Tämä nyt niin muodikas virikehoito on ihan naurettavaa.

Mutta ihmettelen, että miten se on mahdollista että Suomessa päiväkodissa oleminen on niin järjettömän kamalaa että lapsi menee siitä pilalle. Vastaavasti monissa Euroopan maissa mennään "kouluun" 3-4 -vuotiaina, ja joka päivä sinne mennään vaikka äiti olisikin kotona. Eikä siellä vaan lauleta ja leikitä vaan ihan oikeasti opetellaankin jotain.



Ollaanko me suomalaiset niin metsäläisiä että se kotona kyykkiminen on niin luontaista? Miten on selitettävissä että muissa maissa tuollainen toiminta on ihan ok? Miten Euroopassa ei puututa tuohon järjettömyyteen kun täälläkin tiedetään miten se pilaa lapset.

Jokapaikassa on kuitenkin lapsia ja myös niitä toisia kotiäitejä joiden kanssa voi leikkitreffejä sopia kun vähän näkee vaivaa ja etsii kavereita? Yksi toinen joka ei kans ymmärrä ja pitää virikehoitoa äitien laiskuutena.

se on ihan hyvä vaihtoehto esim. sellaiselle lapselle jolla ei ole muutamahdollisuutta tavata muita pieniä lapsia.esim.me asumme pienessä kylässä jossa ei ole perhekahviloita,puistoja joissa olisi muita lapsia yms. tekisi kyllä mieli viedä lapsi 4v.välillä leikkimään ikäistensä kanssa johonkin. T. äiti jolla 4v. ja 6kk lapset kotihoidossa.

Eikö lapsille, niin niille vanhemille kuin sille vauvallekin, ole riittävää virikettä ihan tavallinen kotiarki perheen kesken? Opetellaan yhdessä tulemaan toimeen perheenä kun uusi jäsen tulee kehiin. Kyllä omakin pinna on ollut monesti kireällä vauvan ja isompien kanssa, mutta ei ole tullut mieleenkään pitää heitä päivähoidossa kun ole vauvan kanssa kotona. Onhan niille kotona oleville isommille tarjolla kerhoja, muskareita vaikka sun mitä virikkeitä, jos tuntuu ettei kotona niitä ole tarpeeksi. Mutta miksi viedä paikka päivähoidosta joltakulta joka sitä ihan oikeasti tarvitsisi?

miksi ihmiset tekee lapsia jos ei halua nauttia heidän seurasta ja kasvuvaiheistaan. kyllä se on tasan äitien oma vika jos ei jaksa lapsensa kanssa tehdä mitään!!!! napurissakin itellä isompi laitettu hoitoon 3-4pvä vkossa 8h !!!! ja ikää reilu 1!!!!!!!!!!!!!!ei järki paljon paista..sit mamma valittaa kun ei kerkeä siivoo ja nukkuu...huhuhuhuh.. mun päähän nää ei mahu..pitäs jalkansa ristissa ettei sais vaan lapsia rasittamaan itteään! on olemassa kerhoja yms jotka riittää vallan mainiosti alle 5vlle jos äiti viittis edes yrittää tehä jotain lapsensa kanssa...

2/4 pv viikossa. Ja siis muutaman tunnin päivässä. Vauvavuosi oli koko perheelle ihan kamalaa, kun vaativa vauva (lähestulkoon) vain huusi, eikä juuri nukkunut yöllä eikä päivällä... Noin vuoden jälkeen jälkeen helpotti, kun esikoinen (silloin 3,5 v.) meni kerhoon, ja vauvasta tuli vähän tyytyväisempi taapero.



Meillä ei siis voinut kuvitellakaan elokuvissa tai muskareissa tai juuri ylipäänsä missään julkisilla paikoilla käyntiä... Ulkoiltiin tosin kyllä, mutta silloinkin vauva vei suurimman osan huomiosta...



Jälkikäteen olen sitä mieltä, että osapäivähoito olisi ollut myös lapselle parampi ratkaisu.

Minäkin veisin lapseni keski-Euroopassa kouluun, mutta tämä suomalaisen päivähoidon laadun taso on nykyään niin olematonta (poikkeuksia lukuunottamatta), että omiani en täällä päivähoitoon halua turhaan viedä.



t. 23, joka on myös lto ja monen lapsen äiti

kuntanne ei vissiinkään maksa kuntalisää koska meillä isompi sisarus ei saa olla kunnallisessä päivähoidossa jotta sen saa...



meillä kotona 1v10kk ja 5v 4kk ja on isompikin viihtynyt todella hyvin arkisin pikkuveli leikkiseurana. käy 2kertaa/viikko seurakunnan kerhossa... ja ensi syksynä aloittaa eskarin...

kun meidän lapsi tykkää olla siellä...ketä siitä voi syyttää!!?totta helvetissä tykkää jos ite makaat aina sohvalla ja valitat!!!!

mä en ikimaailmassa kehtais tommosta edes myöntää!!! eikä ole tarvettakaan.

Lisäksi kahden ja kolmen lapsen kanssa lähteminen on kyllä työlästä, vaikkapa sinne puistoon meno.

ymmärtäni äitejä, ketkä vievät isommat hoitoon kun ovat vauvan kanssa kotona. Tein niin itsekin kun meillä oli vauva. Olen vain ihminen ja kun kotona on esim. 3 v ja vauva, niin ei ole hetken rauhaa. Kun 3 v oli hoidossa, sai edes sen hetken hengähdystauon kun vauva nukkui.



Lisäksi kahden ja kolmen lapsen kanssa lähteminen on kyllä työlästä, vaikkapa sinne puistoon meno. Stressasi joka päivä se miten saan ne pois sieltä, mutta neljän seinän sisäänkään ei viitsinyt jäädä kun se oli sellaista nahistelua sisällä.



En myöskään tykkää leikkimisestä tai askartelusta, joten lapsi sai tehdä niitä hoidossa.



Onneksi kotiäitiys on taakse jäänyttä elämää, oli se sen verran rankkaa aikaa.

koska mulle on ihan sama miten naapurit tai kaverit tai kukaan muukaan lapsensa hoitaa...



Toivottavasti täällä virikehoidontuomitsijoilla itsellään on sitten muutakin kun yksi lapsi,jonka kanssa ovat kotona, koska muutenhan te ette voi tietää miten käy kun toisen tai kolmannen saatte... Eli puhutaan asioista vasta sitten kun niistä jotain tiedetään...



Yhden lapsen äiti ei tiedä mitään kahden lapsen äitinä olosta ja kehden lapsen äiti ei tiedä mitään kolmen lapsen äitinä olosta ja niin poispäin...



=)

Kunnioitan kyllä silti heidän työtään, ja sitä, että neljän kanssa lähdetään sujuvasti kaksi kertaa päivässä olos.

Lisäksi kahden ja kolmen lapsen kanssa lähteminen on kyllä työlästä, vaikkapa sinne puistoon meno.

jos leikki-ikäinen on tarhassa vaikka aiti onkin kotona?

Häh?

Ei voi ymmärtää tätä iän ikuista vääntöä.

Ja mitä sen kellekkään ulkopuoliselle kuuluu mitä ratkaisuja naapuri tekee. Vie tai on viemättä päiväkotiin.

Itselläni on täysin puhdas omatunto, vaikka lapseni on ollut 3,5 vuotiaasta asti tarhassa milloin enemmän, milloin vähemmän. Mennään kun huvittaa, joskus pidetään viikkokin vapaata.

Kesällä kolmevuotta täyttävä aloittaa sitten omalta osaltaan päiväkoti-uransa, kun jään vauvan kanssa kotiin.

Uskon, että tulee toimimaan loistavsti, ja jos ei - sitten tehdään muutoksia / toisenlaisia ratkaisuja.

Mutta kiitos yhteiskunnalle, että kaikki lapset ovat päiväkodin suhteen tasa-arvoisia!!

... kuten tuolla moni muukin äiti vastasi, meillä on sama tilanne: lapseni on päiväkodisa osa-aikapaikalla, koska se on aina paikka, missä hän tapaa muita ikäisiään, joiden kanssa leikkiä ja oppia ne sosiaaliset taidot ja säännöt, miten muiden lasten kanssa toimitaan, miten yhteisössä toimitaan... jne.



Hän ei ole ylivilkas, vaan vetäytyvä, hiljainen, rauhallinen lapsi, vähän arkakin, jolla kestää todella kauan tutustua toisiin ihmisiin.



Virikkeitä osaan tarjota: askartelua, ulkoilua, retkiä ja tapahtumia. Mutta en pysty olemaan hänelle ikätoveri, leikkikaveri, enkä pysty olemaan hänelle RYHMÄ.



Meidän ympärillämme ei ole mitään sukulaisten tai muiden lasten muodostamaa yhteistöä.

Yritimme kyllä perhekerhoja kun nuorempi eli vauva syntyi, mutta eipä se oikein ollut niin ison lapsen paikka, olla siellä ainoana, AINOANA isona lapsena pikkuvauvojen kanssa helistintä heiluttamassa.



Yritimme kerhoakin, sitkeästi käytiin, kannustin, rohkaisin, mutta ei se oikein palvellut meitä. Kavereita hän ei sieltä saanut, oli yksin, eikä viihtynyt.



Hän oli aikaisemmin päiväkodissa kun minä olin töissä. Ja viihtyi. Oli hyvä päiväkoti - vaikka oli siellä siksi, että minä olen töissä, ei virikepaikalla!



Hän jäi kotiin, tottakai jäi !!, kun vauva syntyi. Mutta eihän se toiminutkaa, kun en minä mistään leikkipuistosta, perhekerhosta, päiväkerhosta saanut lapselle kavereita, olimme aivan yksin ja lapsi oli aivan yksin.



Ja kyllä, osaan huolehtia lapsista ja arjesta. Siitä ei ole kyse. Ja Ei, en ole masentunut tms.

Olkoot virikepaikka tai päiväkotipaikka tai mikä tahansa. Lapseni on päiväkodissa, viihtyy joskus paremmin, joskus huonommin, mutta hän on siellä silti.

Ja minä olen kotona pienemmän kanssa.

ymmärtäni äitejä, ketkä vievät isommat hoitoon kun ovat vauvan kanssa kotona. Tein niin itsekin kun meillä oli vauva. Olen vain ihminen ja kun kotona on esim. 3 v ja vauva, niin ei ole hetken rauhaa. Kun 3 v oli hoidossa, sai edes sen hetken hengähdystauon kun vauva nukkui.

Lisäksi kahden ja kolmen lapsen kanssa lähteminen on kyllä työlästä, vaikkapa sinne puistoon meno. Stressasi joka päivä se miten saan ne pois sieltä, mutta neljän seinän sisäänkään ei viitsinyt jäädä kun se oli sellaista nahistelua sisällä.

En myöskään tykkää leikkimisestä tai askartelusta, joten lapsi sai tehdä niitä hoidossa.

Onneksi kotiäitiys on taakse jäänyttä elämää, oli se sen verran rankkaa aikaa.

Ei vissiin tullut mieleen niitä lapsia suunnitellessa ja hankkiessa, että se arki ei ainakaan helpommaksi muutu, kun lasten määrä kasvaa? Eivät päiväkodit ole mitään lasten sijaishoitopaikkoja, kun omat vanhemmat "eivät saa hetken rauhaa" :( Ihan tulee paha mieli niiden lasten puolesta, joita omat vanhemmat eivät jaksa.

t. se lto

ja se siitä.



Kotiarki on ihan kivaa, mutta 24/7 vauvanhoitoa, kotona oloa, alkaa pidemmän päälle tylsistyttää ainakin yli 4 vuotiaita, 5 vuotiaista puhumattakaan.



muskarit ja kerhot eivät vaan ole kaikille riittäviä. Hyvä jos ne sun nicopetterille riittää, meidän muksu ainakin kapasi oikeasti kavereita eikä niitä täällä kylällä saanut muualta kuin päiväkodista.



Virikkeitä meillä on vaikka teillekin asti jakaa. Mutta kavereita ei, niitä ei vaan löytynyt.

Mua ei kiinnosta tippaakaan kuka vie lapsensa hoitoon ja kuka ei. Ei kiinnosta sekään minkä ikäisenä, mistä syystä tai minne.



Jos joku haluaa lapsensa virikehoitoon, niin siitä vaan, sama tuo mulle.

Mulla on vasta yksi lapsi, mutta jos saamme joskus toisen niin esikoinen käy varmasti osan viikosta hoidossa. Ja syy: Olen juuri aloittanut yritttäjänä ja on vaikea kuvitella, että olisin kokonaan "äitiyslomalla" melkein vuotta. Vauvan kanssa voi vielä käydäkin tietyissä palavereissa ym. mutta ei kyllä useamman lapsen kanssa (eikä se olisi mielestäni leikki-ikäiselle mielekästäkään).



Esikoisen vauva-aikana taas tein väitöskirjaa säännöllisesti kaksi kertaa viikossa siten, että minulla oli lastenhoitaja palkattuna päiväsaikaan. Uskon, että on muitakin, jotka tekevät joko töitä tai opiskeluja äitiyslomalla ja silloin useamman kuin vauvan kanssa olo on jo käytännössä mahdotonta.