Lue keskustelun säännöt.
Lapset erossa " jaettu" , etelänmatka
23.04.2008 |
Mielipiteitä kysyn teiltä ja myös perusteluja niihin.
Erosin kolme vuotta sitten ja nyt tyttäreni asuu luonani ja poika isänsä kanssa, tapaamme näitä etälapsia joka toinen viikonloppu, mutta loma-aikoina viikko-viikkosysteemillä. Kumpikaan ei maksa toiselle elareita, vaan molemmat vastaa luonaan asuvan lapsen kuluista.
Olen sitoutunut siihen, että maksan luonnollisestikin molempien lasten kulut, lomamatkat ja hauskanpidon, kun poika on luonani minun vastuuaikoina (eli joka toinen vkloppu, lomaviikot). Nyt sitten sain ryönää niskaani, koska lähdin vanhempieni mukaan etelään kahdeksi viikoksi pelkästään tyttäreni kanssa (vanhempani halusivat minut mukaansa ja he halusivat maksaa matkani, joten heidän oli maksettava myös tyttärenikin matka, jotta minun huollettavani on siellä, missä minäkin ja että he saavat minut lomakuskikseen ja seuraksi). Minulla ei itselläni tosiaankaan olisi ollut varaa yhteenkään etelänmatkaan, siksi tämä pappa betalar -meininki.
Eli kökköä niskaan tuli exän puolelta siitä, että vain tytär lähtee mukaan ja poika jää hänen luokseen. Mitään rahaa hän ei todellakaan tarjoutunut maksamaan, mutta edelleenkin muistuttelee asiasta syyttävään sävyyn ja kertoo, miten kaikki ovat valintojani ihmetelleet (koskien matkaa vain yhden lapsen kanssa)...
Mä en vain tajua, mitä ihmeellistä tässä on? Miksi minun tai jopa vanhempieni olisi tullut maksaa vielä pojankin matka? Mun mielestä se on exän asia, ei kenenkään muun. Ja tarkoitan juuri tätä aikaa, jolloin ei ollut kyse minun vastuuviikoistani tms, jolloin tietysti maksan pojankin kulut ja menot.
Onko muilla ollut tällaista? Miten olette asiat sopineet? Ja kyttääkö ihmiset tosiaan ydinperheenkin ratkaisuja, jos vaikka isä lähtee kahden pojan kanssa viikoksi etelään ja äiti jää yhden lapse kanssa kotiin?
Oloen varmaan tosi nuija, mutta en näe näissä asioissa mitään ihmeellistä tai epäoikeudenmukaista.
Mietin juuri sitäkin, että jos exäni ja hänen nykyinen puolisonsa lähtisivät poikani ja exän uuden kumppani lapsen kanssa reissuun ja ilmoittaisivat, että tyttäremme voi myös osallistua ns. heidän viikollaan siihen lomaan, jos maksan matkan, niin musta se olisi ihan ok. Ja sekin olisi ihan ok, vaikkei tytärtä sinne edes kysyttäisi; meillä molemmillahan on oma elämä, oma talous, uusi perhe.
On muutenkin rasittavaa, että joku jaksaa kyylätä ihan ihme juttuja ja kuulla kaiken väärin. Pläh!
Kommentit (107)
Katsovat kuitenkin, että kaikki lapset pääsevät matkustamaan yhtä paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perustelit, että pojan ei tarvitse päästä matkalle koska tyttökään ei pääse synttäreille jos pojan kaverit kutsuu.
Isovanhemmat ovat kyllä sen verran sisäpiiriä, että heille voi tiukkaan sävyyn huomauttaa jos he ovat epätasapuolisia.
Vierailija:
En ole ap, mutta oletteko ihan tyhmiä? Miten eroperheessä tuossa tilanteessa voi olla kaikille saman verran aikaa? Syyttelijävastaajat ovat ilmeisesti ydinperheläisiä, joilla ei ole eron jälkeisestä elämästä tai uusperheestä hajuakaan, ainoastaan omat ideologiset pyhyytensä. Niin kauan kunnes joutuu itse kokemaan nämä uusperheen vaikeudet...
Miksei jutun isä ole tasapuolisesti tyttärensä kanssa? Miten tytär ei saa kuin muutaman tunnin kahdenkeskistä aikaa isänsä kanssa vuodessa (voiko olla totta)?
Ap kuulostaa järkevältä toimijalta ja ymmärrän häntä täysin. Tuttavaperheessä on myös lapsista jaettu osa isälle ja osa äidille, ja kaikki on kunnossa ja siellä reissataan kuka kenenkin kanssa. Sinun tehtäväsi ei ole kustantaa poikasi matkaa tiettynä aikana, vaikka sinulla olisikin varaa, vaan tämä on isän tehtävä. Ei isovanhempien taikka kenenkään muun. Komppaan sua täysin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se isä voi olla sika, mutta ei se oikeuta äitiä olemaan epätasapuolinen poikaa kohtaan.
Mitä tekemistä lasten asumisviikoilla ja vanhempien keskisillä elatussopimuksilla, on sen kanssa, lahjovatko isovanhemmat lapsia tasapuolisesti vai epäoikeudenmukaisesti? Asumisviikot ovat vanhempien välinen sopimus, isovanhempien lapsille antamalla arvolla ei pitäisi olla sen kanssa mitään tekemistä.
Vierailija:
Sinun tehtäväsi ei ole kustantaa poikasi matkaa tiettynä aikana, vaikka sinulla olisikin varaa, vaan tämä on isän tehtävä. Ei isovanhempien taikka kenenkään muun. Komppaan sua täysin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssa. AP voisi tässä tehdä toisin kuin exänsä. Taitaa olla niin että ap haluaa ylimääräisen viikon olla ihan vain tyttärensä kanssa, koska ei näköjään välitä pojastaan yhtä paljon kuin tyttärestään.
että jos jutun isä ei halua maksaa matkaa, hän voi ja hänen tulisi teidän logiikan mukaan varata itselleen ja pojalle joku reissu, jotta puntit olisivat tasan. Haukkukaa edes oikeaa puuta! Outoa ajatella, että isovanhemmilta pitäisi nyhtää lasten vanhemmille kuuluviin maksuihin rahat tai että heillä olisi edes velvollisuus tässäkään tapauksessa (ap:n matkat maksettu, koska hällä ei varaa) niin tehdä. Jos äiti ei voi maksaa matkaa eikä niin ole sovittu, isä kaivakoon kuvettaan, kuten sovittu tai matkustakoon pojan kanssa siten, että itsekin pääsee lomalle samalla. Kaipaa se poika isänkin kanssa lomailua, jos ap on ainoa, joka lapsia vie lomille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän varallisuus ei kuulu tähän.
Itse haukkuisin kyllä omat vanhempani aika tanakasti jos he lahjoisivat toista lasta paljon enemmän kuin toista ja haluaisivat viettää kaksi viikkoa vain toisen kanssa. Ei heidän tarvitsisi sitten nähdä enää kumpaakaan.
ap:lla olisi ollut varaa maksaa tyttären matka ja isä ei maksaisi pojan matkaa? Olisiko tämä kaikki isovanhempien ja ap:n vastuulla?
Entä jos ap:n vanhemmat avaavat pojalle tilin ja laittavat sinne mukavan summan rahaa? Ovatko he sitten hyviä ihmisiä? Mistä tiedämme, että he eivät ole niin tehneet?
Vastausten taso on surkea, koska kovin harva erittelee mitään tai oikeasti ehdottaa erilaisia ratkaisuja kannustavaan sävyyn. Tämän sijasta ap ja vanhempansa on haukuttu.
Tuttavaperheessä, joka on uusperhe, lasten synttärit pidetään niin, että on kaverisynttärit ja sitten yhdet isän puolen suvun synttärit isän kotona ja yhdet äidin suvulle ja perhetutuille. Lapsi siis juhlii etävanhemman luona sen puolen suvun ja sen perheen kanssa. Tämä siis vinkiksi sille, joka kyseli isovanhempien lahja-asiaa, jos isän viikko. Ymmärtääkseni joulu juhlitaan vuorovuosin ajallaan toisen vanhemman kanssa (ja ehkä sen suvun) ja joulun jälkeen taas toisen vanhemman kanssa. Tuo syntymäpäivälahjajuttuhan pätisi myös jouluun: jos joulu sattuu isän vuorolle, niin plaaplaaplaap. Mutta voi hohhoijakkaa, kun jotkut viilaa pilkkua ja ei tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kenessäkään ei ole mitään vikaa, paitsi ehkä ex-miehessä. Eikä me tän ketjun välityksellä voida sille exälle mitään rakentavia ohjeita antaa, kun se ei tätä kuitenkaan lue.
Vanhemmiltahan ei saa tasapuolisuutta odottaa, mutta jos edes isovanhemmilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isovanhempien rahat eivät riitä kahden viikon etelänmatkaan koko porukalle (ap+tyttö+poika) niin ok; katsotaan millaiseen reissuun ne riittävät - tingitään sitten matkakohteesta, matkan pituudesta tms. mutta ei siitä kuka pääsee mukaan. Jos olisin ap olisin tuonut tämän ehdottoman selvästi esiin, kumma jos isovanhemmat eivät sitä ymmärtäisi.
Jos tämä ei olisi onnistunut millään ilveellä niin seuraavksi vaihe b:
kumpi pääsee mukaan, millä perusteella, miten tämä jatkossa korvataan kotiin jäävälle (esim. molemmat pääsevät äidin kanssa kahdestaan lomalle kun ovat x vuotta kuten joku aiemmin kertoikin tekevänsä tms.) Minusta jotenkin tuntuu siltä, että jos lapset arkena jaettu kahdelle vanhemmalle niin eikö olisi sitäkin tärkeämpää viettää lomat yhdessä, koskee myös isovanhempia?
Kummallista minusta on se, että ap kutsuu lapsiaan lähilapseksi ja (etä)lapseksi. Ei siis tuota etä-sanaa kirjoittanut, mutta eiköhän se käytössä ole, jos kerran tyttö on lähilapsi.
:/
ja tytön on jäätävä isälleen. Silloin se olisi tasa-arvoista. Lapsi ymmärtää asian niin että äiti ei tykkää hänestä niin paljoa kuin siskosta.
Kysy mieluummin, mitä lapsi haluaa, poikasi siis! Ja tiedätkö, useimmat äidit eivät HALUAISI itse lähteä matkalle, johon pääsee vain toinen lapsi.
Jos teillä olisi alun perin sovittu isän ja pojan tai sinun ja pojan yhteinen matka jonakin toisena ajankohtana, asia olisi kunnossa. Nyt ei ole.
Eikä miehesi ole velvollinen maksamaan pojan matkaa vain siksi, että sinä haluat lähteä matkalle. Hän voisi, mutta ei tarvitse.
Olit tyytyväinen että teet päätöksesi vain järjellä etkä tunteella. Ole hyvä, ja tee ne kummallakin tasapuolisesti jatkossa.
miksi lähi- ja etävanhempi ok, mutta ei etä- ja lähilapsi? käsittämätöntä viilausta.
ja isän todellakin kuuluu maksaa pojan matka tuossa tapauksessa tai olla maksamatta, mennä lomalle pojan kanssa. äiti maksaa kulut omina viikkoinaan, ei muulloin. niinhän tuossa luki ihan selvästi. sovittu, mikä sovittu. ja jos hällä ei ole rahaa, niin ei ole rahaa.
minusta kuulostaa siltä, että ap:n mies on vaatinut kaiken aina sentilleen puoliksi maksettavaksi, samoin lasten kanssa vietetyt sekunnitkin, ja ap tietää, ettei miehen kanssa itse saisi koskaan joustoa tai apua tarvittaessa, niin joutuu tytön huoltajana pitämään kiinni sovitusta, kun muuhun ei ole varaa. minusta olisi ollut typerää olla menemättä lomalle. asiat voi korjata myös jälkeenpäin, jos tuntuu kurjalta - kenestä vain ja kuka vain.
en kyllä mitenkään päin saanut vaikutelmaa, että ap pitäisi lapsiaan eriarvoisina. järkevä ja maltillinen suhtautuminen, ehkä pettymyksistään on oppinut, kuitenkin neutraali. ja jos ap ei olisi tehnyt näin, miten teki, ex-mies saattaisi aina vain olla maksamatta ja maksattaa köyhemmällä ylimääräisetkin, hänen vastuullaan olevat kulut. ja tämä on väärin.
Vierailija:
Jos lapseni mieli menee pilalle siitä, ettei kerran neljästä kerrasta pääse matkalle ja lähilapseni pääsee, niin en voi mitään. Onneksi näin ei ole käynyt, eikä käy tytöllekään, vaikkei isän puolen ei-hänen-ajan -reissulle pääsisikään (tosin josko niitä koskaan tuleekaan, toivon mukaan). Eikä mun mielestä joka asiaa tartte " hyvittää" , kun ei ole tehnyt mitään väärää. Huomiota ja aikaa tietysti kaikille suht tasapuolisesti (miten tuotakin pitäisi minuutilleen ja kokemukselleen mitata...). Musta on ihan sikkiä, että toinen lapsi menee synttäreille, ja toiselle pitää hyvittää tämä: tehdään jotain kivaa ja mäsytetään karkkia, kun toinenkin niin tekee just nyt. Ei kiitos! Toinen menee sit synttäreille, kun kutsu käy, ja sit taas toisinpäin. Joskus tehdään kivaa, joskus siivotaan. En tod rupea tasaamaan toisen lapsen elämää toisen elämän mukaan, jos ne jutut tulee ulkoapäin.