Työpaikkakiusaaminen hoitoalalla

Olen koko alallaoloaikani ihmetellyt tiettyä viha-rakkaussuhdettani alani ihmisiin. Alani ihmiset tuntuvat joko rakastavan tai vihaavan minua ja minä joko rakastan tai vihaan heitä. Olen pohtinut usean vuoden ajan sitä, mitä väärää olen tehnyt ansaitessani niin voimakasta vihaa, että minua on kiusattu, yritetty savustaa ulos ja savustettukin muutaman kerran. Yhtäkään ihmistä kohtaan en ole pahaa tehnyt (toki joku voi tulkita esim. nimi- tai syntymäpaiväonnittelujen unohtamisen tahalliseksi ilkeydeksi tai sen ettei vie niitä tarjottavia työpaikalle juuri nimipäivänään vaan päivän liian myöjään tai jättää kerran tervehtimättä silloin kun toista ei töiltään huomaa). Tosin olen aina ollut joidenkin alani ihmisten mielestä vääränlainen ihminen tälle alalle, kun en ole yhtä kova, sydämetön, empatiakyvytön ja ilkeä mitä he itse ovat. Ja ainahan joukkoon joku kateellinen mahtuu, mutta jos tietäisivät millaista elämäni on niin joutuisivat huomaamaan ettei minua ole syytä kadehtia. Minä en vihaa ketään ihmistä ilman syytä ja ainoa syy, miksi ketään vihaan on se, jos hän tahallaan vahingoittaa ja satuttaa toisia fyysisesti ja/tai henkisesti. Mutta senkin vihan hallitsen ja yritän käyttää sitä rakentavalla tavalla (en kosta vaan käytän sitä muiden ja itseni puolustamiseen ja oman elämäni eteenpäin viemiseen).

Sitten olen ollut erittäin onnekas kun olen saanut kohdata aivan ihania ja kultaisia hoitoalan ihmisiä, joilla on sydän paikallaan. He ovat hyväksyneet jopa minutkin, vaikka olenkin tällainen kuin olen (en ole täydellinen, virheetön, kaikkitietävä ja kaiken osaava, vaan olen oma vajaavainen itseni). He ovat jopa pitäneet puoliani silloin, kun olen joutunut jonkun esimieheni, työkaverini, harjoitteluohjaajani ja/tai opettajani hampaisiin. Näitä hyväsydämisiä alani ihmisiä rakastan ja arvostan ihan heidän luonteen hyvyytensä ja sisäisen kauneutensa vuoksi. Rakastan heissä sitä tapaa ja sitä lämpöä, millä he suhtautuvat kanssaihmisiinsä - ei pelkästään minuun vaan kaikkiin.

Mietin kerran kokiessani itseni kiusatuksi sitä, mikä työpaikan huonekalu olisin. Tunsin olevani vanha, kulunut, kolhiintunut ja pintanaarmuuntunut, pimeimmässä nurkassa oleva pikkupöytä, jota vain harva arvostaa ja jonka moni olisi halukas viemään kaatopaikalle tai kierrätykseen. Tai sitten olen se jätesäkki, mihin saa laittaa kaiken paskan. Paras työkaverini koki olevansa jätesäkin kannattelija. Sanoin, että hän on minulle työpaikan kaunein ja kirkkain valaisin, joka suo valonsa minullekin, samoin kuin kaikille muillekin. Kaikki kohtaamani hyväsydämiset ja kultaiset hoitoalan ihmiset ovat minulle näitä kauniita ja kirkkaita valaisimia jotka luovat valoa ja kauneutta omille työpaikoilleen ja kaikille sen yhteisön jäsenille. Toivon, että kaikki osaavat arvostaa heitä ja nähdä sen kauneuden. Etenkin näille ihmisille toivon kaikkea hyvää, sillä nimenomaan he sen ansaitsevat. Ihan sen takia, kun ovat sellaisia kuin ovat. Olen kiitollinen siitä hyvästä, mitä he minulle ja muille ihmisille suovat ja haluan antaa heille jotain takaisinpäin.

Toki olen kohdannut paljon myös sellaisia hoitoalan ihmisiä, jotka sijoittuvat tähän ääripäiden väliin. Heitäkin pidän hyvinä, sillä haluan nähdä ihmisissä mielummin hyvää kuin pahaa. Tiedän, ettei kukaan täällä ole täydellinen ja vikoja löytyy kaikista, jos niitä haluaa etsiä. Haluaisin myös uskoa siihen, että kaikissa ihmisissä on myös hyvää, mutta kun olen ollut 3 kertaa pershärön kanssa tekemisissä, niin en enää pysty uskomaan sitä, että vaikeasti pershärösessä ihmisessä olisi hyvää. Mutta yritän silloinkin ajatella, ettei tälläinen ihminen voi tunnevammalleen mitään, hän on syytön siihen vammaansa, jonka on lapsuudessaan saanut, Mutta hänen tekojaan en pysty hyväksymään.

Aina kun puhutaan hoitoalalla tapahtuvasta kiusaamisesta (aihe josta itsekin puhun) tai sanotaan naisen olevan naiselle aina susi, tuon molemmat ääripäät esiin. Ilman sitä kokisin tekeväni väärin niitä ihmisiä kohtaan, jotka eivät kiusaa tai jotka puolustavat kiusattuja, jos puhuisin vain kiusaamisesta. En voi syyttää syyttömiä ja kokisin heitä jollain tasolla syyttäväni/loukkaavani jos mainitsisin esim. tulleeni edellisessä työpaikassa työkavereitteni kiusaamaksi. Oikeastaan minun on aina sanottava se, ketkä ovat kohdelleet minua tai muita hyvin ja ketkä eivät ole osallistuneet kiusaamiseen, koska en halua syyttömiä siihen asiaan mitenkään sotkea. Kiitos sinne minne kiitos kuuluu <3.

Yksi pääpointtini oli se, ettei kaikkia voi syyttää kiusaajiksi ja yleensä sillä väitteellä pitää olla vankka totuuspohja. En voi esim. syyttää edellisessä työpaikassa kuin 2 työkaveriani kiusaajikseni, kun en muiden työkaverieni osuutta tiedä. Pari työkaveriani osallistui siihen manipuloituna, mutta tuskin olisivat sitä oma-aloitteisesti tehneet. Vaatii suurta rohkeutta olla osallistumatta kiusaamiseen, jos käsky tulee hieman ylemmältä taholta. Sen tiedän aivan varmasti, ketkä eivät ole osallistuneet kiusaamiseeni vaan ovat puolustaneet minua. Heitä en todellakaan halua syyttää vaan kiittää.

Minua on kielletty pari kertaa puhumasta tilanteestani hoitajaurani aikana. Molemmilla kerroilla kieltäjät ovat varmaan tietäneet tehneensä väärin ja talloneensa oikeuksiani. Ovat pelänneet seurauksia jos avaan sanallisen arkkuni. Kummallakin kerralla olen avannut suuni.

Ensimmäisellä kerralla vasta opiskellessani alalle, härkkijät joutuivat perääntymään ja jättämään minut rauhaan. Oppilaitokseni 3 opettajaa saivat vissiin liian kovan vastuksen harjoittelupaikkani osastonhoitajasta ja ohjaajastani ja katsoivat parhaaksi luopua leikistä. Kyse oli siitä, että minulta evättiin edellisellä harjottelujaksolla mahdollisuus osallistua arviointitilaisuuteeni ja arvioinnissani oli muutama täysvalhe, jolla yritettiin antaa siitä jaksosta hylätty. Opettajat kielsivät minua puhumasta arvioinnista kenellekään ja sanoivat ettei minulla ole mitään oikeutta siitä kenenkään kabssa puhua. Kun kuitenkin puhuin ja sain tukijat itselleni niin opettajat perääntyivät, eivät varmaan halunneet tehdä asiasta julkisempaa.

Nyt yli 20 vuoden päästä minut savustettiin työpaikaltani valheellisin perustein. Pyysin esimieheltä tarkempaa selvitystä syytöksille (mitä olen tehnyt, kenelle olen tehnyt, koska olen tehnyt, kuka on "todistanut"). Esimies häkeltyi ja totesi että sellaista hän on kuullut. Tämän jälkeen osastonhoitaja kielsi minua puhumasta tapaamisestamme mitään. No, minä olin puhunut jo etukäteen parhaille työkaverilleni siitä, että menen esimiestä tapaamaan ja miettinyt mahdollista savustamistani. Lähetin heille heti tapaamisen ja ulossavustamisen jälkeen viestit, että kiitos sinulle ihanasta työkaveruudesta ja ikävä kyllä se työkaveruutemme päättyi tänään, sillä uloshan minut savustettiin. Yksi viestin saaja oli työpaikkani pääluottamusmies. Luulen, että esimies tiesi, ettei se "keskustelu" eikä sen lopputulos ihan sääntökirjan ja lain mukaan menneet joten vaati vaitioloani.

Mutta nimenomaan silloin puhun, kun kyseenalaisissa tilanteissa joku kieltää minua puhumasta. Jotenkin tuntuu, että toisella osapuolella ei silloin ole puhtaita jauhoja pussissaan ja he vielä tietävät sen.

Työkaveri-ystävä...ei tällaista termiä käytetä missään muualla ja luulenpa, että sillä on jotain tekemistä kiusaamiskokemuksen kanssa. Jos et ole minun ystävä, niin olet automaattisesti kiusaaja!

Huhhuh kamalaa luettavaa :/ onneksi en päätynyt hoitoalalle.

Olen tosin käynyt sairaanhoitaja pääsykokeissa ja siellä oli olvinaan "tosi" tarkka seula että vääränlaisia ihmisiä ei alalle pääse. Justjoo sanon minä.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 17:16"]

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 16:06"]

En tiedä noista lähihoitajan töistä hoiva -alalla, itse olen sh erikoissairaanhoidossa. Meillä on narsisti sekä ylijoitajana että osastonhoitajanaa ja ovat tietysti parhaita ystäviä keskenään. Kaikki mahdolliset työsuojelulliset toimenpiteet on työpaikalla tehty, mutta nämä narskut osaavat kyllä saada asiat näyttämään mieleisiltään, eli siltä, että vika on vain ja ainoastaa työntekijöissä, meissä sairaanhoitajissa. 

Mitään parempaa kphtelua ei siis kenellekään ole odotettavissa, osastonhoitja saa käsittämättömiä "raivareita" tyhjästä, jolloin koko hlö-kunta henkeään pidätellen vain yrittää olla mahdollisimman näkymätön. Ja hetken päästä ryntää ylijoitaja komppaamaan osastonhoitajaa. Tämä on jokapäiväistä. Töyaiaknsa ulkopuolellakin käyvät kyttäämässä osastolla. Tätä pitäisi vielä toistakymmentävuotta jaksaa.. ei tule onnistumaan. Moni jo luovuttanut.

Kaiken tämän ohessa potilailla olisi oikeus hyvään hoitoon, miten siinä huomioit potilaat, kun uskallat tuskin edes hengittää. 

[/quote]

Meillä ylihoitaja saa näitä raivareita. Huutaa ja syöksyy alaisiaan kohti ja läiskii luuria korvaan ja uhkailee. On kerännyt hovin ympärilleen ja kaikki työsuojeluvaltuutet ja muut ovat hänen kapakkakavereitaan. Kyseisestä isosta työpaikasta sanoo nykyään todella paljon ihmisiä irti.

[/quote] Kuulostaa siltä että oltaisiin samssa paikassa töissä.Saa katsoa pitkäänkö vielä jaksaa.

Opiskelin pari vuotta terveydenhoitajalinjalla. Kyllä ne th:kin osaavat kiusata. Harjoittelupaikalla huomasin joillain terkoilla olevan ihan ikioma vedonlyöntirinki. Ennen lomaa th järjesti sijaiselle ansan (hankalin tapaus jätettiin sijaisen hoidettavaksi) ja sitten soittorinki pystyyn. Ensimmäisen soittokierroksen aikana kerrottiin kollegoille tästä ansasta ja lyötiin vetoa siitä, ettei se ammattitaidoton ja tyhmä sijainen pärjää vaan tekee anteeksiantamattomia mokia. Loman jälkeen toinen soittokierros, missä haukuttiin sekä sijainen että tällainen hölmö sijainen ja naurettiin sitten pirullisesti sijaisen ja opiskelijan mokailuja ja jos niitä ei ollut, niin sitten ne tekaistiin. Kuulin myös siitä, että jotkut terkat pitivät listaa hölmöistä ja huonoista sijaisistaLisäksi terkat haukkuivat lääkäreitä, työyhteisönsä muita ihmisiä, asiakkaita, alan opettajia ja opiskelijoita. Eräs harjoitteluani ohjannut th sanoi minulle harjoittelun ensimmäisellä minuutilla että minun on oltava tyhmä, koska olen opiskelija, opiskelen ihan väärässä oppilaitoksessa ja minulla on vain tyhmiä opattajia. Kun puolustin opettajiani pääsin hänen silmätikukseen ja hän uhkasi minua sanomalla että jos teen yhdenkin virheen harjoitteluni aikana saan hylätyn. Muutakin kiusaamista koin harjoittelujen aikana. Viimeisen harjoittelun aikana ohjaaja savusti minut ulos, kun olin kuulemma vastenmielinen opiskelija, kuka ei ymmärrä sitä, että hän ja muut terkat ovat täydellisiä ja alan opettajat ovat täysin huonoja. Tämänkin harjoittelun aikana puolustin opettajiani. Lopulta tein sen päätöksen etten edes halunnut valmistautua th:ksi. Tuollainen työyhteisö ei ole minua varten, koska en halua osallistua mihinkään kiusaamiseen.

Myös opiskelukaverini alkoivat kiusaamaan opettajiamme ja ainakin yhtä opiskelukaveriamme. Kiinnitin huomioa siihen, että mitä useampi harjoittelujakso oli suoritettu sitä rankemmaksi kiusaaminen muuttui. Kaiketi täm "kuului" ammattiin sosialisoitumisprosessiin. Kohdallani se prosessi meni vikaan, koska mitä pitemmälle opiskelin sitä vankemmin puolustin kiusattuja. En tullut kuitenkaan opiskeluryhmässäni kiusatuksi. Tosin eipä yksikään opiskelukaverini ole attanut minuun jälkeenpäin yhteyttä, koska kuulemma petin oman ryhmäni ja siirryin "vihollisreiliin" eli kiusattujen opettajien puolelle.

Olen ollut hoitoalalla monta vuotta ja työskennellyt (sekä opiskelujeni aikana harjoitellut) monissa työyhteisöissä ja tehnyt monenlaisia töitä. Ikävä kyllä olrn huomannut sen, että kiusaamista esiintyy lähes jokaisessa työyhteisössä ja kaikissa ammattiryhmissä (laitoshuoltajat, tk-avustajat, ph:t, lh:t, sh:t, th:t, lääkärit, alan opettajat). Välillä tuntuu siltä, että hoitoalalla olisi kirjoittamaton sääntö siitä, että toisia pitää kiusata. Toki alalla on myös paljon fiksuja ihmisiä, ketkä eivät osallistu kiusaamisiin vaan jopa puolustavat kiusattuja.

Tämä on jännä juttu, itse olen törmännyt vain mukaviin työyhteisöihin joissa ei kiusaamista ole havaittavissa ollut. Mutta se mitä ihmettelen on se että kun hoitoalalla on töitä niin että valita saa minne haluaa, niin mikä ihme saa ihmisen jäämään useiksi vuosiksi johonkin huonoon paikkaan "savustettavaksi"?? Kuulostaa ihan älyttömältä, itse lähtisin kävelemään samantien, ja sen takia otankin vastaan vain lyhyitä pätkiä ensin ja vasta katsottuani että paikka on mukava, saatan viihtyä pidempäänkin.

Entä nämä narsistit, joiden vuoron aikana sattuu tavallista enemmän vahhinkoja ja on tarve pitää potilasta lepareissa. Jotain kicsejä he siitäkin saa

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 06:42"]Entä nämä narsistit, joiden vuoron aikana sattuu tavallista enemmän vahhinkoja ja on tarve pitää potilasta lepareissa. Jotain kicsejä he siitäkin saa
[/quote]

Potilasta ei voi laittaa lepositeisiin ilman lääkärin lupaa. Edes vuoteessa olevia laitoja ei saa nostaa ylös koska sekin on sitomista, eli toinen laita aina jätettävä alas. Jotain rajaa näihin juttuihin täällä..

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 06:48"][quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 06:42"]Entä nämä narsistit, joiden vuoron aikana sattuu tavallista enemmän vahhinkoja ja on tarve pitää potilasta lepareissa. Jotain kicsejä he siitäkin saa
[/quote]

Potilasta ei voi laittaa lepositeisiin ilman lääkärin lupaa. Edes vuoteessa olevia laitoja ei saa nostaa ylös koska sekin on sitomista, eli toinen laita aina jätettävä alas. Jotain rajaa näihin juttuihin täällä..
[/quote] Tässä tapauksessa ei lääkäriltä lupaa ole kyselty, eikä vieressä valvottu

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 08:07"][quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 06:48"][quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 06:42"]Entä nämä narsistit, joiden vuoron aikana sattuu tavallista enemmän vahhinkoja ja on tarve pitää potilasta lepareissa. Jotain kicsejä he siitäkin saa
[/quote]

Potilasta ei voi laittaa lepositeisiin ilman lääkärin lupaa. Edes vuoteessa olevia laitoja ei saa nostaa ylös koska sekin on sitomista, eli toinen laita aina jätettävä alas. Jotain rajaa näihin juttuihin täällä..
[/quote] Tässä tapauksessa ei lääkäriltä lupaa ole kyselty, eikä vieressä valvottu
[/quote] voi kun tietäisit mitä tapahtuu

Itse persoonallisuushäiriöisenä manipuloin kollegojani kertomalla, mitä kaikkea hyvää heistä selän takana puhutaan.Kun joku yrittää kertoa ikäviä juttuja toisesta katkaisen puheen kertomalla, että se henkilö muuten kehui sun niitä ja noita taitoja tms.Siinä on mennyt moni hiljaiseksi, mutta eivät aivan kaikki, on niitäkin, jotka eivät pidä positiiviisen ilmapiirin luomisesta ja kertovatkin sitten mitä ikävää itsestäni muut puhuvat.Mutta sellainen niiiiin pientä,niiiin kovin pientä ja kertoo vain kertojasta itsestään kaiken, etten lotkauta korvaani sille, koska silloinhan antaisin vallan ****alle. 

Pitää muistaa että kiusaajia on pääsääntöisesti kohdeltu huonosti lapsena ja he purkavat pahaa oloaan muihin "kun en minäkään saanut, niin et kyllä sinäkään".Eihän rakastettu,hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen halua elämäänsä muuta kuin kauneutta ja onnea ja iloa.On taivaallista nähdä kun ihminen saa hyvää palautetta ja laitttaa sen kiertämään.Kerron aina muille kuinka he inspiroivat minua,siis silloin kun se on totta.Salaa, ettei joku muu tahraa sitä.

[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 05:44"]

Tämä on jännä juttu, itse olen törmännyt vain mukaviin työyhteisöihin joissa ei kiusaamista ole havaittavissa ollut. Mutta se mitä ihmettelen on se että kun hoitoalalla on töitä niin että valita saa minne haluaa, niin mikä ihme saa ihmisen jäämään useiksi vuosiksi johonkin huonoon paikkaan "savustettavaksi"?? Kuulostaa ihan älyttömältä, itse lähtisin kävelemään samantien, ja sen takia otankin vastaan vain lyhyitä pätkiä ensin ja vasta katsottuani että paikka on mukava, saatan viihtyä pidempäänkin.

[/quote]

Ei muuten ole duunia hoitoalalla niin että vois valita, tsekkaa mm. sairaanhoitajien työttömyystilasto.Itsekin olen ansiosidonnaisella, "taloudellisista ja tuotannollisista syistä" irtisanottu ja tilalle otettiin oman yrityksen kautta keikkaa tehnyt sh.Mutta vika oli varmaan minussa, tietty.Onneksi tiedän että elämällä on  taipumus opettaa.Aina.Ei tarvitse tehdä mitään, vain odottaa.

Hmm... Persoonallisuushäiriöistä kärsiviä on väestöstä noin 4% ja suurin osa heistä on vankeja.

Varmaan hoitoalalle valikoidaan nykyään erilaisia tyyppejä kuin ennen, koska hoitoalakin on aivan erilainen kuin ennen. Hoitajalta vaaditaan nopeaa päätöksentekokykyä, kylmäpäisyyttä, kykyä ottaa tilanne haltuun ja itsevarmuutta tehdä ratkaisut oli asiat miten oli. Stereotyyppinen nöyrä ja kiltti hoitaja, joka kipittää kysymään lääkäriltä mitä tehdään, on historiaa. Sairaalan osastoilla on lääkäri, ja sekin usein vain virka-aikaan. Muut paikat ovat hoitajien varassa. Kaikki tilanteet pitää pystyä hoitamaan, oli kyseessä sitten sydäninfarkti, sekava ja aggressiivinen potilas tai jotain mistä kukaan ei tiedä mitä se edes on. Konsultoinnista saa usein sitten jälkeenpäin paskaa niskaan, joten omillaan on pärjättävä.

Itse teen vain lyhyitä sijaisuuksia, ja täytyy sanoa että olen saanut työskennellä tosi monien mukavien ja ihanien ihmisten kanssa! Mahtuu joukkoon niitä ääliöitäkin, mutta itse kun olen aika suorapuheinen ja tarkka toisten ihmisten kohtelusta, niin ovat nopeasti jättäneet leikin sikseen. Olen itse siis se parjattu kovaluonteinen hoitaja, mutta käytän ominaisuuttani heikompien puolustamiseen enkä kiusaamiseen.

Mitäköhän pitäisi tehdä, että tämä pershäröjen älyvapaa toiminta saataisiin loppumaan? Se on niin väärin, että ne kilteimmät, empaattisimmat ja ihanimmat hoitajat joutuvat masennuksen ja ahdistuksen syövereihin noitten pershäröjen takia. Tai ehkä ne pershäröt pitäisi tosiaankin lähettää sinne Jupiteria kiertämään.

[quote author="Vierailija" time="03.06.2015 klo 19:02"]

Hoitoalalle ikävä kyllä tuntuu päätyvän ne ikävimmät persoonat,tai vaihtoehtoisesti niistä mukavistakin ihmisistä siinä seurassa kuorituu näitä ilkeitä ja pahansuopia hoitajia. Harmi juttu. Omasta kokemuksesta voin sanoa,että pahimpana eräs pohjois-pohjanmaan kaupungin sairaala ja ainakin yksi tietty osasto,jossa hoitajat oli ihan käsittämättömän ilkeitä,tasapuolisesti kaikille. Toisia mollattiin surutta seläntakana,kaikki oli huonosti,kenenkään naama ei miellyttänyt. Harjottelijat haukuttiin jatkuvasti selän takana ja päin naamaakin. Potilaista puhuttiin potilaiden kuullenkin todella rumasti,potilaille huudettiin ja riuhdottiin. Ainakin aiemmin sitten näin,nykypäivästä en tiedä. Mutta kuullut olen,että samat perushoitajat ja muut siellä edelleen kukkoilee. Näissä paikoissa ikävä kyllä pärjää vain ne samanhenkiset hoitajat. Taso on luokattoman huono siis. Hyvät,empaattiset ja ammattitaitoiset hoitajat ei näihin paikkoihin päädy eikä sopeudu. Onneksi itse löysin oman paikkani!

[/quote] Anteeksi, nyt heräsi mielenkiinto, mikä osasto kyseessä? Tietäisi sijaisena kiertää kaukaa..

Odotan myös savustamista työpaikaltani ja ihan vaan sen takia, etten alistunut persoonallisuushäiriöisen tiiminvetäjän valtaan ja kyseenalaistin hänen minua koskevia päätöksiä (saamatta jääneitä sijaisuuksia). Minulla on työyhteisössä vielä pari työkaveri-ystävää ja muutama hyvä työkaveri. Heiltä en uskalla tukea pyytää, etteivät joudu persoonallisuushäiriöisen seuraaviksi silmätikuiksi.

Joo, ne organisaatiomuutoksen myöyä synnytetyt työpaikat voi olla ongelmapesiä hoitajille. Ainakin nykyisessä pakkosynnytetyssä työpaikassa on kireä ilmapiiri, yhteisöllisyyttä ei juurikaan ole, kiusaamista ja ulossavustamisia esiintyy, syntipukkeja etsitään, työnilo on kadonnut, systeemi ei toimi, saamattomuus on lähes jokapäiväistä, työntekijät uupuu jatkuviin muutoksiin ja suureen työmäärään, kiire on lähes jokapäiväistä, tärkein eli asukkaiden hoitaminen ja hoivaaminen on sivuasia, työntekijöistä moni stressaantuu, uupuu, ahdistuu, masentuu, turhautuu tai kyynistyy.Sitten vielä pershärö saa aina vaan enemmän valtaa. Reilun vuoden aikana 12 työntekijää on lähtenyt ja ainakin muutama haaveilee lähtevänsä muualle.