Jos meidän perhe ei halua eikä jaksa ottaa kikattavia kavereita yökylään, niin
onko se katasrofaalista muiden vanhempien mielestä, vai? Ja vaikka meidän kikattava tyttö joskus yökyläileekin kavereidensa luona - pyynnöstä - niin koituuko siitä meille jonkinlainen velvoite jaksaa ottaa vastavierailulle yökylään näitä kavereita?? Kun minä en ihan allekirjoita tällaisia pakkopullayökyläilyjä, jos perhe ei oikeasti halua tai jaksa vastaanottaa näitä pieniä vieraita. Tuntuu vaan, että olis vaan jaksettava...kenenkähän etu sekin on, että omat lepoajat kuluvat siinä sitten laitellessa kaikkea spessua....No, hiukan kyyninen kirjoitus, mutta totta =(.
Kommentit (69)
tyttömme pääsee sitten pari kertaa kuukaudessa yökylään vastikkeeksi. Saamme miehen kanssa viettää omaa aikaa.
Kannattaa solmia tukiverkko tätäkin kautta.
Aivan! 15 vuotiasta ei varmaan tartte auttaa yöllä vessaan, eikä voidella leipiä valmiiks! En nyt ymmärrä sun viestiäs ollenkaan, kyse oli siitä ettei jaksa lapsen yövieraita. Ne harvat kerrat kun mä sain teininä kavereita tuoda meille "yökylään" en roikkunu asematunnelin liepeille pikkuhiprakassa pikkumusta päällä. Mitään harmia meistä ei kyllä vanhemmilleni ollut kun meillä olimme, leffoja kattelimme tms omassa huoneessani. Eivät vaan halunneet, että joku "vieras" (lapsuudenystäväni) meillä majailee. Näin ei tule olemaan omien lasteni kanssa. Meille saa tulla oli 5 tai 15.
laitanko kaikki viisi lastani siis samaan paikkaan hoidatettavaksi, vai käytänkö kaikki aikani järjestelläkseni lapset viiteen eri paikkaan? Jos lapset ovat viidessä eri paikassa, otanko sitten vuorotellen kaikista näistä paikoista lapset meille yökylään vaikka yhtäaikaa? Taitaa tulla koululuokallinen määrältään sitten kerrallaan.
yhden lapsen saa näppärästi aina jonnekin yökylään, että pääsee viettämään parisuhdeaikaa miehen kanssa.
Turhaan vingut ja leikit marttyyria.
vastikkeeksi meidän tyttöä yökylään. Heidän tyttönsä tulee kyllä aina meille kun pyydämme. Mutta odottelemme kutsua tytöllemme, sitä ei kuulu.
Aika moukkamaista.
tyttöään teille yökylään. Mutta jos pyyntö tulee teiltä ja teidän tarpeistanne (=lapsellanne kaveri ja kivaa) ei ole moukkamaista jos ei pyydä itse kylään.
En minäkään aina nauti kun meillä on joku yökylässä. Mutta ei se niin kauheetakaan ole ettäkö en voisi oman lapseni vuoksi joskus meille kaveria yökylään ottaa.
Mitä sitten vaikka ne kikattaa, ei siitä nyt sentää hermoja kannata menettää.
Heidän tyttö tulee kyllä meille yökylään, jotta vanhemmat pääsevät ulos jne. Sitten luvataan meidän tytölle, että hän voi mennä vastavuoreisesti heille yökylään. Mutta... Koskaan tälle perheelle ei sovi. Milloin mitäkin syitä kun kysellään.
Voipihan se olla, että meillekään ei kohta sovi nämä yökyläilyt....
No, ihanaa kun sana MINÄ tässäkin taas esiintyy... Kysytäänköhän niiltä lapsilta koskaan, mikä on kivaa ja mitä HE haluaisivat... Vaikkapa elinikäisiä ihania muistoja! No ei tietenkään, MINÄ päätän ja pulinat pois! Väsyttää ja vituttaa, olkaa hiljaa, työkiireet painaa ja hermot on kireellä, eikun anteeksi ANTAKEE ARMOA... Siis kelle?