Sirot "keijukaisnaiset", ruokavalion ne?

Äh

Miksi näin paljon alipainoisten kommentteja :(

Miten söisi esim 177 cm ja 62 kg?

Tai kuka vaan normaalipainon alarajalla siis? Kiinnostaisi tietää

Voin kertoa mitä lähes 100-kiloinen keijukainen syö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko 182cm olla keijukaisnainen? Painan 61 kiloa. Tykkään niin kovasti keijuista... Moni  on sanonut että olen siro. Esim käsivarsi on vain n. 23cm..

pitkä keijukainen?

'

Käy mulle =D

Vierailija kirjoitti:

Äh

Miksi näin paljon alipainoisten kommentteja :(

Miten söisi esim 177 cm ja 62 kg?

Tai kuka vaan normaalipainon alarajalla siis? Kiinnostaisi tietää

Syö silloin kun on nälkä. Normaalin kokoisia annoksia?

173cm/55 kg. Syön lähinnä jugurttia ja popcornia ja kevyitä keittoja.

Totuus on, että joskus "unohdan" syödä. Koska harrastan taiteita ja uppoudun niihin täysillä. Niin ruokailut jotenkin unohtuu. Sen takia varmaan en lihoakaan vaikka joskus siten mässäilen urakalla. En myöskään omista autoa ja lähin kauppa on 1,5km päässä. 

Olen 163/49 ja esim tänään oon syönyt kaurapuuroa sämpylän + juustoa.

Välipalaksi banaanin ja 2eskimoa.

Nyt illalla syön 2perunaa 2porkkanaa ja lohipalan & kahvi.

Vierailija kirjoitti:

Olen 163/49 ja esim tänään oon syönyt kaurapuuroa sämpylän + juustoa.

Välipalaksi banaanin ja 2eskimoa.

Nyt illalla syön 2perunaa 2porkkanaa ja lohipalan & kahvi.

Vierailija kirjoitti:

Totuus on, että joskus "unohdan" syödä. Koska harrastan taiteita ja uppoudun niihin täysillä. Niin ruokailut jotenkin unohtuu. Sen takia varmaan en lihoakaan vaikka joskus siten mässäilen urakalla. En myöskään omista autoa ja lähin kauppa on 1,5km päässä. 

Taiteellisuus jotenkin sopii keijukaisille.

Keijukaisia ei ruoka ja sen laitto sinänä kiinnosta. Syödään, kun ehditään jotakin perusruokaa, kasviksia, hedelmiä, juustoa, jogurttia. Vettä juodaan.

Vierailija kirjoitti:

Keijukaisia ei ruoka ja sen laitto sinänä kiinnosta. Syödään, kun ehditään jotakin perusruokaa, kasviksia, hedelmiä, juustoa, jogurttia. Vettä juodaan.

Nuorena sain syödä mitä halusin ja pysyin hoikkana. Nyt lähemmäs 50 -vuotiaana pitää miettiä, mitä voi syödä😤

Vierailija kirjoitti:

Kukkien mettä, hedelmien lihaa, mustaherukan lehtisalaattia, paljon hyvää löytyy luonnosta. Talvisin pähkinöitä, säilöttyjä marjoja ja lehtiä, koivunmahlaa, pihlajanmarjoja.

Pituus 3 keijunhuokausta, paino sopiva jotta siivet kantaa.

Tuskin syö "jokapäivä samaa". Itseäkin kyllä kiinnostaa, joskus näkee niin siroja ja kauniita naisia. Miten he sen oikein tekevät? 

Vierailija kirjoitti:

Totuus on, että joskus "unohdan" syödä. Koska harrastan taiteita ja uppoudun niihin täysillä. Niin ruokailut jotenkin unohtuu. Sen takia varmaan en lihoakaan vaikka joskus siten mässäilen urakalla. En myöskään omista autoa ja lähin kauppa on 1,5km päässä. 

Ennen vaihdevuosia pystyi syömään mitä vaan, ja paino pysyi 45 kilon alla. Nyt on tullut 10 lisää, vaikka yritän tarkkailla mitä syön ja liikun yli 7000 askelta per päivä. Pituus 152 cm. 

Vierailija kirjoitti:

Totuus on, että joskus "unohdan" syödä. Koska harrastan taiteita ja uppoudun niihin täysillä. Niin ruokailut jotenkin unohtuu. Sen takia varmaan en lihoakaan vaikka joskus siten mässäilen urakalla. En myöskään omista autoa ja lähin kauppa on 1,5km päässä. 

Syön vaan pizzaa.

Vierailija kirjoitti:

165/47, 23 vuotta. Syön mitä syön. Yleensä jos on tullut mässäiltyä tarkkailen noin viikon syömisiäni, että palautuu normaaliin. Tavallisesti arkena juon aamulla kupin kahvia, lounaan syön koululla mitä ikinä siellä onkaan, kotiin tulen neljältä, syön jos on nälkä esim leipää, illalla teetä, leipää, viiliä, mitä ikinä nyt on kaapissa. Herkkuja syön, kun on tarjolla tai tekee mieli. Esimerkiksi kaupasta lähtee usein mukaan pätkis-patukka. Joskus ostan irtokarkkeja. Pitsaa/sipsiä syön ehkä kerran kahteen viikkoon. Alkoholia kulutan vain viikonloppuisin, yleensä pari siideriä tai pari kolme olutta. Joskus menee päiviä etten syö mitään lämmintä vaan pupellan leipää kun tulee nälkä.

Mikäs tilanne näin 10 v myöhemmin? Kavereissani oli useita tuollaisia "leivän pupeltajia", ja kaikille, jotka eivät ole ruokavaliotaan tajunneet sittemmin korjata, on viimeistään keski-iän kynnyksellä pamahtanut läskit päälle. 

Itse olen ja olen aina ollut niin roteva ruumiinrakenteeltani, että musta ei saisi keijukaista kuin sairastumalla anoreksiaan.