Meistä on jätetty lastensuojeluilmoitus.

Asia menee poliisitutkintaa, voi kestää hyvin pitkään, ja todennäköisesti päädytään siihen tulokseen, että viranomainen on toiminut lain mukaan. Vuonna 2008 voimaan tullut uusi lastensuojelulaki on on melko tiukka siinä, että jos on pienikään huoli lapsen hyvinvoinnista, asiasta on tehtävä lastensuojeluilmoitus. Kun itse sairastuin synnytyksenjälkeiseen masennukseen, pyysin itse apua lastensuojelusta. Siitä syystä, että meidän alueella ei ole kunnalla resursseja eikä määrärahoja masentuneiden äitien tukemiseen. Apua masennukseen sain Äimästä, liityin jäseneksi, ja pääsin suljetulle keskustelulistalle, josta sain valtavasti vertaistukea. Äimässä ei ole sidottu paikkakuntaan, kun apua saa netin kautta ja puhelimitse mistä päin Suomea tahansa.



Me olemme olleet lastensuojelun asiakkaita nyt vuoden, omasta halustamme!! Meillä käy kaksi aivan ihanaa perhetyöntekijää juttelemassa vuorovaikutuksesta ja masennukseni vaikutuksesta lapsiin. Olen saanut tukea ja apua äitiyteen, parisuhteeseen ja itsetuntooni. En ole ikinä tuntenut, että lastensuojelu olisi vihollisemme, päinvastoin, mehän saamme apua sieltä!! Taistelimme yli puoli vuotta, että saimme perhetyöntekijät perheeseemme, koska tilanteemme ei ollut lastensuojelun mukaan vakava. Meille tarjottiin lastenhoitoapua, mutta sellaista apua emme tarvinneet. Perhetyö on ollut meille iso kasvun paikka, mutta parasta apua, mitä olemme saaneet. Käyn itse psykiatrian poliklinikalla hoidossa, olemme käyneet pariterapiassa, ja hakeneet tosi avoimesti apua. Tämä avoimuus on ollut paras tie, mitään ei tarvitse pelätä, kun on koko ajan ollut halukas ottamaan vastaan apua.



Toivon, että saat apua masennukseesi, hae rohkeasti apua, ja älä tuomiste perhetyötä, ennenkuin olette kokeilleet. Perhetyöntekijöissä on toki eroja, mutta meidän työntekijämme ovat aivan ihania ihmisiä.



Tutustu Äimän sivuihin www.aima.fi, ole avoin avun suhteen, ja löydä oma tapasi olla äiti. Vaikka alku vauvan kanssa olisikin rankkaa, voit nauttia äitinä olemisesta vielä myöhemminkin! Nyt kun itse olen voiton puolella masennuksen kanssa, nautin suunnattomasti lapsista. En olisi uskonut, että elämä voi tuntua vielä näin hyvältä!!

siten että minä itse tiedän mitä tietoa kukakin saa, eikä väärä tieto aiheuta hoitovirhettä.



En ole pantannut tietoa tietenkään, päätän vain miten se kulkee. Jotta se kulkee asiallisesti.

Asia menee poliisitutkintaa, voi kestää hyvin pitkään, ja todennäköisesti päädytään siihen tulokseen, että viranomainen on toiminut lain mukaan. Vuonna 2008 voimaan tullut uusi lastensuojelulaki on on melko tiukka siinä, että jos on pienikään huoli lapsen hyvinvoinnista, asiasta on tehtävä lastensuojeluilmoitus. Kun itse sairastuin synnytyksenjälkeiseen masennukseen, pyysin itse apua lastensuojelusta. Siitä syystä, että meidän alueella ei ole kunnalla resursseja eikä määrärahoja masentuneiden äitien tukemiseen. Apua masennukseen sain Äimästä, liityin jäseneksi, ja pääsin suljetulle keskustelulistalle, josta sain valtavasti vertaistukea. Äimässä ei ole sidottu paikkakuntaan, kun apua saa netin kautta ja puhelimitse mistä päin Suomea tahansa.

Me olemme olleet lastensuojelun asiakkaita nyt vuoden, omasta halustamme!! Meillä käy kaksi aivan ihanaa perhetyöntekijää juttelemassa vuorovaikutuksesta ja masennukseni vaikutuksesta lapsiin. Olen saanut tukea ja apua äitiyteen, parisuhteeseen ja itsetuntooni. En ole ikinä tuntenut, että lastensuojelu olisi vihollisemme, päinvastoin, mehän saamme apua sieltä!! Taistelimme yli puoli vuotta, että saimme perhetyöntekijät perheeseemme, koska tilanteemme ei ollut lastensuojelun mukaan vakava. Meille tarjottiin lastenhoitoapua, mutta sellaista apua emme tarvinneet. Perhetyö on ollut meille iso kasvun paikka, mutta parasta apua, mitä olemme saaneet. Käyn itse psykiatrian poliklinikalla hoidossa, olemme käyneet pariterapiassa, ja hakeneet tosi avoimesti apua. Tämä avoimuus on ollut paras tie, mitään ei tarvitse pelätä, kun on koko ajan ollut halukas ottamaan vastaan apua.

Toivon, että saat apua masennukseesi, hae rohkeasti apua, ja älä tuomiste perhetyötä, ennenkuin olette kokeilleet. Perhetyöntekijöissä on toki eroja, mutta meidän työntekijämme ovat aivan ihania ihmisiä.

Tutustu Äimän sivuihin www.aima.fi, ole avoin avun suhteen, ja löydä oma tapasi olla äiti. Vaikka alku vauvan kanssa olisikin rankkaa, voit nauttia äitinä olemisesta vielä myöhemminkin! Nyt kun itse olen voiton puolella masennuksen kanssa, nautin suunnattomasti lapsista. En olisi uskonut, että elämä voi tuntua vielä näin hyvältä!!

menee hallinto-oikeuteen. Ap:lla on oikeus(ei velvollisuus) tehdä rikosilmoitus. Mutta tärkeintä tässä jutussa on, että vauvalla olisi hyvät kasvuolosuhteet ja ap tervehtyisi.

Lastensuojelu ilmoitusta ei tehty heti, koska ensi sijaisesti perheitä yritetään auttaa vaotoimin , kun itse et suostunut perhetyöntekijöiden tuloon nuo kevyemmät tukimuodot olvat pois suljetut, mitä sitten jää jälelle?



Tuo lastensuojeluilmoitus vaikuttaa kyllä minun mielestäni ihan oikelta ratkaisulta. Valitettvasti hyökkäävä ja epäileväinen asenteesi vain vahvistaa ilmoituksen olevan aiheellinen :(



Toiseksi hyvä, että lapsesi ykden lääkärin lausunnon mukaan lapsellasi on kikki hyvin , valitettavasti lastentautien erikoislääkäri ei voi edes muutoman käynnin perusteella laajoja lausuntoja kirjoittaa. Tavllisen vastaanotto käynnin puitteessa ei erikoislääkärikään yksinkertisesti voi arvoida lapsesi kokonaiskehitystä.



Kolmanneksi terveydenhoitaja työskentelee moniammallisen työryhmän jäsenenä, hän, lääkäri, perhetyöntekijä , depressiohoitaja, puheterapautit yms konsultoivat tuon tuostakin toisiaa. Useimmille äideillä tämä on ihan selvää ja asia on usimmiten mainittu jo ensi käynneillä neuvolassa kja parjhaimmassa tapauksessa asiasta on jaettu esite.

Kieltämättä tästä pitäisi ilmoittaa vielä tarkemmin.

Ovat to neuvolan Th ja depriosiohoitaja tehneet ilmoituksen yhdessä? Vai ovatko he molemmat tehneet ilmiannon erikseen?

Hei!



En jaksanut lukea ketjua alusta lähtien kun on niin valtavasti herättänyt keskustelua mutta haluaisin ap:lle ja muillekin kertoa oman kokemukseni. Sairastin synnytyksen jälkeistä masennusta ja otin itse yhteyttä lastensuojeluun. Sain taistella todellakin kunnes sain perhetyöntekijän auttamaan tilanteessamme. Meille ei sitä meinattu millään myöntää. Olin valtavan helpottunut kun se viimein järjestyi. Perhetyöntekijä kävi noin kahden viikon välein ja hänellä oli kolme tuntia käytettävänään. Hän vei lasta puistoon silloin kun minulla oli voimavarat kortilla ja minä lepäsin tuon ajan. Tuota kesti noin puoli vuotta. Emme ole enää lastensuojelun asiakkaita mutta halusin vain kertoa että tuosta voi myös olla todellista apua enkä minä kokenut lastensuojelun taholta ikinä mitään negatiivista, päinvastoin!

Voimia sinulle, ap, ja kaikille muillekin äideille!



T.Yh-äiti

Asioita päättämässä ovat juristit, eivät hourupäiset sossut voi enää hötöillä omin päin.

Mutta eihän se noin mene muutenkaan sairaanhoidossa että potilasta hoidetaan nimenomaan hänen toiveidensa mukaan. Ja tosiaan voi olla että he ammattilaisina ajattelevat sinun ja lapsesi hyötyvän enemmän perhetyntekijän henkilökohtaisesta avusta kuin jostain vertaistukiryhmästä.

Minusta tuossa kuvaamassasi sähköpostikirjeenvaihdossa ei ollut mitään kummallista. Itse olen MTT:n asiakas, ja neuvolan tietysti. Sielä neuvolassa ja kerran äitipolilla raskauteen liittyvässä asiassa piti täyttää sellainen potilastietokaavake, jossa kysellään äidin lääkitys ja hoitotaho. samalla sai antaa luvan tiedon vaihtoon. Minusta tämä on erittäin fiksua, on hyvin tärkeää että esim. neuvolassa tietävät mitä lääkkeitä äiti syö ja millaisessa hoidossa on. JA että voivat vaihtaa keskenään tietoja, sillä lapsen hyväksihän se vain on. Joskus ulkopuolinen näkee niin paljon paremmin varsinkin masentuneen äidin tilan. Minulla on siitä omia kokemuksia ja olen kiitollinen siitä että tieto todella kulkee.

Ota nyt vain ihan rauhassa AP ja pidä vaihtoehdot auki kaikenlaiselle avule mitä sinun ja vauvasi on mahdollista saada.

Joo, ei voi sairaanhoidossa aina saada haluamaansa hoitoa, mutta potilaalla on oikeus kieltäytyä kuitenkin tarjotusta hoidosta. Kirurgi ei voi leikata sinua ilman suostumustasi, eikö niin?

ap

Niitä todellakin on, ja on todella surullista, että niitä tulee ja tehdään, se on aina pois niiltä lapsilta, jotka oikeasti apua tarvitsevat! Onneksi suurin osa taitaa olla aiheellisia. Puolet ilmoituksista johtaa toimenpiteisiin.



Sosiaalikasvattaja(nykyinen nimitys sosionomi)

Luin kutakuinkin koko ketjun, joten jos olet jo näihin kysymyksiin vastannut, se on sitten mennyt minulta ohi silmien.



- millaista tukea sinulle perhetyöntekijän kautta tarjottiin? Yksilöivätkö hoitajat sitä, että miksi ja mitä tekemään perhetyöntekijät teille tulisivat?



-selitettiinkö/perusteltiinko sinulle, että miksi sinua ei huolittu vertaistukiryhmään?

tai koet itse tarvitsevasi. Varhaisen vuorovaikutuksen ongelmien seuraukset vaikuttavat voimakkaimmin VAUVAAN. Se että sinä käyt jossain vertaistukiryhmässä ei välttämättä edesauta sinun ja vauvan vuorovaikutussuhteen kehittymistä riittävästi, ja siksi neuvola on todennut sinun ja vauvasi tarvitsevan eri tyyppistä apua.

Ehkä ryhmän jäsenet ja heidän ongelmansa ovat sellaisia, etteivät ne auta sinua- keskittyykö ryhmä vauvan ja äidin vuorovaikutuksen ongelmiin? Vai johonkin muuhun?

Kaikkea hyvää sinulle ja vauvallesi ap, toivottavasi saatte luotua lämpimän, läheisen ja turvallisen suhteen toisiinne!

Vauvan on oltava mukana ryhmässä, sillä siellä harjoitellaan yhdessäoloa, vauvatusta, etsitään iloa arjesta, jne. Täytyy kyllä myöntää, että vuorovaikutukseni lapsen kanssa on parantunut kovasti, kun aloitin masennuslääkityksen. Pääsin siitä negatiivisesta suosta ylös ja olen oppinut nauttimaan vauvan seurasta ja iloitsemaan hänestä. Mutta olen kuitenkin vielä epävarma omasta äitiydestäni ja olisin halunnut nimenomaan vertaistukea.

ap

Se "apu" on ihan erilaista, kun se tulee jonkun muun lähettämänä. Ei se ole mitään apua.



Enkä jaksa teitä täydellisiä kultapalleroita, jotka ensin ryssitte oman elämänne ja sitten yhteiskunnan varoin vielä korostatte erinomaisuuttanne. Perkelettäkö sitä pitää tehdä lapsia yksinhuoltajana? Eikö voi vähän käyttää järkeä?

Mikäs siinä jos haluaa olla hankala, mutta hyvää palvelua ei kyllä kannata tuolla asenteella odottaa.

vaan asiallista palvelua.

ap

Vauvaa ei ainakaan ole, koska kerkeää olla netissä lähes koko ajan...

Ei siinä tarvitse vieressä seistä kuin puu-ukko vahtaamassa.

ap

Hmm, ehkä olenkin hieman yksinkertainen mutta tuskin ainut... Täällä näköjään käy väki niin kuumana että mun lienee parempi vetäytyä taka-alalle.



Ja sulla tuskin on tietoa millainen minä olen ja mitä minun elämässäni on tapahtunut / tapahtumatta jäänyt joten jätän lauseen omaan arvoonsa.

Lastensuojelu ilmoitusta ei tehty heti, koska ensi sijaisesti perheitä yritetään auttaa vaotoimin , kun itse et suostunut perhetyöntekijöiden tuloon nuo kevyemmät tukimuodot olvat pois suljetut, mitä sitten jää jälelle?

Tuo lastensuojeluilmoitus vaikuttaa kyllä minun mielestäni ihan oikelta ratkaisulta. Valitettvasti hyökkäävä ja epäileväinen asenteesi vain vahvistaa ilmoituksen olevan aiheellinen :(

Toiseksi hyvä, että lapsesi ykden lääkärin lausunnon mukaan lapsellasi on kikki hyvin , valitettavasti lastentautien erikoislääkäri ei voi edes muutoman käynnin perusteella laajoja lausuntoja kirjoittaa. Tavllisen vastaanotto käynnin puitteessa ei erikoislääkärikään yksinkertisesti voi arvoida lapsesi kokonaiskehitystä.

Kolmanneksi terveydenhoitaja työskentelee moniammallisen työryhmän jäsenenä, hän, lääkäri, perhetyöntekijä , depressiohoitaja, puheterapautit yms konsultoivat tuon tuostakin toisiaa. Useimmille äideillä tämä on ihan selvää ja asia on usimmiten mainittu jo ensi käynneillä neuvolassa kja parjhaimmassa tapauksessa asiasta on jaettu esite.

Kieltämättä tästä pitäisi ilmoittaa vielä tarkemmin.

Ovat to neuvolan Th ja depriosiohoitaja tehneet ilmoituksen yhdessä? Vai ovatko he molemmat tehneet ilmiannon erikseen?

sen kahden viikon aikana, jonka jälkeen ls-ilmoitus tehtiin. Korostan vielä, että ilmoitus tehtiin sen jälkeen, kun tein valituksen hoitajien esimiehelle. En tunne lastensuojelua sen tarkemmin, mutta kaiken järjen mukaan, jos on huoli vauvan hyvinvoinnista, niin luulisi, että ilmoitus pitäisi tehdä heti. Mediasta muistan joskus lukeneeni, että vauvoja koskevat havainnot pitäisi viipymättä ilmoittaa lastensuojeluun. Miksi sitten 2 viikon viive?

En ole hyökkäävä tai epäileväinen, joten voi pitää asiattomat diagnoosit itselläsi. Et tunne minua, mutta pystyt nettikeskustelun perusteella päättelemään ls-tarpeen. Vau. Sen sijaan lastentautien erikoislääkäri ei sinun mielestäsi pysty arvioimaan lapsen kehitystä. Okei...

Yhdessä tekivät ilmoituksen.

ap

Luin kutakuinkin koko ketjun, joten jos olet jo näihin kysymyksiin vastannut, se on sitten mennyt minulta ohi silmien.

- millaista tukea sinulle perhetyöntekijän kautta tarjottiin? Yksilöivätkö hoitajat sitä, että miksi ja mitä tekemään perhetyöntekijät teille tulisivat?

-selitettiinkö/perusteltiinko sinulle, että miksi sinua ei huolittu vertaistukiryhmään?

olisi "mukana arjessa", sen tarkemmin ei asiaa selvitelty, enkä kysellytkään, koska en ole asiasta kiinnostunut. Kysyin, miksen päässyt ja depressiohoitajan mielestä en vielä jaksaisi ryhmässä toimimista. Keskustelin tästä hoitavan lääkärin kanssa ja hän oli hyvin kummissaan, hänestä se olisi ollut erinomainen tukimuoto minulle.

ap

Olen veroja maksanut yhteiskunnalle viisitoista vuotta ja ikinä en ole toimeentulotukea edes hakenut joten voisitko hieman tarkentaa???

.

Joo, ei voi sairaanhoidossa aina saada haluamaansa hoitoa, mutta potilaalla on oikeus kieltäytyä kuitenkin tarjotusta hoidosta. Kirurgi ei voi leikata sinua ilman suostumustasi, eikö niin?

ap

Kirjoitat haluavasi asiallista palvelua. Eikö se ole asiallista kun tarjotaan hoitamaan sitä missä mättää?

Koita ymmärtää ettei tässä ole kyse vain sinusta ja siitä mitä sinä haluat, vaan myös vauvastasi ja suhteestasi häneen.

voi psyykkisesti?

Luin kutakuinkin koko ketjun, joten jos olet jo näihin kysymyksiin vastannut, se on sitten mennyt minulta ohi silmien.

- millaista tukea sinulle perhetyöntekijän kautta tarjottiin? Yksilöivätkö hoitajat sitä, että miksi ja mitä tekemään perhetyöntekijät teille tulisivat?

-selitettiinkö/perusteltiinko sinulle, että miksi sinua ei huolittu vertaistukiryhmään?

olisi "mukana arjessa", sen tarkemmin ei asiaa selvitelty, enkä kysellytkään, koska en ole asiasta kiinnostunut. Kysyin, miksen päässyt ja depressiohoitajan mielestä en vielä jaksaisi ryhmässä toimimista. Keskustelin tästä hoitavan lääkärin kanssa ja hän oli hyvin kummissaan, hänestä se olisi ollut erinomainen tukimuoto minulle.

ap