Työpaikkakiusaaminen hoitoalalla

Aina kyse ei ole vaan savustamisesta kyse. Meilläkin on tyäpaikalla ihmisiä jotka eivät vaan pärjää työssään ja seuraavalle vuorolle jää hirveä sotku selvittää mitä oikeasti on tehty. Näistä käydään aina sanomassa osastonhoitajalle mutta kun vakisopparia ei voida irtisanoa kun sen kerran on saanut...

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 05:05"]

Aina kyse ei ole vaan savustamisesta kyse. Meilläkin on tyäpaikalla ihmisiä jotka eivät vaan pärjää työssään ja seuraavalle vuorolle jää hirveä sotku selvittää mitä oikeasti on tehty. Näistä käydään aina sanomassa osastonhoitajalle mutta kun vakisopparia ei voida irtisanoa kun sen kerran on saanut...

[/quote]

Ehkä ensin voisi keskustella kyseisen työkaverin kanssa asiasta ja neuvoa tätä jonkun tehtävän suorittamisessa. Paljon reilumpaa olisi neuvoa ja antaa palautetta kun se, että mennään valittamaan pomolle. Pitäisi myös miettiä johtuuko ns huono työsuoritus vaikka siitä, ettei työntekijää ole perehdytetty työpaikalla. Jokaisessa työyksikössä työt tehdään eri tavalla ja potilaat/asukkaat/asiakkaat ovat kaikki erilaisia. Jos hoitaja siirtyy esim. kotihoidosta vuodeosastolle tai vuodeosastolta palvelutaloon, niin systeemi on hänelle uusi vaikka olisi ollut 30 vuotta alan hommissa. Tai jos on ollut työpaikassa, missä tippoja ei ole ollut eikä niitä ole hoitanut esim 10 vuoteen, niin ne pitää opetella uusiksi. Sijainen, joka on välillä vaikka 1 - 2 kuukautta pois ei voi tietää kaikkia sillä aikaa tapahtuneita muutoksia jos niistä ei hänelle kerrota ja jos raporttia ei anneta tai se on tasoa "kenenkään vointi ei ole muuttunut mitenkään".

Lisäksi joku hoitaja voi pitää tärkeänä potilaan/asukkaan/asiakkaan kokonaisvaltaista hoitoa ja vaikka sitä että hiukset kammataan yön jälkeen ja jollekin se on ajan tuhlausta. Joku hoitaja voi myös välittää hoidettavistaan sen verran, että haluaa kuunnella tämän murheita ja toisella ei ole siihen halua. Joku hoitaja on voinut esim. sopia hoidettavan kanssa, että joku toimenpide tehdään myöhemmin (silloin kun hoidettava on vastustelevaa sorttia) ja antaa tilanteen rauhoittua ja toinen hoitaja on sitä mieltä, että hoitajan tulee pakottaa hoidettava toimenpiteeseen juuri silloin kun se hoitajalle sopii. Lisäksi joidenkin hoidettavien kohdalla pieni suostuttelu tai jostain muusta keskustelu ennen toimenpidettä voi olla helpompi tapa kuin väkisin heti tekeminen. Minulla on ollut sellainen työkaveri, joka hyvin kätkkäästi arvosteli työkavereidensa töitä ja meni pomolle kantelemaan varmaan kaikkien työkavereidensa virheistä ja tekemättä jättämistä mutta teki virheitä ja unohteli itsekin. Ja on minulla ollut sellainenkin työkaveri, kuka hyvin herkästi syyttää työkavereitaan hitaiksi ja laiskoiksi, mutta on itse myös hidas ja laiska. Eräs työkaveri voi valheellisesti syyttää jotain työkaveria siitä, että tämä kohtelee hoidettavia huonosti vaikka itse kohtelee huonosti ja syytetty kohtelee hyvin. Joillekin työkavereille toisten syyttely tai toisenlaisen työskentelytavan vääräksi tuomitseminen on niin helppoa ja usein he ovat juuri niitä esimiehelle kantelijoita. Tämä on nähty jo monta kertaa. Lisäksi se ketä moititaan voi olla lähes kaikkien syntipukki.

Minusta tuollainen esimiehelle kantelu on joukkolynkkausta.

Mietin kiusaamiseni ja ulossavustamiseni syytä. Voi kohdallani johtua hierarkiarajoista, silla olen ph/sh ja tein lh:n sijaisuuksia. Suurin syy tähän oli se, etten ole suorittanut sh:n lovea eikä minulla ole iv-lupaa. Esimiehille en kelvannut sh:ksi.

Lähihoitajat eivät tunnetusti pidä siitä, että joku sh vie heidän paikkansa. Sillä ei ole mitään merkitystä vaikka lh:t ovat kaikki vakivirassa ja se sh tekee vain sijaisuuksia. Kait siinä on mukana kateutta, reviiriajattelua ja ajatusta siitä, että se sh muka pitää itseään jotenkin parempana. Ainakaan minä en pidä itseäni muita parempana. Minulle kaikki ihmiset ovat samanarvoisia esim. koulutuksesta, ammatista ja työtehtävästä riippumatta. Pidän myös kaikkien tämän alan ihmisten ja ammattiryhmien työtä tärkeänä ja jokaista alalla töissä olevaa tarpeellisena.

Tulin työyhteisössä rankasti kiusatuksi ja lopulta se johti ulossavustamiseeni. Yksikään sh ei siihen osallistunut ja lisäksi 3 lähihoitakaa oli siihen täysin syyttömiä. Asiaa ei auttanut sekään, että olin selvittänyt Superin pääluottamusmieheltä, osastonhoitajalta ja palkanmaksajalta sen, saanko ph/sh:na tehdä lh:n sijaisuuksia ja kaikki sanoivat että tietenkin saan, kun teen sitä lh:n palkalla (siis todella sain sen lh:n palkan). Sikäli jännä juttu, ettei minun ph/sh:na lh:n sijaisuuksien tekeminen ollut mikään ongelma muille sairaanhoitajille eikä Superin pääluottamusmiehelle, he antoivat minulle koko ajan täyden tukensa. Mutta monelle lh:lle olin punainen vaate, inhottava ihminen, jota sai kohdella miten huonosti tahansa.

Seuraavassa työpaikassani tulee olemaan sama ongelma. Esimies tarjoaa minulle vain lh:n sijaisuuksia ainakin aluksi, koska olen niitä lähiaikoina tehnyt ja tuskin sielläkään lh:t sitä suvaitsevat. Kaiketi minulla on edessä alan vaihto.

Neuvon niitä lähihoitajia, ketkä miettivät sairaanhoitajaksi kouluttautumista, miettimään asiaa hyvin tarkasti. Voi olla ettei esimies hyväksy teitä sh:ksi vaan palkkaa lh:n töihin. Voitte saada työpaikan lähihoitajat niskaanne eikä se sairaanhoitajien ja luottamusmiehen tukikaan ole itsestäänselvyys. Pahimmassa tapauksessa voitte saada kaikki työkaverit ja ammattiliitot niskaanne ja tulette savustetuksi ulos. Elämä ph/sh:na tai lh/sh:na voi olla hyvinkin raadollista ja yksinäistä.

Ongelmana voi olla se, että persoonallisuushäiriöinen ihminen osaa manipuloida etenkin pomot puolelleen. Pomolla voi olla joskus sellainenkin käsitys, että persoonallisuushäiriöinen kiusaaja on kiusattu ja todellinen kiusattu on se, joka muka kiusaa tätä pomon narsu-suosikkia. Siis valehtelee asian olevan päinvastoin, mitä se todellisuudessa on.

Minulla on kokemuksia siitäkin kun pomot lopettavat sijaisuudet heti, kun narsu-suosikki menee haukkumaan sijais-inhokkiaan pomolle. Miten pomot voivat olla niin sinisilmäisiä, että uskovat kaiken, mitä suosikki-narsu heille työkavereistaan valehtelee. Nykyisessä työpaikassani on ainakin 3 sellaista työkaveria, ketkä menevät heti kertomaan pomolle kun jonkun syyn vaan saavat/keksivät. Omat virheet ja tekemiset voidaan laittaa inhokin syyksi, inhokin tekemisiä vääristellään ja sanomisia tulkitaan negatiivisesti. Omaa varomattomuuttani puhuin väärien työkavereiden läsnäollessa omista asioistani - muille työkavereilleni olisin voinut niistä puhua. Seuraavan kerran töihin mennessäni jouduin pomon puhutteluun. Olen kuulemma kiusannut näitä paria työkaveria sillä, kun sanoin nukkuneeni yhden yön huonosti. Olen heidän mielestään burn outissa ja psyykkisesti häiriintynyt. Kun joku työkaverini ihmetteli työkenkieni huonoa kuntoa, vastasin ettei köyhällä sijaisella ole varaa ostaa uusia, niin olen erittäin ahdistunut työpaikkakiusaaja. Tästä lähin en omista asioistani työpaikalla enää puhu ja jos joku niitä utelee, niin vastaan "ihan ok", "siinähän se", "asia kunnossa", "kaikki hyvin" tai "ihan tavallisesti". Tai ehkä minusta saa silloinkin työpaikkakiusaajan, kun en avoimesti kerro asioistani. Teenpä niin tai näin, asiat on aina väärin päin!

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi ihmiset kiusaavat toisiaan. Jotenkin ihan vitun eläimellistä että vaikka jollain hoitoalalla olevat ovat jotain vitun psykopaattejja. Vedetään jotain kulissia. Mikä niitä ihmisiä vaivaa?

Niinpä!Ja tässähän se nähdään,että ne soveltuvuustestit on pelkkää rahastusta!

Vierailija kirjoitti:

Työskentelin nuorena miesvaltaisilla aloilla ja kukaan ei kiusannut ketään, mutta sitten opiskelin hoitoalalle ja tyrmistyin, että ämmät ovat varsinaisa noita-akkoja toisiaan kohtaan, varsinkin juuri tyhmät ja taitamattomat ovat niitä kiusaajia. Sabotivat jopa toisen työtä ja vaarantavat potilasturvallisuuden.

t. ent lab.hoitaja

Niin totta!

Vierailija kirjoitti:

En tiedä noista lähihoitajan töistä hoiva -alalla, itse olen sh erikoissairaanhoidossa. Meillä on narsisti sekä ylijoitajana että osastonhoitajanaa ja ovat tietysti parhaita ystäviä keskenään. Kaikki mahdolliset työsuojelulliset toimenpiteet on työpaikalla tehty, mutta nämä narskut osaavat kyllä saada asiat näyttämään mieleisiltään, eli siltä, että vika on vain ja ainoastaa työntekijöissä, meissä sairaanhoitajissa.

Mitään parempaa kphtelua ei siis kenellekään ole odotettavissa, osastonhoitja saa käsittämättömiä "raivareita" tyhjästä, jolloin koko hlö-kunta henkeään pidätellen vain yrittää olla mahdollisimman näkymätön. Ja hetken päästä ryntää ylijoitaja komppaamaan osastonhoitajaa. Tämä on jokapäiväistä. Töyaiaknsa ulkopuolellakin käyvät kyttäämässä osastolla. Tätä pitäisi vielä toistakymmentävuotta jaksaa.. ei tule onnistumaan. Moni jo luovuttanut.

Kaiken tämän ohessa potilailla olisi oikeus hyvään hoitoon, miten siinä huomioit potilaat, kun uskallat tuskin edes hengittää.

 

Saanko kysyä, missä päin Suomea olet töissä?

Minua kiinnostaisi tietää, että miten sen Meilahden kiusaustapauksen kanssa kävi. Siis se, mikä oli uutisissakin vähän aikaa sitten. Olisin halukas menemään töihin Meilahden sairaalaan, ja esim päivystys kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="01.06.2015 klo 18:46"]

Olen kuullut samanlaisia tarinoita hoitoalalla työskenteleviltä ystäviltäni, eli taitaa olla aika yleistä. Itse muutaman koulun opettajanhuoneen perusteella voin vetää yhtäläisyysmerkin naisvaltaisille aloille, tarinanne kuulostavat hyvin tutuilta myös opetusalalla. Erään tutkimuksen mukaan opettajista löytyi persoonallisuushäiriöisiä narsisteja muita ammattikuntia merkittävästi enemmän, mikä ei tietenkään tarkoita, että kaikki opettajat olisivat. Mutta muutama mätä omena pilaa koko työpaikan helposti.

Olen kanssa kuullut, että vain hoitoala voittaa opetusalan tässä asiassa. Itse olin aiemmin yksityisellä, miesvaltaisella alalla töissä. Ja siellä oli ihan mukavaa työkavereiden puolesta. Naiset oli rentoja ja mukavia, miehet osa hurtteja. En pitänyt työstä muuten ja kouluttauduin opettajaksi. On ollut järkytys tajuta, millaista paskaa erityisesti alakoulujen opehuoneet on. Yläkoulussa on ollut helpompaa, kun siellä on heterogeenisempi porukka, mutta alakoulun opet on jostain samasta tuubista kaikki, mitään poikkeavaa ajattelua ei sallita ja samat narinat kamalista lapsista/vanhemmista päivästä toiseen. Haukutaan toisia selän takana ihan tuosta vaan, vaikka aiemmin olen tottunut, että haukkuminen on poikkeustilanne ja tapahtuu aina hyvin pienellä porukalla. Nyt se on tavallaan ihan normaalia, että yksi puuttuu ja pääsee ruodittavaksi. Tekee pahaa suorastaan.

En sano, että kaikki opettajat on tuollaisia, mutta joka opehuoneesta löytyy muutama ilkiö. Naljailevat toisille, nokittelevat, arvostelevat selän takana ja jäädyttävät ilmapiirin. Ikäviä ihmisiä. Tähän tietysti yhdistetään käytöstapojen puute. Ei välttämättä tervehditä edes työkavereita.... Ja kauhean tarkkaa kuin jossain lastentarhassa, kenen kanssa istutaan. Olen tottunut, että työpaikalla ollaan "kaikkien kanssa", mutta opehuoneessa on tyypillistä, että paikkaa vaihdetaan, jos väärä työkaveri istahti viereen ja "bestis" meni toiseen pöytään. Vähän kuin jossain kolmannella luokalla, kun oppilas pelästyy, jos joutuu väärän viereen istumaan.

Kokemusta on. Tuleepa mieleen eräskin matikanope P, huh huh.

No ehkä olikin hyvä juttu etten päässyt opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Luonteeltani olen tunnollinen, kiltti ja vähän ujo, näitä piirteitä ei valintakokeissa taidettu arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan hoitoalalle valikoidaan nykyään erilaisia tyyppejä kuin ennen, koska hoitoalakin on aivan erilainen kuin ennen. Hoitajalta vaaditaan nopeaa päätöksentekokykyä, kylmäpäisyyttä, kykyä ottaa tilanne haltuun ja itsevarmuutta tehdä ratkaisut oli asiat miten oli. Stereotyyppinen nöyrä ja kiltti hoitaja, joka kipittää kysymään lääkäriltä mitä tehdään, on historiaa. Sairaalan osastoilla on lääkäri, ja sekin usein vain virka-aikaan. Muut paikat ovat hoitajien varassa. Kaikki tilanteet pitää pystyä hoitamaan, oli kyseessä sitten sydäninfarkti, sekava ja aggressiivinen potilas tai jotain mistä kukaan ei tiedä mitä se edes on. Konsultoinnista saa usein sitten jälkeenpäin paskaa niskaan, joten omillaan on pärjättävä.

 

Itse teen vain lyhyitä sijaisuuksia, ja täytyy sanoa että olen saanut työskennellä tosi monien mukavien ja ihanien ihmisten kanssa! Mahtuu joukkoon niitä ääliöitäkin, mutta itse kun olen aika suorapuheinen ja tarkka toisten ihmisten kohtelusta, niin ovat nopeasti jättäneet leikin sikseen. Olen itse siis se parjattu kovaluonteinen hoitaja, mutta käytän ominaisuuttani heikompien puolustamiseen enkä kiusaamiseen.

Höpö höpö. Tiiän just sunlaiset ihmiset, jotka on tietävinään kaikesta kaiken. Se on aika vaarallista kylläki ku ei olla valmiita kysymään muita ja ollaan liian itsevarmoja ja päällepäsmäreitä. Kyllä se pitää uskaltaa tuoda esille se, jos ei joskus tiedäkään jostain asiasta kaikkea. Siinä kun on potilaan henki joskus kyseessä ja silloin ei peitellä sitä tietämättömyyttä vaan kysytään reilusti multa apua.

Vierailija kirjoitti:

No ehkä olikin hyvä juttu etten päässyt opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Luonteeltani olen tunnollinen, kiltti ja vähän ujo, näitä piirteitä ei valintakokeissa taidettu arvostaa.

Ei se siitä johtunut. Kyllä ujojakin tarvitaan hoitoalalla. Mokasit jossain ihan muussa. Ei oo tarkotus että hoitoalalla valikoituu vaan psykopaatteja.

Kiitos tästä ketjusta. Olen varhaiskeski-ikäinen hoitoalan ammattilainen ja vaihdoin työpaikkaa muutama vuosi sitten. Uusi työpaikka on todella henkisesti haastava juuri työpaikkakiusaamisen, ei itse työn, takia ja minusta on tuntunut että mitään vastaavaa ei voi ollakaan ja minä itse olen varmaan jollain tavalla todella outo tapaus. Helpottaa tietää että syy ei ole minussa, ihmisyys kaikkiaan vaan on mätä. Ainakin tällä alalla. Toivottavasti uusi polvi on henkisesti terveempi, ja varmasti onkin. 50-60-luvulla syntyneet ovat kammottavia kollegoja, toivottavasti 70-80-luvulla syntyneiden itsetunto kestää niin että eivät kaada kestämäänsä paskaa eteenpäin seuraaville.

Olen keski-ikäisenä lähäriksi kouluttautunut. Kaikissa paikoissa, joissa olen ollut, olen huomannut huonoa johtamista sekä henkilöstön eripuraisuutta. Olen luonteeltani suorapuheinen sekä vahva. Sanon suoraan, jos huomaan epäkohtia. Minua ei ole koskaan kiusattu, mutta ei myöskään palkattu määrä-aikaisuuden päätyttyä. Yllätys yllätys, olen työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa peruskoulussa vittumaisista, kiusaamiseen taipuvista ämmistä lähti hoitoalalle. En vieläkään ymmärrä, mikä ihme sellaisia ihmisiä viehättää hoitoalassa. Vallantunne?

Sanopa se.

Vanha koulukaverini kertoi , että ala-asteen pahin ja sadistisin koulukiusaajamme oli valmistunut aikuisena -- arvatkaa mihin ammattiin?

Kätilöksi.

Meiltä nousi tukka pystyyn pelkästä ajatuksesta että olisi kohtalon oikusta sattunut synnärille tuskissaan ja ovi auennut -----ja  sieltä tämä tutun veemäisesti hymyilevä lapsuutemme demoni astunut synnytyssaliin !

Kun lääkäritkin ovat asian niin tarkkanäköisesti panneet merkille, hekin voisivat viedä asiaa eteenpäin kiusattujen kanssa. Olisi sitä kolmatta näkökulmaa arvioitsijalle.

Miten jonkun häiriöisen ilkimyksen pää kestäisikään korkean etiikan alalla? Varmasti ahistaa...

Työpaikkakiusaaminen kielii ammattitaidottomista esimiehistä, eli on hyvin työpaikkakohtaista. Itsekin alalla työskennelleenä miehenä sain seurata naisten keskeistä valtataistelua.

Kyllähän tässä tulee mieleen, että poikkeavat tyypit ottavat vinkkiä ja innostuvat jo yhdestäkin kuulemastaan tai näkemästään tapauksesta, jossa vaikka hoitaja/hammaslääkäri/kätilö/opettaja on ollut tunnettu ja pelätty sadisti, joka on kuitenkin saanut vapaasti jatkaa toimessaan. Saati, kun on kyse vuosikymmenien toimintakulttuurista, johon voi sujahtaa mukaan vähemmälläkin ponnistelulla. Myös varmasti kelvottomia persoonia houkuttelee lupaus siitä, että sulla ei ole ikinä hätää, kun jatketaan vaan tällä tyylillä ja syytetään muita alalle sopimattomuudesta tyyliin röyhkeys voittaa. Edelleen peräänkuulutan sitä, että valokiila suunnataan laajemmalle kuin nimenomaiseen työyhteisöön. Mahdollistajia riittää useammalla taholla.

Olen miettinyt, että hoitoala opettaa ihmiset huonoille tavoille. Varmaan monet on nuorena kilttejä ja mukavia, mutta työskentely opettaa "oikeille tavoille". Joskus takavuosina olin töissä yrityksessä, johon oli rekrytoitu hoitajia sairaaloista. Voin sanoa että se naislauma pilasi työpaikan täysin. Muut, ne insinöörit, merkonomit, tradenomit, ekonomit yms., olivat normaaleja ja reiluja, mutta tuo hoitajaporukka piti semmoista kuppikuntaa, supsuttelua, katseita, kuittailua yllä. Oikeasti mietin, että niitä oli palkattu liian monta ja toivat mukanaan tavan toimia töissä. Sen olivat oppineet siellä sairaalassa, miten pitää töissä toimia, että pysyy hengissä.