Työpaikkakiusaaminen hoitoalalla

Kuinkakohan monen hoitajan uraa, terveyttä, hyvinvointia ja elämää sellanen pershärö jolla on 20 - 25 työvuotta jäljellä ennättää vielä vahingoittamaan? Kyllä nuo pershäröt pitäisi saada työelämästä pois. Voisi lähettää autioille saarille toisiaan kiusaamaan.

Siihen aikaan kun hain opiskelemaan hoitoalalle, haettiin ihan toisenlaisia hoitajia. Empaattiset, joustavat, tunteensa hallitsevat, hillityt, yhteistyökykyiset ja sopeutuvat personat olivat -80- ja -90-luvuilla vahvoilla kun koulutuspaikkoja jaettiin. Eli kun ajattelee millä kriteereillä on valittu ennen ja millä kriteereillä valitaan nykyään, niin voi se kiusaaminen jonkunlainen "ikäkysymys" ollakin. Ns. 60- ja 70-lukulaiset ja osa 50-lukulaisistakin taisivat 80- ja 90-luvulla hakeutua hoitajakoulutuksen. Ja silloin niitä pershäröjä ei alalle huolittu, joku taisi vahingossa päästä seulan läpi. Ja nykyäänkö alalle nimenomaan haetaan näitä pershäröjä ja hankalia ihmisiä?

Olen nykyään töissä tosi ongelmaisessa palvelutalossa. Huono ja kireä ilmapiiri, kiusaamista, syntipukkeja ja ulossavustuksia. Yhteisöllisyyttä ei juurikaan ole, koska työ on tappotahtista yksinpuurtamista. Jännä juttu sinäänsä, ettei työpaikalla ennätetä ylläpitää hyviä suhteita työkavereiden kanssa, mutta ennätetään kyllä haukkumaan selän takana ja kiusaamaan.

Minullakin ollut se tilanne, että ensin ne työkaverit, jotka eivät minusta pidä, kehoittivat minua lähtemään muualle töihin. Tällä hetkellä he ovat hiljaa tai jopa toivovat minun jäävän. Tällä hetkellä parhaat työkaverini, joista osa on ollut ja varmaan edelleenkin ovat puolellani, neuvovat minua lähtemään kun aikaisemmin toivoivat että jään.

Oma tilanteeni on muuttunut aina vaikeammaksi ja luulen, että työpaikan persoonallisuushäiriöinen on kaiken takana. Voisin jotenkin ajatella että ne ketkä haluavat minun tällä hetkellä jäävän, haluavat "kouluuttaa" minua koirakoulussa ja he, ketkä tällä hetkellä neuvovat minua lähtemään haluavat suojella minua ja säästää minut tältä "koulutukselta". Suunnittelenkin lähteväni heti kun toisen työpaikan saan.

Minua ovat kiusanneet esimiehet, yli 60-vuotiaat eläkkeelle jäämisensä kynnyksellä ja tietynluonteiset (narsistiset?) hoitajat. Kaikki kiusaajani ovat olleet perus- ja lähihoitajia. Sairaanhoitajat eivät ole koskaan kiusanneet, päinvastoin ovat puolustaneet tai ainakin olleet ystävällisiä.

Eräs valtakunnallinen hoitoalan firma mainostaa itseään mainiona työpaikkana ja heillä saa kuulemma olla kivaa töissä. Tainnut yhdeltä esimieheltä mennä ohi nämä lauseet. Hirveä noita-akka, jota nysvääjä vastaava ohjaaja seuraa laamana.

.

Kauhavalla?!

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 20:04"]

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 07:40"]Työskentelin nuorena miesvaltaisilla aloilla ja kukaan ei kiusannut ketään, mutta sitten opiskelin hoitoalalle ja tyrmistyin, että ämmät ovat varsinaisa noita-akkoja toisiaan kohtaan, varsinkin juuri tyhmät ja taitamattomat ovat niitä kiusaajia. Sabotivat jopa toisen työtä ja vaarantavat potilasturvallisuuden. t. ent lab.hoitaja [/quote] Saman olen kuullut. Miehet sanovat suoraa ja olevat lojaaleja toisia kohtaa. Esim yhden tuttuni työpaikassa..miesvaltaisella alalla oli ollut joku narsu joka oli pyöritellyt kaikkia vähän miten sattuu. Niin olipa kerran kaikkien yhteinen ruokailuhetki, joka ikinen työntekijä nousi pöydästä ylös ja jätti narsun syömään yksin omaa ruokaa keittiöön. Kannanottoja hyvinkin tehokas metodi! Tuo ero on siinä, että ei mielistellä vaan tosiaan sanotaan suoraan.

[/quote]

Höpö höpö. Tiedän miesvaltaisia työpaikkoja, joissa kiusaaja on noussut esimiesasemaan ja ottanut varsinkin työsuojeluvaltuutetun kiusauksen kohteeksi. Myös muita savustettu sairausloman kautta ulos. Lisäksi hoitoalalla tiedän kaksi paikkaa, missä juuri se mies on pahin kiusaaja ja narsisti.

Mutta hoitoalalla on se ongelma, että on vähän miehiä ja naisilla on miehiä kohtaan ruusunpunaiset lasit silmillä ja uskotaan kaikki, mitä mies sanoo ja halutaan sen ainoan miehen suosioon. Naiset ovat oiva hoki, kun lähtevät sitten kilvan syömään niitä ihmisiä pois, mitä se mies siellä jalustalla käskee.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 19:37"]

Meillä on töissä sellainen ystäväporukka , joka koostuu noin 35 - 55 v. hoitajista. Vapaa-ajalla ovat yhteydessä ja puivat työpaikan asioita keskenään. Jos joku näistä on saikulla hänelle  tiedotetaan kaikki työpaikan asiat. Facebookissa heillä on ihan "omat" jutut yms. Itse teen työni ja olen ilmoittanut , etten lähde mihinkään yhteisiin illan viettoihin yms. Meitä on noin 4 , jotka emme kuulu tuohon porukkaan ja kyllä tunnemme sen jos heidän kanssaan ollaan töissä. Melkein pissilläkin käyvät yhdessä.

lläko

[/quote]

Ollaankohan samassa työpaikassa :)

Lisäksi huvittavaa on, että tämä jengi kehuu, että kuinka heillä on mahtava työilmapiiri ja silti muu porukka vaihtuu koko ajan, kun eivät jaksa olla kyseisessä paikassa töissä ja kestä tätä sisäpiirijengiä ja heidän juoruiluaan ja uusien työkavereiden haukkumista ja ennen kaikkea sitä, että heidän työaikansa menee keskenään jutteluun ja sijaiset joutuvat tekemään työt.

Johto hyssyttää, vaikka tietää ongelman ja taputtaa tätä sisäpiiriporukan päälakea ja lässyttää heille ja antaa ammattitaitoisen henkilökunnan lähteä muihin hommiin, että tämä suosikkipiiri saa jatkaa juoruamistaa, syömistään, kiusaamistaan ja laiskotteluaan työaikana ja työajan ulkopuolella.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 22:43"]

Aloittaja törmäsi tähäh ketjuun ja on aivan ihmeissään aloituksensa aiheuttamasta keskustelusta ja vertaistuen määrästä... Olen palannut töihin 50 % työsuhteeseen ja luottamus ei koskaan palaa,mutta eteen päin mennään.Päivä kerrallaan-Tsemppiä kaikille kohtalotovereille ja kiitos teksteistä,osasin samaistua jokaiseen tarinaan.. Olen samaa mieltä,kuin joku muu että työpaikkakiusaaminen pitäisi saada myös yleiseen keskusteluun enemmän.Tiedän miksi näin ei ole: Narsistien aiheuttama itsetunnon tuhoaminen ja häpeän tunne sulkevat suut....

[/quote]

Minunkaan luottamus ei koskaan palaa. Olen tullut 3 kertaa kiusatuksi ja olen sitä myös joutunut seuraamaan. Silloin olen aina kiusattujen puolella. Uusissa työpaikoissa olen ainakin aluksi hyvin arka ja varautunut, tarkkailen sitä, miten hoitajat suhtautuvat minuun ja muihin työkavereihinsa, potilaisiin/asukkaisiin/ asiakkaisiin. Ammatillinen itsetuntoni on myös heikohko, lienee liusaamisen seurausta. Tämä kaikki taitaa altistaa minut uudelleen kiusatuksi tulemiseksi, ainakin jos työpaikalla on pershätö, joka tunnistaa epävarmuuteni ja arkuuteni. Ainoatalani ihmiset, joihin luotan ovat ystäviäni tai sitten sellaisia, joidan kuulen tai huomaan olevan kiusattujen ja minun puolella.

Toiseksi edellisessä työpaikassa opin luottamaan taas työkavereihini. Ikävä kyllä se työpaikka lakkautettiin organisaatiomuutoksen yhteydessä. Siirryin monen työkaverini kanssa väkisinsynnytettyyn uuteen työpaikkaan. Alku sujui hyvin ja olin alussa pidetty työkaveri ja sijainen. Työpaikassa oli kuitenkin tietynlainen persoona ja me tunnistimme toisemme. Hän otti minut alusta alkaen hampaisiinsa, mutta ei aluksi uskaltanut tehdä mitään, koska ensimmäiset tiiminvetäjät olivat pitkäaikaisia työkavereitani ja pitivät puoliani. Sitten tämä tietynlainen persoona sai haluamansa paikan tiiminvetäjänä ja vaikeuteni alkoivat. Kiusaamisprosessi alkoi ja paheni koko ajan päättyen lopulta valheisiin perustuvaan ulossavustamiseen. Minut on kerran savustettu ulos harjoittelupaikasta ja se lopetti sen opiskelun. Toisen opiskelun aikana 2-3 opettajaa yrittivät savustaa minut ulos oppilaitoksesta. Olen joutunut raaan kiusaamisen uhriksi 3 kertaa ja jälkensä ovat jättäneet.

Kohta pitäisi taas mennä uuteen työpaikkaan vieraiden ihmisten pariin ja täytyy myöntää, että pelottaa. Aika vaikea lähtökohta, kun päällimmäisin ajatukseni on pelko tulla sielläkin kiusatuksi. Oikeastaan olen koko alalla oloaikani toivonut vain sitä, että saisin edes asiallista kohtelua osakseni. Ja sekin tuntuu olevan liikaa toivottu.

Lopussa haluan kiittää niitä pariakymmentä alani ihmistä (14 hoitajaa ja 6 alan opettajaa), jotka ovat tukeneet ja puolustaneet minua silloin kun minulla on ollut vaikeaa. Ilman teitä tuskin olisin minä enkä ainakaan olisi tätä hoitoalaa jaksanut. Kiitos siitä, että olette olemassa.

Kiusaajille haluan sanoa, että toivottavasti joskus saatte ansionne mukaan. Olkaa huoleti, minä en tee teille mitään. En alennu tasollenne enkä aio kostaa. En halua enää edes muistaa teitä, sillä ette ole muistamisen arvoisia.

Huonosta kohtelusta voi ja saa loukkaantua, kenenkään ei tarvitse sietää kaikkea eikä sitä voi keneltäkään vaatia. Jokaisella on myös oikeus puolustaa itseään ja oikeuksiaan. Ainakin itse loukkaannuin virheellisin perustein ulossavustamisesta ja aion viedä asian eteenpäin. Luottamusmies tietää jo, asia menee liittoon ja ehkä myös työsuojeluun ja työnantajan ylimmälle portaalle. Ajan asiaani laillisia väyliä pitkin enkä koe tekeväni siinä mitään väärää. Vai pitäisikö minun vaan sietää ja hyväksyä kaikki?

Pershäröjen kanssa on vaikea pärjätä, etenkin jos on aina kuulunut hänen inhokkilistalleen. Olen melko varma, että viimesimmän työpaikkani tiiminvetäjä oli juuri tällainen pershärö. Ei voinut sietää minua ollenkaan ja halusi minut sieltä pois. Nauttikoon nyt erävoitostaan (siitä kun sai savustettua minut työpaikasta). Luulen, että muutama muukin siellä on huomannut, millainen ihminen hän todellisuudessa on.

Kiusaaminen ei varmaan ole sukupuolikysymys. Riippuu luonteesta ja siitä onko persoonallisuushäiriöinen. Jotenkin luulen, että monellä kiusaajalla on narsistisia piirteitä aika paljon. Olen kohdannut persoonallisuus-häiriöisen miehen ja samalla tavalla häiriintyneen naisen, yhtä julmia molemmat. Kummallakin tuntuu korkein tavoite elämässään olla toisten tuhoaminen keinoja kaihtamatta. Toisesta narsistisia piirteitä omaavasta olen onneksi päässyt eroon ja toivon tuon toisenkin jättävän minut rauhaan nyt kun sai minut savustettua työpaikasta. Suurin toiveeni on, etten enää tällaisia ihmisiä kohtaa. Sen tiedän, että heti sellaisen ihmisen tunnistaessani lähden muualle enkä jää. Jonkun sellainen ihminen uhrikseen nappaa kuitenkin enkä jää sitä katsomaan.

Samaa mieltä, toisilla työpaikoilla vaan vaaditaan "vahvaa" luonnetta, ei ole aikaa itkeä, että mua käskytettiiin? Siihenkin tottuu, ei työpaikan meno musta riipu, vaan siitä, että potilaat tulee hoidetuiksi. Loukkaantuneet vaan valitettavasti tulee matkalla karsiutuneiksi. Mutta jokainen paikkansa silti löytää.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 01:24"]

Samaa mieltä, toisilla työpaikoilla vaan vaaditaan "vahvaa" luonnetta, ei ole aikaa itkeä, että mua käskytettiiin? Siihenkin tottuu, ei työpaikan meno musta riipu, vaan siitä, että potilaat tulee hoidetuiksi. Loukkaantuneet vaan valitettavasti tulee matkalla karsiutuneiksi. Mutta jokainen paikkansa silti löytää.

[/quote]

Toivottavasti et ole sitä mieltä, että kanssaihmisiään saa kohdella miten huonosti vaan ja kiusata mitä raaimmilla tavoilla ja että syy on kiusatussa, kun ei sitä enää kestä.

Kyllä jokaisella ihmisellä on velvollisuus kohdella toisia ainakin asiallisesti ja jokaisella on oikeus tulla kohdelluksi ainakin asiallisesti. Sen verran eettisyyttä pitää kaikilla ihmisillä olla.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 01:24"]

Samaa mieltä, toisilla työpaikoilla vaan vaaditaan "vahvaa" luonnetta, ei ole aikaa itkeä, että mua käskytettiiin? Siihenkin tottuu, ei työpaikan meno musta riipu, vaan siitä, että potilaat tulee hoidetuiksi. Loukkaantuneet vaan valitettavasti tulee matkalla karsiutuneiksi. Mutta jokainen paikkansa silti löytää.

[/quote]

Ei ole mikään ihme, että hoitoalalla kiusataan paljon, jos monen asenne on tuo. Neuvoa toki saa ja töitä saa delegoida. Ja kyllä jokainen normaali ihminen tekee työpaikalla töitä ilman työkaverin käskyttämistäkin. Pahimmat ja ainoat työpaikalla työtä vieroksuvat taitavat olla nimenomaan niitä toisia huonosti kohtelevia ihmisiä. Olin työpaikalla missä pari pahinta kiusaajaa saattoivat olla kahvitauolla ainakin puoli tuntia ja ruokatauolla ainakin tunnin - osa ajasta kyllä meni siihen, että kävivät tupakalla vaikka kyseessä oli savuton työpaikka (siis tupakointi kielletty työvuoron aikana) - ja sen takia kaikilla työvuorossa olevilla ei ollut aikaa eikä mahdollisuutta pitää ruokataukojaan, joutuivat tekemään vielä näiden kahden työtkin lähes kokonaan.

Viimesin työpaikkani oli sellainen, että siellä varmaan haukuttiin kaikkia selän takana. Olin varmaan yksi niistä, joita moitittiin eniten. Olin sijainen ja välillä tuntui, että lähes kaikkien vakihoitajien mielestä kaikki sijaiset oli osaamattomia paskoja. Ehkä siinä työpaikassa oli 3 vakihoitajaa, jotka arvosti meitäkin. Yksi näistä vakituisista on jo lähtenyt, 1 on lähdössä ja se 1 on ainakin kartoittanut muita työpaikkoja. Sitten kun jokainen heistä on lähtenyt, niin toivon etteivät sijaisia enää siihen puljuun menisi. Tehkööt pitkiä tuplavuoroja tai vajaamiehityksellä töitä. Sitä saa mitä tilaa, sillä kyllä ne jutut kulkee. Sijaiset ei halua sijaistaa huonoissa paikoissa. En itse aio suositella sitä paikkaa yhdellekään sijaiselle vaan neuvon pysymään sieltä pois.

Taitaa suuri osa kiusaajista olla niitä pershäröjä. Yhestä kiusattavasta kun pääsevät eroon, niin ottavat hampaisiinsa toisen. Kun nämä pershäröt saataisiin työpaikoilta pois, niin kiusaamistapaukset varmaan vähenisivät paljon. Tuskin normaali-ihmiset toisiaan kiusaavat vaan keskittyvät työntekoon ja hyvän työilmapiirin rakentamiseen.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 22:51"]

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 22:34"]Apua..opiskelen lähäriksi ja olen erittäin herkkänahkainen.. mitenhän kestän.. [/quote] Apua, herkkänahkaiset! Loukkaantuvat ja tiuskivat sitten ahdistuessaan, pelottavia!!

[/quote]

Voitaisiinko työpaikoilla vihdoin käyttäytyä sillä tavalla, että siellä kaikilla olisi ainakin siedettävä olo, oli sitten herkkänahkainen tai paksunahkainen. Työpaikoillahan pitäisi keskittyä työntekoon eikä esim. työkavereiden kiusaamiseen. Herkkänahkaisetkaan eivät loukkaannu, tiuski ja ahdistu syyttä vaan se voi johtua esim. epäasiallisesta kohtelusta. Ja sitähän ei kenenkään tarvitse hyväksyä. Vaikuttaa vähän siltä, ettei tuo toisen kommentin esittäjä nää vikaa kuin siinä kuka esim. loukkaantuu huonosta kohtelustaan. Siitä voi ja saa loukkaantua eikä sitä tarvitse kenenkään sietää. Voi vaan olla niin, että mitä kauemmin sitä sietää, niin sitä kauemmin se kestää ja aina vaan pahenee.  

Esimies kiusasi. Sen jälkeen laitoshuoltaja

Lääkärit oli kivoja. 

T. Hoitaja

Kunpa hoitajat oppisivat käyttäytymään sen verran, ettei heidän tarvitsisi kiusata työkavereitaan. Toki tunnen myös fiksuja ja hyvin käyttäytyviä hoitoalan ihmisiä. Mutta niitä mätäpaiseita on sillä alalla ihan liikaa. Jotkut kiusaamistapaukset ovat olleet todella julmia. Sellaisiin pystyy vain sairas sadisti, jonka oikea paikka olisi vankila eikä hoitoalan työpaikka.

T. Kohta entinen hoitaja, joka on läpensä kyllästynyt kiusaamiseen

Minua ovat kiusanneet ensin 3 alan opettajaa, sitten 2 harjoitteluohjaajaa, sen jälkeen esimies ja viimeksi tiiminvetäjä. Eli työkavereiden kiusaamaksi en ole tullut vaan muiden. 5 kertaa on kiusattu mutta onneksi joka kerta on myös puolustettu. Puolustajia arvostan ja kiusaajia halveksin.