Jos meidän perhe ei halua eikä jaksa ottaa kikattavia kavereita yökylään, niin

Siis mä olen se, joka sanoi, että kun saa mukulat yökylään, niin parisuhdeaikaa. Meillä on kolme lasta ja ollaan tosiaan onnistuttu muutaman kerran vuosien aikana järkkäämään niin, että vanhimmat menevät omille kavereilleen ja kuopus mun siskolle. Isommat siis jo koululaisia.



Mä en oikein tajua sitä minkä takia te aikuiset alistutte siihen, että vieraat pennut mankuvat herkkuja tai jotain erityiskohtelua. Lapsethan nyt kokeilevat rajojaan aina ja joka paikassa. Meillä ainakin on rajana se, että todellakaan meidän kodissa ei vieraat lapset käy kaapeista hakemassa herkkuja. Kyllä niille omien lasten kavereille voi sanoa, että nyt ei ole herkkuja. Pyydäpäs omilta vanhemmiltasi.



Mä jossain aiemmassa ketjussa sanoin, että niihin lasten kavereiden vanhempiin kannattaa tutustua. Se kantaa hedelmää, koska on paljon helpompi sopia yhteisistä pelisäännöistä. Esimerkiksi yökylässä ei manguta erityisvapauksia. Ja edelleenkin: kyllä niille lasten kavereillekin voi sanoa, että tässä talossa lapset ovat sängyssä vaikka klo 22 ja sen jälkeen ei kikatella. Yleensähän nyt lapset vielä uskovat vieraampaa paremmin kuin omaa äitiään.

että aina joku haluaisi jonkun lapsistamme yökylään. Tietenkin he odottavat vastavuoroisuutta.



Meillä on lapsia 4 ja se meinaa sitä, että joka viikonloppu olisi jonkun lapsi meillä. Tai pahimmillaan meillä olisi 4 vierasta lasta. Kaikki viikonloput menisi kiinni tässä muiden lasten yökyläilyistä.



Mutta tilanteet on tosi hankalia joskus. Kun yhden lapsen äiti vonkaa ja vinkuu, että kun meidän Jessejannikalla ei ole kaveria viikonloppuisin, antaisit nyt teidän lapsen tulla viikonloppuna yökylään.



Ymmärrän toki, että tälle yhden lapsen äidille on sitten kiva saada se lapsivapaa viikonloppu kun lapsi tulisi meille, mutta en vain ole kovin innostunut koko systeemistä.

siksi, että saataisin oma lapsi pois jaloista joskus. Ehkä sukulaisesi ei olisi kovin halukas edes päästämään omaa lastaan teille, mutta kun kutsut ja vingut ja painostat niin ei kehtaa kieltäytyä.

vastikkeeksi meidän tyttöä yökylään. Heidän tyttönsä tulee kyllä aina meille kun pyydämme. Mutta odottelemme kutsua tytöllemme, sitä ei kuulu.

Aika moukkamaista.

Surettaa nämä lapset joiden vanhemmat ovat liian väsyneitä kuulemaan jopa naurua, voi voi. Olisitte onnellisia että lapset viihtyvät keskenään ja heillä on hauskaa. Voisihan sitä joskus luopua siitä omastakin mukavuudesta toisen ilon vuoksi??



Muistan omasta lapsuudestani että porukassa oli pari muksua joille ei koskaan saanut mennä leikkimään mutta nämä lapset saivat toki mennä muualle sotkemaan. Niinpä he häpeillen ja nolona joutuivat aina keksimään syitä tai sitten suoraan sanomaan että äiti on kieltänyt tulemasta ja kaikki ihmettelivät tätä, jopa lapsena. Kyllä muksutkin jo osaavat itse laskea että voitasko välillä olla teilläkin??



Taas kerran huomaa mistä näitä mörököllejä ja murahtelijoita kömpii tänne muiden ihmisten joukkoon.

Surettaa nämä lapset joiden vanhemmat ovat liian väsyneitä kuulemaan jopa naurua, voi voi. Olisitte onnellisia että lapset viihtyvät keskenään ja heillä on hauskaa. Voisihan sitä joskus luopua siitä omastakin mukavuudesta toisen ilon vuoksi??

Muistan omasta lapsuudestani että porukassa oli pari muksua joille ei koskaan saanut mennä leikkimään mutta nämä lapset saivat toki mennä muualle sotkemaan. Niinpä he häpeillen ja nolona joutuivat aina keksimään syitä tai sitten suoraan sanomaan että äiti on kieltänyt tulemasta ja kaikki ihmettelivät tätä, jopa lapsena. Kyllä muksutkin jo osaavat itse laskea että voitasko välillä olla teilläkin??

Taas kerran huomaa mistä näitä mörököllejä ja murahtelijoita kömpii tänne muiden ihmisten joukkoon.

Peesaan täysillä! Kylläpä täällä on todella itsekkäitä vanhempia. En todellakaan edes haluaisi, että oma lapseni menisi yökylään tällaisiin perheisiin - taas sitä samaa minä, minä, minä. ..Oma tyttäremme yökyläilee ystävällään ja päinvastoin, eikä se todellakaan rasita ketään.

Suokaa nyt itsekkäät vanhemmat lapsillenne mukavia hetkiä ja muistoja (edes silloin tällöin), ja unohtakaan itsekkyytenne edes joskus -lastenne takia!

ja yökyläilyt alkavat vasta teininä.

En ole juoksuttanut omia lapsia kavereille yökylään 5-7 vuotiaina, enkä ottanut meille. Yökylässä ovat saaneet kulkea sitten kun ei ole tarvinnut perheen vanhempien huolehtia heistä.

minusta tässä asiassa mennään koko perheen ehdoilla. Jos perheestä (=enemmistöstä) tuntuu siltä että yökyläilyt rasittavat liikaa niin sitten ei oteta yövieraita. Jos se on okei, niin otetaan, mikä on ongelma? Mitä vastavuoroisuuteen tulee, niin se kuuluu hyviin käytöstapoihin - tietysäs rajoissa. Jos minulla esim. olisi 50 000 e vuositulot ja kevrillani 15 000 ja tykkäisimme käydä kalliissa ravintoloissa niin olisiko se kaveriltani "loisimista" jos hän antaisi minun tarjota useampia kertoja kuin hän? Ihan sama, jollain on enemmän rahkeita ottaa yövieraita kuin toiella ja syitä on miljoona. Ei se vastavuoroisuus sitä tarkoita että pidetään jotain tilikirjaa vaan että kukin mahdollisuuksiensa mukaan :)

tyrkyttämässä lastaan jatkuvasti jonnekin yökylään. Perheet, missä on useampi lapsi, ei kaipaa tällaista niin paljon, koska lapsilla on leikkiseuraa kotona.



Niin ja on siinä sekin pointti, että suurperheet ei voi niin vain käyttää hyväkseen lastensa perheitä ja saada sitä kautta lapsivapaita viikonloppuja.

Syynä se, että meillä on muutenkin niin paljon iltamenoja että halutaan viettää niiltä liikenevä aika lapsen kanssa. Jos ollaan illalla pois on isovanhemmat lapsenvahtina, ja kun on ainoa lapsenlapsi niin hyvä etteivät tappele siitä kuka on vahtivuorossa :)

Ei ärsytä, että jotkut kutsuu yökylään, eikä ärsytä, että toiset ei kutsu. Jokainen voi tehdä niin kuin haluaa mun puolesta.



Mun ajatuksia yökyläilystä, oman lapsuuden perusteella ja nyt kolmen lapsen äitinä:



- Yökyläilyt on aloitettu sitten, kun lapset keksii idean, siis heidän aloitteestaan.

- Aikuiset eivät ole kutsuneet meidän lapsiamme, vaan lasteni ystävät. Samoin minun lapseni kutsuvat kylään kenet haluavat, en minä puutu siihen.

- Itse lapsena mietin kavereiden kanssa kummalle kysyttäis yökylään. Usein mentiin sen luo, minne koettiin olevamme tervetulleita.

- Vanhemmat sitten antaa luvan, jos on antaakseen.

- Yökyläily on lapselle hauskaa! Ei ollenkaan sama, jos kyläillään vain päivisin. Esim. salaisuuksia tulee kerrottua helpommin sitten nukkumaanmennessä.

- Yökyläily on spesiaalia jo itsessään, ei tarvitse erikseen mitään herkkuja tai ohjelmaa, normaalimeno riittää.

- Jos vieras lapsi rupeaa toivomaan erityiskohtelua niin on ok todeta, että ei käy. Talossa talon tavoilla.

- Jos kikatus riistäytyy käsistä, niin toistenkin lapsia voi komentaa.

- Ihan hyvin voi vaan maata sohvalla ja lukea kirjaa, kun lapsella on yövieras. Kivempaa se on lapselle, että hänellä on seuraa, jos äiti rentoutuu kirjan parissa.

- Vastavuoroisuus tosiaan voimavarojen mukaan. Jos joku kokee, ettei hänellä ole voimia ottaa yökyläilijöitä vastaan, niin mielestäni on parempi, ettei lapseni mene riesaksi. Jos taas mulla silti on voimavaroja, ja lapseni toivoo tämän lapsen kylään (vaikka ei itse pääse vastavuoroisesti) niin tervetuloa.

- Pipoa löysälle :-)

noin paljon, ehkäisy taitaa olla yhtä hankalaa, kuin kaikki muukin elämässä.

laitanko kaikki viisi lastani siis samaan paikkaan hoidatettavaksi, vai käytänkö kaikki aikani järjestelläkseni lapset viiteen eri paikkaan? Jos lapset ovat viidessä eri paikassa, otanko sitten vuorotellen kaikista näistä paikoista lapset meille yökylään vaikka yhtäaikaa? Taitaa tulla koululuokallinen määrältään sitten kerrallaan.

lapset käy harvoin. lasten odotuksia vastavuoroisuudesta en ole kysellyt, mutta minä pidän siitä, että ovat meillä ja tiedän, missä omat lapset mihinkin kellonaikaan ovat.



Vanhemmalla, kun oli eskari-alakoululainen, kävi naapurista usein 3 tyttöä, yksi kerrallaan tosin, ja näistä meidän lapsi puolestaan on ollut koskaan yötä yhden luona.



Nuoremmalla samoin, tosin kaverit ei pääsääntöisesti olleet naapurista vaan koulusta.



Minusta suurin "rasite" yökyläilystä on pyykkäys. Omille laitan lakanat ja peitot ja tyynyt - naapuriin jopa patjan - mukaan. Meiltä löytyy kyllä kyläläisille tarvittaessa liinavaatteet, mutta kiva on jos tuovat omat.

meidän lasten kaverit on AINA meillä, arkisin, viikonloppuisin, iltaisin. Ovat ihan kevyesti kahdeksankin tuntia viikonloppuna, jos en hätistele kotiin, kukaan ei kysele perään. Miksi heidän pitäisi vielä jäädä yöksi?

minusta tässä asiassa mennään koko perheen ehdoilla. Jos perheestä (=enemmistöstä) tuntuu siltä että yökyläilyt rasittavat liikaa niin sitten ei oteta yövieraita. Jos se on okei, niin otetaan, mikä on ongelma? Mitä vastavuoroisuuteen tulee, niin se kuuluu hyviin käytöstapoihin - tietysäs rajoissa. Jos minulla esim. olisi 50 000 e vuositulot ja kevrillani 15 000 ja tykkäisimme käydä kalliissa ravintoloissa niin olisiko se kaveriltani "loisimista" jos hän antaisi minun tarjota useampia kertoja kuin hän? Ihan sama, jollain on enemmän rahkeita ottaa yövieraita kuin toiella ja syitä on miljoona. Ei se vastavuoroisuus sitä tarkoita että pidetään jotain tilikirjaa vaan että kukin mahdollisuuksiensa mukaan :)

eikä kaveri meillä koskaan. En ole tullut edes ajatelleeksi että siitä voisi tulla ongelmia. Olen aivan suoraan sanonut, että me emme kutsu kaveria yökylään. Että jos siitä huolimatta haluavat kutsua meidän lapsen, niin saavathan he toki. Meillä on iso perhe ja lapset aina kotona. Heillä taas yksi lapsi, joka viikonloppuja ja lomia pois kotoa milloin missäkin. Eivät varmaankaan koe yökyläilyä rasitteena kun aikuiset ovat kahdestaankin jatkuvasti.

ei tarvi viihdyttää.

niin tässä päästään siihen, että ensin kylään kutsunut perhe ei kutsu lasta kylään siksi, että haluaisivat lapsen sinne, vaan täysin omista itsekkäistä syistään (eli syystä, että saisi omankin lapsen yökylään joskus). Eli kukahan tässä sitten lopulta onkaan itsekäs ja huonokäytöksinen?!

Ei kutsuja pitäisi esittää sillä periaatteella, että toiselle syntyy jokin velvoite tai pakko, vaan siksi, että haluaa pyytää toisia vaikkapa nyt yöksi tai esim. viettää aikaa tuttujen lasten kanssa.

Meidän vanhemmalla lapsella käy usein kavereita kylässä, ei vielä yökylässä kun on vasta viisi, mutta nyt on yökylätoivettakin esitetty ja meille kyllä saa tulla.

Mä olen ollut aivan järkyttävä teini-ikäisenä, tehnyt vaikka mitä ja vaikka missä, ja olen vahvasti sitä mieltä, että edes osa jutuista olis jääny tekemättä jos meille olis kaverit saanut tulla yöksi, edes joskus. Ainakin aijon yrittää omien lasteni kohdalla, jos kotona on hyvä olla niin ehkä jotain tyhmyyksiä jäisi väliin...?

Eli kylään voi tulla melkein millon vaan ja yökyläilyt onnistuu jatkossa myös. Tietysti etukäteen kysytään saako tulla ja meillä meidän säännöt. Aika usein tyttö kavereineen meillä, ehkä johtuu siitäkin että kysyvät usein multa ensin kun toiset äidit usein kieltää. Ei kyllä ole tullut mieleenkään, että tässä olisi joku vastavuoroisuuden periaate! Voinhan mä sanoa ei kyläilyille, jos haluan (en vain halua).

kuin 5v.

No, ei tarvitse. Sinä kai osaat sanoa aikuisena ei... Velvoitteesta tekeminen on todella vastenmielistä. Mutta mieti sitä myös oman lapsesi kannalta; haluaako hän käydä yökylässä ja haluuako HÄN omia pieniä yövieraita. EI ole pakko kun kuolla tässä maailmassa, muuten voi toimia ihan niinkuin ITSE haluaa. Sen edestään löytää minkä taakseen jättää!