Tiedättekö millaista on kun ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha?

mutta kun oma elämä ei ole elämisen arvoinen.

tätä on sellaisen ihmisen vaikea tajuta jolla on ollut aina kaikki. enkä puhu katkeruuttani mutta maailma olisi parempi paikka ilman minua.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 14:55"]En ymmärrä miksi jonkun täytyisi elää, jotta jollain toisella on hyvä olla. [/quote] Näin juuri! Ei ole ihan niin yksiselitteistä että itsemurhaaja on itsekäs kusipää ja piste. 35

[/quote]

Ei se ole oikeudenmukaisuuskysymys. Sinun onnesi ei ole tässä muiden onnen kanssa vaakakupissa, koska kuoltuasi et ole onnellinen vaan kuollut. Ei sinun tarvitse elää, jotta toisilla olisi hyvä olla, ethän voi edes taata heidän hyvää oloaan. Mutta jos lopetat elämäsi, heillä ei ole hyvä olla. Se ei ole kiristämistä tai epäreilua, vaan fakta. Jos tuollaisilla asioilla kikkailee noinkin lapsellisesti ja inttää ja haluaa räjäyttää koko maan, sopisi yrittää tehdä jotain ajattelutavalleen ihan itsekin, eikä vain syyttää siitä kaikkea ja kaikkia, itsensä mukaan lukien.

Järjestään tuntuu, että mt-ongelmaisia yhdistää järjetön syyllisyydentunto ja helvetillinen häpeä, mutta niiden vastavoimana toimii sairas ylpeys ja ahnas riippuvuus muista, jotka yhdessä estävät tekemästä mitään tilanteen muuttamiseksi. Kaikkia niistä asioista voi yrittää muuttaa, edes hiukan. Ei se niin mene, että koska mielenterveys on rämä, en voi auttaa itseäni, vaan toisinpäin. Kaikkea ei voi korjata, mutta tilannettaan voi helpottaa vähä kerrallaan. Sen mitä ei voi muuttaa lopulta yhtään voi hyväksyä, ja lakata kantamasta siitä väärää häpeää. Tätä kun kierros kierrokselta harrastaa, elämä on parempaa.

Minulle itsemurhan mahdollisuus on lupa elää onnellisena, koska tulevaisuutta ei tarvitse pelätä. Ajattelen sitä aina, kun elämä käy voimille. Se on siis ystäväni, ja sen miettiminen rauhoittava mantra. Mikään todellinen mahdollisuus se ei ole, niin kauan kuin muita vaihtoehtoja on. Tällä asenteella vaihtoehtoja näkyy joka päivä enemmän.

Eutanasiakeskustelun yksi ongelma on, että psyykkistä kärsimystä aletaan pitää ihmisoikeusrikoksena. Se on lopultakin aika elämänvastainen asenne, jossa vain ideaalinen kelpaa, ja avun pitää löytyä jostain ulkopuolelta - tämä tuomitsee kärsivän ikuiseen lapsuuteen. Joku buddhalainen lähtökohta olisi ehkä fiksumpi, kun siinä lähtöoletus on se, että elämä on kärsimystä, ja kärsimyksenhallinta on taitolaji.

Jumalalla on sinun elämällesi tärkeä suunnitelma. Sinä et saa itse päättää elämääsi, sillä tuo suunnitelma jää silloin toteutumatta.
Itsemurha on aina läheisiä kohtaan äärimmäisen väärä ja itsekäs teko. Niin ei saa tehdä.

Tapa ittes. Ite pitkittäny jo liian kauan, toivoen/yrittäen että elämä muuttuis paremmaks. Ja paskat ei se muutu. Kerran itsetuhonen aina itsetuhne. Tee palvelus ja tapa ittes. Ainut vaihtoehto. Nähdään helvetissä. Sinne mä suuntaan tänä yönä.

Ap, tule kertomaan miksi sinulla olisi vain yksivaihtoehto ja vielä noin huono!

Tiedän. Olen tiennyt jo monta vuotta. Muutama vuosi enää niin lapset ovat aikuisia ja pääsen täältä :)

Niinhän sitä sanotaan, että itsemurhapäätöksen tehneet tulevat helpottuneiksi. Minä tulin onnelliseksi kun tajusin ettei täällä ole pakko olla ja sinnitellä. Jaksan muutaman vuoden vielä notkua, kunnes pääsee lähtemään ja odotan sitä yllättävän onnellisena. Luulin että sitten vasta pohjalle vaipuisi kun sen päätöksen tekee, mutta päinvastoin! En malta odottaa.

Elä nyt kun vielä voit. Kuolleena ehdit olla koko loppuajan.

Mikään vastoinkäyminen ei kestä ikuisesti, muista se.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 13:32"]

tiedän. mutta tiedän senkin että kaikesta selviää kun ottaa vastaan apua.

[/quote]

Mitä apua? Jos ei ole omaa rahaa (ja mieluiten paljon), on turha haaveilla mistään avusta.

En ois hengissä, jos tietäisin.

Tiedän, ja silti ole tässä ja loppujen lopuksi jopa oikeinkin hyvin menestynyt elämässäni. Aina on muitakin vaihtoehtoja, niihin pitää vaan jotenkin saada yhteys ja löytää jostain se pieni jyvä johon voi tarttua.

Mihin sinulla on kiire? Siihen paskaan tottuu ja sen jälkeen mikään ei tunnu pahalta. Tee mitä haluat, mutta älä ainakaan luovuta.

Itsemurha ei koskaan ole ainoa ratkaisu! Jos teillä on tuollaisia ajatuksia niin nopeasti lääkäriin. Jos ette pysty sitä sanomaan lääkärille suoraan niin kirjoittakaa vaikka lapulle ja antakaa se hänelle. Syvästäkin depressiosta on mahdollista päästä ylös, mutta ilman apua se ei onnistu. 

En tiedä. Epätoivoiselta, olettaisin. Menisin lääkäriin ja kertoisin ajatuksistani.

Ainoastaan se että on parantumattomasti sairas, ja kärsii kovia kipuja on sellainen tilanne missä voi tehdä itsemurhan, kaikki muut syyt on tekosyitä. Masentuneena ihminen ajattelee että ei ole vaihtoehtoja, vaikka oikeasti aina on joku vaihtoehto. Kenenkään elämä ei ole viiden tai kymmenen vuoden päästä samanlaista kuin nyt, jos tekee itse jotain, edes pientä, sen eteen. Jos vaihtoehto on itsensä tappaminen, ja siinä samalla pilaa monen muun ihmisen elämän, jopa omien lapsiensa jotka itse on halunnut tähän maailmaan tuoda, niin ehkä voisi ottaa pään sieltä perseestä ja huomata, että aina löytyy joku toinen tästä maailmasta jolla menee paljon huonommin kuin sulla.

Kukaan ei kysy mitä mulle kuuluu- lässyn lässyn- mene ja huuda niin että kaikki kuulee mitä sulle kuuluu, mitä helvettiä sitä pitää sisällään hautoa, ja pahimmassa tapauksessa esittää että kaikki on hyvin, ihan piruuttaan että kukaan vaan ei tajuaisi auttaa mitenkään.

Jos et Suomesta löydä ihmistä jota sinä surkimus voisit jotenkin auttaa, mene ulkomaille auttamaan! Jos sun perhe, lapset ja kaikki on niin arvottomia sulle, että voisit itsesi tappaa, niin lähde vaikka sitten jonnekin, mutta älä tapa itseäsi, se on pelkurin ratkaisu.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 14:06"]

Tiedän. Olen tiennyt jo monta vuotta. Muutama vuosi enää niin lapset ovat aikuisia ja pääsen täältä :) Niinhän sitä sanotaan, että itsemurhapäätöksen tehneet tulevat helpottuneiksi. Minä tulin onnelliseksi kun tajusin ettei täällä ole pakko olla ja sinnitellä. Jaksan muutaman vuoden vielä notkua, kunnes pääsee lähtemään ja odotan sitä yllättävän onnellisena. Luulin että sitten vasta pohjalle vaipuisi kun sen päätöksen tekee, mutta päinvastoin! En malta odottaa.

[/quote]

Samat fiilikset. Menin vielä urpo rakastumaankin, mutta onneksi tiedän, ettei tarvi tässä tuskassa enää kitua kuin joitakin vuosia.

Ei sellaista tilannetta ole oikeasti olemassakaan. Saattaa TUNTUA, ettei ole muita vaihtoehtoja, mutta aina on.

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 14:06"]

Tiedän. Olen tiennyt jo monta vuotta. Muutama vuosi enää niin lapset ovat aikuisia ja pääsen täältä :) Niinhän sitä sanotaan, että itsemurhapäätöksen tehneet tulevat helpottuneiksi. Minä tulin onnelliseksi kun tajusin ettei täällä ole pakko olla ja sinnitellä. Jaksan muutaman vuoden vielä notkua, kunnes pääsee lähtemään ja odotan sitä yllättävän onnellisena. Luulin että sitten vasta pohjalle vaipuisi kun sen päätöksen tekee, mutta päinvastoin! En malta odottaa.

[/quote]

Tuo on niin väärin sun lapsia kohtaan että ihan oksettaa! Olet itsekkäin ihminen mitä voi olla! Mikä taika siinä on että teet itsarin sitten kun lapset ovat aikuisia? Luuletko että se heidän tuskaansa jotenkin helpottaa? Saavatko hekin sitten tappaa itsensä kun masentuvat kun äiti tappoi itsensä? Sitähän tapahtuu aika paljonkin. Mitäs jos sun lapsesi ehtivät tehdä omia lapsia, ja sitten se kierre taas jatkuu. Lapsesi ovat masentuneita ja ahdistuneita sinun takiasi, ja sen takia heidän lapsensakin kärsivät.

Millä perustelet sen, että sinulla olisi oikeus tappaa itsesi? Sinä olet tähän maailmaan tehnyt uusia ihmisiä, ihan itse, oman kehosi sisällä, sinulla ei ole oikeutta traumatisoida heitä. Eikä sinulla muuten ole oikeutta myöskään muutenkaan vaarantaa heidän elämäänsä. Omia lapsiaan tappavat vanhemmat ovat vielä pahempia...

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 14:26"]

[quote author="Vierailija" time="30.01.2015 klo 14:06"]

Tiedän. Olen tiennyt jo monta vuotta. Muutama vuosi enää niin lapset ovat aikuisia ja pääsen täältä :) Niinhän sitä sanotaan, että itsemurhapäätöksen tehneet tulevat helpottuneiksi. Minä tulin onnelliseksi kun tajusin ettei täällä ole pakko olla ja sinnitellä. Jaksan muutaman vuoden vielä notkua, kunnes pääsee lähtemään ja odotan sitä yllättävän onnellisena. Luulin että sitten vasta pohjalle vaipuisi kun sen päätöksen tekee, mutta päinvastoin! En malta odottaa.

[/quote]

Samat fiilikset. Menin vielä urpo rakastumaankin, mutta onneksi tiedän, ettei tarvi tässä tuskassa enää kitua kuin joitakin vuosia.

[/quote]

Missä tuskassa??? Aiotko sinäkin aiheuttaa lapsillesi ikuisen tuskan? Vielä lapsenlapsesikin kärsivät, jos lapsesi uskaltaa tehdä lapsia sinun takiasi.

Älä tapa itseäsi ♡

Olen ajatellut sitä 9-vuotiaasta ja olen nyt 35-vuotias. Eli ajatuksen tasolle taitaa jäädäkin. Hyvin motivoiva ajatus tosin. Siis jollei mikään muu motivoi yrittämään muuta niin ainakin se. Voisin jo kirjoittaa kirjan oman kuolemani meditoimisesta. Loppujen lopuksi olen kuitenkin pelkuri, joka pelkää tuottaa ruumiillista kipua itselleen. Otan mieluiten kaiken henkisen paskan. Lisäksi olen aika utelias ja ajattelen, että ehtiihän sitä kuolla myöhemminkin. Katsotaan nyt vielä tämä kortti. Toisaalta jos tarvitsisin eutanasian, enkä saisi sitä, tekisin kotitekoisen eutanasian. Ruumiillinen, pitkäaikainen kituminen on sen verran vastenmielistä. Sveitsin 10 000 e eutanasiaan ei kaikilla vain ole varaa. Rust Cohle -maisella pessimismillä tässä edetään, enempiä muilta ihmisiltä odottamatta enää.