Tämä nyt niin muodikas virikehoito on ihan naurettavaa.

Eihän kukaan sinulaisistasi ole puhunutkaan. Vaan niistä äideistä, mutta yhtä hyvin myös isistä, jotka eivät vain jaksa kahta tai useampaa lasta kotona ja siksi isommat viedään päiväkotiin.

Verorahoilla kustannetaan näiden lasten hoito kunnallisessa päiväkodissa. Hoidosta maksetaan itse vain murto osa. "Äidit saa levähtää" Toivottavasti tää älytön systeemi puretaan!! Hoitopaikka lapsille, joiden vanhemmat ovat töissä tai opiskelevat. Ja pitävät työllään tätä veroyhteiskuntaa pystyssä.



Ja hoito ei ole lapselle mikään onni ja autuus. Vapaa oleilu kotona ja vanhempien kanssa puuhastelu voittaa päiväkodit mennen tullen. On syliä tarjolla aina halutessa. Hoidossa on liian monta sylin tarvitsijaa per. hoitotäti.

Lähipiiristä löytyy monta äitiä joilla vanhempi lapsi on hoidossa monta päivää viikossa, yhdenkin kaksivuotias kolmena päivänä viikossa täyden päivän! Sitten nämä äidit käyvät vauvoineen babybiossa, kahvittelemassa tai möllöttävät kotona.En vaan ymmärrä.Ne nicopetterit ja jennajanicat saa kyllä virikettä kotonakin kun vaan vääntäytyy aamulla ulos ja käy kerhoissa ja perhekahviloissa.Työssäkäyviä en paheksu vaan just tota virikehoitoa.Sit nää tutut äidit mankuu miten ei ehdi levätä ym.ym.höpö,höpö. Ja ei,en ole kateellinen,oma esikoiseni oli hoidossa kun olin töissä ja ihan tahdoin hänet kotiin ottaa kun jäin äitiyslomalle ja SAIN taas käydä puistossa ja harrastuksissa hänen kanssaan. Enkä myöskään kuvittele olevani superäiti,ihan tavallinen. Ja mitä sain tästä aloituksesta,sain purkaa ärtymykseni tänne että jaksan taas kuunnella tuttujen virikepaikalla olevien lasten äitien löpinöitä:) kiitos.

Höpöhöpö sanon minä, minä ainakin laitan lapseni virikehoitoon samantien kun paikka vaan vapautuu... meillä on lapset olleet kotona enemmän kuin tarpeeksi ja etenkin isompi alkaa olemaan kaveria vailla... nämä paljon puhutut leikkipuistot, kerhot ja perhekahvilat ovat niin sisäsiittoisia ettei siellä vanhemmat anna lapsiensa leikkiä kun omien kavereidensa lasten kanssa.

Meidän lapset menee ainakin tarhaan 3/pvä vko hakemaan oman ikäistä seuraa ilman että siellä vanhemmat päsmäröi kuka lapsi kelpaa hänen lapselleen kaveriksi, vaan lapset saavat ihan itse muodostaa suhteensa.

Plussaahan on se että se vanhempi saa siinä sen vapaapäivän tai hengähdystauon ja jaksaa taas paremmin.

Ihme jeesustelija ap

Meillä esikoinen oli hoidossa, kun mä olin vauvan kanssa kotona. Syy oli se, että ikäeroa lapsilla on 6v. ja hoitajat sanoivat, että ei kannata lopettaa hoitoa, liian suuri muutos lapselle jäädä kotiin äidin ja vauva kaa, varsinkin kun naapurissa ei ole päiväsaikaan yhtään leikkikaveria. Ja pääsi sujuvasti sit kesän jälkeen jatkamaan samassa paikassa eskarissakin (koko kesän lapsi oli kotona mun ja vauvan kanssa).



Mutta kieltämättä mua ärsytti ihan sikana, kun perhepäivähoidonohjaaja soitti viime viikolla, että voiko meidän nyt jo hoidossa oleva kuopus vaihtaa hoitopaikkaa, kun hoitokaverin pikkusisarus tulisi samaan paikkaan hoitoon. Sanoin EI. Emme ala vaihtamaan 2kk jälkeen taas uuteen hoitopaikkaan, varsinkin, kun tiedän, että täälläkin on tosi monta virikelasta hoidossa ja äiti vauvan kaa kotona. NIin miksi minun TYÖSSÄ käyvän pitäisi muuttaa lapseni erittäin hyväksi todettua hoitopaikkaa.

Ei onneksi tarvinnut pakosta(kaan) vaihtaa vaan lapsemme saa jatkaa samassa paikassa.



Nyt menee vähän asian vierestä, mutta ärsyttää, etttä esim. tänä päivänä lapseni hoitopaikkaan tuotiin hoitokavereiden perheen keskimmäinen lapsi hoitoon, vaikka isä on tänään kotona hoitamassa Noro-viruksessa olevaa äitiä, pikkusiskoa ja isoveljeä.

Arvatkaapa kenenkä perheissä se Noro-virus on loppuviikosta?????



Pikkasen v*tuttaa ja hiihtolomalle lähtö olis......

Uutta paikka tuskin saa töihin mennessä siitä samasta tarhasta. Voi joutua viemään kauaskin tai saa paikan perhepäivähoitajalta jostain kaukaa.

Sen vauvankin saa aikanaan samaan päiväkotiin, koska sisaruskin on siellä.



Minusta nämä ovat aika hyviä syitä pitää hoitopaikka.

ennenkuin olivat jo olemassa. Mistä olisinkaan voinut tietää. En pode yhtään syyllisyyttä, että yksi lapsi oli osa-aika hoidossa. Olin aivan väsynyt, joten olisin vaan tiuskinut lapsille väsymystäni. Parempi oli, että lapsi sai olla hoidossa ja minä hengähtää silloin kuin vauva nukkui. Niin oli kaikille parempi.



Se ketä lto kauhisteli.

Minusta kahden tai kolmen lapsen kanssa kotona olo ei ole juurikaan rankkaa vaan ihan kivaa, ulkoilua, askrrtelua, leipomista ja puuhastelua, mutta niinkuin tuolla aikaisemmin jo mainittiin ei se tarjoa lapselle sitä omanikäistä seuraa eikä sosiaalisia taitoja. Kyllä kolmevuotias jo kipeasti kaipaa kavereita joten hyvä vaihtoehto on virikehoito 2-3pvä viikko.

Se että se on pois työssäkäyviltä vanhemmilta on minunmielestäni kunnan ja systeemin vika, ei virikehoitoa tarvitsevien lapsien.

Kunnan tulisi huolehtia etta paikkoja on riittävästi kun oikeus paikkaan kuitenkin kaikilla on.

Ainoan 1-2vuotiaan laittamista voisin vielä vähän ihmetellä jos vaan virkmielessä laittaisi ja äiti kotona, mutta heti sen 2v jälkeen lapset (useimmat) alkaa kavereita kaipailemaan ja se on hyvä aika aloittaa virikehoito.



Toki jos lapsi sopeutuisi huonosti ja kärsisi päiväkotihoidosta olisi tilanne mietittävä uudestaan

Onhan se nyt hiukan eri asia viedä 5-vuotias päiväkotiin "virikehoitoon" kuin 1.5-vuotias. Mun mielestä ihmiset ovat aika kaavoihin kangistuneita näissä asioissa, kuitenkin aika helpoilla ratkaisuilla saa järjestettyä itselleen myös sitä lepoaikaa.



Itselläni on kaksi huonosti nukkuvaa alle 2-vuotiasta ja meille tulee hoitaja kotiin kerran viikossa muutamaksi tunniksi, joten saan hiukan nukuttua vauvan kanssa. Esikoinen siis tutun hoitajan kanssa leikkipihalla tai puistossa. Sitten mulla on se onnellinen tilanne, että mulla on puoliso. Joten viikonloput on helppoja jakaa niin, että saa nukuttua.



Näin saan siis hyvin pienillä järjestelyillä sen, että kolmena päivänä viikossa saa vedettyä päiväunia vauva kainalossa täysin rauhassa.



Ja ne jotka vievät niitä lapsia sinne hoitoon, eikä siinä ole aina karsea säätäminen lähteä hakeen hoidosta kun pitäisi samaan aikaan imettää vauvaa?

Toisin sanoen myös ikätovereiden tapaaminen päiväkodissa on virikehoitoa (jos siis äiti vauvan tai useamman lapsen kanssa kotona).



Jos äiti opiskelee tai tekee töitä kotona ja lapsi hoidossa, on hoitoon viemiseen syy.

Eikö lapsen kehityksen kannalta ole hyvä, että tapaa ikäistään seuraa? Vai pidätkö ihan normaalina ja hyvänä jos 5-vuotiaan kaikki leikkikaverit ovat vaikka 2-vuotiaita?

Toisin sanoen myös ikätovereiden tapaaminen päiväkodissa on virikehoitoa (jos siis äiti vauvan tai useamman lapsen kanssa kotona).

Jos äiti opiskelee tai tekee töitä kotona ja lapsi hoidossa, on hoitoon viemiseen syy.

kotona 1,5 vuotiaan kanssa ja just irtisanoin 5 vuotiaan hoitopaikan. siis mikä vikatikki! lapsi on nyt parkunut monta päivää putkeen että haluaa takaisin päiväkotiin LEIKKIMÄÄN kavereidensa kanssa. ei siinä auta askartelut ja pulkkmäen äidin kanssa vaan kaipaa ikäistänsä seuraa. asutaan aika syrjässä ja lähellä ei ole muita lapsiperheitä. ovat siis automatkan päässä ne harvat. harrastuksia löytyy 3 kertaa viikossa, vaan ei se riitä. no kaipa tämä tästä, syksyllä alkaa eskari ja tämän mamman työt. ei tarvitse sitten viedä huonossa omatunnossa lapsia hoitoon, kun suorastaan hinkuvat sinne.

Että lapsi on tarhassa kun olen vauvan kanssa kotona.

Mutta me ollaan tehty asioita aina niinkuin MEILLE sopii. Siis myös lapsille. Ja mikä sen parempaa kuin viedä lapsia hoitoon kun ne sinne HALUAA? Se ei minua mitenkään häiritse että lapseni viihtyy olla kavereittensa kanssa, peuhata ja askarrella. Ei minun vanhemmuuteni sen "myöntämisestä" mitenkään häiriinny, koska lapset viihtyy kotonakin, ja mummolassa! :D

MInusta on ihana katsoa miten lapsella on tarhakaverit sen verran tärkeitä että ne tykkää myös vapaapäivinä vierailla toistensa luona.



Meillä odotellaan neljättä lasta ja pärjään hienosti koko laumani kanssa niin reissut ystävien luo bussilla kuin puistoilut jne.



Joku ketjussa kirjoitti osuvasti että lapsensa on OMALLA paikallaan tarhassa ja niinhän se on: lapsi on sielä omalla paikallaan. Jokasella lapsella on oikeus mennä sinne ja hyvä niin.

Se ei ole meidän vanhempien paikka miettiä miten muiden lapset saa paikan: se kuuluu päättäjille jokka vastuussa uusien tarhojen rakentamisesta, ryhmäkoosta.

Jokaselle lapselle tarttee löytyä hoitopaikka. On aina osa lapsista jokka ei sitä tartte, eikä siinä mitään. Mutta esim. meidän alueella on pula hoitopaikoista ja JOS otettaisiin 2 lasta pois tarhasta ja kohta laittaisin 4 palatessani töihin niin arvatkaa saako 4 samaan, voi olla ettei saa edes kahteen tarhaan! Mutta uuden sisaren saa toisten kanssa helpommin samaan tarhaan.



Virikkeitä järkkään lapsille kiitos vaan itsekin. Mutta tässä kohtaan tykkään kyllä ajatella sen paanan pohjimmaisenkin puolesta: osaa kyllä nukkua metelissä (ei täälä kotona desibelejä aina saa hiljaseksi) mutta kun isommat on hoidossa niin perheen kuopuskin saa olla rauhassa päivän, äiti ehtii antaan huomion kokonaan.

On viikossa sitten päiviä kun ollaan koko perhe koossa ja päiviä kun olen kaikkien lapsien kanssa kotona.



En minäkään ole superäiti, mutta hyvä olen. Se, että me maksetaan lapsien hoidosta ja kituutetaan enempi sen takia on meidän valinta.

Me ollaan tultu siihen tulokseen että tarha on hyvä lapsillemme, eikä siinä ole mitään pahaa.

Jos ei omat valinnat ole tuottanut päänsärkyä niin miksi on vaikea ymmärtää että toiset tekee toisin -ja se on aivan yhtä oikein.

En minäkään sano että kaikkien pitäisi tehdä kuten minä. Ymmärrän hyvin jos joku haluaa olla ekat 3 lapsen vuotta kotona ja ottaa pois hoidosta kun on kotona, mutta yleensä ottaen pieni mielisiä asiassa on juuri nämä "fanaattiset kotiäidit".



Laiska voi olla vaikka olis kaikki muksut kotona, ei tartte kerhoilla jos ei kiinnosta, voi ostaa valmisruokaa, ei kierrättäminen tai kestovaipat tee kenestäkään hyvää ihmistä.

Mutta mitä jos jokanen saa imettää sen ajan kun haluaa ja antaa toisten imettää julkisesti jos niin tekee!?

päivähoitopaikan voi laittaa katkolle. Meillä on tällä hetkellä katkolla heinäkuun loppuun asti (ollut viime syysuusta). Miksi että käytä tätä vaihtoehtoa? Ei sitä paikkaa todellakaan kannata irtisanoa vaan keskeyttää hoitosuhde määräajaksi!

Poika 5 v nyt ekalla, luokkakoko 32 ja yksi opettaja pyorittamassa koko showta. Ihan normaali koulu kyseessa. Laksyja tullut alusta asti ja meininki on ihan taytta koulua, samaa, kuin Suomessa ekalla. En nyt tieda, onko tama sen parempaa/huonompaa, kuin suuressa ryhmassa suomalaisessa paivakodissa...

Koulupakko alkaa 5 v, joten vaihtoehtoja ei ole. Talla tavoin asiat myos useimmissa Euroopan maissa, joiden vaesto on tietaakseni kohtuullisen normaalia kaikin tavoin, eika kiintymyssuhteissakaan ole kai tiettavasti suuria ongelmia.



Jos olisin yrittanyt pitaa omia lapsiani pienempanakaan kotona, ois kylla huuto noussut. : ) Kylla meilla kaverit ovat ihan se ykkosvirike, tarhassa ja koulussa. 2 1/2 tytto itkee pettymystaan niina aamuina, kun ei paase montessorileikkikouluunsa... Mina en ymmarra, kun toisten ratkaisuja pitaa koko ajan tuomita.

Hyva vanhempi tuntee lapsensa ja taman mieltymykset: joillekin sopii kotihoito, jotkut suorastaan kerjaavat itsenaisempaa elamaa kavereiden seurassa. : ) LAPSEN tarpeita tassakin pitaisi ajatella. Ymmarran, etta paivahoidon laatu on Suomessa laskenut, mutta jos lapsi todella, oikeasti, haluaa sinne hoitoon, antakaa sen menna! Ei ole synti helpottaa omaakin elamaa! Jarkyttavaa uhrautumista ja marttyyriuden ihailua tuo suomalainen aitiys nayttaa nykyisin olevan.

Eiko ole kaikkein tarkeinta, etta seka LAPSI etta AITI oikeasti voivat hyvin? Tama on mielestani ainoa oikea kriteeri arvioida valintojensa onnistuneisuutta.

Anyone know how old this forum is? As in what year it was started?

että näillä virikelapsilla on aina todella upeamahtavahyväloistava päivähoitopaikka, vaikka yleisesti av:lla tiedetään, että päiväkoti on helvetin esikartano.

esikoinen oli 2v kun pienempi syntyi. esikoinen oli tarhassa osa-aikaisesti ennen uuden tulokkaan syntymää ja tottakai halusin hänetkin kotiin kun jäin äitiyslomalle.



SE OLI VIRHE: Kakkosen vauva-aika oli aivan kauheaa. Kumpikaan lapista ei saanut tarvitsemaansa huomiota ja mustasukkaisuus oli jotain aivan kauheaa. Olisi ollut fiksua pitää isompaa osa-aikaisesti vielä jokin aika tarhassa, jotta pienempi olisi saanut rauhallisia päiviä äidin kanssa kotona. Ilman isomman jatkuvia lyöntejä ja potkuja.



Nyt menee ihan mukavasti kun ovat isompia, mutta ehkä se alku olisi kannattanut hoitaa toisin. Isommalle omaa aikaa vaikka viikonloppusin pari tuntia, niin että pienempi isovanhemmille hoitoon (jos olisivat huolineet) ja sit viikolla pari päivää pienelle vapaata, kun isompi tarhassa vaikkapa 4h kerrallaan.



vahingosta viisastuneena, jos meille vielä kolmas tulee, niin isommat pidän tarhassa osa-aikaisesti!

Mulla on 5 lasta eikä ole koskaan tullut mieleenkään haluta viedä lapsia päiväkotiin virikehoitoon kun kerta itse olen kotona.Hyvin on lasten aika kotonakin kulunut,vaikka ikäerot ovat 2v5kk-3v2kk.13v.meni niin ettei ollut lastenhoitaja verkostoa mutta hiljan äitini jäi eläkkeelle ja nyt saan hoitajan helposti,jos täytyy lääkäriin mennä esim.Suorastaan ylellisyyttä.Nyt 3 lasta jo koulussa,joten tällä hetkellä enään 2 lasta kotona.Aikanaan kuljin 5 lapsen kanssa ostoksilla ja en mitenkään rasittunut siitä.Lapset kulkivat kiltisti vieressä ja yksi rattaissa.Olin jo valmiiksi asennoitunut että jos ostoksille haluan niin lapset on mukaan otettava.Jos lääkäriin piti mennä niin kaikki kotona olevat lapset mukaan.

En käsitä nykyajan äitejä kun aina pitäis olla vaan helppoa ja mukavaa.Ei tunnuta jaksavan mitään ja kaikki on liian rasittavaa.Ei oteta vastuuta mistään.Olen toki itsekin ollut välillä tosi väsynyt vajaan 3v.sisällä kun kuopuksella todettiin sairaus ja todella läheinen ihminen kuoli aivan yllättäen.

Mutta jokainen tavallaan. Jos haluaa menettää oman lapsensa lapsuuden muiden hoidettavaksi niin se on jokaisen oma valinta. Minulle merkitsi eniten juuri se, että sain viettää juuri itse lasteni kanssa ne varhaislapsuuden vuodet.

Ja virikkeitä lapset ovat saaneet ihan sopivasti, koska koulussa ovat pärjänneet hyvin. Opettajien vanhempainvartissa on annettu palautetta, että huomaa selkeästi heidän olleen kotona pitkään, koska eivät ryysi, eivät käytä kyynärpäätaktiikkaa, eivätkä huuda opettajan puheen päälle, ovat sosiaalisia, ystävällisiä ja auttavat mielellään pienempiä.

koska mulle on ihan sama miten naapurit tai kaverit tai kukaan muukaan lapsensa hoitaa...

Toivottavasti täällä virikehoidontuomitsijoilla itsellään on sitten muutakin kun yksi lapsi,jonka kanssa ovat kotona, koska muutenhan te ette voi tietää miten käy kun toisen tai kolmannen saatte... Eli puhutaan asioista vasta sitten kun niistä jotain tiedetään...

Yhden lapsen äiti ei tiedä mitään kahden lapsen äitinä olosta ja kehden lapsen äiti ei tiedä mitään kolmen lapsen äitinä olosta ja niin poispäin...

=)

Voihan takana olla vaikka äidin synnytyksenjälkeistä masennusta tai muita jotain mielenterveysongelmia, jotka ei näy päällepäin. Ehkä jonkunasteista masennusta tai kyvyttömyyttä selvitä arkielämästä on sekin, ettei pysty hoitamaan kahta lasta yhdellä kertaa, vaan kokee riittämättömyyttä tai on tosiaan niin väsynyt (vauvalla on koliikki ja huutaa illat/yöt, päivisin on saatava aikuiskontakteja että pysyis kasassa) ja siksi valittaa. Tyytymättömyys, ilottomuus (mainitsemasi mankuminen) voi olla uhkaavan masennuksen merkki. Sitten on fyysisiä sairauksia, jotka ei välttämättä näy päällepäin, mutta rajoittaa jaksamista ja selviytymistä arjessa. Vauvan kanssa nukkuu päikkärit paremmin kuin uhmaikäisen ja vauvan, jotka harvoin nukkuvat yhtäaikaa.

Tai sitten kyse on vain siitä, että nykyäideillä odotukset ja rima omaa äitiyttä kohtaan ovat niin korkealla, ovat ns. kympin tyttöjä, etteivät kestä esim. ajoittaista sekasortoa ja suunnittelemattomuutta, mitä kaksi pientä kotona aiheuttavat ja sitä, etteivät pysty täysillä vastaamaan vauvan ja uhmaikäisen tarpeisiin, vaan uskovat että hoidossa (jossa tietysti on vielä vähemmän aikuisia taaperoa kohti) siihen kyetään paremmin. Yksi syy voi olla myös ihan epävarmuus äitinä, usko siihen, että lapsi ei voi hyvin vain minun ja vauvan kanssa, enkä osaa enkä pysty tähän. Tai jos mies on paljon poissa, eikä äidillä ole omaa aikaa! On vaikka reissutöissä ja tukiverkot kaukana, ja ne ainoat aikuiskontaktit on ne babybion toiset äidit.

voi olla vielä monta muutakin syytä. Siinä olen yhtä mieltä aloittajan kanssa, että alle kolmevuotiaalle terve ja voimissaan oleva vanhempi pystyy aivan varmasti tarjoamaan tarpeeksi virikkeitä ja kotona saa yksilöllistä huomiotakin enemmän kuin päiväkodissa. Eikä vanhemmatkaan lapset kotonaolemisesta mitenkään kärsi, on monia vanhempia jotka hoitavat vaikka kymmenen tenavaa kotona ja heistä kasvaa yhtä sosiaalisia, jopa sosiaalisempiakin kuin hoidossa olevista. Silti en menisi arvostelemaan toisten perheiden elämää, jokaisella on varmasti ratkaisuihinsa ihan hyvät syyt ja suurin osa äideistä ja isistä ajattelee vilpittömästi lastensa parasta.