Lue keskustelun säännöt.
Lapset erossa " jaettu" , etelänmatka
23.04.2008 |
Mielipiteitä kysyn teiltä ja myös perusteluja niihin.
Erosin kolme vuotta sitten ja nyt tyttäreni asuu luonani ja poika isänsä kanssa, tapaamme näitä etälapsia joka toinen viikonloppu, mutta loma-aikoina viikko-viikkosysteemillä. Kumpikaan ei maksa toiselle elareita, vaan molemmat vastaa luonaan asuvan lapsen kuluista.
Olen sitoutunut siihen, että maksan luonnollisestikin molempien lasten kulut, lomamatkat ja hauskanpidon, kun poika on luonani minun vastuuaikoina (eli joka toinen vkloppu, lomaviikot). Nyt sitten sain ryönää niskaani, koska lähdin vanhempieni mukaan etelään kahdeksi viikoksi pelkästään tyttäreni kanssa (vanhempani halusivat minut mukaansa ja he halusivat maksaa matkani, joten heidän oli maksettava myös tyttärenikin matka, jotta minun huollettavani on siellä, missä minäkin ja että he saavat minut lomakuskikseen ja seuraksi). Minulla ei itselläni tosiaankaan olisi ollut varaa yhteenkään etelänmatkaan, siksi tämä pappa betalar -meininki.
Eli kökköä niskaan tuli exän puolelta siitä, että vain tytär lähtee mukaan ja poika jää hänen luokseen. Mitään rahaa hän ei todellakaan tarjoutunut maksamaan, mutta edelleenkin muistuttelee asiasta syyttävään sävyyn ja kertoo, miten kaikki ovat valintojani ihmetelleet (koskien matkaa vain yhden lapsen kanssa)...
Mä en vain tajua, mitä ihmeellistä tässä on? Miksi minun tai jopa vanhempieni olisi tullut maksaa vielä pojankin matka? Mun mielestä se on exän asia, ei kenenkään muun. Ja tarkoitan juuri tätä aikaa, jolloin ei ollut kyse minun vastuuviikoistani tms, jolloin tietysti maksan pojankin kulut ja menot.
Onko muilla ollut tällaista? Miten olette asiat sopineet? Ja kyttääkö ihmiset tosiaan ydinperheenkin ratkaisuja, jos vaikka isä lähtee kahden pojan kanssa viikoksi etelään ja äiti jää yhden lapse kanssa kotiin?
Oloen varmaan tosi nuija, mutta en näe näissä asioissa mitään ihmeellistä tai epäoikeudenmukaista.
Mietin juuri sitäkin, että jos exäni ja hänen nykyinen puolisonsa lähtisivät poikani ja exän uuden kumppani lapsen kanssa reissuun ja ilmoittaisivat, että tyttäremme voi myös osallistua ns. heidän viikollaan siihen lomaan, jos maksan matkan, niin musta se olisi ihan ok. Ja sekin olisi ihan ok, vaikkei tytärtä sinne edes kysyttäisi; meillä molemmillahan on oma elämä, oma talous, uusi perhe.
On muutenkin rasittavaa, että joku jaksaa kyylätä ihan ihme juttuja ja kuulla kaiken väärin. Pläh!
Kommentit (107)
muuta kuin sitä lasta joka asuu hänen luonaan. Joten lapset ovat joka tapauksessa eriarvoisia ja asian rahallinen puoli on vähäarvoisempi.
Ikävintä tässä kuviossa on minusta se, että lapset ovat eriarvoisia siinä, kuinka paljon he näkevät vanhempiaan ja mitä ilmeisimmin isovanhemmatkin arvostavat tyttöä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pojan isällä on kaikki mahdollisuudet tarjota hänelle vastaava matka vuorollaan. On selvää, ettei lasten elämä kahdessa eri perheessä voi olla täysin identtistä. Ei ydinperheissäkään lapsia kohdella aina samoin, ja silti kohtelu voi olla tasapuolista. Lapsille ei ole samat asiat tärkeitä.
Jos hän kuitenkin ansaitsee paremmin eikä matka olisi rasittanut hänen talouttaan.
Tuntuu, että tässä on ajateltukin nyt liikaa sillä järjellä ja lapsen ajatukset sivuutettu.
Muutoin en pidä outona sitä, että ydinperhe viettää lomia eri kokoonpanoilla välillä mutta tuossa tilanteessa olisin itse toiminut toisin eli jättänyt matkan sikseen.
Tuo lapsien jakaminen on mun mielestä kyllä kylmää touhua. Harvassa perheessä lapset on samankaltaisia luonteeltaan ja kuitenkin on tultava toimeen keskenään.
>Eli suomennettuna meidän yhteinen lapsi ja hänen etunsa ja onnensa >kävelisi miehen edellisen liiton lapsen yli, koska " sehän on eksän >vastuulla" .
>Onko sulla ap joku ongelma? Ne rahat olisi sinun pitänyt repiä vaikka >mistä! Sisaruksillekin tekisi hyvää lomailla yhdessä ja etkö sinä kaipaa >yhteisiä lomia tämän pojan kanssa...
Suomentele, mitä haluat. En kyllä edes tajunnut, mitä tarkoitit, kun oli niin epäselvästi ilmaistu. Joka tapauksessa en ajattele mitään niistä vaihtoehdoista, mitä tuo juttusi voi tarkoittaakaan.
Avokillani on etälapsi, joka on täällä täsmälleen samat ajat kuin poikanikin, ja minusta hän kuuluu perheeseen siinä kuin muutkin.
Edelleen: siis oletteko tosiaan vielä sitä mieltä, että en voisi koskaan lähteä tyttäreni kanssa kahdestaan lomalle (esim. melomaan, vaeltamaan ulkomaille tms mistä minä ja hän, mutta ei poika, nautimme) ilman, että se tekee minusta huonon äidin poikaa kohtaan?
Aika vaarallisia ajatuksia. Ja kyllä, aion käydä lomalla tai vapaa-ajalla kaikkien lasten kanssa, vain avokkini kanssa, vain biologisten lasteni kanssa, vain toisen lapsen kanssa, vain avokkini lapsen kanssa, yksin! Kaikkea kohtuudella eikä mitään ylipakkoa siamilaiskaksosmeininiä.
Kiitos kuitenkin kaikkien mielipiteistä! Nyt on pakko uskoa, että asiaani ihmetelty.
Jos oikeasti rakastat lapsiasi, et mieti sitä kuka mitäkin maksaa, vaan olet valmis tekemään uhrauksia lastesi eteen. Jos ex-miehesi tekee raha-asioista numeron, on se hänen häpeänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
ja tyttö ei pääsisi mukaan? Minusta tässä pitäisi ajatella poikaa, ei sitä onko isällä paljon rahaa. Ja jos vanhempasi kustansivat tyttärenne matkan, miksei myös poikanne matkaa.
Siis sulle olisi ihan ok, että erosi jälkeen sulla olisi sama tilanne kuin mulla, ja exäsi ei vaan haluaisi maksaa matkaa, vaikka rahaa onkin, niin laittaisit vielä vanhempasi maksamaan sellaisen matkan, joka olisi voitu maksaa oikeasta osoitteesta-> isä, joka ansaitsee hyvin.
Pointtihan tässä oli se, että mulla ei ollut varaa kustantaa yhtään matkaa ja vanhempani tarvitsivat minut mukaansa.
Vanhempani eivät suosi kyllä ketään eivätkä mitään, mutta eivät kyllä hiellä ansaittuja rahojaan ihan joka tilanteessa tuuhauta minne vaan, vaan joku roti se olla pitää tällä exälläkin.
Ai miksi kustansivat tyttären matkan? Koska tytär asuu luonani ja on vastuullani = tytär kulkee sinne, minne minäkin.
Ja ap vaikuttaa oikeasti siltä että suosii vain luonaan asuvaa lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minun perheeni olisi ollut kyseessä, niin exä olisi sponssannut pojan matkan, kun kerran on noin selkeästi sovittu, että kumpi hoitaa kummanko lapsen kulut. En näe tässä nyt mitään " isovanhemmat suosivat tyttöä" -järjestelyä, vaan rahallinen apu matkan suhteenhan johtuu siitä, ETTEI SINULLA OLE RAHAA, ei siitä kumpaa lastenlasta isovanhemmat " rakastavat enemmän" . Sama asia voisi olla, jos pyytäisit isovanhemmilta sponssausta ruokakaupan laskuun. Pitäisikö heidän sponssata ruoka myös exällesi, kun hän kerran huoltaa heidän toisen lapsenlapsensa, kun kerran sponssaisivat sinulle, jonka taloudessa toinen lapsenlapsi asuu?
Mutta sitten taas tuo lasten jakaminen... Tiedän, ettet tähän mielipidettä kysynyt, mutta sanon silti: En oikein usko, että tuo on todella oikein lapsia kohtaan, vaikka nyt näyttäisikin, etteivät he tule toimeen... Tuolla järjestelyllä heistä tulee etäisiä toisilleen ja se todellinen sisarussuhde jää vajavaiseksi. Sisarusten kanssa tapellaan - tottakai, mutta heitä myös rakastetaan. Sisarussuhde ei ole, eikä kuulukaan olla ystävyyssuhde, jossa tunteita saatetaan piilotella, ettei loukata toista. Sisarella pitää pystyä kiukkuamaan, samalla tietäen, että on toiselle tärkeä. Samalla tavalla kuin parisuhteessa. Ja tuo asia ei lastenne kohdalla varmaankaan kehity aivan kunnolla...
Vierailija:
Jos oikeasti rakastat lapsiasi, et mieti sitä kuka mitäkin maksaa, vaan olet valmis tekemään uhrauksia lastesi eteen. Jos ex-miehesi tekee raha-asioista numeron, on se hänen häpeänsä.
Minun tilanteessani on pakko miettiä raha-asioita. Uhraukset teen muilla saroilla, mutta tälläen voi, tai sitten sossun mamma joutuu soittamaan lasten isälle, että nyt on tytär joutunut elatuksen puutteeseen, kun äiti makselee isän elätettävää...
Jos mulla olisi ollut rahaa, olisin maksanut oman matkanikin. Aika ikävä rako kaiken kaikkiaan, mutta en tosiaankaan pidä itseäni syyllisenä mihinkään. Olisin maksanut, mutten voinut. Se, jonka vastuulla tämä olisi ollut, jos halu tietynlainen, ei maksanut, vaikka rahaa oli. Miten tämä on niin vaikea tajuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen lapsenlapsen pitäisi olla samanarvoisia ja saada yhtä paljon aikaa ja panostusta riippumatta siitä onko heidät erossa arvottu omalle tyttärelle vai tyttären exälle.
Elatusasiat on vanhempien keskinäinen asia, isovanhempien matkalahjoitukset tulee siihen päälle jos tulee.
matkan maksuun todellakaan. Matka on ylimääräistä, ruoka taas pakollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luen niin, ettei ap halua, että exä saisi lapsivapaan ylimääräisen viikon ja hän itse " joutuisi" huoltamaan molemmat lapset kahden viikon lomareissulla. Kyllä ne isovanhemmat taatusti maksaisivat matkan pojallekin, jos ap vain vaivautuisi pyytämään.
Vierailija:
matkan maksuun todellakaan. Matka on ylimääräistä, ruoka taas pakollista.
Hän ei ole eritellyt, miksi näin on, mutta näyttää olevan tärkeää isovanhemmille nimenomaan se, että ap tulee matkalle mukaan, ei niinkään se, että ap ja hänen tyttärensä saavat jotain kivaa ylimääräistä. Eli minusta tässä tapauksessa, ruoka on verrattavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis siihen että ap:n mielestä olisi ensisijaisesti väärin jos exä saisi lapsivapaata, sen sijaan että olisi ajatellut niin että olisi ihanaa jos hän saisi kerrankin molemmat lapset luokseen pitkäksi aikaa.
Vierailija:
Vierailija:
matkan maksuun todellakaan. Matka on ylimääräistä, ruoka taas pakollista.Hän ei ole eritellyt, miksi näin on, mutta näyttää olevan tärkeää isovanhemmille nimenomaan se, että ap tulee matkalle mukaan, ei niinkään se, että ap ja hänen tyttärensä saavat jotain kivaa ylimääräistä. Eli minusta tässä tapauksessa, ruoka on verrattavissa.
miksi isovanhempia kiinnostaa isän tulot. Isovanhempia pitäisi kiinnostaa lapsenlapset ja näiden tasapuolinen kohtelu.
Miksi äiti kokee että vain toinen lapsi on hänen. Mitä jos etäisät sanoisivat etteivät ota etälapsia lomalle koska niiden äitihän niistä on vastuussa.
Kun perheissä vain toinen lapsi lähtee isovanhempien tms mukaan matkalle, oletus on ilman muuta että toiselle on luvassa samanlainen retki sitten ajallaan esim. samassa iässä.
Surullista luettavaa, ei teon vaan sen perutelujen ja asenteen vuoksi...
Minulla särähtää korvaan se, että kummallakin vanhemmalla on " ykköslapsi" ja " kakkoslapsi" . Onko siis niin, että pojallasi on aikaa sinun kanssasi vain niin, että sisko on aina paikalla. Ja vastaavati tytär näkee isäänsä vain niin, että veli on paikalla. Jotain kieroutunutta tuossa on... Ei ole tasapuolista, vaikka ensisilmäyksellä sen vaikutelman saakin. Enkä tarkoita taloudellisesti tasapuolista vaan sitä lapsiin satsattua aikaa.
En kykene käsittämään ap:n ajatusmaailmaa. Harvoin on tullut tällaista tilannetta vastaan. En kykene ajattelemaan lapsia " sulle-mulle" -periaatteella tai nielemään sitä, että pienet lapset, sisarukset, tulisivat kertakaikkisesti niin " huonosti toimeen" keskenään, että on lähes välttämätöntä erottaa heidät toisistaan. Ja sitten laskeskellaan, kuka ketäkin elättää ja kuka kenenkin vastuulla on.
Sori, etten ota kantaa varsinaiseen kysymykseen. Se on niiiiin kaukana tuossa suossa arvolatauksiltaan ja asenteiltaan, ettei oma maailmankatsomukseni riitä.
On ainakin tasapuolista. Muista, että vaikka isä siitä sanoi, on pojallasi varmasti ollut paha mieli asiasta. Lapset ovat hyvin herkkiä epäoikeudenmukaisuudelle.
ja tyttö ei pääsisi mukaan? Minusta tässä pitäisi ajatella poikaa, ei sitä onko isällä paljon rahaa. Ja jos vanhempasi kustansivat tyttärenne matkan, miksei myös poikanne matkaa.