Vihdoinkin joku uskaltaa ääneen sanoa - Kätilöt huolissaan turhista keisarileikkauksista

määrällisesti pelkosektioiden osuus on noussut varmasti, mutta niin on pelon diagnostiikkakin.

Liekö vika yhteiskunnassa vai missä, mutta nykyään ollaan niin vaativia. Kaikki pitää mennä oppikirjan mukaan ja joka asiaan pitää olla tarkka vastaus. Kaikki pitää olla omassa hallinnassa.

t. kaksi lasta synnyttänyt kätilö

Vierailija:

- Entistä enemmän on siirrytty asiantuntijuudesta asiakaskeskeisyyteen kaupallisten toimijoiden tapaan.

Millä vuosisadalla tämä kätilö oikein elää?

Siis minusta on vain tervetullut ilmiö, että terveydenhuollossa on siirrytty jonkin verran potilaana olosta asiakkaana oloon. " Potilashan" on täysin " asiantuntijoiden" armoilla - heidän näkemystensä ja (toivottavasti) ammattitaidon varassa ilman vaikutusvaltaa oman terveytensä tai sairautensa hoitoon.

" Asiakkaana" taas ihmisellä on oikeus sanoa mielipiteensä, esittää toivomuksia ja jopa tehdä " asiantuntijalle" hoitoonsa liittyviä ehdotuksia.

Mikä tässä asiakaskeskeisyydessä niin hirveästi ahdistaa terveydenhuollon ammattilaisia? Oman arvo- ja määräysvallan menettäminenkö??

joka ei todellakaan ole noin vain ratkaistavassa?



t. paljon synnytyksiäkin hoitanut, vakavasti synnytyspelkoinen lääkäri

Toivottavasti itse paskoit ja paskot seinille asti.

Taidat olla vähän vajaa älyinen kun ei mennyt pointti perille? :D



No yritän kertoa selvemmin jotta ymmärtäisit... jätän kuitenkin tavutuksen pois koska oletan että osaat lukea ilman tavoitusta...





On olemassa naisia, jotka pelkäävät synnytyksen sottaisia puolia. Naisia jotka ovat naurettavia ja vaativat sektiota sen vuoksi ettei torttu levähdä, tai ettei joudu nolosti kakkimaan synnytys pöydälle tms. sotta touhua jossa tulee hiki ja näyttää huonolta. He feikkaavat pelkopolille ja monkuvat sektiota ja saavat tahtonsa periksi! Sektio siis myönnetään myös mukavuudenhaluisille ja sinnikkäille tapauksille joilla ei todillasta pelkoa ole olemassakaan.





t. Äiti jolle on tehty 1 kiireellinen sektio, 1 normaali alatie synnytys ja kolmas vielä mysteeri...

miksi erottelet " sottaisuuspelkoisen" tai synnytyskipupelkoisen" tapauksen? Ei kai sillä ole merkitystä mitä pelkää, vaan pelon määrä ja todellisuus pelkääälle. Miksei sottaisuuspelko voisi olla aivan yhtä vakava ja todellinen pelko synnyttäjälle kuin vaikka kipu? Sinä et voi päästä toisn ihmisen pään sisään ja arvioida mikä on " hyvä" pelon aihe ja mikä ei...

Se on totta että kivun ja pelon käsittely on yksilöllistä ja rajaa on vaikeaa määritellä, mutta jotenkin tuntuisi että aikuisen ihmisen olisi syytä opetella käsittelemään sellainen " pelko" että kakkaa synnytyspedille...

Minä olen toki häävi sanomaan mitään sillä liputan itsekin sen puolesta että me kaikki olemme erilaisia ja koemme asiat eri tavalla.



Tämä minun tietämäni tapaus vain sattui olemaan sellainen ettei kyse ollut hysteerisestä tapauksesta vaan yleisesti tätä odottajaa inhotti ajatus likaisesta ja sottaisesta toimenpiteestä jossa tarvitsee pinnistellä naama punaisena ja vielä toisten nähden... Minusta kyse on enemmänkin turhamaisuudesta kuin pelosta ja syy sektioon vähän outo ajatellen mitä äitiys tuo tullessaan.



t. 30

pelko muiden edessä kakkaamisesta on aika turha ja hassu, itsekin muistan sellaista pohtineeni ennen synnytystä...sitten kun synnytys on päällä ei voisi vähempää kiinnostaa koko juttu tuleeko kakkaa vai ei. Mutta tosiaan, mua jännitti se, annetaanko mulle peräruiske, ja näkeekö mies ja ehdinkö vessaan, joten tavallaan pystyn ymmärtämään että jollekulle voi asiasta tulla ihan todelinen ongelma ja pelko.



Itse olen kahdesti yrittänyt synnyttää alateitse lääkärien suosituksen mukaan, ekalla kerralla kiireellinen, toisella hätäsektio. Onneksi (!) ensi kerralla saan suunnitellun sektion.

Aivan. Minäkin olen pohdiskellut asiaa mutta en sentään sektiota sen vuoksi pyytänyt. Esikoisesta minulla oli suoli täynnä ja muistan ajatelleeni että kauheaa mikä sotku tässä syntyy kun synnytys käynnistettiin ja vessaan en saanut mennä. No lopulta homma päätyi kiireelliseen sektioon. Kuopuksesta sanoin heti laitoksella että peräruiske kiitos ja siinä synnytyksen tiimellyksessä asia oli täysin toisarvoinen.

Etenkin kun Kätilöt hoitavat ne jätökset ja sotkut hyvin vähin äänin ja huomaamatta. Harvoin asiaa edes nostetaan esille.



Minusta tuo on asia joka pitäisi ennemmin oppia käsittelemään kuin peittää ongelma sektiolla.

Mutta se että ihminen hysteerisenä pelkää synnytystä, on varmasti vaikea paikka. Itse en koe asiaa niin mutta ymmärrän että se ei ole mikään turha juttu.



t.30

mutta ihmismieli ei toimi niin.



Mikäli esimerkiksi kakkaamispelosta ei ole päässyt eroon ennen ponnistusvaihetta, niin se voi tarkoittaa sitä, ettei henkilö suostu ponnistamaan laisinkaan, jolloin viimekädessä mennään leikkuriin.



Asioilla on seurauksia, on kirkasotsaista sanoa, että näin ei pitäisi asioiden olla, mutta ei ole keinoja muuttaa asioita. Jos jokaiselle pelkopotilaalle tarjottaisiin 3krt viikossa psykoterapiaa synnytyspelon voittamiseksi koko raskauden ajan, tulokset olisivat todennäköisesti myönteisiä. Yhteiskunta ei ole halunut sijoittaa varojaan niin, vaan se on katsonut käytännöllisemmäksi järjestelmäksi tehdä sektion pelon perusteella. Onko tämän järjestelmän luominen sitten pelkäävien naisten syy vai olisiko syyt jossakin muualla.



Jos tämä järjestelmä puretaan, on luotava uusi tilalle. Kestämätön ratkaisu on sanoa, että lakkaamme nyt " puuttumasta synnytyksen kulkuun" ja jättää pelkopotilaat oman onnensa nojaan.

Ja synnytyksessä olen aivan satavarma, että en ponnista jos huomaan, että se sattuu. Eli jos alatiesynnytys onnistuu ponnistamatta, sitten kyllä menen siihen, tai jos ponnistus on kropan tuottama refleksi, ok, mutta jos ITSE pitää tuottaa kipua pusaamalla , ei kiitos!

Tiedän, että h-hetkellä menisin lukkoon, en kerrassaan pystyisi saamaan lasta ulos. Siksi sektio.

Tosin eka sektio tehtiin lääketieteellisistä syistä, mutta toka tehdään tästä syystä. Tosin en kehtaa sanoa tätä etukäteen, vaan vasta sitten siellä synnytyssalissa kun huomataan ettei vauva tule ulos. Tai jos sitten joku sen jollain kupilla kiskoo ulos, sekin käy, mutta ponnistamaan en käy, se on saletti juttu! Kipukynnykseni ei riitä siihen. Piste.

Tietääkö kukaan, kuinka yleisiä psyykkisistä syistä tehdyt sektiot ovat Suomessa? Niistä kuulee niin harvoin (tai siis tosielämässäni en ole kuullut koskaan), että on vaikea tietää tämän " ongelman" suuruutta...

jotta voivat harjoitella sitäkin. Jostain syystä naiset vaativat sektiota.

onko todella niin, että tietyllä alueella asuisi enemmän riskisynnyttäjiä, tai olisiko niin, että riskisynnyttäjät hakeutuisivat tiettyihin sairaaloihin, jolloin se nostaa tilastoa, vai onko niin, kuten viitataan, että joissakin sairaaloissa on niin " löyhä kontrolli" että sektion saisi " haluamaansa päivämäärään" itse määrätä.

Vierailija:

jotta voivat harjoitella sitäkin. Jostain syystä naiset vaativat sektiota.

He kuvittelevat sairaanhoitajien tavoin kai olevansa pätevyydeltään lääkäreitä. Sellainen kuva on välittynyt. Eikös jokainen saa päättää synnytystapansa itse, oli perustelu mikä ikinä hyvänsä! Kunhan henkilö on tietoinen siitä, mitä riskejä eri synnytystapoihin kuuluu. Minä en pelkopolista mitään tiedä, mutta uskoisin, ettei siellä juuri alatiesynnytyksen riskejä korosteta eikä ainakaan suunniteltujen sektioiden turvallisuutta verrattuna hätäsektioihin... Luulenpa vain niin.



Minusta tässä maassa ihmisillä pitäisi olla enemmän itsemääräämisoikeutta. Oikeuksia poljetaan aika monessa kohtaa. Etenkin mitä vanhuksien oikeuksiin tulee... mutta se onkin eri tarina.

Mitä jos ponnistaminen sattuu niin hirveästi, ettei siihen kertakaikkiaan pysty?



Kokemusta ei ole, mutta kuukautisten aikana on joskus ollut ummetusta, ja tuolloin kun olen puskenut, elimistö on automaattisesti lopettanut sen, koska se on sattunut niin paljon. En siis ole itse pystynyt vaikuttamaan asiaan.



Muutenkin olen havainnut, että kohdunsuuni on hyvin herkkä. Joka kerta, kun kuukautisten aikana siitä menee jotain läpi, tuntuu ihan hirveältä. Ja kuukautiskuppia en voi käyttää lainkaan, ellen sitten vedä kunnon annosta buranaa ennen sitä. Muuten on liian tuskainen olo edes esim. lukea mitään. (Ja ennen kuppia ja sen jälkeen on ollut normaali olo.)



Toisaalta käsittääkseni kohdunsuun voi puuduttaa juuri ennen ponnistusta. Jos olen etukäteen kertonut nuo yllä mainitsemani asiat kätilölle (ja mukana olevalle miehelleni tietysti), uskon saavani puudutteen, jos ehdin. Jos en saisi, vaan kohdalle osuisi joku elämäänsä kyllästynyt, sadistinen kätilö, olisi se aikamoisen metelin paikka. Mutta sellaisia yksilöitä tuskin kovin paljon on (enää) liikenteessä.

tuskin itsekään suostuisin, mutta silloin meidät kirjattaisiin joukkoon " ei lääketieteellistä syytä sektioon" koska lääkäri olisi toista mieltä, näin perätilavauvasta tulee mukavuussektio.



Itse vaadin aikoinaan sektiota sydänäänilaskujen vuoksi, koska ainainen sikiön sydänäänten katoaminen ahdisti itseäni ja pelkäsin menettäväni lapsen. Siihen ei suostuttu. Sain synnyttää alateitse kuolleen lapsen. Jälkikäteen lääkäri sanoi, että tässä olisi varmasti ollut perusteita sektioon, mutta ei hän uskonut, että tilanne tällaiseksi menisi.

synnytysponnistus tuntui ainakin minusta TÄYSIN erilaiselta kuin ummetuskakan puskeminen. Jälkimmäinen on työlästä ja vaikeaa, kun taas synnytyksessä se ponnistus tuntui pikemminkin siltä kuin olisi järjetön ripuli ja yrittäisi henkensä edestä pitää sitä sisällään vielä hetken aikaa (kun siis kätilö yritti säädellä ponnistamista ja sanoa että milloin saa ja ei saa ponnistaa).



Synnytyskivun pelkääminen on musta hyvin luonnollista, mutta haluaisin lohduttaa ponnistamista pelkääviä... Itse pelkäsin sitä etukäteen aivan hulluna, mutta se osoittautui paljon helpommaksi kuin olin luullut. Paras osa synnytystä.