Meistä on jätetty lastensuojeluilmoitus.

Sehän etenee juuri noitavainona. Yksi terveydenhoitaja saa jotain päähänsä, ei suostu muuttamaan mieltään ja käynnistää kampanjan, jolla kaikki muutkin alkaa nähdä mörköjä.



Terveydenhuoltoalan osaaminen on Suomessa hälyttävän heikkoa.

Vai onko nyt niin, että et jaksa enää murehtia niitä kun sait uuden sodan sodittavaksesi?

Vuorovaikutusongemat eivät todellakaan parane hetkessä pelkän lääkityksen kanssa!

vaan aikaa siihen kyllä meni. Pikku hiljaa olo vauvan kanssa alkoi tuntua paremmalta, ja väitän, että lääkityksellä oli siihen merkittävä osansa. En enää ollut se ahdistunut, masentunut ja itkuinen äiti, joka ei osannut eikä halunnut tehdä yhtään. Pikku hiljaa, kun lääkitys alkoi toimia, niin tunsin kuinka vauvankin kanssa alkoi mennä paremmin. Olisin kuitenkin toivonut pääseväni siihen vertaistukiryhmään, joka olisi tukenut äitiyttäni, mutta kun ei niin ei.

Se, että on varaa palkata asianajaja, ei sulje pois sitä, että voi käyttää myös julkisia palveluita.

ap

Voit saada osan lakimiehen kustannuksista sieltä.

Minä en nimittäin ymmärrä sitä.

Hait apua ja sitä tarjottiin, mutta nyt et enää haluakaan sitä :O

Nyt ongelma tuntuu olevan myös siinä, että kaikki muut tahot ovat paskapäitä, jotka tekevät kaikkea ihan vain vittuillakseen eikä kukaan halua tehdä mitä ap haluaisi. Haluat apua, mutta et hyväksy esim. sitä, että hoitavat tahot saavat vaihtaa tietoja sinusta? Se jos joku on ihan todellinen este laadukkaalle ja sinulle sopivalle hoidolle.

Onko ap missään vaiheessa tullut mieleen, että ehkä nämä monet muut alansa ammattilaset näkevät tilanteen eri tavoin kuin sinä?

Sinä et pysty näkemään tilannetta kuten he, et voi arvioida sitä miltä vuorovaikutuksenne näyttää muiden silmissä, etkä sitä, miten sairaalta tai terveeltä sinä vaikutat.

Pakko myöntää, että pahimpana mieleen tulee psykoottinen masennus (mistä ap ei myönnä kärsivänsä) ja sairaudentunnottomuus.

Koska olet viimeksi käynyt terapeutilla, joka osaa arvioida masennuksesi laadun? Ja kuinka pitkään olet syönyt lääkkeitä?

Sanot voinnin nyt olemaan paranemaan päin, mutta en siihen usko. Juuri aloitettu lääkitys (ilmeisesti?), ei terapiaa (ei siis selvitellä syytä vuorovaikutusongelmiin), hyökkäävä käytöksesi ja sairaudentunnottomuus eivät kerro siitä...

vaan ottanut avoimesti vastaan eri vaihtoehtoja, mitä neuvola tarjosi. Minua kiinnosti vertaistukiryhmä, mutta ei perhetyöntekijä. Halusin tavata samankaltaisessa elämäntilanteessa olevia äitejä, en epämääriästä perhetyöntekijää haahuilemaan nurkkiin.

En ole ketään tuomitsemassa paskapäiksi. Korostan vielä, että minulla on läheisiä ihmisiä (mies ja oma äitini), jotka aikoinaan veivät minut hoitoon. Jos tilani olisi pahentunut, he toimisivat. Sitä en hyväksy, että depressiohoitajan kanssa käytyjä luottamuksellisia keskusteluja päätyy terveydenhoitajan korviin. En ole tällaiseen antanut lupaa.

Terapeutilla kävin viimeksi 3 viikkoa sitten. Ensi viikolla on lääkärikontrolli, jolloin pyydän lähetteen uudelle depressiohoitajalle. Eikö sinua sitten ihmetytä, että eri terveydenhuollon ammattilaiset näkevät tilanteemme toisin? Lastenlääkärin mukaan lapsen kehitys on normaali, neuvola väittää, että ei. Omalääkärini sanoi kuukausi sitten, että olen hyvässä kunnossa, neuvola ei. On se kumma, että opistoasteen koulutuksella pystytään tekemään tarkempia diagnooseja kuin väitetty tohtori ja erikoislääkäri. Minulle on diagnosoitu keskivaikea masennus, johon on asianmukainen lääkitys, jota syön säännöllisesti. Tunnen itseni sairaaksi, mutta tunnen myös, miten lääkitys on tuonut voimia ja iloa takaisin elämään. Olen sitoutunut hoitoon ja syön näitä lääkkeitä ainakin sen puoli vuotta. Lääkitys on nyt kestänyt vähän vajaa 2 kk. Pikkasen liian herkästi täällä aletaan tehdä psykoottisen masennuksen diagnooseja pelkän nettikirjoituksen perusteella.

Voinnin paranemisen on todennut lääkäri, joten ei paljoa sinun uskomuksesi auta. Lääkitystä ei ole juuri aloitettu, olen käynyt terapiassa, käytökseni ei ole hyökkäävää (en ole esim. haukkunut ketään, kiroillut, tms.) ja todellakin tunnen itseni edelleen sairaaksi, mutta oloni on selvästi parantunut.

ap

Voit saada osan lakimiehen kustannuksista sieltä.

ap

-

vauvan ja äidin vuorovaikutussuhdetta, hän on yleislääkäri. Koulutukseen ei kuulu paljoakaan mielenterveysongelmiin erikoistumista. Jos sinulla on ollut kuvatunlaisia ongelmia, olisi varmaan ammattitaitoisille terapiapalveluille ollut tarvetta? Kun kerran olet sairastunut synnytyksen jälkeiseen masennukseen, riski että masennus toistuu on suuri, etenkin, kun et saa nyt terapiaa.

Siitähän ap kieltäytyi ja se kirvoitti ilmoituksen.



Eikä lastensuojelussakaan mitään terapeutteja työskentele...

Lastensuojelu tietää ilmoituksen tekaistuksi mutta käyttää sitä hyväkseen työnsä ja rahoituksensa ylläpitämiseksi. Rikoksen asiasta tekee ennen kaikkea se missä määrin puolentoistakuukauden työ kahden sosiaalivirkailijan voimin maksaa nimettömän täysin avoimen kirjeen perusteella josta ei ilmene sen enempää aihetta kuin tekijän olemassaoloa, ei edes sitä missä ilmoituksen kohde asuu - ainoostaan kylä jossa henkilö olisi mukamas meitä tarkkaillut ja se ikäänkuin ei tiedä edes puhuuko kylästä vai kunnasta, tekstikin on hyvin ajatuskatkoista. Epäilen jokun aikaa sitten kohdatun henkilön jäynäksi - jonkun joka sattumalta on saanut nimet tietoonsa muttei oikein tiedä millaisista ihmisistä kertoo. Tässä näkyykin se mihin peruspalveluiden rahat ei yllä kun nekin menee huuhaailmoitusten tutkimiseen.