mikä ei?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
289/684 |
15.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onko teillä yhteisön sisällä olevilla näkemystä?

Tavattoman outoa, että ruumis ja mieli jaetaan voimakkaan dikotomisesti erillisiksi. Jotenkin väkivaltaista ja keinotekoista!

Kovasti vain suren sitä, ettei vl-yhteisössä masennusta katsota niin vakavaksi syyksi, että ehkäisy olisi "täysin luvallista" . Jos kohtu on niin sairas, että se joudutaan poistamaan asia on ok, mutta se jos mieli on sairas, ei se enää niin hyväksyttävää olekkaan.

Vierailija
290/684 |
15.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tässä oli niin syvää omakohtaista kokemuksellisuutta ja myöskin tähänastisen uskon- ja muun elämän profilointia, että harvoin näkee täällä av:lla vastaavaa, ja vielä noin tasapainoisesti muotoiltuna!

Tuo on hyvä "peruste" - että kuuluu johonkin, koska siinä on hyvä olla. Se kertoo jo jotakin; että on löytänyt omaan tilanteeseensa ja näkemyksiinsä ja persoonaansa jollakin tärkeällä tavalla sopivan "paikan".

Toivon sinulle paljon kaikkea hyvää jatkossa. Ehkäisykielto kuulostaa kokonaisuuden huomioiden asianmukaiselta ja järkevältä.

t. ei-vl uskova

Olen siis vl, mutta ihmettelen yhtä paljon kuin te kyselijätkin, monia asioita. Minulla henk.koht ei ole siis selviä käsityksiä, perusteluja ja vastauksia kenellekään - ei edes itselleni. Mutta kuulun tähän liikkeeseen, koska minulla on ollut siinä hyvä olla. Niin yksinkertainen vastaus minulla on tähän yhteen kysymykseen, vaikka muihin ei olekaan! :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
291/684 |
15.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että korostit noita asioita. Ne eivät mielestäni täällä erityisesti ole pistäneet silmään. Keskustelua on käyty niin monista asioista. Sinulle ehkä nuo tuntuivat läheisimmiltä seikoilta.

Jos joku alistaa vaimoaan, se _ei_ ole yhteydessä hänen uskontoonsa, tai jos joku nainen oikeasti viihtyy kotona 15vuotta kotiäitinä se _ei_ ole hänen vakaumuksensa painostuksen tulosta?

Vierailija
292/684 |
17.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

...on toki luvallisempaa hommata liikkeeseen uusia jäseniä (hedelmöityshoidoilla) kuin estää uusia jäseniä tulemasta (ehkäisemällä)? :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
293/684 |
15.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että korostit noita asioita. Ne eivät mielestäni täällä erityisesti ole pistäneet silmään. Keskustelua on käyty niin monista asioista. Sinulle ehkä nuo tuntuivat läheisimmiltä seikoilta.

Jos joku alistaa vaimoaan, se _ei_ ole yhteydessä hänen uskontoonsa, tai jos joku nainen oikeasti viihtyy kotona 15vuotta kotiäitinä se _ei_ ole hänen vakaumuksensa painostuksen tulosta?

Mielestäni täällä on aika rumalla tavalla puhuttu siitä miten vl-naiset mielletään kotiin alistetuiksi. Aivan kuin minä tai muut samalla tavalla uskovat eläisivät keskiajalla. Aika loukkaavaa suoraan sanottuna. Pitäisikö siitä olla hiljaa ja niellä tällainen yleistys?

Vierailija
294/684 |
17.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mie oon kuullu, että niin kauan on ok hoitaa hedelmättömyyttä kun käytetään parin omia sukusoluja. Mutta että luovutettuja ei voisi ottaa koska silloin tavallaan tulee kolmas pyörä siihen avioliittoon...



Ongelma on myös koeputkihedelmöityksessä ja ylimääräisissä alkioissa. Mitä lopuille tehdään? Ne on kuitenkin jo hedelmöityneitä ja siis niissä on kaikki elämän mahdollisuudet. Ylimääräisten alkioiden tuhoaminen on aborttiin rinnastettavissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
295/684 |
15.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja lapsia pidetä helvetillä peloteltuina raukkoina, kuten viestissäsi väität!

Itse olen ainakin puolustanut useamman kerran vl-perheitä ja vl-ihmisiä. Sanon vielä kerran: vanhoillislestadiolaisuuden piirissä on taatusti paljon (minun puolestani vaikka suurin osa) tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä, joilla on saman verran tavallisia vastoinkäymisiä kuin kenellä tahansa muillakin suomalaisilla.

Jos tältä sanomalta suljetaan edelleen silmät ja väitetään yhä, että "tässä ketjussa kaikki vl-naiset työnnetään alistetun naisen rooliin ja lapsia pidetään helvetillä peloteltuina raukkoina", tulkitsen sen tahallisena haluna pitää turhanpäiväisiä taistelulinjoja yllä sekä pakonomaisena haluna vääristää toisten keskustelijoiden sanomisia, mistä syytetään "ivaavia ei-vl-keskustelijoita":

ja tässä jotain.

Olen kahden lapsen 3-kymppinen äiti. Odotan kolmatta lastani. Käyn töissä, olen akateemisesti kouluttautunut. 'Uskoni on hyvin yksinkertaista; uskon _henkikökohtaisesti_ niin että uskomalla syntini anteeksi pääsen taivaaseen. Ja mitä ne synnit sitten ovat joita haluan uskoa anteeksi? Toisen ihmisen loukkaaminen, oman itseni parempana pitäminen kuin jonkun toisen ihmisen, toisen ihmisen halveksiminen ja suvaitsemattomuus toista kohtaan.

Tässä minulle tarpeeksi kilvoiteltavaa.

En koe vl-yhteisöä mitenkään ahdistavaksi. Kukaan ei ole koittanut laittaa minua mihinkään tiettyyn rooliin, vaan elän juuri sellaista elämää mistä olen aina haaveillut. Mistään en koe jääväni paitsi. Työpaikallani ja naapurustossani kukaan ei ole tiennyt minun olevan vl ennen kuin olen sen kertonut. Onko vielä jollain jotain kysyttävää?

Sen sijaan työssäni näen paljon erilaisia perheitä ja elämäntyylejä. Aivan samalla tavalla miten tässä ketjussa kaikki vl-naiset työnnetään alistetun naisen rooliin ja lapsia pidetään helvetillä peloteltuina raukkoinan, voisin samanlaisia yleistyksiä tehdä ei-vl -perheiden elämästä. En siihen kuitenkaan lähde.

Milloin ihmiset ymmärtävät että ihmisten tapa elää ei välttämättä ole millään tavalla tekemisissä uskon kanssa? Jos joku alistaa vaimoaan, se _ei_ ole yhteydessä hänen uskontoonsa, tai jos joku nainen oikeasti viihtyy kotona 15vuotta kotiäitinä se _ei_ ole hänen vakaumuksensa painostuksen tulosta?

Vierailija
296/684 |
17.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä uskon niin, että kaikkivaltias Jumala viisaudessaan on kyllä niin mahtava, että hänen suunnitelmiaan ei ehkäisyt eikä hedelmöityshoidot hetkauta :) Jos Jumalalla on ihmisen varalle suunnitteilla lisää lapsia, hän antaa kondomin puhjeta, saa naisen unohtamaan ehkäisypillerin ottamisen, tai antaa lapsen syntyä "kierukka kaulassa" kuten aina välillä käy. Eli nainen raskautuu huolimatta mitä ehkäisyä käyttää.

Tai sitten Hän vaan puhaltaa ihmisten sydämeen lapsen kaipuun, ja siitä ehkäisystä luovutaan ihan oma-aloitteisesti. Tai ehkäpä Jumala vaan luotsii elämäämme tiettyyn suuntaa niin, että lapsien on hyvä tulla siinä elämäntilanteessa.

Hyvin kuvasit juuri minunkin ajatuksiani. Minun mielestäni Jumalaan voi luottaa silti vaikka itse yrittäisikin vaikuttaa oman elämänsä suuntaan. Jumalalla on silti omat suunnitelmansa ja voimmehan me aina rukoilla "tapahtukoon sinun tahtosi". Minä uskon, että lopulta Jumalan tahto kuitenkin tapahtuu.

Se vauvavarasto-oppi josta joskus kuulee on kyllä suorastaan harhaoppista. Ei Jumalalla ole vauvoja varastossa odottamassa syntymää, niin että ehkäistessä joku vauvoista jäisi sitten varastoon syntymättä ollenkaan. Ei. Ainoa ihminen joka oli olemassa jo ennen kuin tuli maan päälle oli Jeesus itse. Muiden ihmisten elämä alkaa silloin kun siittiö ja munasolu yhdistyvät ja kiinnittyvät kohtuun. Jumala on luonut biologiset ja fysikaaliset lait joiden mukaan me välttämättä toimimme. Tähän viittaa myös Luther selittäessään "lisääntykää ja täyttäkää maa" -kohtaa, kun hän sanoo että kyseessä ei ole käsky vaan paljon suurempaa: jumalallinen teko jota ei voi estää.

Vierailija
297/684 |
15.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja yleisestikin ottaen on niin, ettei ihminen agitoidu kommenteista tai teoreemoista joita ei ollenkaan tunnista eli jotka eivät mitenkään osu kohdalleen hänen oman elämänsä tosiasioitten kanssa.


Ei tässä keskustelussa kaikkia vl-naisia työnnetä alistetun naisen rooliin

Vierailija
298/684 |
17.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

ovat alun alkaen olleet sitä mieltä että ehkäisy on väärin. Selibaatti on ollut jo Raamatun aikoina käytössä silloin kun äiti on vasta synnyttänyt tai muuten sairas.

Vierailija
299/684 |
15.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

että mainittu keskustelija halusi fokusoida noihin epärelevantteihin mainitsemiinsa seikkoihin EIKÄ esimerkiksi paneutua moniin hyviin täällä esitettyihin kysymyksiin...


tahallisena haluna pitää turhanpäiväisiä taistelulinjoja yllä sekä pakonomaisena haluna vääristää toisten keskustelijoiden sanomisia, mistä syytetään "ivaavia ei-vl-keskustelijoita":

Vierailija
300/684 |
15.03.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mutta tuossa kolmisenmymmentä viestiä taaksepäin parikin ihmisitä kysyi miksei VL:t julista jumalan sanaa uskosta osattomille? Itse ihmettelen samaa. Raamattuhan tähän kehoittaa ja liikehän on ollut herätysliike jolla on juuri yritetty herättää niitä tapauskovia? Äitini mukaan VLn ei enää tarvitse ketää käännyttää kun oma tuotanto on niin suurta, mutta näin laskelmoivaan tyyliin minä en halua uskoa. Onko kellään selitystä? Itse olen muutaman vuoden Oulussa ja tutustunut VL-äiteihin jotka kyllä kertovat että "en voi tulla silloin, on seurat", mutta siinä se. Oven takana on käynyt jehovan todistajat ja helluntailaisetkin kutsumassa tilaisuuksiin, mutta tämä ryhmä joka liitetään Ouluun niin leimallisesti ei ulkopuolisille näy.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kolme kaksi