Lue keskustelun säännöt.
Lapset erossa " jaettu" , etelänmatka
23.04.2008 |
Mielipiteitä kysyn teiltä ja myös perusteluja niihin.
Erosin kolme vuotta sitten ja nyt tyttäreni asuu luonani ja poika isänsä kanssa, tapaamme näitä etälapsia joka toinen viikonloppu, mutta loma-aikoina viikko-viikkosysteemillä. Kumpikaan ei maksa toiselle elareita, vaan molemmat vastaa luonaan asuvan lapsen kuluista.
Olen sitoutunut siihen, että maksan luonnollisestikin molempien lasten kulut, lomamatkat ja hauskanpidon, kun poika on luonani minun vastuuaikoina (eli joka toinen vkloppu, lomaviikot). Nyt sitten sain ryönää niskaani, koska lähdin vanhempieni mukaan etelään kahdeksi viikoksi pelkästään tyttäreni kanssa (vanhempani halusivat minut mukaansa ja he halusivat maksaa matkani, joten heidän oli maksettava myös tyttärenikin matka, jotta minun huollettavani on siellä, missä minäkin ja että he saavat minut lomakuskikseen ja seuraksi). Minulla ei itselläni tosiaankaan olisi ollut varaa yhteenkään etelänmatkaan, siksi tämä pappa betalar -meininki.
Eli kökköä niskaan tuli exän puolelta siitä, että vain tytär lähtee mukaan ja poika jää hänen luokseen. Mitään rahaa hän ei todellakaan tarjoutunut maksamaan, mutta edelleenkin muistuttelee asiasta syyttävään sävyyn ja kertoo, miten kaikki ovat valintojani ihmetelleet (koskien matkaa vain yhden lapsen kanssa)...
Mä en vain tajua, mitä ihmeellistä tässä on? Miksi minun tai jopa vanhempieni olisi tullut maksaa vielä pojankin matka? Mun mielestä se on exän asia, ei kenenkään muun. Ja tarkoitan juuri tätä aikaa, jolloin ei ollut kyse minun vastuuviikoistani tms, jolloin tietysti maksan pojankin kulut ja menot.
Onko muilla ollut tällaista? Miten olette asiat sopineet? Ja kyttääkö ihmiset tosiaan ydinperheenkin ratkaisuja, jos vaikka isä lähtee kahden pojan kanssa viikoksi etelään ja äiti jää yhden lapse kanssa kotiin?
Oloen varmaan tosi nuija, mutta en näe näissä asioissa mitään ihmeellistä tai epäoikeudenmukaista.
Mietin juuri sitäkin, että jos exäni ja hänen nykyinen puolisonsa lähtisivät poikani ja exän uuden kumppani lapsen kanssa reissuun ja ilmoittaisivat, että tyttäremme voi myös osallistua ns. heidän viikollaan siihen lomaan, jos maksan matkan, niin musta se olisi ihan ok. Ja sekin olisi ihan ok, vaikkei tytärtä sinne edes kysyttäisi; meillä molemmillahan on oma elämä, oma talous, uusi perhe.
On muutenkin rasittavaa, että joku jaksaa kyylätä ihan ihme juttuja ja kuulla kaiken väärin. Pläh!
Kommentit (107)
Eikä otettu lainkaan huomioon lasten parasta. Enkä tarkoita tällä nyt tätä matkaa vaan koko kuviota.
Jos miehesi tienaa sinua paremmin eikö hänen olisi kohtuullista osallistua myös tyttärensä hankintoihin enemmän. Kuulostaa toisaan siltä että molemmilla vanhemmilla on ykköslapsi ja kakkoslapsi. eikä kaksi yhteistä lasta jotka asuvat eri osotteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tässä. Ensinnäkin minä panostan lapsiin ajallisesti sekä taloudellisesti. Huomioin kaikki talouteni lapset, keksin aina jotakin, mitä teen pojan kanssa kaksin ilman muita lapsia. Se on itsestään selvää minulle.
Exältä on tytär joutunut pyytämään yhteistä aikaa kahdestaan jo vuoden verran, ja saanut yhteensä noin neljä tuntia. Asiasta on mainittu, mutta kun eräille se oma napa on tärkein.
Luette kyllä väärin, jos kuvittelette, että exän vapaaviikko olisi mulle pointti. Taustalla tälle maininnalle on exän oma asenne ja ruikutus lapsivapaa-asioihin - asia, jota hän ei minun suustani kuule. Saahan exä nyt kunnolla vapaata, kun jouluksi menemme isääni juhlimaan Aasiaan, 16 vrk. Me taas saamme aivan mahtavan arvokkaan loman kaikki yhdessä. Lapset eivät ole minulle riesa, vaan ilo. Ja ilosta huolimatta jokainen tarvitsee omaakin aikaa.
Ja toisekseen: exä ei vie lapsia ulkomaille tai kummemmillekaan reissuille koskaan, peruskesäsukuloinnit. Juhannuksetkin ovat olleet kuulemma puuduttavia ja tylsiä lasten mielestä. Mun jussivuorona menemme laivalle ja sieltä Ahvenanmaalle mökkeilemään alle viikoksi. Tähän kaivan rahat vaikka mistä.
Nyt vasta tajusin, että mun olisi pitänyt alkaa aukomaan suutani exälle, joka on kumppaninsa kanssa menossa pariksi päiväksi Etelä-Eurooppaan; se jos mikä on kallis loma, kun ajattelee siellä vietettyä aikaa. No, mutta tehköön, kuten tahtoo. Kas, kun ei lapsia mihinkään vie.
Sitä paitsi näissä rahavaroissani päätin viime vuonna sen, että kun exä maksoi puolet pojan matkasta viikoksi Bulgariaan ja minä maksoin tytön sekä pojan puolikkaankin (ja vieläkin olen lomasta hiukan velkaa), että en tosiaan rupea pienempituloisena kärsimään, jos toiselta (hyvätuloiselta) vanhemmalta ei heru edes omaa osuuttaan.
Vierailija:
mun mielestä ap puhuu täyttä asiaa, tietenkin hän hoitaa tyttöään ja heidän perheensä asiat ja isä hoitaa poikaa ja heidän perheen asiat.Mä en ymmärrä mikä viha teillä nyt on apta kohtaan, kuulostaako liian helpolta elämältä? ;)
Helpoltahan tuollainen elämä ei todellakaan kuulosta, vaan sydäntä riipivältä, erityisesti lasten kannalta. Suurin osa aikuisista, äideistä, osaa eläytyä lapsen maailmaan ja ajatella asioita sydämellä. Sinä ja tämän ketjun ap tunnutte ajattelevan vain oman napanne, korkeintaan sen oman _läheisimmän_ perheyksikön kautta, vieläpä taloudelliset " järkiperusteet" aina etusijalle asettaen. Ei ihme, jos lapsenne joskus tulevaisuudessa voivat henkisesti pahoin. Olette niitä " hyviä perheitä" , joissa ulkoiset puitteet ehkä ovat kunnossa, mutta laaja sydämensivistys ja tunneilmaisu puuttuvat.
Olen pahoilla mielin ap:n lasten puolesta, siksi kommentoin aikaisemmin ihmetellen. Voit edelleen olla sitä mieltä, että olen " kateellinen" - itse en vaan koskaan ap:n kuvailemaan tilanteeseen haluaisi joutua.
Tasapuolisuuden vuoksi. Ja oliko niin, että uuden kumppanisi lapsi on teillä tismalleen samaan aikaan kuin sinun poikasi (joka toinen vkl?)? Vai ymmärisnkö väärin? Eli joutuuko poikasi jakamaan vähäisen äiti-aikansa myös tämän uuden puolison lapsen kanssa? Eivätkö etälapset voisi käydä vuoroviikonloppuisin jolloin saisitte keskittyä lapsiinne paremmin? (Vanhempiaan lapset kai tulevat tapaamaan, eivät vanhemman uuden puolison jälkikasvua).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Edellisessä viestissäsi luettelit pikkutarkasti kuka mitäkin maksoi ja mikä kenellekin olisi kuulunut. Ja vieläpä niin, että kyse on ylimääräisistä jutuista, ulkomaanmatkoista, jotka eivät millään tapaa ole lapsille ehdottoman välttämätöntä, vuosittain järjestettävää ohjelmaa?
Kannattaisiko keskittyä siihen vanhemmuuteen eikä vain sen ulkoisiin puitteisiin?
Eli ap on huono äiti ja hänen miehensä huono isä jos jättävät etälapset Suomeen matkan ajaksi. Nyt kyllä epäilen että he ovat myös joskus aiemmin tehneet jotain vastaavaa, käyneet Linnanmäellä tai risteilyllä niin että jomman kumman tai toisen etälapsi ei ole ollut mukana. Pöyristyttävää.
:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä on aina tahtonut, että kaikki maksetaan puoliksi, mun tuloista viis. Piste. Erittäin hankala ihminen, mitä tulee raha-asioihin. Olen jo nyt kitkuttanut hänen toiveensa takia, ja kun poika aloitti eskarin, pyysin, että hän maksaa luonaan asuvan lapsen kulut samoin kuin minä täällä päässä. Mun rahavarani eivät olisi enää riittäneet puoleen pojan eskarimaksusta.
Ja vaikka kuinka tiukkaa on ollut, en ole exältä mitään pyytänyt. Hän on tehnyt asian aivan hemmetin selväksi, että hän maksaa pojan kulut ja minä tytön, eikä mitään muuta. Jos hänen kuulemma pitäisi vielä jotakin maksaa tytöstä, hän samantien ottaisi lapsen sinne eikä suinkaan maksaisi muualle.
Niin että sillä tavalla...
Minusta kuulostaa että ap. on katkera ja kostaa pojalleen että hän on valinnut isänsä, poika on isänsä perään.
Vierailija:
Ei se pitäisi isovanhempiin vaikuttaa millään tavalla, missä kukakin lapsenlapsi asuu.
Jokaisen lapsenlapsen pitäisi olla samanarvoisia ja saada yhtä paljon aikaa ja panostusta riippumatta siitä onko heidät erossa arvottu omalle tyttärelle vai tyttären exälle.
Elatusasiat on vanhempien keskinäinen asia, isovanhempien matkalahjoitukset tulee siihen päälle jos tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi outoa meininikiä.. Luulisi, että isovanhemmat olisi sitten halunnut ottaa heidät molemmat mukaan. Tai miksi tytär ei voinut jäädä isälleen siksi aikaa?
En täysin ymmärrä ajatuksenjuoksuasi. Kyllä minulle omat lapseni ovat omia lapsiani riippumatta siitä missä ja kenen kanssa asuisivat ja vanhempana koen että velvollisuuteni on olla tasapuolinen (mikä ei välttämättä tarkoita samanlainen) kaikille.
Mutta tämänkertainen tilanteesi kuulostaa siltä että epäreiluja olivat isovanhemmat. Minun mielestäni heidän olisi ilman muuta pitänyt tarjoutua maksamaan matka molemmille lapsille. Toisaalta en kyllä ymmärrä sitäkään miksi tytön jääminen kotimaahan myös ei olisi onnistunut - ihanko oikeasti teillä on noin tiukasti sovittu isän ja äidin päivät eikä niistä voi piirun vertaa joustaa? En ymmärrä tuollaista vanhemmuutta!
Aikuiset ja vanhemmat voivat riidellä keskenään mutta minusta lapset pitäisi yrittää pitää noiden riitojen ulkopuolella. Nyt kärsijäksi joutui poikasi ja täysin ilman omaa syytänsä. Minusta hänen matkansa olisi pitänyt järjestää keinolla millä hyvänsä vaikka laittamalla kulut osiin tai keräämällä kolehti. Tai vaihtoehtoisesti pitäisi olla suunnitelma siitä että poika pääsee vastaavasti toiselle matkalle minne tyttö ei pääse. Surullista jos kaikki lapsen ympärillä olevat aikuiset ajattelevat omaa kukkaroaan ja rahojen jakamista ennen lapsen etua.
Kyllä meidän ydinperheessä matkustetaan joskus myös pienemmillä kokoonpanoilla. Sitäpaitsi vanhemmat lapset ovat päässeet paljon useammille ulkomaanmatkoille kuin nuorimmainen joka ei ollut silloin vielä edes syntynyt kun nuo matkat tehtiin (vastaavasti nuorimmainen varmaan matkustaa kanssamme vielä silloinkin kun isommat ovat jo lentäneet pesästä). Minusta se oleellinen ero on PERUSTE, jolla vain osa porukasta lähtee jonnekin ja se, että näiden reissujen jaossa pyritään jonkinlaiseen tasapuolisuuteen, siis: sinä pääset tuonne ja sinä tuonne. Tämä lapsi pääsee nyt tälle matkalle koska nuo pääsivät silloin toiselle matkalle jne... Voisin ihan hyvin kuvitella lähteväni yhden lapsen kanssa kahdestaan matkalle mutta kyllä minä sitten toteuttaisin tämän kahdenkeskisen matkan vuorotellen kaikkien lasten kanssa vaikka muutaman vuoden välein (esim. kaikki pääsevät äidin kanssa reissuun 10-vuotiaana).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus tuo lasten erottaminen on ihan ok, joissain tilanteissa! Mutta ettehän te kusipäät sitä tajua.
Ainakin mulla vetää mielen apeaksi kun tätä lukee. Ei oo perheiden asiat todellakaan hyvällä tolalla. Perheet hajoaa, lapsia jaellaan sulle mulle ja kinataan siitä kuka on maksanut kenellekin lapselle nyt mitäkin ja lapset on vaan jotain pelinappuloita aikuisten keskinäisissä kahnauksissa.
Ja tosiaa aina uskomaton kommentti oli tuo kateus kommentti. Kuka nyt voi tuollaista tilannetta kadehtia? Kyllä avioero ensinnäkin olisi minun perheessäni suuri tragedia enkä ketään eronnutta todellakaan kadehdi. Päinvastoin, toivon, ettei se ikinä osu omalle kohdalle. Ja jos osuu niin tekisin kaiken voitavani, että lapset kärsisivät tilanteesta niin vähän kuin mahdollista (ne kuitenkin aina kärsivät), enkä ikinä voisi sisaruksia erottaa toisistaan. Niin tärkeää ihmissuhdetta ei minulla ole oikeutta heiltä pois ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli eikö pojan hoitomaksun pitäisi tippua kun menee eskariin? Siis jos hän ollut aikaisemmin hoidossa.
Ja eikö hoitomaksu makseta sen vanhemman tuloista jonka luona lapsi pääsääntöisesti asuu. Elarit katsotaan tuloksi, mutta miten menetellään jos elareista ei ole tehty spoimusta.
Eli onhan tää provo JOOKO PLIIS kun on tuota epätarkkuutta asioissa ja lasten käyttämistä pelinappuloina vanhempien, isovanhempien exien ja nykyisten jne välisissä riidoissa ja valtasuhteissa.
jakaa lapset. Siis _jos_ olet vähävarainen ja miehesi hyvätuloinen, niin miksi ihmeessä toinen lapsi asuu luonasi? Miksi myös hän ei asu miehesi kanssa? Eikö miehesi välitä kun pojasta? Miksi väkisin pidät tytön luonasi??
Rivien läpi oikein huokuu tämä " minä olen vähävarainen" -asenne! SÄÄLITTÄVÄÄ!
Itse en IKINÄ voisi jakaa lapsia noin. Mielummin pitäisin molemmat lapset luonani, jolloin hyvätuloinen mies SAISI MAKSAA ELAREITA!
Miksi ihmeessä rikkoa lasten, sisarusten, keskinäinen suhde eron takia? Ja vaikka eivät olisikaan " tulleet hyvin toimeen keskenään" nyt, niin mistä voit tietää etteivät tulevaisuudessa kaipaa toisiansa ja sitä läheistä suhdetta, joka heiltä on nyt riistetty, kun eivät saa kasvaa saman katon alla SISARUKSINA.
Aivan järjetöntä touhua ja niin surullista........
Nykyisinkin, mitä vähemmän näkee, sitä parempi.
Ainut asia, joka mun mielestäni ap:n olisi tehtävä, olisi selittää pojalle tilanne, ja luvata jokin matka kahdestaan hänen kanssaan myöhemmin. Vaikka Tallinnan risteily tai jotain.
Meillä matkustetaan sekä yhdessä että erikseen, mutta jonkin asteinen tasapuolisuus pyritään pitämään.
Siis uskomatonta kommenttia aika monelta. Minä en ole materialisti vaan ihan kaikkea muuta. Ketään en pidä väkisin, vaan tyttäreni haluaa olla juuri minun kanssani. Molemmat lapset ovat yhtä tärkeitä minulle.
Jos tämänhetkinen tilanteeni on taloudellisesti heikompi seuraavat puoli vuottakin, so what? Ei voi mitään. Ihan kuin tosiasiallista tilannetta ei saisi tuoda ilmi puolin toisin. Tyttäreni ei halua asua isällään, koska hän saa henkisesti täällä sen, mitä tarvitsee - ihan itse sen on osannut sanoa, että hänelle on aikaa eikä sitä, että isi on vaan koneella tai salilla tms.
Oikeasti aika ällöttävää huomata, että nainen on naiselle susi, ja mies voi tehdä tai olla tekemättä mitä tahansa. Aina kaikki on naisen syy ja vastuu.
Toivottavasti kukaan teistä ei ole lähelläkään ystäväpiiriäni, koska todellisuuspohjaa ja oikeudenmukaisuutta ei teidän kommenteistanne heru.
Mutta kun pyysin kommentteja, niitä sain. Asia ok. Putkinäköä ei siis esiinny vain miehillä, sekin ok.
on se kaikkein epäoleellisin asia tilanteessanne. Ihan totta. Teidän tilanteessanne ei todellakaan ole kysymys rahasta vaan asenteesta ja lasten tasa-arvosta. Mutta olen samaa mieltä kanssasi siitä että asiat voi esittää hieman toisin kuin osa vastaajista, turhan agressiivisia vastauksia olet saanut.
mun mielestä ap puhuu täyttä asiaa, tietenkin hän hoitaa tyttöään ja heidän perheensä asiat ja isä hoitaa poikaa ja heidän perheen asiat.
Mä en ymmärrä mikä viha teillä nyt on apta kohtaan, kuulostaako liian helpolta elämältä? ;)
Meillä on myös ihan oma perheemme, jossa on mieheni lapsi ja minun lapseni, me elämme omaa elämäämme, teemme lastemme kanssa omia juttujamme, mieheni etälapset käyvät meillä sovittuina aikoina jolloin teemme heidänkin kanssaan juttuja,
mutta pääosan ajasta olemme siis oman perheemme kanssa, ja etälapset omassa perheessään, ne nallekarkit ei vaan mee aina tasan, se että etälasten äiti ei mahdollisesti tarjoa lapsilleen samoja juttuja kuin me omillemme, on valitettavaa, mutta elämä on. Heillä on sellainen koti ja meillä tällainen.
Lapsemme saavat harrastaa ja matkailla, etälapset eivät samassa määrin, voi voi, mies maksaa elatusmaksut ja lasten äiti on töissä, eli kyllä olisi varaa jos kiinnostaisi,
pitäisikö meidän sitten maksaa etälapsillekin samat vaatteet ja harrastukset kuin omillemme vain koska lasten äiti ei koe niitä asioita tärkeiksi lapsille? Vai jättää omat lapsemme ilman myötätunnosta etälapsia kohtaan?
Hauskaa matkaa teille ap :)