Vl-äiti ja viimeinen lapsi
Olen 28-vuotias vanhoillislestadiolainen äiti ja odotan neljättäni. Tämä lapsi jää viimeiseksi, näin olen tämän raskauden aikana päättänyt. Elämäntilanteemme (miehen mielenterveysongelmat, mittavat ulosottovelat ja taloudelliset ongelmat, vaativa erityislapsi, oma jaksaminen) on kestämätön hankkia enää yhtään uutta lasta. Mielummin yritän huolehtia ja jaksaa näiden lasten ja vielä syntymättömän kanssa ja säilyttää oma mielenterveyteni, kun se toiselta on jo mennyt. Olemme tulleet tiemme päähän tämän lapsiasian kanssa. Ei jaksa, ei pysty - edes uskon voimalla.
Olen myös päättänyt vastata rehellisesti mahdollisille kyselijöille ja utelijoille tulevaisuudessa : me emme enää halua ja jaksa lisää lapsia. Jos rehellisyyden vuoksi joku lakkaa pitämästä minua oikein uskovana, se olkoon hänen ongelmansa. Minulle tämä päätös ei ole uskomisen este. Se on minun henkilökohtainen ratkaisuni.
Nautin jo valmiiksi ajatuksesta, ettei minun enää koskaan tarvitse tämän jälkeen pelätä raskaaksituloa, tehdä testiä siinä toiveessa, ettei se näyttäisi plussaa. Ei koskaan pelätä synnytystä ja väsyttävää pikkuvauva-aikaa. Saan olla ja viihtyä omassa kropassani - olla minä itse ilman pakkoa raskautua. Mieleni piristyy jo pelkästä ajatuksesta!
Lapset ovat parasta, mitä olen saanut. Haluan antaa heille jaksavan ja mukavaolevan äidin vielä, kun olen sitä. Tämä raskaus on ollut jo niin vaikea hyväksyä ja niin vaikea kestää - en uskalla kuvitellakaan, mitä se olisi kymmenennen raskauden kohdalla. Siksi vihelsin pelin poikki.
Kiitos.
Kommentit (684)
Toteutuuko vl:ssa vapaus tässä mielessä? Voiko jokainen todella vapaasti valita tekonsa? Tai tekemättäjättämisensä. Tämän ketjun perusteella pääasiassa ei voi. Siinä tapauksessa jotkut voivat kokea vapaudenriistoa. Itsemääräämisoikeuden puuttumista uskonnon varjolla. Asioiden varjolla, jotka eivät ole uskonasioita, mutta jotka on jollakin ihmeen tavalla saatu kytkettyä "uskovaisen omaantuntoon", ja joista "omatunto varoittaa".
Huoh.
Vl-ihmisillä on kuule hieman paremmat tukiverkostot kuin teikäläisillä. Siinäpä se oman ajan salaisuus.
Paljon lapsia ja kahdenkeskisiä viikonlopp, lomia ja pidempiäkin lomamatkoja?
Minulla on kaksi lasta, joiden isovanhemmista vain yksi ottaa lapsia (mieluiten vain toisen, kerran vuodessa suostuu ottamaan molemmat yhtä aikaa, kun siitä on kauheasti enemmän vaivaa, jos lapsia on peräti kaksi yhtä aikaa...) luokseen hoitoon. Muut(kin) sukulaiset ja kummit asuvat kaukana, joten lastenhoitoapua on aika naftisti ollut tarjolla.
Kuka siis huolehtii isosta lapsimäärästä vanhempien ollessa pois kotoa? Viettekö lapset toisen perheen luo (millaisia taloja teillä on, että iso perhe mahtuu yökylään) vai tuleeko hoitaja(t) teille? Eihän vain isommat (alaikäiset) sisarukset joudu vastaamaan pienemmistä vanhempien yön yli reissujen aikana? Minkä ikäisiä lapsia olette valmiit jättämään toisten hoidettavaksi pidemmäksi aikaa?
Hienoa, että vanhemmat pitävät huolta parisuhteestaan ja omasta jaksamisestaan, mutta äkkiseltään en hoksaa, miten se käytännössä tapahtuu!
Ja koska lapsia on paljon, ei se yhteisen ajan löytäminen (edes illalla tai yöllä) ole aina itsestäänselvyys. Kiitettävän paljon vanh.lestadiolaiset pariskunnat pyrkivät kuitenkin järjestämään kahdenkeskisiä viikonloppulomia tai pidempiäkin lomamatkoja. Näin siis omassa tuttavapiirissäni ainakin.
t. vl-nainen ja äiti ja vaimo
En kuitenkaan kaipaa sääliä tai kauhistelua, vaan muiden kokemuksia asiasta. Ihan varmasti en ole ainoa vl-äiti jonka avioelämä on alkanut näin. Miksette siis kerro miten olette asian kokeneet ja miten olette oppineet esim. nauttimaan seksistä? Kun sellaisiakin kuitenkin tässäkin ketjussa on... En siis tietenkään tarkoita mitään yksityiskohtaista kuvausta miten usein ja missä asennossa vaan näin yleensä, miten teillä se prosessi on mennyt!
Ei tällasista asioista osaa missään sisartenilloissa puhua niin siksi kysyn täällä... :(
t. 602
Samalla avautuu entistä paremmin esiin se, miten mahdotonta voi olla käytännössä irrottautua tällaisesta yhteisöstä, ainakin jos menettää samalla yhteisön tuen keskeisillä elämän alueilla.
Vl-ihmisillä on kuule hieman paremmat tukiverkostot kuin teikäläisillä. Siinäpä se oman ajan salaisuus.
Paljon lapsia ja kahdenkeskisiä viikonlopp, lomia ja pidempiäkin lomamatkoja?
Minulla on kaksi lasta, joiden isovanhemmista vain yksi ottaa lapsia (mieluiten vain toisen, kerran vuodessa suostuu ottamaan molemmat yhtä aikaa, kun siitä on kauheasti enemmän vaivaa, jos lapsia on peräti kaksi yhtä aikaa...) luokseen hoitoon. Muut(kin) sukulaiset ja kummit asuvat kaukana, joten lastenhoitoapua on aika naftisti ollut tarjolla.
Kuka siis huolehtii isosta lapsimäärästä vanhempien ollessa pois kotoa? Viettekö lapset toisen perheen luo (millaisia taloja teillä on, että iso perhe mahtuu yökylään) vai tuleeko hoitaja(t) teille? Eihän vain isommat (alaikäiset) sisarukset joudu vastaamaan pienemmistä vanhempien yön yli reissujen aikana? Minkä ikäisiä lapsia olette valmiit jättämään toisten hoidettavaksi pidemmäksi aikaa?
Hienoa, että vanhemmat pitävät huolta parisuhteestaan ja omasta jaksamisestaan, mutta äkkiseltään en hoksaa, miten se käytännössä tapahtuu!
Ja koska lapsia on paljon, ei se yhteisen ajan löytäminen (edes illalla tai yöllä) ole aina itsestäänselvyys. Kiitettävän paljon vanh.lestadiolaiset pariskunnat pyrkivät kuitenkin järjestämään kahdenkeskisiä viikonloppulomia tai pidempiäkin lomamatkoja. Näin siis omassa tuttavapiirissäni ainakin.
t. vl-nainen ja äiti ja vaimo
On hienoa, että hän jaksaa kulkea töissä. Mutta..
Mitään pitempää projektia emme voi suunnitella hänen varalle (ei tietenkään kenenkään muunkaan), koska hän ei ole töissä kuin muutaman kuukauden ennen seuraavaa äitiyslomaa. Välissä myös sairaslomalla paljon raskauksien takia.
Häntä ei kiinnosta pitkäjänteisesti työ, koska hän käväisee vain muutaman kuukauden "virkistäytymässä" ennen uutta vauvaa.
On todella väsynyt työpäivisin ja virheitä sattuu turhan paljon
Ja asenne meihin muihin, hänen mielestä uskonnottomiin, on välillä aika törkeä.
Työnantaja tuskin olisi palkannut häntä jos olisi tiennyt hänen olevan vl. Koska turha on suojatyöpaikkaa antaa sellaiselle, joka käy silloin tällöin muutaman kuukauden töissä ja joutuu hommaamaan aina hänelle sijaisen. Sijainen on pätevämpi, mutta häntä ei voi vakinaistaa.
Luepa tämä ketju läpi. Ketkä täällä saa haukkuja ja muuta???? Onko ne kirjoitukset kiihkottomia??? Olepa rehellinen!
Ihan rehellisesti luettuna molemmat saavat osansa. Sitä ei varmaankaan voi välttää kun on kyse näinkin intiimistä ja tunteitanostattavasta asiasta kuin usko.
t. sivustaseuraaja vl
Eiköhän tuokin ole kovin yksilöllinen asia. Toiset (tai jopa useimmat) menettävät merkittävästi seksihalukkuuttaan raskauden ja imetyksen myötä. Vl-äideillä nämä kaksi vuorottelevat niin, ettei taida paljon sellaista aikaa olla, ettei olisi kumpaakaan. Elimistön pitäisi saada levätä ja hormonien myös tasaantua.
Miksiköhän vl-äidit eivät halua vastata sinulle? Monet ovat varmaan lopettaneet ketjun seuraamisenkin, sekin voi selittää asiaa.
t. 606
alle kouluikäinen) nuoren tytön vahdittavaksi.
Tai sitten olen vain nipo äiti. Itse kyllä koin aikoinaan, että minullakin sai olla silmät selässä kun katsoin omien alle kouluikäisten perään ja heitä ei ollut kuin 4.
En taatusti olisi uskaltanut jättää heitä jonkun 17 vuotiaan heitukan vahvittavaksi viikonlopuksi ja lähteä miehen kanssa lemmenlomalle.
Mutta myönnän, että olen aina ollut ylihuolehtivainen äiti ja meillä ei ole isommat joutuneet ottamaan vastuuta pienemmistä ja vahtimaan heitä vaan olen ajatellut, että ne pienemmätkin ovat minun vastuulla.
En jaksanut lukea ketjua kuin muutaman kymmenen tuosta alusta. Tunnen suunnatonta myötätuntoa sinua kohtaan ja haluaisin olla ystäväsi. En siksi, että yrittäisin käännyttää sinut takaisin, vaan siksi että haluaisin olla tukena sinun elämässäsi vaikeana aikana. Kyllä kirjoituksistasi huomaa, että vl olet ainakin ollut. Kirjoitukset ovat sen verran tuttuja ja lämpimiä. Minä rukoilen sinulle voimia ja jaksamista. En voi, enkä halua tuomita sinua päätöksistäsi, vaikka tuntuukin pahalta puolestasi. Rehellisesti minun täytyy sanoa, etten tiedä teetkö oikein. Raamatussa sanotaan, että Jumala kuulee lastensa rukouksen. Ja kun aina uudelleen pyytää, Jumala vastaa rukoukseen. Jos vain jaksat, liitä illalla kätesi ristiin ja anna huolesi Jumalan käsiin. Kylmät väreet kulkivat lävitseni kun luin kirjoituksiasi. Minä olen kysymysteni kanssa lukenut usein Raamattua ja kyllä siellä on paljon kohtia, jotka ymmärrän tukemaan ajatusta siitä, että ehkäisy on väärin. Mutta eihän koskaan voi tietää, kuinka paljon se suhteessa muihin asioihin painaa viimeisellä tuomiolla. Rukoilen perheesi puolesta ja toivon että me Taivaassa tapaisimme. Eihän meistä kukaan voi olla varma sinne pääsystään.
t. vl-äiti myös
eikä tarkota että menettää kaiken yhteisön tuen. Oikeesti kyllä mulla on kavereita ja sisaruksiakin jotka eivät ole enään yhteisössä ja ihan samallai saavat tukea. Toki varmasti monella se irrottautuminen kestää kun pitäähän siinä nyt itsekin miettiä niitä uskonasioita että mitäkö sitä elmänltään haluaa. Toiset taaas tekee päätöksen tosi nopeaa. Ihmiset on erilaisia.
Samalla avautuu entistä paremmin esiin se, miten mahdotonta voi olla käytännössä irrottautua tällaisesta yhteisöstä, ainakin jos menettää samalla yhteisön tuen keskeisillä elämän alueilla.
Minusta taas usean lapsen äidit ovat usein simpsakoita ja hehkeitä kun taas lapsettomat tai yksilapsiset paljon kulahtaneempia ylipainoisia. Uimahallissa näkee ihmisvartalojen kirjon.
Ei se sitä edes koskaan tee. Rehellisesti sanottuna nuo raskaudet ovat jättäneet jälkensä kehoon, niin ei ole enää niin haluttavan näköinen.
kaunis vaimosi sipsuttaa ohi alasti :)
Minä olen huolissani SINUN sieluntilastasi. Katkeruus, kateus yms ei kuulu uskovaisen ihmisen elämään. Sinun kirjoituksesi ovat kauheaa luettavaa! Eikä tuomitseminen ole meidän tehtävämme, vaan Jumalan. Tuntuu hirveältä ajatella, että joukossamme on kaltaisiasi ihmisiä. Ei kuulosta yhtään uskovaisen ajatusmaailmalta. Sanot haluavasi olla kuuliainen Jumalan sanalle, mutta silti ajatuksesi ovat noin mustat. Minulla on 7 lasta, enkä todellakaan ole katkeroitunut tai kateellinen niille, joilla lapsia ei tule yhtä tiuhaan. Lapset ovat minulle äärettömän rakkaita. Kyllä kuulostaa osalla menevän aika överiksi tuon ehkäisykysymyksen kanssa. Ketkähän meistä ovatkaan niitä kuolleita kaloja viimeisellä tuomiolla.
vl-äiti myös
En minä ainakaan ole rakastunut ulkokuoreen.
Oletko itse viimeisen päälle timmi?
Useat miehet sanovat, että raskausarvet ovat voitonmerkkejä yhteisistä lapsista :)
lapsitiheyttä ja sitä monta lasta on vaikka 35 vuotiaana. Mielestäni hän on menettänyt jo melkein uskonsa, ja pelkään ettei hän menetä sitä kokonaan. Jos uskovainen ihminen on katkera toiselle uskovaiselle siksi, että tämä toinen ei saa lapsia joka vuosi vaan harvemmin, niin mielestäni ollaan pahasti metsässä!
Jos kaksikymppisen pitää koko ajan miettiä lapsia ja niiden tulemista tai tulematta jättämistä, niin jääkö siinä edes uskolle tilaa? Jos miettii vaan itsekseen, että tuokaan ei varmaan ole uskomassa kun ei viime vuonna synnyttänyt! Huoh. Suosittelisin ko. henkilölle selibaattia jos kehtaisin.
se meillä kaikilla sanoo mikä väärin mikä ei. Toisilla se omatunto vain on niin paatunut, ettei mikään väärä enää tunnu väärältä.
Toivotaan, että mahdollisimman moni jaksaa uskoa ja on siinä siunattujen joukossa viimeisellä tuomiolla.
se meillä kaikilla sanoo mikä väärin mikä ei. Toisilla se omatunto vain on niin paatunut, ettei mikään väärä enää tunnu väärältä.
Toivotaan, että mahdollisimman moni jaksaa uskoa ja on siinä siunattujen joukossa viimeisellä tuomiolla.
Omatunto voi olla myös suorastaan sairaalloisen herkkä, mikä on varmaankin paatuneen vastakohta. Liian herkkä omatuntokaan ei ole hyvä asia vaan aiheuttaa paljon vaivaa ja ahdistusta ihmisen elämään. Omatunto kehittyy tietenkin siihen, mihin ympäristö sitä ohjaa.
Uskovaisen omantunnon pitäisi aina olla sidottu Raamattuun ja Jumalan sanaan. Sen ei tarvitse (eikä se saisi) olla sidottu pelkästään yhteisön normeihin. Aina ensimmäisenä pitäisi miettiä, onko elämä Raamatun ja Jeesuksen opetuksen mukaista; silloin on toisarvoinen seikka se, käyttääkö korvakoruja tai meikkaako.
Olen joutunut opettelemaan löysäämään ohjaksiakin. Minun on pakko saada omaa lepoaikaakin, sekä aikaa mieheni kanssa. Sitä me tarvitsisimme, vaikka ei olisi kuin yksi lapsi. Meillä ei ole jätetty lapsia viikonlopuksi 17v hoitoon, vaan täysi-ikäisten. Usein heitä on ollut kaksi, joskus yksi. Minusta se on paljon enemmän ihmisestä kiinni, kuin iästä, että kuinka hyvin hän pärjää. Monet näistä tytöistä ovat suuremmista perheistä ja ovat oppineet ottamaan vastuuta ja hoitamaan lapsia, sekä tekemään kotitöitä. Olen voinut luottaa heihin 100% varmuudella, että pärjäävät. Tämän 17v tytönkin uskoisin pärjäävän viikonlopun, mutta en siksi pyydä häntä viikonlopuksi lasten kanssa, koska hän ei ole vielä täysi-ikäinen. Iltoja hän on ollut meillä monet kerrat, kun olemme itse olleet tässä lähistöllä. Naapurin yhden lapsen 25v äitiä (ei vl) ei tulisi kuuloonkaan pyytää häntä viikonlopuksi lasteni kanssa, kun kuulostaa siltä, ettei hän pärjää niitä päiviäkään yksin lapsensa kanssa, kun mies on töissä. Jos ihminen tässä iässä opettelee keittämään perunoita, vaihtaa ensimmäisen kerran vaippoja, hoitaa kuumeista lasta yms.. niin vaikka kuinka on aikuinen ja äiti, niin en luottaisi omia lapsiani tälle hoitoon. Eli pointtini on se, että enemmän se ihminen ratkaisee kuin ikä. Meilläkin on hoitajat sanoneet että tosi paljon on viikonloppuina ollut apua myös meidän vanhimmista lapsista, kun he ovat itse tarjoutuneet auttamaan lastenhoitajia milloin missäkin pikkuaskareessa.
Meillä näin, toisilla toisin! :)
Meilläkin on muuten Ry:n seinällä lappu, josta voi poimia innokkaita lastenhoitajia pientä maksua vastaan. On myös lista, josta voi pyytää ihmisiä apuun erilaisiin kodin askareisiin. Ikkunan pesuun, siivouksiin, leipomuksiin, mihin kukanenkin on halunnut itsensä ilmoittaa. Näistä tehtävistä jokainen voi maksaa Ry:n tilille mitä kukanenkin haluaa. Nämä ovat vanhempia jo vanhempia ihmisiä.
624
alle kouluikäinen) nuoren tytön vahdittavaksi.
Tai sitten olen vain nipo äiti. Itse kyllä koin aikoinaan, että minullakin sai olla silmät selässä kun katsoin omien alle kouluikäisten perään ja heitä ei ollut kuin 4.
En taatusti olisi uskaltanut jättää heitä jonkun 17 vuotiaan heitukan vahvittavaksi viikonlopuksi ja lähteä miehen kanssa lemmenlomalle.Mutta myönnän, että olen aina ollut ylihuolehtivainen äiti ja meillä ei ole isommat joutuneet ottamaan vastuuta pienemmistä ja vahtimaan heitä vaan olen ajatellut, että ne pienemmätkin ovat minun vastuulla.
Enkä ole ollut raskauden takia päivääkään sairaslomalla. ja viimeiseen päivään asti enne äitiysloman alkua olen ollut töissä, meidän työpaikalla pääsääntöisesti kaikki ei-vl äidit jäävät jo hyvissä ajoin sairaslomalle ennen äitiysloman ALkua ja muutenkin ovat joka pienestä rissauksesta saikulla raskaana ollessaa. Näin minulle kertoi meidän palkanlaskija joka tietää aisiat pitkältä aikaväliltä ja sanoi että se hyvä puoli meissä vl-äideissä ettei pienestä liitoskivusta tai pahoinvoinnista todellakaan jäädä saikulle!!! VAikka ,minullakin joka raskaudessa vaivat on vain lisääntyneet.
Olen siis yläasteen ope ja oppilaat on aivan mielissään kun palaan töihin ja monesti saan positiivista palautetta oppilailta että olen innostava opettaja, saan kurin jne. Todella nautin työstäni, enkä ole siihen pätkääkään kyllästynyt kuten monet kolleegat. Että näinkin voi olla!!!!
Itsepä on tiensä valinnut. Jos lapsia ei ole jätetty hoitoon ja ne ovat tosi arkoja, harmi.
Minä ainakin jätän omat lapseni hoitoon ja he eivät ole mitään ihmisarkoja. En halua palaa loppuun tai olla mikaan marttyyri (kun kerran nämä lapset on niin hoidan ne sitten itse-äiti). Meitä on moneen junaan!
Itse en jaksaisi tai edes varmaan rakastaisi enää miestäni, jos en saisi joka vuosi viettää lomaa kahden kesken miehen kanssa! Sen verran rankkaa perheenpyöritys on. Ja on meillä sitten jotain yhteistä kun lapset lähtee kotoa pois, kun huolehditaan myös parisuhteesta. Voi sen tehdä myös arjen keskellä, tottakai, mutta minä kaipaan ja haluan myös kahdenkeskistä lomaa ilman lapsia, jolloin ei ole isä ja äiti vaan mies ja nainen ja tehdään kaikkea kivaa kahdestaan!
Osa kummeista asuu lähellä, mutta emme vie lapsia heille hoitoon viikonlopuiksi, sillä heillä itselläänkin on iso perhe. Me järjestämme normaalisti lastenhoidon kuudelle lapselle niin, että meille tulee 1 tai 2 nuorta aikuista naista hoitamaan lapsia kotiimme viikonlopuksi. Äkkiseltään laskettuna meillä on 6 eri 17-23v tyttöä/naista, jotka ovat meillä olleet hoitamassa lapsia. Osa siis on ollut viikonloppuja, osa (nuoremmat) ovat käyneet iltaisin hoitamassa lapsia, kun olemme käyneet lyhyemmällä happihyppelyllä mieheni kanssa. :) Yksi tytöistä on meillä ihan "vakkarihoitaja", mutta jos hän ei ole töidensä tai muun syyn vuoksi päässyt, olemme pyytäneet näitä muita. Hyvin on aina viikonloputkin menneet. Kerran meille tuli kaksi tyttöä suorilta viikonlopuksi lastenhoitajaksi. He eivät siis olleet meillä ennen käyneetkään. Olin kuullut useamman ihmisen kehuvan näitä tyttöjä, että pärjäävät hyvin, ovat omatoimisia ja lapsirakkaita. Kyllähän minua jännitti, että miten kotona pärjäävät uusien hoitajien kanssa, mutta ei ollut mitään ongelmaa. Lapset tykkäsivät kovasti. Pienemmillekin on aina helpompaa, kun saavat olla kotona hoidossa, turvallisessa ja tutussa ympäristössä, sekä lähellä on omat sisarukset, joihin voi turvautua jos alussa hoitaja ujostuttaa. Meillä on ollut reilu 1v nuorimmainen, jonka olemme jättäneet viikonlopuksi.
Ensi kuussa lähdemme mieheni kanssa seuraavan kerran. Tällä kertaa tulee poikkeuksellisesti mummo kaukaa hoitamaan lapsia. Vanhimmat lapset ovat jo koululaisia. Nuorimmainen täyttää kohta 1v. Vaipallisia/syötettäviä ei ole kuin 1 + 1 yövaipalla, joten eiköhän mummokin pärjää!