Lue keskustelun säännöt.
Työpaikkakiusaaminen hoitoalalla
27.01.2015 |
Olen 15 vuotta hoitoalalla työskennellyt sairaanhoitaja ja olisin kysynyt teiltä muilta hoitajilta onko työpaikkakiusaaminen ja narsistisesti käyttäytyvät sisar hento valkoiset teille tuttuja. Olen ammattitaitoinen,avoin ja tunnollinen työntekijä.Nyt olen kahden viime vuoden aikana joutunut kahdessa eri työpaikassa savustuksen uhriksi. Esimiehilläni ei ole ollut rohkeutta puolustaa minua,vaikka hyvin kumpikin tiesivät asian laidan.Toinen heistä on pyytänyt anteeksi jälki käteen ja se hieman helpotti.Toisessa paikassa työterveyslääkäri teki työsuojelupiirin kanssa tarkastuksen-Ongelmat jatkuneet vuosikausia ja molemmissa paikoissa narsistit sairastuttaneet hovinsa. Hoviin kuulumattomat lähtevät joko itse tai heidät ajetaan sairausloman kautta irtisanoutumaan..
Nyt olen ollut fyysisten ja psyykkisten oireiden vuoksi puoli vuotta sairauslomalla ja toden teolla miettinyt haluanko enää hoitoalalla kateellisten kollegojen puukotettavaksi. Minulta vietiin itsetunto ja ihmisarvo.Missä on kollegiaalisuus silloin,kun joku joutuu savustusoperaation uhriksi..Raakaa toimintaa ns.auttajilta:(
En viitsi enää alkaa vaihtaa alaa,vaan vaihtoehtoja on yrittäjyys tai jatko-opiskelu.Mikä ei tapa,vahvistaa ja nousen täältä vielä-Vahvempana:).
Kommentit (364)
Nostan kissan pöydälle ja sanon että tämä työpaikkakiusaaminen on ainakin Kemijärvellä Lapponiassa käytäntö!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vajaa neljä vuotta hoitoalalla ja kiusaamista on joka paikassa hoitoalalla. Olen vaihtamassa alalta pois. Jo oppilaitoksessamme kanta- Hämäläisessä pikkukaupungissa kouluttajamme kiusasi minua ja paria muuta ja savusti yhden opettajan ulos. Taitaa olla nyt pääkouluttajana. Rehtori ei tehnyt mitään vaan antoi siunauksensa. Hoitoalalle hakeutuvat vallanhaluiset persoonallisuushäiriöiset ihmiset. He rakastavat pomottaa potilaita ja komentaa heitä kuin natsisotilaat kaikki kuntouttamismielessä. Voin välillä tosi huonosti alalla. Potilaat kyllä tykkäävät minusta ja omaiset.
Usein näyttää siltä, että nk vahva tiimi -ajattelu menee metsään huonon johtamisen vuoksi. Tiimi alkaa mukavahvuudessaan sortaa kaikkia reunalla keikkujia. Tiedän yhden hoitsun, joka vaihtoi kuulemma työpaikkaa juuri pahan kiusaamisen takia. Nyt on itse uudessa tiimissä pahin sortaja, koska ei muuten pärjää. Seura tekee kaltaisekseen.
Vierailija kirjoitti:
Naiset pilaa työpaikan
Tai sitten hoitoalalle hakeutuu ihmisiä, jotka nauttivat vallasta, koska potilas on se heikompi, joka on hoitajan armoilla. Tiedän myös kusipäisiä miehiä hoitoalalla, mutta he ovat yleensä lääkäreitä.
Minuakin kiusattiin nuorempana, mutta nyt jättävät rauhaan. Jos kiusataan, yhteys esimieheen. Hänen velvollisuutensa on puuttua epäasialliseen kohteluun ja kiusaamiseen. Moni hyvä työkaveri on kyllä lähtenyt kiusaamisen takia ja jopa vaihtanut alaa.
Sh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai hoitoalalla kiusataan? 😂 ULLATUS
Todella hyvä, että tästä asiasta keskustellaan täällä näin suoraan.
Vihdoinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todella hyvä, että tästä asiasta keskustellaan täällä näin suoraan.
Vihdoinkin.
Miten niin vihdoinkin? musta tää on todella vanha keskustelu. Työpaikkakiusaaminen hoitoalalla on vuosikymmenien perinne.
Mitä jos kiusaaja onkin esimies? Joka kertoilee alaistensa yksityisasioita ympäriinsä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein puoli vuotta hoitoalan töitä, jonka jälkeen päätin vaihtaa aivan muulle alalle. Olin kahdessa eri paikassa töissä ja minua kiusattiin molemmissa. En ole kokenut minkään muun alan työpaikoissa kiusaamista. Luulen, että moni on hoitoalalla niin kyllästynyt työhönsä, että se purkautuu kiusaamisena ja pahana mielenä. Työ on raskasta ja sopii hyvin harvalle. Keski-ikäisenä on sitten jo vaikeampaa vaihtaa alaa ja huonolla asenteella on mentävä töihin ja uudempien kiusaamisesta tulee ehkä vähän parempi mieli.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse sosiaalialalla. Olen kuullut sairaanhoitaja ystävältäni (joka työskentelee persoonallisuushäiriöisten potilaitten osastolla sairaalassa), että hoitoalalla on erittäin paljon persoonallisuushäiriöisiä. Tämä ystäväni siis työskentelee potilaitten parissa, joilla kaikilla on persoonallisuushäiriö. Hän siis osaa tunnistaa tietyt piirteet, mitkä liittyy persoonallisuushäiriöön. Tämä ystäväni sanoi, että valta tai joku sellainen ajaa työskentelemään hoitoalalla persoonallisuushäiriöisiä. Itse olen törmännyt lähihoitajaan, joka on persoonallisuushäiriöinen.
Myös yksi oma kolleegani, joka on myös lähihoitaja käyttäytyi samalla tavoin kuin persoonallisuushäiriöinen ihminen; oli aluksi mukava, puhui paskaa selän takana, käännytti ihmisiä toisiaan vastaan, yritti savustaa ihmuisiä työpaikasta pois.
Päiväkodissa työskennellessäni törmäsin tuollaiseen ihmiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha ketju, mutta aina yhtä ajankohtaista. Onko kellään uusia kokemuksia asiasta?
Tästä ketjusta voi päätellä, ettei hoitajilla ole kiireitä, jos sijaiset kiusataan ulos työpaikoilta.
Nyt työnantajien pitäisi palkata sijaisijai vain niihin yksiköihin, joissa ei ole kiusaamista, niin kiusaajilla riittäisi niitä hommia.
Päiväkodeissa kautta maan elää työpaikkakiusaamisen kulttuureita aivan kuten muillakin hoitoalojen työpaikoilla. Käsittämätöntähän se on, miten paljon diagnosoimatonta pahaa pesii näissä kaikissa alan paikoissa joissa hoidettavienkin, keneen työpaikan ilmapiiri lopulta heijastuu, kuuluisi saada pelkkää hyvinvointia. Monesti on päiväkotienkin lasten vanhempien onni etteivät he näe, mitä tapahtuu kun aamuisin ulko-oven esirippu sulkeutuu ja naamiot riisutaan.
Klikkejä, vapaa-ajan bileporukoita, paita- ja persepareja, näitä sosiaalisesti rajoittuneita tiimityöntekijöitä mätii monissa ammattikasvattajien työyhteisöissä. Valtaa jollakin asemalla, kuten ”pitkään talossa olleena” tai työvuorosuunnittelijana tai jostain muusta elintärkeästä ”vastaavana” saaneet pienjohtajat kukkoilevat kahvihuoneen tunkioilla ja pätevät besservissereinä palavereissa, seurapiiripirkot paistattelevat kitarisat ammollaan hovissa hiekkalaatikkoringissä. Nämä ihmiset, nämä naiset, nämä sisaret, manipuloivat muita, pahimmassa tapauksessa myös pomoa, joka ei tiedä mitään alaistensa piirileikeistä ja yleensä itsekin on jatkuvan pahan puhumisen ja arvostelun kohteena. Työyhteisön ”ne”, ”tyhmät”, ”tylsät”, ”omituiset”, ”ärsyttävät”, ydinporukasta poikkeavat, erilaiset, ne jotka eivät osaa tai halua miellyttää, ne jotka eivät halua mukaan seläntakapuheisiin ja yleiseen paskanjauhamiseen, tavalla tai toisella heidät eristetään nopeasti porukasta. ”Näille” ei puhuta, pakollista enempää, ei välitetä tietoa, aina työhönkään liittyvää, ei katsota päin, kytätään, vähätellään tai kyseenalaistetaan sanomiset ja tekemiset. Saati sitten että työn lomassa ”näille” juteltaisiin edes normaaliin kanssakäymiseen liiittyviä asioita, oltaisiin tavanomaisessa vuorovaikutuksessa ja no, sosiaalisia, alalla kun ollaan.
Vastenmielisintä on, että samaan aikaan otsat kirkkaina vaaditaan lapsia oppimaan vähintäänkin sosiaalisia- ja ryhmätyötaitoja sekä erilaisuuden hyväksymistä. Ja tietysti pidetään ponnekkaasti yllä käsitystä päiväkodin nollatoleranssista kiusaamisen suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Mut savustettiin uudesta työpaikasta ulos uutena työntekijänä. Älytöntä kiusaamista hoitoalalla, nyt uskon sen itsekin.
Olen työskennellyt eri päiväkodeissa vuosia. Todella paljon kiusaamista tapahtuu tällä alalla. Viimeisimmässä työpaikassa jouduin todella rajun narsistisen kiusaamisen kohteeksi ja minut savustettiin ulos.
Ongelma ovat voimakkaat persoonat, joilla narsistisia piirteitä ja kontrollifriikkeyttä. Kateus itseään parempia työntekijöitä kohtaan ja oma alemmuudentunne ajavat kiusaamiseen. Kontrollifriikki kyykyttää, komentelee, huomauttelee jatkuvasti asiattomasti virheistä ja "virheistä" ja pyrkii määrämään kaikesta. Leimaa kiusatun huonoksi työntekijäksi, jotta omiin virheisiin ei kiinnitettäisi huomiota. Järkyttävää touhua.
Ei enää koskaan kirjoitti:
Klikkejä, vapaa-ajan bileporukoita, paita- ja persepareja, näitä sosiaalisesti rajoittuneita tiimityöntekijöitä mätii monissa ammattikasvattajien työyhteisöissä. Valtaa jollakin asemalla, kuten ”pitkään talossa olleena” tai työvuorosuunnittelijana tai jostain muusta elintärkeästä ”vastaavana” saaneet pienjohtajat kukkoilevat kahvihuoneen tunkioilla ja pätevät besservissereinä palavereissa, seurapiiripirkot paistattelevat kitarisat ammollaan hovissa hiekkalaatikkoringissä. Nämä ihmiset, nämä naiset, nämä sisaret, manipuloivat muita, pahimmassa tapauksessa myös pomoa, joka ei tiedä mitään alaistensa piirileikeistä ja yleensä itsekin on jatkuvan pahan puhumisen ja arvostelun kohteena. Työyhteisön ”ne”, ”tyhmät”, ”tylsät”, ”omituiset”, ”ärsyttävät”, ydinporukasta poikkeavat, erilaiset, ne jotka eivät osaa tai halua miellyttää, ne jotka eivät halua mukaan seläntakapuheisiin ja yleiseen paskanjauhamiseen, tavalla tai toisella heidät eristetään nopeasti porukasta. ”Näille” ei puhuta, pakollista enempää, ei välitetä tietoa, aina työhönkään liittyvää, ei katsota päin, kytätään, vähätellään tai kyseenalaistetaan sanomiset ja tekemiset. Saati sitten että työn lomassa ”näille” juteltaisiin edes normaaliin kanssakäymiseen liiittyviä asioita, oltaisiin tavanomaisessa vuorovaikutuksessa ja no, sosiaalisia, alalla kun ollaan.
Kirjoitit aivan juuri samoista asioista, kuin mitä minun työpaikallani on. Olen hoitajana sairaalassa. En ole osallistunut noihin selän takana puhumisiin, joten mun kohtalona on sitten ollut tuo eristäminen ja mun haukkuminen näissä "piireissä". Voin kertoa että tuntuu tosi p*kalta, vaikka kuinka vaan yrittää keskittyä omaan työhönsä ja unohtaa nuo kiusaajat.
Juurikin näin!