Lapset erossa " jaettu" , etelänmatka

Ainoastaan siinä tapauksessa että poika ei olisi halunnut lähteä mukaan olisin jättänyt hänet isänsä luokse.



Nyt tuli kyllä sellainen tunne kirjoituksestasi että suosit tytärtäsi, kuten myös omat vanhempasi tekevät jos suostuvat maksamaan toisen lapsen matkan mutta eivät toisen.



Olisin kyllä saattanut tilanteessasi toivoa että pojan isä olisi antanut pojalle omaa tuhlausrahaa. Ei siis sellaista mikä kuluu ruokiin, retkiin tai muuhun

ylläpitoon matkalla. Vaan poika olisi voinut käyttää rahan omiin " matkamuistoihinsa"

Ei ketään jaksa kiinnostaa muiden asiat kovinkaan paljoa, mutta älä siitä välitä. Minä olisin kyllä yrittänyt keksiä keinon myös toisen lapsen saamiseksi mukaan matkalle, vaikka anomalla lisää pappa betalar-sponsorointia.

että ydinperheissäkin harrastetaan tätä, että vain naisporukalla mennään lomalle tai perheen miehet keskenään. En näe kovin ihmeeellisenä, että lähdit vain tyttäresi kanssa.



Etelänmatkat ovat kalliita ja ehkä isovanhemmilla ei ollut varaa kustantaa kaikkia kerralla. Ehkäpä teet poikasi kanssa jotain muuta kivaa myöhemmin.



Kirjoituksestasi ei köynyt ilmi, mitä mieltä poikasi on ollut tilanteesta. Se kai eniten on merkityksellistä, kuin se mitä ex-kumppanisi ajattelee. Keskustele poikasi kanssa asia läpi niin, ettei hänelle jää epäselväksi, miksi olet toiminut kuten olet.

Olisin ottanut joko molemmat lapset mukaan tai sitten en kumpaakaan.

Tietenkin jos poika ei niin matkasta olisi edes välittänyt, tilanne ok. Mutta voisi kuvitella, että olisi halunnut mukaan? Ei tuollaisen kalliin matkan kulut silti yksin ap:lle kuulu, kun ei hänen vastuuviikkonsakaan.

En tietenkään ole eronnut pojastani, mutta tällä hetkellä en myöskään voi ottaa mitään lainoja tai vastuuta enempää kuin mihin olen sitoutunut: eli kahden lapsen kulut aina, kun sopimuksen mukaan molemmat lapset ovat tääll/kanssani. Muutoinhan se on tyttäreni elatuksesta pois, eikä se nyt ainakaan ole oikein; mieheni elättää poikaamme, minä tytärtämme.



Itse asiassa lapset olivat aiemmin viikko-viikkosysteemillä muutaman vuoden, mutta koulun ja eskarin aloittamisen takia muutimme järjestelyn ns. pysyvämmäksi, eli isän perään oleva poika isän luokse ja siellä oma koti, tytär mun luokse omaan kotiin; molemmilla opinahjo lähellä, samoin kaverit. Lapset ovat iloinneet tästä muutoksesta ja se on vaikuttanut todella positiivisesti kumpaankin lapseen. He eivät ole koskaan (luonteidensa erilaisuuden vuoksi) tulleet kovin hyvin keskenään. Kumpikaan ei ole kuulemma ikävöinyt sen suuremmin toistaan, ja yhteiselo sujuu näin paljon paremmin.



En koe suosivani tytärtä, mutta minun on tehtävä valintoja loppuviimein hänen hyväkseen, koska hän on minun vastuullani.



Enkä hetkeäkään harkinnut matkalta poisjäämistä, enkä sitä lainaa pojan matkan osalle. Mukaan hän olisi kyllä voinut tulla, jos isänsä olisi matkan kustantanut. Minulla ei olisi ollut varaa, enkä kieltäytynyt, koska tarvitsin lomaa (leikkaus, sairausloma) ja tyttäreni keuhkoille (astma jne) etelän ilmasto teki enemmän kuin hyvää.



Tähän mennessä kukaan ei vielä vastannut mietteisiin, jos ydinperheessä matkustetaan osa perheestä vain?

Sääliksi käy poikaasi, jonka olet hylännyt isälleen. Ei sillä etteikö isän luona olisi hyvä asua (ja jos lapsi on itse toivonut saavansa siellä asua, niin asia ok), mutta sinun suhtaututumisesi asiaan ihan kuin poika olisi vain isänsä ei sinun, on surullista.



Itse en kyllä raaskisi sisaruksia erottaa toisistaan, jos ero tulisi. :/

vai ovatko he vain sillon isovanhempia kun poika on luonasi? Miksi lastenlapsia ei kohdella tasapuolisesti?

Kuulostaa tuo tilanne kamalalta. Äiti on eronnut myös pojastaan, sisarukset on erotettu toisistaan ja asetettu eriarvoiseen asemaan vanhempien ja isovanhempien silmissä. Pojan ikä ja oma halu matkaan olisivat merkitsevässä asemassa



Meidän ydinperhe on tehnyt matkoja erikseen ihan sovitusti. Äiti halusi etelään ja otti nuoremman mukaansa. Isä ja poika lähtivät vaellukselle lappiin. Lapset (4 ja 10v) Saivat itse esittää mielipiteensä kummalle matkalle haluavat.



Ja todellisuudessa poikien vaellus olisi jäänyt aika tyngäsi jos pienempi olisi halunnut lähteä lappiin.

En koe suosivani tytärtä, mutta minun on tehtävä valintoja loppuviimein hänen hyväkseen, koska hän on minun vastuullani.



--



Eli suomennettuna meidän yhteinen lapsi ja hänen etunsa ja onnensa kävelisi miehen edellisen liiton lapsen yli, koska " sehän on eksän vastuulla" .



Onko sulla ap joku ongelma? Ne rahat olisi sinun pitänyt repiä vaikka mistä! Sisaruksillekin tekisi hyvää lomailla yhdessä ja etkö sinä kaipaa yhteisiä lomia tämän pojan kanssa...?

kommentoimatta, niin ei liene aivan tavatonta, että välillä vain osa perheestä ja perheen lapsista matkustaa. Varsinkin jos vain toinen vanhemmista lähtee mukaan, niin olen ennenkin törmännyt siihen, että vain joku toinen lapsista (tai osa lapsista) otetaan mukaan ja näitä vuoroja sitten vaihdellaan.

Mekään emme veljen kanssa tulleet kovin hyvin toimeen, ja oli ihanaa päästä pelkästään äidin kanssa reissuun ilman kokoaikaista riitelyä. Mielelläni olin pitempäänkin kuin kaksi viikkoa erosta veljestä, en tosiaan ikävöinyt.

Miksi ootte erottanut lapset toisistaan avioerossa? Oon usein ihmetellyt näitä ratkaisuja. Mä en kyllä ikinä vois tehdä sitä omille lapsilleni. Musta on riittävän paha lapselle, että vanhemmat eroaa ja sitä pitää vielä erota sisaruksestakin. Ois oikeesti kiva kuulla, että millä perusteella ihmiset tällaiseen ratkaisuun päätyy. Siis toki ymmärrän, ettei kumpikaan vanhemmista halua jäädä " ilman lapsia" , enkä itsekään haluaisi, mutta kyllä mä laittaisin lapsen tarpeet etusijalle silti. En tiedä, ehkä sit toisilla ei oo sisarukset yhtä läheisiä toisilleen kuin meillä on, mutta pahalta tuo ajatus sisaruksen menettämisestä silti tuntuu.

poika ei ollut millänsäkään, kun asiasta puhuin hänen kanssaan. Hänellä on nyt syksystä saakka kehittynyt niin hieno oma (eka) kaveripiiri, että siinä saattaa riittää riemua ja intohimoa enemmän kuin etelän lomalla. Ja hän totesikin heti perään, että ei se haittaa, mehän mennään sit sinne Aasiaan kaikki sit jouluksi, ja eskarissa se ja se ja se teki sitä ja tätä...



Ja olemme lähdössä joulukuussa Aasiaan isäni pyöreitä viettämään 16 päiväksi, ja isäni maksaa minun ja lasten matkat. Olen pyytänyt exältä lisäaikaa pojan kanssa, että voimme tosiaan viettää tuon 16 päivää siellä, ja se on ihan ok.



Mä olen edelleen sitä mieltä, että olisi se ollut väärin olla menemättä sinne matkalle, jos isä ei maksa pojan matkaa. Mun mielestä mä olisin tehnyt väärin tyttöä kohtaan, kun hänellä oli edes mahdollisuus.



Ensin olinkin menossa yksin vanhempieni mukaan viikoksi, mutta kohteesta ei olisi päässyt viikon päästä pois (olisin ollut viikon poissa ja tämän viikon aikana tyttäreni olisi ollut avokkini kanssa ma-to-iltapvään, pe-su exäni viikonlopulla ja mä olisin ollut himassa heti su). Siksi siis loman mitaksi tuli kaksi viikkoa ja me molemmat lähdimme.



Enkä usko, että vanhempani olisivat halunneet maksaa vielä yhtä matkaa kaiken lisäksi, koska he tietävät, että exäni ansaitsee hyvin, ja he avustavat niitä, ketkä apua tarvitsevat (esim. minä tällä hetkellä). Synttärit on taas eri asia, koska juhlakalu kutsuu kauas lentolippujen kera. Mielestäni vanhempiani on aiheetonta syyttää suosimisesta - nähdäkseni heillä ei ollut vaihtoehtoa, ja he halusivat minut mukaansa syystä, joka oli heille merkityksellinen.

Ei tuossa ole mitään toisen lapsen syrjimistä! Tyttö asuu enemmän luonasi, poika enemmän isänsä luona, siksi kaikkea ei voi jakaa tasan. Eri asia jos reissaisit jatkuvasti tytön kanssa kahdestaan ja poika ei koskaan pääsisi mukaan. Hyväksyn tekosi täysin.

epäoikeudenmukaisesti. Mielestäni poika myös mukaan , vaikka sitten sinun ja vanhempiesi maksamana. Vai eikö isovanhemmatkaan välitä pojasta niin paljon kuin tytöstä, kuten et ilmeisesti sinäkään.

Eli ydinperheessä on ok tehdä samanaikaisesti (?) lomia erikseen, jos niistä sovitaan? Miten tämä voitaisiin toteuttaa eroperheissä, kuten omani?



Yleistä:



Aika uskomatonta kyllä, että vain pieni osa kirjoittaneista ymmärtää lukemansa: a) olen nyt tosiaankin vähävarainen ja elätän yhtä lasta, b) exäni, joka elättää poikaamme, ansaitsee mukavasti. Miksi _minun_ olisi pitänyt repiä rahat mistä tahansa?



Kerroin myös edellä, että omina vastuuviikkoina joka vuosi on (ainakin kaksi) reissua molempien lasteni sekä nykyisen mieheni ja hänen lastensa kanssa, omat lapseni ovat tämän lisäksi _kahdestaan_ lomalla viikon _sisaruslomalla_. En siis ilmaissut asiaa näin eritellen, mutta kuitenkin.



Miten tämän lisäksi vielä voidaan ns. kieltää ja syyttää ilmaisen etelänmatkan vastaanottamisesta ja arvostellaan jopa vanhempanikin?

He ovat kyllä tosi hyväsydämisiä ihmisiä, joten se siitä.



Onneksi jollakin tosiaan oli kokemuksia tuosta ihanuudesta, jonka sai kokea esim. äidin kanssa ilman ärsyttävää sisarusta jne, koska kuten aiemmin olen kertonutkin, pienestä ikäerosta huolimatta lapseni eivät tule toimeen kovinkaan hyvin, vaan perusasiatkin menevät tappeluksi - ja silloin arki on raskasta kaikille.



Miksi kukaan ei ihmettele sitä, miksei isä voi tehdä jotain pojan kanssa? Tai miksi isä olettaa, että hän saa lapsivapaata ja vieläpä entinen appiukko maksaa tässäkin tapauksessa hänen huollettavansa matkan?



Itse asiassa olen ihan tyytyväinen, että en ajattele asioita tunteella, vaan järjellä, koska tunteen perässä elämällä tässä tilanteessa olisin kyllä taloudellisesti pispississä.

Joko molemmat mukaan tai sitten ei ollenkaan.

kun ei voinut maksaa oman poikansa matkaa, vaikka rahaa ilmeisesti olisi ollut. väärin poikaa kohtaan.

tyttö halusi mun luo, poika isän luokse. Lapset eivät tule toimeen keskenään, joten tämä oli _heille_ hyvä ratkaisu.



Siis haloo, jos lasten isä, eli mun ex-mies, ei osallistu tyttären kuluihin, niin miksi mun pitäisi maksaa pojan kuluja muulloin kuin vastuuaikanani? Mä saan 10 kertaa vähemmän rahaa kuussa kuin lasten isä. Tässä ei ole kyseessä suhteeni poikaan, ja tämä suhde on oikein hyvä ja avoin, vaan siitä, että mielestäni ex eikä muutkaan voi tuomita tai syyttää tuosta matkasta, koska ex ei itse halunnut maksaa matkaa = valitsi lompakollaan ja vastuullaan eriarvoisuuden (jota minä en näe tässä kyllä niin, koska tämä oli vain yksi kerta monen muun joukossa).