Lue keskustelun säännöt.
Lapset erossa " jaettu" , etelänmatka
23.04.2008 |
Mielipiteitä kysyn teiltä ja myös perusteluja niihin.
Erosin kolme vuotta sitten ja nyt tyttäreni asuu luonani ja poika isänsä kanssa, tapaamme näitä etälapsia joka toinen viikonloppu, mutta loma-aikoina viikko-viikkosysteemillä. Kumpikaan ei maksa toiselle elareita, vaan molemmat vastaa luonaan asuvan lapsen kuluista.
Olen sitoutunut siihen, että maksan luonnollisestikin molempien lasten kulut, lomamatkat ja hauskanpidon, kun poika on luonani minun vastuuaikoina (eli joka toinen vkloppu, lomaviikot). Nyt sitten sain ryönää niskaani, koska lähdin vanhempieni mukaan etelään kahdeksi viikoksi pelkästään tyttäreni kanssa (vanhempani halusivat minut mukaansa ja he halusivat maksaa matkani, joten heidän oli maksettava myös tyttärenikin matka, jotta minun huollettavani on siellä, missä minäkin ja että he saavat minut lomakuskikseen ja seuraksi). Minulla ei itselläni tosiaankaan olisi ollut varaa yhteenkään etelänmatkaan, siksi tämä pappa betalar -meininki.
Eli kökköä niskaan tuli exän puolelta siitä, että vain tytär lähtee mukaan ja poika jää hänen luokseen. Mitään rahaa hän ei todellakaan tarjoutunut maksamaan, mutta edelleenkin muistuttelee asiasta syyttävään sävyyn ja kertoo, miten kaikki ovat valintojani ihmetelleet (koskien matkaa vain yhden lapsen kanssa)...
Mä en vain tajua, mitä ihmeellistä tässä on? Miksi minun tai jopa vanhempieni olisi tullut maksaa vielä pojankin matka? Mun mielestä se on exän asia, ei kenenkään muun. Ja tarkoitan juuri tätä aikaa, jolloin ei ollut kyse minun vastuuviikoistani tms, jolloin tietysti maksan pojankin kulut ja menot.
Onko muilla ollut tällaista? Miten olette asiat sopineet? Ja kyttääkö ihmiset tosiaan ydinperheenkin ratkaisuja, jos vaikka isä lähtee kahden pojan kanssa viikoksi etelään ja äiti jää yhden lapse kanssa kotiin?
Oloen varmaan tosi nuija, mutta en näe näissä asioissa mitään ihmeellistä tai epäoikeudenmukaista.
Mietin juuri sitäkin, että jos exäni ja hänen nykyinen puolisonsa lähtisivät poikani ja exän uuden kumppani lapsen kanssa reissuun ja ilmoittaisivat, että tyttäremme voi myös osallistua ns. heidän viikollaan siihen lomaan, jos maksan matkan, niin musta se olisi ihan ok. Ja sekin olisi ihan ok, vaikkei tytärtä sinne edes kysyttäisi; meillä molemmillahan on oma elämä, oma talous, uusi perhe.
On muutenkin rasittavaa, että joku jaksaa kyylätä ihan ihme juttuja ja kuulla kaiken väärin. Pläh!
Kommentit (107)
Entäs jos sillä isällä onkin näyttää, että hänellä on paremmat resurssit tarjota lapsille, ja se vaan ottaisi lapset, ja SÄ SAISIT MAKSAA ELAREITA???
Vierailija:
jakaa lapset. Siis _jos_ olet vähävarainen ja miehesi hyvätuloinen, niin miksi ihmeessä toinen lapsi asuu luonasi? Miksi myös hän ei asu miehesi kanssa? Eikö miehesi välitä kun pojasta? Miksi väkisin pidät tytön luonasi??
Rivien läpi oikein huokuu tämä " minä olen vähävarainen" -asenne! SÄÄLITTÄVÄÄ!
Itse en IKINÄ voisi jakaa lapsia noin. Mielummin pitäisin molemmat lapset luonani, jolloin hyvätuloinen mies SAISI MAKSAA ELAREITA!
Miksi ihmeessä rikkoa lasten, sisarusten, keskinäinen suhde eron takia? Ja vaikka eivät olisikaan " tulleet hyvin toimeen keskenään" nyt, niin mistä voit tietää etteivät tulevaisuudessa kaipaa toisiansa ja sitä läheistä suhdetta, joka heiltä on nyt riistetty, kun eivät saa kasvaa saman katon alla SISARUKSINA.Aivan järjetöntä touhua ja niin surullista........
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
varsin järkevästi, enkä usko että kumpikaan lapsistasi on nyt kamalan traumatisoitunut.
Tuntuu jotenkin ihan älyttömiltä suuri osa näistä vastauksista. Ettäkö aikuisen ihmisen ei pitäisi ajatella raha-asioita ollenkaan? Joo eipä tietenkään, sittnehän voi tulla tänne palstalle märisemään, että taas on 10 euroa loppukuuksi, pää hajoo... Samoin tämä iänikuinen " vain äiti on oikeasti tärkeä" - lässytys. Poika on " jätetty" isälleen ja ties mitä.
Kyllä meidän perheessä ainakin isä on ihan yhtä tärkeä vanhempi kuin minäkin. Ja teille mammat yllätykseksi, äiti ei kuitenkaan voi ihan kaikkea tässä elämässä päättää, siis sitä että kuka saa erossa lapset jne. Kyllä isälläkin on oikeuksia.
Minusta teit aivan oikein. Sait mahdollisuuden matkaan ja itse olen sen verran sukurakas ja kiinteästä suvusta, että ymmärrän täysin, että halusit matkaan vanhempiesi kanssa. Jos miehesi vastaa pojan kuluista, toki hän olisi voinut maksaa matkan, koska sinulle ei siihen ollut mahdollisuutta. Ettei vaan käynyt niin, että miehesi harmii nyt itsekseen, miksei tullut maksaneeksi pojalleen tätä matkaa äitinsä ja isovanhepinesa kanssa ja oudosti alkaa syyttelemäänkin sinua.
Meidän ydinperheessä saatetaan poikkeustilanteissa matkustella erikseen, mutta kuten jo sanoin olemme kiinteä perhe, tiivis suku.
Porvoolta!! Oikeasti pienet sisarukset tulevat kyllä toimeen keskenään, jos heidän vanhempansa antavat siihen mahdollisuuden. En usko sekuntiakaan, että eskarilainen sanoisi, ettei halua olla siskonsa kanssa.
Voi vattu, mitkä vanhemmat. Lapsiparat. Kyllähän ne vieraantuvatkin tuossa täysin toisistaan, ja sitten ovat varmasti aikuisina teille vanhemmille tosi kiitollisia.
Johan olet leinaamassa naita naiselle sudeksi ja putkiaivoiksi haukkumassa. Valitettvasti aikasta moni pitää omai perustelusitasi outoina.
Vierailija:
Siis uskomatonta kommenttia aika monelta. Oikeasti aika ällöttävää huomata, että nainen on naiselle susi, ja mies voi tehdä tai olla tekemättä mitä tahansa. Aina kaikki on naisen syy ja vastuu.
Toivottavasti kukaan teistä ei ole lähelläkään ystäväpiiriäni, koska todellisuuspohjaa ja oikeudenmukaisuutta ei teidän kommenteistanne heru.Mutta kun pyysin kommentteja, niitä sain. Asia ok. Putkinäköä ei siis esiinny vain miehillä, sekin ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tämmöistä voi oikeesti tapahtua, eihän???
Nimimerkki: vastuuaika
Olen kotoisin uusioperheestä ja meillä oli AINA kaikki lapset mukana kaikilla matkoilla (ellei itse ehdottomasti halunnet vanhempana mennä esim. kesäleirille siksi aikaa). Meitä lapsia oli aika monta ja tämä matkustelu maksoi vanhemmilleni paljon. Ei siinä ajatella kukkaroa vaan lapsen iloa ja riemua. Sitä hyväksyttynä olemista ja tärkeäksi arvottamista. Jos lapselle sanotaan, ettei hän pääse mukaan, kokee hän itsensä torjutuksi. Moni peittelee harmiaan olemalla reipas.
Toiseksi... Millainen vanhempi erottaa sisarukset toisistaan? Miksi? Jos lapset eivät tule niin hyvin keskenään toimeen, ei sitä opi kuin opettelemalla, eli olemalla yhdessä. Siitä saa samalla mallia, miten ollaan ihmisten kanssa. Aina ei tarvitse tykätä toisen jutuista, mutta AINA välitetään ja ollaan lähellä. Ei hylätä. Miten lapsenne rakentavat itselleen toimivan sosiaalisen turvaverkon? Te vanhemmat kuolette joskus pois. Jäljelle jää sisaruksia ja omat lapset. Jos ei pidä yhteyttä sisaruksiinsakaan niin keneen? Ainakin itselleni sisarukset ovat vanhemtessa muuttuneet todella tärkeiksi ja hyvät välit, sekä pohjatyö rakastamiselle, on luotu jo lapsuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nainen on naiselle susi -kommentti tuli siitä, että vain muutama tänne kirjoittaneista kommentoi isän vastuun puolesta. Mulle tuli olo, että kaikki on joko äitien ansiota tai sitten niiden vika.
Toisekseen tiedän kyllä, että eskaripäivistä maksetaan vähemmän kuin kokopäiväisestä hoidosta. Mulla ei vaan rahat riittäneet siihen, koska tytär oli koulunsa jälkeen jokusen tunnin ip-kerhossa, jonka kk-maksu on 80 euroa.
Kumpikaan lapsista ei kaipaa toista, ei tosin vihallakaan mieti. Ja tytär on myös sanonut, ettei haluaisi veljeä tiettyihin paikkoihin mukaan. Yritän näiden asioiden kanssa tasapainoilla. Ja lapsilla on isompana halutessaan ainakin mun puolesta vapaus valita, missä asuvat ja kuinka paljon toisiaan tapaavat - eiköhän heidän suhteensa kehity luonnollisesti myös eron jälkeen, koska tapaavat toisiaan kouluaikoina joka viikko pe-su toisen vanhemman luona ja viikoittain muulloin. Eikä tuo veriside vielä mitään takaa, tai yhdessä nyhjätty lapsuus. Noista on monenlaista lopputulosta.
Ja ehkä parhaiten näkyi itse asiassa joidenkin kommentoijien oma epäoikeudenmukaisuus (pakko valita joku sana, tuo voisi olla vaikka epäloogisuus, puolueellisuus, susimaisuus tms) siinä, että oikein alleviivataan tai huudetaan, miten lasten kannustaminen ja mikä tahansa asia on ÄIDINÄIDINÄIDINÄIDIN velvollisuus; no missä se isän velvollisuus sitten on? Aika omituista ajattelua.
Mä ainakin hoidan oman tonttini niin hyvin kuin mahdollista ja toivon samaa myös lasten isältä. Luovuin jo kauan sitten ylivertaisuuskuvitelmistani: vain minä osaan hoitaa asiat niin kuin niiden tulee mennä, ja tietoisesti annoin lasten isälle tilaa ottaa vastuuta, menivät ne asiat sitten miten vain. Suurissa asioissa tietysti tsekkaan perään, mutta muuten yritän relata. Se antaa muuten kummasti voimia, kun jää aikaa ja energiaa ihan muihin asioihin.
Siltikin on vaikea kuvitella, että saisin nuo samat kommentit päin naamaa. Suoraan on hyvä puhua, mutta tyhmä ei tarvitse olla. Minä olenkin tällainen suora ja rehellinen, avoin ihminen, jonka puolesta kukin tehköön tavallaan. Olen jopa naisparin molempien naisten lasten kummi; kamalaa - nyt varmaan ymmärrätte, että olen todella sairas :-)
Ja joku nimi asioille on laitettava yksinkertaistaakseen elämää; oliko tämä nyt sille, joka ihmetteli " vastuuaikaa" jne.
Sitä paitsi olen fifty-fifty sukupuolisuustestin mukaan, joten en edes osaa ajatella, että pitäisi olla kateellinen toisille, murhettua exän onnesta tai vapaaviikosta tai muutakaan sellaista, mitä täällä ehdotettiin :-)
Sain kuitenkin ajattelemisen aihetta, mutta en kyllä aio kirjata vihkoon minuutteja, mitä kunkin lapsen kanssa aikaani vietän, en vietä tai pitäisi viettää. Uskon, että perusajatteluelämällä saa aikaan ihan mukavan tasapainon, enkä myöskään halua lapsistani sellaisia, jotka mittaavat itseään tai muita joku " mulle kans, kun tollakin/sullakin on" -lipuke kourassa. Onnellisuus ja tasapaino, vapaus tulevat kyllä ihan muulla tavalla. Toki perusreiluus ja oikeudenmukaisuus ovat käsitteinä sekä ajatuksena ja elämänosana lapsillemme tuttuja. Hyvin nuo näyttävät voivan tällä systeemillä ja kaikki on tasapainossa.
Anyway, kaikille ihanaa kevätenergiaa!
vastauksia joita sinulle annetaan. Olisit ilmeisesti halunut vain hyväksynnän sille, että olet tehnyt oikein. Suurimman osan mielestä kuitenkin sinä, sekä isovanhempasi ovat toimineet väärin, mutta tokihan isäkin olisi voinut hieman kukkaron nyörejä availla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isän tekemisistä emme tiedä kuin sinun versiosi mutta kyllä minä olen valmis sanomaan suorat sanat hänellekin kun hän tulee tänne selittämään kuinka hienosti olette lastenne asiat järjestäneet...
exäni ei olisi suostunut ikinäkoskaanmilloinkaan kahteen viikkoon siten, että tytär olisi ollut hänellä matkani ajan; enkä niin olisi halunnutkaan, koska ex ei hoida lapsen sairautta kunnolla tai huolehdi erinäisistä asioista. Toisekseen asumme eri paikkakunnilla ja exäni on vielä kolmannella lähipaikkakunnalla töissä. Avokkiani en hänen yrittäjänä olonsa takia halunnut asettaa näin suureen vastuuseen.
Jos lapseni mieli menee pilalle siitä, ettei kerran neljästä kerrasta pääse matkalle ja lähilapseni pääsee, niin en voi mitään. Onneksi näin ei ole käynyt, eikä käy tytöllekään, vaikkei isän puolen ei-hänen-ajan -reissulle pääsisikään (tosin josko niitä koskaan tuleekaan, toivon mukaan). Eikä mun mielestä joka asiaa tartte " hyvittää" , kun ei ole tehnyt mitään väärää. Huomiota ja aikaa tietysti kaikille suht tasapuolisesti (miten tuotakin pitäisi minuutilleen ja kokemukselleen mitata...). Musta on ihan sikkiä, että toinen lapsi menee synttäreille, ja toiselle pitää hyvittää tämä: tehdään jotain kivaa ja mäsytetään karkkia, kun toinenkin niin tekee just nyt. Ei kiitos! Toinen menee sit synttäreille, kun kutsu käy, ja sit taas toisinpäin. Joskus tehdään kivaa, joskus siivotaan. En tod rupea tasaamaan toisen lapsen elämää toisen elämän mukaan, jos ne jutut tulee ulkoapäin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis miten te muka niin vähävaraisia olette jos matkustelette noin paljon?
Kavereilta ei voi odottaa tasapuolisuutta, isovanhemmilta pitäisi voida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ovat isällään niin lopetat olemasta äiti?
Vierailija:
Isän tekemisistä emme tiedä kuin sinun versiosi mutta kyllä minä olen valmis sanomaan suorat sanat hänellekin kun hän tulee tänne selittämään kuinka hienosti olette lastenne asiat järjestäneet...
Luitko minun kirjoittamaani vai muiden tulkintaa, asennetta? En ole täällä kertonut, miten kaikki on mennyt alusta loppuun tai miksi (koskien lasten asumista erillään syksystä alkaen), joten kukaan teistä ei voi tietää, mitä olemme tehneet tai emme ole tehneet lasten suhteen/eteen. Se, että he tapaavat/asuvat yhdessä kolmena päivänä joka viikko kouluaikoina ja lomalla koko ajan jommankumman vanhemman luona, ei varmasti ole maailmanloppu muille kuin teille, jotka eivät ole päivääkään nähneet todellista elämäämme ja lasten tiloja.
On se varmaan kamala, kun lapsilla menee hyvin tällä tavalla. Sellaista on elämä. Kannustettu on mukavaan kanssakäymiseen ja panostettu enemmän kuin laki sallii, ja siltikin repeilee viikoittaisella yhteiselolla. Ei kaikkien pidä olla samanlaisia. Joku ei oikeasti pidä naapurin Samista, toinen taas omasta, myöskin rakkaasta, sisaruksestaan. Löytyyhän tähän mun silmällä ihan selvät syytkin, mutta persoonakysymyksiä en aio tänne esitellä.
Sitä paitsi on hyvä myös antaa asioille rauha kehittyä omalla painollaan. Joskus se vaatii vähän aikaa, joskus pidemmän aikaa. Onhan noilla lapsilla toivon mukaan vielä paljon aikaa yhdessä.
Ja toisekseen oma kokemukseni on sellainen, että kahdesta velipuolestani tykkäsin lapsena ja teininä siitä nuoremmasta ja vanhempi oli mielestäni ihan kökkö jyrämäinen jäykkis. Viitisen vuotta sitten lähennyin vanhempaa velipuoltani ja olemme nyt paljonkin tekemisissä, vaikka asumme eri kaupungeissa. Nuorempaan velipuoleeni en pidä mitään yhteyttä, koska hän käyttäytyy huonosti, omaa sikamaisen asenteen lähes kaikkiin asioihin, ja on edelleen sillä samalla tasolla kuin silloin, kun olin teini = arvostan nykyään hiukan erilaisia asioita ihmisessä.
En myöskään ole osoittanut, etten hyväksy, mitä tänne minulle vastataan. Siitä vaan saa vastata. Saan kai minäkin kommentoida niihin ilman, että tullaan väittämään, miten en hyväksy vastauksia. Kaikilla lienee oikeudet omiin ajatuksiin mielipiteiden vaihdossa.
olet itsekin moneen kertaan antanut ymmärtää, että te ette saa asioista exän kanssa sovittua yhdessä eikä exä edes huolehdi lasten asioista.
Miten lapsilla voisi mennä hyvin tällaisessa tilanteessa?
Luulen että se että sisarukset " eivät tule toimeen keskenään" on vain oire siitä että he voivat huonosti.
Poikani on ollut aina terve kuin pukki, tytär ei. Poika ei tarvitsekaan samoissa asioissa tarkkaa hoitoa kuin tytär. Exälle tämä järjestely sopii oikein hyvin. Ja toisekseen jos koen, että pojasta ei huolehdita tarpeeksi, haen hänet ja vien tarpeen vaatiessa lääkäriin, vaikka ex odottaisi vielä siihen kuuluisaan huomiseen.
Minä en rinnastanut matkaa ja synttäreitä toisiinsa, kuten muut tekivät.
Pojan matkan maksaminen ei-mun-vastuuviikolla on isän tehtävä ihan kuten olemme sopineetkin kulujen jaosta: hän maksaa pojan, minä tytön, yhteisten lasten viikkojen tai aikojen matkat maksaa lapsia luonaan pitävä vanhempi. Jos mulla on rahaa riittävästi, ex pitäköön rahansa. Niitä ei silloin tarvita.
Ja kuinka voimme matkustella, kun olemme vähävaraisia. Vähävaraisuus ei ole koko elämän olotila/pakko, olen koko ajan puhunut tästä tilanteesta, en muusta. Eivät kaikki matkat olekaan etelänmatkoja, osa on, mutta poika on ollut etelässä kaikki muut kerrat paitsi nyt. Joskus on hyvin rahaa, joskus ei. Joku pihistää kaikessa, että pääsee kartuttamaan matkakokemuksia: minä olen sellainen ja teen omatoimimatkoja todella halvalla. Viime kesän etelänmatkaa varten kävimme polkupyörillä ja kasseilla lasten kanssa keräämässä pulloja useaankin otteeseen, ja siitä saimme myös matkakassaan mukavasti lisää.
Mä hankin jo pienenä lisärahaa pulloilla, siivoamalla, myymällä omia postikortteja jne.
Mutta koska tämä keskustelu ei tuota enää mitään, näin luulen, kiitän kaikkia ja jätän ketjun tähän.
Mielestäni epänormaalia, että noin pienet lapset haluaisivat olla erossa toisistaan. Toki sisaruksilla on normaalistikin riitoja yms mutta tuskin kukaan haluaa oikeasti asua erillään.
Ehkä menneisyydessäkin on jo jaettu asioita ja elämää niin, että sinä ap olet mielummin tyttäresi kanssa ja poika on ikäänkuin " jätetty" isänsä kontolle?
Sinun tehtäväsi ÄITINÄ olisi kannustaa lapsia elämään sovussa ja pyrkiä parantamaan heidän välejään. Lisäksi sinun tulisi huolehtia siitä, että heillä molemmilla on yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet!