**** HAAHUT, eli keskenmenon jälkeen kuumeilevat***
meillä odotettiin onnellisina vauvaa lokakuuksi, mutta pääsiäisen alla romahdettiin. olen ollut aika rikki sen jälkeen.
nyt on onneksi ekat menkat keskenmenon jälkeen tulleet ja menneet ja henkisestikin olo alkaa olla parempi. uutta yritystä sitten vaan.
esikoinen (poika 3/07) saatiin hoitojen avulla, niinpä tämä nyt kesken mennyt oli uskomattoman ihana luomuyllätys! toivottavasti moinen yllätys päästään kokemaan uudelleenkin.
mulla on jo ikää 37v, mies täyttää kesällä 39. eli toivotaan että onnistuttaisiin kohtalaisen pian.
täälläkin juodaan naamaa kurtistellen grapemehua ja lisäksi olen alkanut syömään foolihappovalmistetta. kaikki konstit on käytettävä. olisiko muita poppakonstivinkkejä?
ruusunpiikki
Kommentit (146)
Samat tuntemukset, kuin muutamalla muullakin. Olen onnellinen teidän puolesta, mutta toisaalta taas kateellinen. Ehkä osansa tekee se, että kävin siskon luona ja hänellähän on nuorin lapsi saman ikäinen, kuin meillä nyt ois jos kaikki olis menny hyvin.
En ymmärrä omaa kroppaani, menkat pitäs alkaa ens viikolla, mutta n. viikko sitte tuli parina päivänä vähän verta ja sama juttu eilen ja toissapäivänä. Lisäksi juilii alavatsaa niin kuin menkka kipuja ois. Kai nämä lääkkeet pistää kroppaa sekaisin tai jotain.
Eipäs muuta tällä kertaa, toivottavasti tästä aletaan kaikki hilautua tuonne odotus puolelle!
Tavallisia kuukausittaisia oireita ei ole ollut ja olen ollut aivan tavattoman väsynyt. Toisaalta testi näytti negatiivista eilen. Mutta mitään ei vain tapahdu.
Pelkään sekä sitä, että olisin raskaana, koska en kestä ajatusta toisesta keskenmenosta ja pelkään, että en ole. Mikä kuitenkin kai on luultavampaa, koska rinnat ovat kuin tyhjät leilit ja edellisessä, siinä kesken mennessä, ne olivat suunnilleen hedelmöittymishetkestä aivan käsittämättömän arat.
Ihminen kun on sellainen, että keksii kaikenlaisia oireita, niin tunnen tällä välillä kovia mahakipuja ja jomotusta, välillä pahaa oloa jne. Mutta kaikki on siksi lievää, että voin hyvin suggestoida itselleni noita tuntemuksia.
Senkin keskenmeno opetti, että omat tuntemukseni eivät minun kohdalla kerro mitään. Ajattelin nimittäin silloin koko ajan, että kaikki olisi mahassa hyvin siihen hetkeen asti, kun lääkäri kertoi ikävät tosiasiat.
Kirjoittelen nyt pitkään, kun yleensä vai pikaisesti salaa töiden lomassa lueskelen teidän muiden viestejä. Olen nyt monta päivää nähnyt vilkkaita unia, joissa menkat alkavat. Viime yönä olin miespuolisen työkaverin kanssa jossain ja unessa aloin vain vuotamaan aivan kamalasti. Uni tuntui tosi aidolta ja työkaveri yritti olla niin kuin ei olisikaan ja tarjosi minulle vaivihkaisesti jotain pyyhettä. Huh kun olin helpottunut herätessäni!
Valtavasti onnea kaikille plussaneille!
Ja suuret sympatiat niille, jotka vielä odottavat omaansa.
Kai kaikella on tarkoituksensa (vaikkei tämä kyllä lohduta).
-Putri
Niin kauanhan sitä toivoa on, kun tätiä ei näy...
Mulla on tänään kolmeen eri otteeseen nippaillut tosi paljon oikealta puolelta. Ei kuitenkaan ovulaatiomaisesti, vaan terävästi ja jalkaan säteillen. Ovulaatiossa, silloin kun olen sen tutenut, kipu mulla on ollut sellaista jomotusta. Elän tietysti toivossa, että siellä joku olis telakoitumassa, vaikka ei kai se näin pian voi tapahtua. Vai voisko? Se ovulaatiotikku näytti nimittäin nousua tiistaiaamuna. Pupuiltu on nyt kyllä aika ahkerasti. Voi kun sieltä olis munasolu (tai vaikka kaksi) pullahtanut ja kiinittyminen onnistuis.
Nyt se alkaa taas se oireiden tarkkailu: pissan haistelu ja rintojen hiplailu =)
Se on ihan kivaa sinne pettymiseen asti.
Kauralastu kp 13
Enää en viitsi tehdä testejä. Neljä olen nyt tehnyt ja aina ovat selvää negaa, joten nyt yritän vain olla niin kuin en olisikaan.
-Putri
Odottaminen on tuskallista, päivä kerrallaan. Toivotaan parasta!
Minä luulo-oireisena olin havaitsevinani pientä rintojen arkuutta tänään. Se kiinnittyminenhän tapahtuukin vasta 6-7 vrk hedelmöittymisestä, eli vihlaisut ei voineet olla vielä sitä =( Jos ovuloin siis tiistaina, mahdollinen kiinnittyminen tapahtuisi aikaisintaan huomenna. Aika karu on myös se luku, jonka mukaan todennäköisyys hedelmöittyä on vain 20-25 % kuukautiskiertoa kohti. Toisaalta sehän tarkoittaa, että jos meitä on täällä vaikka viisi, niin yksi hedelmöittyy joka kuukausi, vai? Olikohan siis Putrin vuoro tässä kuussa?
-Kauralastu kp 15/27
*Onnea plussanneille!
Mua ei oo vähään aikaan huvittanu edes käydä näillä sivuilla. On ollu tosi vaikeaa...
Keskenmeno aiheutti kamalan kriisin miehen kanssa ja tuntuu, ettei me päästä tän yli nyt millään. Joka asiasta tulee kauhea riita ja suorastaan vihan tunteita molemmin puolin. Välillä sitten taas tuntuu ihanalta olla yhdessä. En olis uskonu, että tollasta vois km:sta seurata..
Ja toinen juttu.. Mulla on välillä sellanen olo, et en jaksais lapsia yhtään. Haluisin vaan olla yksin. Ja tulee sellanen olo et en kai mä edes voi toivoa vauvaa, kun en jaksa noita olemassa olevia lapsiakaan hoitaa.. JA mites tällaseen suhteeseen vauvaa vois edes kuvitella.. HUHHUH! ihan tarpeeks rankka kokemus olis ilman aviokriisiäkin ollu!!!
Ekat menkat on tuloillaan. Saas nähdä, millon alkaa. Toivon kovasti et päästäis jotenkin yli näistä ongelmista ja voitais alkaa taas haaveilemaan nyytistä ensi vuodelle.. En vaan tajua sitäkään, miten sitä yrityksen ja epäonnistumisen tuskaa taas jaksaa.. Ja sit jos sattuis tärppäämään, miten kestää sitä epävarmuutta ja keskenmenon pelkoa. Aika epätoivoiset on fiilikset tällä hetkellä..
Miten tää voi ottaa näin koville????
Kesäterveisin iiiik
Toivon sinulle kovasti voimia! Teillä on varmasti molemmilla vielä suuri suru ja ehkä se nyt sitten purkautuu tällä tavalla. Yrittäkää jutella ja olla toisillenne tukena surussa. Miehet surevat niin eri tavalla kuin me naiset, koska eivät voi käsittää miltä se tuntuu kun kantaa pientä ihmistä sisällään. Välillä voi tuntua siltä, ettei mies edes välitä tai on jo "unohtanut" koko keskenmenon.
Suru jatkuu kuitenkin pitkään, me olemme odotelleet sitä toista nyyttiä jo puolitoista vuotta keskenmenon jälkeen. Ilmeisesti sitä täytyy olla jo todella paremmalla puolella toipumisprosessissa, ennen kuin kroppa "antaa" tulla uudelleen raskaaksi. Meillä toki oli muutakin suurta surua tässä välissä ja tuntuu, että nyt vasta alkaa suru irrottaa otettaan.
Nyt toivon kovasti että olisin raskaana. Olen yökkinyt koko viikonlopun mitä erilaisimmille tuoksuille, sipsille, munavoille, jauhelihalle, salaatille... Mietin että eihän minua kohtaan voida olla niin julmia, että nämä yökötykset eivät tarkoittaisikaan yhtään mitään. Niin ja ananasta tekee kovasti mieli. Mutta niin, elämä ei mene niin kuin itse sen suunnittelee ja sen edessä on nöyrtyminen myös nykypäivän itsenäisellä ihmisellä.
Jaksamista toivotan kaikille, niin kuin meidän tapauksesta huomaa joskus joutuu odottamaan todella pitkään, jos siis nyt olen raskaana ja kaikki onnellisesti päättyy, niin silloin olen odottanut yhdeksän kuukauden sijasta yli kaksi vuotta.
Ristiriitaisia tunteita näin sunnuntai aamuna...
Sittis
iiiik! Tuttu tilanne tuo miehen kanssa kriiseily km:n jälkeen; meillä maaliskuisen km:n jälkeen alun molemmin puolisen lohduttelun jälkeen, ainakin itselläni oli kamalan tyhjä ja turta olo, jota miehen oli varmasti vaikea käsittää ja käsitellä, mikä taas johti älyttömiin riitoihin pienistä asioista, sekä toistemme nälvimiseen, erityisesti koin että mies nälvii ja tuntui kuin suorastaan inhottaisin häntä. Onneksi erään ison riidan päätteeksi päätettiin, että käydään pariterapeutin pakeilla, ihan vaikka vaan saadaksemme keinoja käsitellä tuntemuksiamme ja ymmärtääksemme toistemme tunteita jne. Se oli hyvä päätös, kerran ollaan käyty ja tällä viikolla uudestaan, tuntuu oikeen hyödylliseltä, oikeastaan vaan keskenämme jutellaan, mutta siinä pelkässä terapeutin läsnäolossa on jotain magiaa, ettei sen välttämättä tarvitse kovasti kommentoidakaan!
Sulla on vielä niin kovasti alkutekijöissään tuo km:n läpikäyminen ja hyväksyminen, anna itsellesi aikaa märehtimiseen!!
Voimia, ja jaksamista iik!! Sittikselle SUPER-peukut, että oireet olisi sitä itseään, tulehan sitten kertomaan kun testailet, jookos :O)!!!
Tein testin aamutuimaan, että mieskin saa tiedon heti ennen töihin lähtöä. Kaksi viivaa, siinä todella oli kaksi viivaa, ei edes haamua, vaan ihan varmasti viiva. Ensin tuli onnen kyyneleet ja sitten pelon kyyneleet, nyt ollaan niin alussa vasta. Eikä mun etes pitäny tulla raskaaksi tästä kierrosta kun ei lääkäri ultralla nähny tarpeeksi suuria solusia.
Mites tästä nyt eteenpäin osaa jatkaa että pysyis suurin piirtein selväjärkisenä. Viikkoja on varmaan nippanappa 4, mistä sen nyt sitten laskee, kun ei sitä ovista pitäny etes olla. Nyt oon sekasi ku seinäkello ja valitettavasti päälimmäinen tunne ei ole onnellisuus, vaan suuri pelko.
Täytyy vaan luottaa siihen, että myös tässä raskaudessa vaistoaisin sen jos kaikki ei ole hyvin. Viimeraskaudessa jotenkin tiesin alusta asti että kaikki ei ole niin kuin pitäisi.
Kai se on sitä itsesuojelua, jos en hehkuta ja näytä onnea, niin ehkä sen lapsen saa sitten pitää tai jotain.
Nyt siis vetäydyn palstalta, toivottavasti ei tartte tulla huonoja uutisia kertomaan.
Toivon kaikille paljon onnea ja kiitos vertaistuesta!
Sittis
oikein paljon onnea plussasta!
ihanasti niitä ollaankin tähän pinoon saatu. itse olen nyt yrittänyt vähän pysyä täällä poissa. sillä mitä enemmän täällä oleskelen, sitä enemmän tunnun löytävän itsestäni kaikenlaisia oireita. viikonlopun aikanakin pari kertaa sain nieleskellä suuhun tulleita palautuksia... yhtään en halua toivoa kasvattaa, pettymys on tädin saapuessa sitten taas kamala.
ja viime viikon lopussa kuulin lähipiiristä taas yhden raskausuutisen. siis jo toisen ihan lyhyellä ajalla. sitä niin toivoisi itsekin...
mutta sadepäivän kunniaksi me lähdetään pojan kanssa tänään vesirokkorokotusta hakemaan. osallistutaan siis siihen tutkimukseen. kiva julkisilla on tällä kelillä mennä. just mun tuuriani...
lisää plussia toivoen,
ruusunpiikki kp 18
ONNEAA!!!!! Super-vahvoja tarrasukkia ja mielenrauhaa teille tuleviksi viikoiksi!!!
Ja tarriksia ja kaikkea mahdollista! Ja tuut sitten heti tuonne o-puolen pinoon!
Toivottavasti tuutte kaikki pian perässä, mä en mitään muuta niin paljon toivoisi! Ja tietenkin toivon että itsekkin siellä o-puolella tällä kertaa pysyisin loppuun asti. No eka ultra on 25 päivä että siihen asti vielä pitäisi odotella...
Hermione rv 6+0
Mitä kuuluu Putrille? Onko täti pysynyt poissa ja oletko malttanut olla testaamatta?
Itse olin niin toiveikas vielä pari päivää sitten, mutta nyt tuntuu taas toivottomalta. Rinnat ei hitustakaan kipeet. Yritän muistella, milloin ne kipeytyi viime raskaudessa. Tais olla vasta jotain 4 päivää ennen kuin menkkojen olis pitänyt alkaa. Eli olishan tässä vielä aikaa, mutta jotenkin tuntuu, ettei se kiinittyminen onnistunut. Ei tullut mitään kiinnittymisvuotoakaan. Keleen myooma!
Minulla täällä kesäloma alkanut ja aivan uskomattomalta tuntuu, kun saa vaan olla... Aamulla jo kasin jälkeen lähdin tuonne kylmään tuuleen juoksemaan, mutta ihanalta tuntui :) Jospa se lämpiäisi pian. Parin viikon päästähän lähdetäänkin sitten lomareissulle miehen kanssa kahdestaan :)
Minulla meneillään kp 33/28-29. Omituista... Yhdet menkat siis olleet km jälkeen ja luulin kyllä, että sitten alkaisivat ajallaan kulkea, mutta ei sitten vissiin. Raskaustesti näytti eilen negaa. Ei olla edes yritetty uutta raskautta, kun on nämä ulkomaanmatkat (2 kpl) ja muutakin tässä edessä, että niistä kuitenkin selvittäisiin ilman ongelmia. Mutta jos menkat sitten alkaa olla miten sattuu, niin hankalapa sitä raskautta on ehkäissäkään, kun ei sitten mitään hajua milloin se ovis sattuu olemaan... :)
Mukavaa viikonjatkoa kaikille!
5mama
Elossa ollaan täälläkin ja viime koierrossa pääsi jopa jännäämään mutta eihän sitä plussaa tullut, liekö enää koskaan...
Nyt alkaisi kesäloma clomifenien suhteen, meille ei siis ainakaan kevätvauvaa tule. Syksyllä, varmaan syyskuussa saan lähetteen gynepolille jossa sitten tuumitaan jatkoa, mutta nyt hieman luovaa taukoa, voi olla, että palstailukin vähenee kun ei yksinkertaisesti ole mitään kunnollista kiertoa niin ei ole ovistakaan eikä siis mitään kuumeiltavaakaan.
Mutta onnea plussan metsästykseen (kaikissa muodoissa siis) teille muille ja toivotavsti olette jo syksyllä siirtyneet kaikki tuonne odotuspuolelle.
Rilla-ma-rilla
Kopion tuolta, jostain syystä nämä heitti viestin omaksi aloituksekseen, kumma ettei vieläkään toimi kunnolla =/
Eli kierto oli nyt 34 päivää. Aika pitkä... Toivottavasti jatkossa tasaantuisi siihen normaaliin.
Laskeskelin vaan juuri, että kun ollan siellä ulkomaanmatkalla miehen kanssa, sillä viikolla olisi sitten juuri ovulaation aikakin :)
En muista kävinkö jo ilmoittautumassa tähän ketjuun aiemmin. Tarkoitus oli. Toimii töissä niin hitaasti tällä hetkellä netti että en pääse tarkastamaan. Eli minulla oli spontaani keskenmeno rv 5+6 pari viikkoa sitten ja kovasti ovulaatio-oireita oli pari päivää sitten mutta plussaa ei ovulaatiotestissä ole ollut.
Nyt vaan tänään kuitenkin alkoi se pöllöäkin pöllömpi raskausoireiden tarkkailu. Pani muka itkettämään kun selailin Apua, jossa kerrottiin 100-vuotiaasta 10-lapsisen perheen vanhimmasta. Ettei se nyt vaan johtusi tästä muusta hormonihässäkästä, mutta kun höpsönä pitää ajatella ensimmäisenä raskautta :_|
Sunnuntaina sitten viimein alkoi vuoto eli kierto oli vain myöhässä muutamalla päivällä. Olo ei ollut edes surullinen. Päinvastoin, en ole nyt pariin päivään nähnyt niin paljon raskaana olevia naisia ympärilläni ja tuskin montaa ajatusta vauva-asioihin uhrannut.
Omalla kohdallani(kin) siis pahin on se kierron viimeinen viikko, jolloin alkaa elätellä toiveita ja miettimään kaikenlaista. Sitten kun tietää, että ei varmasti ole raskaana, niin asian voi hetkeksi unohtaa.
Se vain surettaa, kun tyttö leikkii joka ilta nuken kanssa, että on isosisko, joka saa hoitaa pikkusisarusta. Siinä sitten olen yrittänyt sanoa, että ehkä sellainen meille joskus saadaan, mutta siihen menee vielä toosi pitkä aika. Esikoinen täyttää neljä, joten aika reiluksi tulee ikäero, jos joskus se toinen lapsi saadaan.
Onnea plussanneille!
Ja hedelmällisiä hetkiä kaikille muille!
-Putri
*Onnea plussanneet!* Täällähän on käynyt pienimuotoinen ropina.
Yrittelin tänne kuulumisia kirjoitella pitkästä aikaa töissä ja koko selain kaatui, en sitten ehtinyt. Olen hengaillut tuolla kuukausi puinoissa ja tuttuja nimimerkkejä täällä on vilahdellut myöskin.
*Hermione:* kirjoitit alkuraskauden seurannasta. En muista taustojasi mutta miten pääsit /päädyitte siihen?
Meillä mennään 8 kierto kmn jälkeen. Ja tässä kierrossa naisten polilla kartoitetaan kiertoa labroilla ja huomisessa ultrassa. Ovista myös odotellaan. Ja jos ja kun joskus tärppää niin ihan takuulla ole aivan hermo heikko ainakin alkuraskauden ajan. Ja ajatus mahdollisesta uudesta km:stä pelottaa kun ei tunnu toinen raskaus millään alkavan ja aivan älytömän kamalaa olsii jos sekin menisi kesken, tyhmää miettiä eteen päin mutta silti mietin.
Lähipiirissä ja kaikkialla kodin ulkopuolella vilahtelee raskasu masuja ja se tekee minut katelliseksi ja surulliseksi. Miksi ajatus on taas noussut pintaan ja pala kurkkuun.
T:Vacsuli kp19/28-43, yk8
Nyt se alkaa taas se oireiden kuulostelu ja menkkojen odottaminen *Huoh*
Minäkin myönnän, että olen kerran käynyt elokuisten pinoa lukemassa itku kurkussa. Muutenki tuntuu, että vauvamahoja on joka puolella. Varsinkin, kun käy ruokakaupassa, niin niitä on jo parkkipaikalta lähtien. Ja kirpparit on pullollaan vauvanvaatteita!
Ollaan käyty uutta autoa katsomassa. Tuntuu, etä jos nyt ottaa sellasen, että mahtuu vaunutkin kyytiin, niin sitten sitä vauvaa ei varmasti tule. Pitää varmaan ottaa joku tosi pieni, johon ei edes turvaistuin kunnolla mahtuis ;) Oon ihastunu Volkswagen Touraniin (tila-auto). Mies vaan haluais jotain sporttisempaa.