Lapset erossa " jaettu" , etelänmatka

Mielipiteitä kysyn teiltä ja myös perusteluja niihin.



Erosin kolme vuotta sitten ja nyt tyttäreni asuu luonani ja poika isänsä kanssa, tapaamme näitä etälapsia joka toinen viikonloppu, mutta loma-aikoina viikko-viikkosysteemillä. Kumpikaan ei maksa toiselle elareita, vaan molemmat vastaa luonaan asuvan lapsen kuluista.



Olen sitoutunut siihen, että maksan luonnollisestikin molempien lasten kulut, lomamatkat ja hauskanpidon, kun poika on luonani minun vastuuaikoina (eli joka toinen vkloppu, lomaviikot). Nyt sitten sain ryönää niskaani, koska lähdin vanhempieni mukaan etelään kahdeksi viikoksi pelkästään tyttäreni kanssa (vanhempani halusivat minut mukaansa ja he halusivat maksaa matkani, joten heidän oli maksettava myös tyttärenikin matka, jotta minun huollettavani on siellä, missä minäkin ja että he saavat minut lomakuskikseen ja seuraksi). Minulla ei itselläni tosiaankaan olisi ollut varaa yhteenkään etelänmatkaan, siksi tämä pappa betalar -meininki.



Eli kökköä niskaan tuli exän puolelta siitä, että vain tytär lähtee mukaan ja poika jää hänen luokseen. Mitään rahaa hän ei todellakaan tarjoutunut maksamaan, mutta edelleenkin muistuttelee asiasta syyttävään sävyyn ja kertoo, miten kaikki ovat valintojani ihmetelleet (koskien matkaa vain yhden lapsen kanssa)...



Mä en vain tajua, mitä ihmeellistä tässä on? Miksi minun tai jopa vanhempieni olisi tullut maksaa vielä pojankin matka? Mun mielestä se on exän asia, ei kenenkään muun. Ja tarkoitan juuri tätä aikaa, jolloin ei ollut kyse minun vastuuviikoistani tms, jolloin tietysti maksan pojankin kulut ja menot.



Onko muilla ollut tällaista? Miten olette asiat sopineet? Ja kyttääkö ihmiset tosiaan ydinperheenkin ratkaisuja, jos vaikka isä lähtee kahden pojan kanssa viikoksi etelään ja äiti jää yhden lapse kanssa kotiin?



Oloen varmaan tosi nuija, mutta en näe näissä asioissa mitään ihmeellistä tai epäoikeudenmukaista.



Mietin juuri sitäkin, että jos exäni ja hänen nykyinen puolisonsa lähtisivät poikani ja exän uuden kumppani lapsen kanssa reissuun ja ilmoittaisivat, että tyttäremme voi myös osallistua ns. heidän viikollaan siihen lomaan, jos maksan matkan, niin musta se olisi ihan ok. Ja sekin olisi ihan ok, vaikkei tytärtä sinne edes kysyttäisi; meillä molemmillahan on oma elämä, oma talous, uusi perhe.



On muutenkin rasittavaa, että joku jaksaa kyylätä ihan ihme juttuja ja kuulla kaiken väärin. Pläh!