**** HAAHUT, eli keskenmenon jälkeen kuumeilevat***

minäkin olen todella pahoillani puolestasi Hermione. jos vaan oikeita sanoja olisi lohduttamiseen...



juhannusta meille kaikille suuren menetyksen/suuria menetyksiä kokeneille.



ruusunpiikki kp 28, toistaiseksi ilman tätiä vielä täälläkin

Täältäkin iso lohtuhalaus..



Silloin ennen poikaa, kun sain jatkuvasti kesken, niin mietin, että kun tavataan sanoa, että ihmiselle ei anneta liikaa, vain sen verta mitä ihminen kestää..välillä voi käydä tosi reunalla, mutta ..niin..

Nämä asiat ovat niin syvältä sattuvia, niin moneen asiaan elämässä vaikuttavia. Se ei ole ulkoapäin tuleva menetys, vaan se tapatuu itsessä, sisällä ja tekee näkyviä muutoksia, muuttaa heti alussa tunteita, elimistöä, kaikkea ja kun se taas viedään ja taas saa koittaa ottaa sirpaleisen unelman maasta ja alkaa liimata sitä yhteen, niin mikä se liima on, että jaksaa unelmaa vielä toiveikkaana katsoa..



Meidän menettäneiden tarvii olla ainakin aika itseppäistä sakkia, itse ainakin olen;) ja usko unelmaan on suuri voima joka kannattelee..ja ehkä siinä on jotain alkukantaista joka pitää sydämen lämpöisenä ja antaa aavistuksia siitä ihanasta tuhisevasta ja tuoksuvasta paketista joka meille jokaiselle niin olisi tervetullut..



Ja nyt näistä meidän kahdesta ääripää lapsosesta jotka ovat rakkaita niin omilla tavoillaan, niin kiitollisuuden määrää ei voi laskea..tytöllä periytyy tämä minun dg ja siitäkin olen onnellinen, että kenties hänen ei tarvitse näin paljoa satuttaa itseään, kun minä olen tehnyt..



Kovasti tutkin ajatuksiani, ASAaa otan nyt samaan malliin, mutta tietoisesti ja tietäen mitä se tekee elimistölleni, mitä jos kuitenkaan en enää raskaudukkaan, tai että ASA ei riitäkkään, tai että en ehdi saada piikkejä tarpeeksi ajoissa ja vauvan taimi kuolee..ja että miltä piikitys tuntuu, kun siihen voi etukäteen orientoitua, ja miltä jatkuva lääkärissä käynti tuntuu, kun ei pääse niin rauhottumaan,

mutta koitan itselleni rakentaa sisäistä rauhallisuuden tilaa, joka kantaisi minua pelottavien ja jännittävien tilanteiden yli..ehkä nämä ovat joitankin defenssejä jotka täytyy olla, ettei murtuisi kokonaan, jos jotain vielä rankempaa joutuisin saada kokea.



Mies on neutraali. Tukee ja kuuntelee ja jakaa, mutta kyllähän minä sen ymmärrän, ettei hän voi sitä samalla lailla ottaa.. onneksi te olette olemassa, ..halaus vielä kerran näin virtuaalisesti ja kiitos..



nyt meni ukkoskuuro ohi, taidanpa mennä pihaan peremään mattoja:)



UN



kiitos jos jaksoitte ajatuksiani lukea...:/ hieman apea Nuppulotan unelmoija vaan..

Voi elämä! Tytoltä löytyi kihomatoja ja olen pyykännyt ja siivonnut koko juhannuksen. Pykkiä olis vieläkin kylpyammeellinen, mutta pesukone sanoi sopimuksensa irti. Että tämäkin vielä! Muutenkin sapettaa, kun ei ole raskaana ja menkatkin on myöhässä. Menkat ei siis ole vieläkään alkaneet, vaikka veristä limaa on tullut vähän jo kolmena päivänä. Rinnat ei ole yhtään kipeät, joten en siis takuulla ole raskaana. Ja oikeastaan hyvä niin, sillä siinä kihomatolääkeohjeessa sanottiin, ettei saisi ottaa raskaana, kun ei olla varmoja, onko siitä haittaa.



Joko Ruusunpiikillä täti tuli käymään? Taidan varalta käydä kuitenkin ostamassa maanantaina testin ja testata tiistaina, jos ei menkat ole siihen mennessä alkaneet. Ei siis tosiaankaan ole yhtään raskausolo ja tympii, kun täti ei jo tuu.



t. Kauralastu kp 30/27-

eli täti tuli eilen illalla myöhään. kyllähän mä sen oikeastaan tiesin, mutta silti harmitti ihan vietävästi. ja harmittaa edelleen. mä en kyllä mitenkään pysty suhtautumaan tähän asiaan neutraalisti. niin kova on pienen kaipuu.



päätin, että lähdetään pojan kanssa ensi viikon to reissuun. lähdetään itä-suomeen sukulaisia moikkaamaan. miehellä on parin viikon loma vasta myöhemmin. ja silloin ei koirien kanssa tuonne olla suunniteltu menevämme.



eli tästä kierrosta jää nyt greippimehu pois. foolihappoa ja efamolia syön edelleen.



kauralastu, maltan tuskin odottaa sun testin tulosta. mulla ei nimittäin näissä mun raskauksissa ole kummassakaan rinnat kipeytyneet. eli mun mielestä voisi kuullostaa oikein positiiviselta..



ruusunpiikki kp2

Eli täti siis tuli tänään; heti kun sain raskaustestin ostettua huomista varten. Menkkojen odottelu on sellasta tuskaa, että ihan kiva, kun pääsin uuteen kiertoon.



Kävin muka alennusmyynneissä. Tulin kotiin mukanani apteekkikamaa ja pari kirjaa. Mikään niistä ei tietysti ollut alennuksessa!



Lähtisköhän sitä perjantaina baariin. Edellisestä kerrasta onkin jo aikaa vaikka kuinka.

Huoh, tätä ilmaa, mutta se siitä!

Tsemppiä uuteen kiertoon kauralastu ja ruusunpiikki. Satuittekos huomaamaan annihelenan viestit, hän onnekas oli tehnyt plussatestin yk 18, ja miksi tämän otan näin esille, on pre-seed liukastusvoide, jota hänkin käyttänyt nyt tässä tärppikierrossa, eiköhän käydä putsaamassa virtuaalikaupan hyllyt siitä ihmeaineesta kaikki joukolla :O)!!!!! Mä taidan ainakin suunnata hyllyille! Tilasin eilen ensimmäistä kertaa ovistikkuja, kun mulla on aina viikon verran ovisoireita ja olis kerrankin kiva bongata ihkaoikea hetki.

Nyt mennään kp 31/32-42 villiveikkaus dpo 7??? Pari päivää nännit aristi, mutta kun tuoreessa muistissa on km-raskaudenaikainen TISSIKIPU, niin tämä aristelu ei herätä mitään toivetta, ja kun sekin vähän tuntuisi olevan tyystin poissa. Menkkamaista kiulua alavatsalla eilen oli aika rankastikin, tänään hillitympää. Vähän kuitenkin tekisi mieli toivoa, että voisiko nämä millään enteillä raskautuneisuutta?? Minkälaisia kokemuksia teillä joilla useampia raskauksia takana, niitten erilaisuudesta?? Itselläni vain tämä km:oon päättynyt, jossa vain lievää kuvotusta nälässä, jotkut tutut maut muuttuivat tympeiksi (kuten suklaa!!) ja sitten tämä mahtava rintojen turvotus ja kipuilu, välillä myös menkkamaista kipua, ei lainkaan nippailuja, kuten monet kuvailevat.

Help, otetaan vastaan kiitollisna maan pinnalle palautukset sekä toiveiden herättelyt :O))!!

Eilen kävin ensi kertaa lukemassa tätä pinoa, vaikka vauvakuumepuolella olen muuten paljon pyörinyt. Ja voi kuinka samanlaisia ajatuksia kaikilla tuntui olevan keskenmenon jälkeen. Etenkin tuo pakko raskautua äkkiä uudelleen -ajatus.



Taustaa siis sen verran, että 12.6 tuli alkuraskauden km, viikolla 5+0. Siinä mielessä olen tyytyväinen, että tuli sitten ihan itsestään ulos. Edellisen km:n koin 2/07. Keskeytynyt keskenmeno ja lääkkeellinen tyhjennys, joka ei sitten sujunutkaan kovin hyvin. Meni useita kuukausia, ennen kuin kohtu oli ok. Ennestään meillä on yllärinä tullut lapsukainen, 1/05.



Nyt koitan tikutella mahdollista ovista, jo ihan senkin takia, että näkee kierron pituuden. Koskaan aiemmin en ole ovista tikuilla bongannut, vaikka muut oireet ovatkin selkeät. Nyt tikutan kahdesti päivässä.





Joie kp 13/23-27?

mäkin kävin sit tilaamassa sitä pre-seediä. tämän kierron yrityksiin se ehtiikin hyvin mukaan. kaikkea sitä näköjään onkin valmis kokeilemaan...



mites on kauralastu, tilaatkos sinäkin ;-) ?



tänne ei muuten mitään uutta. vähän on turhautunut tässä vaiheessa kiertoa. se alkuvuoden luomuplussa oli mulle niin suuri ja iloinen asia. valitettavasti se ei vaan saanut kestää kauaa. mun uskoani kyllä koetellaan. jotenkin toivo hiipuu toisesta luomuplussasta. ja se tarkoittaa meillä sitä, että tuo pieni poika jäisi meidän ainoaksi. se olisi sääli.



josko vaikka huominen olisi jo parempi ja valoisampi päivä...

Jätän pre-seedit väliin, kun on tuota omaakin liukastusta välillä liiankin kanssa ;-)



Olen yrittänyt psyykata itseäni unohtamaan yrityksen. Ei oikein onnistu ja täällähän sitä taas ollaan. Kävin joskus 19-v ennustajalla (todella hyvällä sellaisella), joka kertoi mulle mun lapsiluvun. Kirjoitin silloin kaiken ylös, mutta paniikissa revin lapun, sillä kaikki, mitä hän ennusti kävi toteen ja päätin, etten haluakaan tietää. Sanoikohan se sitten, että vain 2 lasta (mulla on kaksoset) vai miksi halusin unohtaa ennustukset? Nyt haluaisinkin muistaa. Jos se sanoi 2, niin vois antaa yrittämisen olla ja jos se sanoi 3, niin sittenpähän olis toivoa ja uskoa. Itseasiassa molemmat olis hyvä. Nyt vaan häilyn niiden välissä enkä tiedä luovuttaako vaiko jatkaa aktiivista yrittämistä (ja pettymistä). Mutta jos sais uskoteltua itseleen, että se sanoi vain 2 lasta, niin ei tarvis enää stressata. Lapsi tulis jos on tullakseen mutta ilman stressiä. Luultavasti ei tulis, mutta pääsis nauttiin kunnolla tästä, mitä on ja suuntaan energiansa muualle.



Mustakin olis kyllä harmi, jos meille ei tulis enempää lapsia. Nuo kaksi, kun on niin mahtavia ja ihania lapsia. Haluaisin kokea raskauden ja vauva-ajan vielä toisenkin kerran, vaikka aika on takuulla jo kullanut muistot niistä ajoista.



t. Kauralastu

Soittivat illalla sairaalasta, että koska mun myooman höyläysaika on vasta marraskuulle, niin se menee yli hoitotakuuajan ja niinpä, jos haluan, höylätäänkin jo kahden viikon päästä eri sairaalassa (80 km päässä, joten se ei ongelma).



Siis apua! Olen ihan asennoitunut, että yritetään vauvaa jonnekin sinne lokakuulle saakka ja jos ei onnistu, niin sitten meen sinne leikkaukseen. Nyt sitten se leikkaus oliskin jo muutaman viikon päästä. En tiedä, kauanko kestää sitten ennen kuin saa taas alkaa yrittään. Voishan ne mahikset vauvaan parantua, jos se kasvain sieltä pienenis. Mitä, jos leikkaus meneekin pieleen ja ne joutuu poistaan koko kohdun? Apua, kun pelottaa! Toisaalta hyvä, että leikkausta ei ehdi odotella ja hermoilla kuin pari viikkoa ja sitten se on ohi. Tosi sekavat tunteet, kun olin asennoitunut yrittään lokakuulle asti ja nyt sitten ei yhtäkkiä voikaan, eikä tiedä milloin voi (huonolla säkällä ei koskaan). Leikkaus tehdään tähystyksenä ja sairalomaa viikko. Hui!

Täälläkin tuon liuaksteen sotoa mietitään. Ehkä ens kierrossa sit.



Ovis vielä odotuksissa. Toivottavasti tulis jo kohta.



T:Vacsuli kp23/28-43, yk8

Oon noiden testien kanssa ihmetellyt, kun testiviivan vasempaan reunaan tulee aina ohut tumma viiva, josta eteenpäin haalenee. Aamulla (ennen viittä) oli vielä sellainen viiva, että sen tulkitsin negaksi, mutta nyt tuli siitä viivan vasemmasta reunasta reippaasti kontrolliviivaa tummempi ja paksumpi. Edelleen sen viivan oikea reuna on haaleampi. Tämän voisin jo melkein olettaa plussaksi. Täytyy sitten aamulla vielä katsoa, miltä näyttää, joko haalenee.



Ihan kiva juttu, että tämä ensimmäinen kierto keskenmenon jälkeen ei venykään megakierroksi :)





- Joie kp 15/23-27

EIlen ja toissa päivänä tuli ovis plussat digitestillä. Hyödynnetty on. Nyt vaan odotellaan aamu lämmönnousua (tänään en voinut testata kun mittari jäi kotiin).



Vaikka halauna raskautua niin viime aikoina on mietityttänytja pelottanut kovin että miotä jos sittenkin menee kesken uudelleen. Ihan turhaahan se on etukäteen stressata mutta silti mietityttää. Mietin jopa raskautumisen lykkäämistä pari kiertoa koska ensi syksyllä osallsitun koulutuksen joka kestää 2009 huhtikuulle asti ja halauaisin sen kokonan suorittaa. Ristiriitaista tämä elämä.



T:Vacsuli kp 27/28-43, yk8

Moi, minäkin esittäydyn...olen 27 vuotias ja toinen km 30.5, joten vielä on tuoreessa muistissa...:( aikaisempi on kahden vuoden takaa...Nyt on häät ja häämatka edessä ja toivoisinkin, että tärppäisi sopivasti tässä kierrossa :) Parhaillaan on menkat ja nyt sitten vaan ovista metsästämään kohta puoliin :)



Paljon onnea plussanneille ja muille aurinkoisia plussatuulia!

Onnistuin sitten pistämään oikein kaksi pinoa pystyyn. No kirjoitellaanpa tähän. Palailen huomenna paremmin :)



Hermione kp24/31

Tulipa vain mieleeni että haluatteko oikein kunnon esittelypinon. Voin sellaisenkin kyhätä jos ajatus saa kannatusta :)

Ja kiitos Hermionelle haahu-pinon pystyttämisestä!

Esittelypino voisi olla ihan mukava mutta ei tietystikään mikään välttämättömyys, saako esittelypino muilta kannatusta?



Itse tulin juuri työreissulta ja sattui sopivasti että menkat alkoivat juuri vähän ennen reissulle lähtöä joten en onneksi ehtinyt hirveästi murehtimaan tätä pientä kuolemaa tässä kuussa. Jotenkin olen alkanut keskenmenon jälkeen ajattelemaan kaikkia menkkoja mahdollisen vauvan kuolemana, joten mahdanko olla vielä päässyt ylitse tuosta keskenmenosta kun näin aina masennun menkoista.



Olen päättänyt nyt olla kauheasti ajattelematta vauvan yrittämistä vaikka menkkojen alettua aloitinkin greippimehu ja vitamiinikuurin. Se vain ei ole kovin helppoa kun vauva ajatukset pyörivät kokoajan päässä.



Onko teillä muilla tullut sellaista " pakkoraskautumisen" tunnetta keskenmenon jälkeen vai kuinkahan sitä kuvailisi? Siis kauhea epätoivo että pakko raskautua nopeasti? Joku taisikin siitä jo mainita (sori, unohdin nimimerkin)mutta sanoi että tunne alkaa pikkuhiljaa menemään jo ohitse. Itselläni on sellainen tunne koko ajan ja luulen että se ainakin auttaa tehokkaasti pitämään raskauden loitolla. Pitäisi osata ottaa rennommin. Meillä kun nyt keskenmenosta tietää koko suku ja monet ystävätkin joten kaikki nyt vain odottavat että eikö se jo raskaudu uudestaan, siinä täytyy olla jotain vikaa. Jo esikoista odottaessani sain kuulla sukulaiselta joka oli raskautunut puolessa vuodessa (itse raskuduin reilun vuoden yrittämisen jälkeen) että hän on niin paljon hedelmällisempi kuin minä ja se kommentti ahdisti tosi paljon. Mutta kaikenkaikkiaan oli paljon helpompi yrittää kun kukaan ei tiennyt vauvatoiveistamme, nyt kaikki tietävät.

Lisäksi itse mietin sitä että lapsille tulee koko ajan vain isompi ja isompi ikäero, jos nyt ikinä toista lasta edes saamme.



Anteeksi synkät tilitykseni, toivottavsti aurinkoiset ilmat ovat saaneet edes muut paremmalle mielelle.



t.Amalia

Amali@: Joo, mulla oli ainakin sellainen pakonomainen tarve tulla raskaaksi, eihän se tosin onnistunut. Sitä kesti elokuulta tammikuun lopulle. Nyt on onneksi järki palnnut päähän. Kun raskautuminen ei ole mulle mitenkään yksinkertaista kun en ovuloi kuin harvakseltaan ja clomitkaan ei siihen nyt auttaneet =/

Mutta se tunne oli todella ahdistava, mutta ei siitä päässyt eroon vaikka kuinka järki sanoi, ettei se mitään hyödytä. Mutta onneksi olen palautunut omaksi itsekseni =) Hirveätä kyttäystä ja raskaustestien tuhlausta, laskemista ja pähkäämistä...Mutta nyt en tiedä edes mikä kierron päivä on menossa jotain 50 kuitenkin kun miettii. Huomenna saan varmaan uuden progetestin tuloksen.



Ens kierrossa kolme clomia ja lääkäri pyysi minua vielä tekemään ovulaatiotestejä tikuilla, varmuuden vuoksi, tuleepahan kokeiltua sekin ensimmäistä kertaa.



Ja vielä Hermionelle kiitokset uudesta pinosta!



Rilla-ma-rilla

Kiva pino!!!

Mä meinaan nyt yrittää ottaa lunkisti ja olla liikoja miettimättä tän raskautumisen suhteen. Greippimehua litkitään ja vitamineja popsitaan, mutta pyrin keskittymään muihin juttuihin niin paljon kuin mahdollista, ja tällä hetkellä se tuntuukin jopa onnistuvan. Ajattelemisen välttelemistä lienee helpottaa vastikään alkaneet ensimmäiset kuukautiset km:n jälkeen, joten mitään piinailtavaa ei toistaiseksi ole, yritän nyt henkisesti valmistautua olemaan lunkkina myös oviksen aikoihin, hyviä tippejä siihen siskot :O)?????



Toi raskautumispakko-fiilis, josta @malia mainitsi, esiinty mulla mielessäni pakkona raskautua ennen lokakuuta, jolloin olisi ollut LA keskenmenneessä raskaudessa. Tuntuu että se kuukausi olisi helpompi sietää jos olisi jo lupauksen alku kasvamassa. Siltikin mun alun suuret odotukset pian uudelleen raskautumisesta on jotenkin laimentuneet sellaisiksi " tulee jos/kun on tullakseen" -tyyppiseksi odotukseksi.



Mä yritän nyt pysytellä hieman taka-alalla tällä palstalla säilyttääkseni mielenrauhan, mutta luulen siltikin käyväni teidän ja muiden kuulumisia ajoittain väijymässä :O)!!!!



Lykkyä meille kaikille siskoille!!!



P.S. Josko tää kevät herättäis sellaisen lisääntymiskomponentin meissä ja raskauduttaisiin rytinällä :O)!?

Kaavinnasta asti kadoksissa olleet menkat alkoivat todella niukkana viikonloppuna, eli aika tasan 2 kk kaavinnasta. Tiistaina oli sitten se ultraus, jossa katsottiin kohdun myoomatilannetta. Ei muuten tuntunut yhtään kivalta, kun kohtuun ruiskutettiin vettä. Mutta sillä tavalla saatiin myoomat paremmin näkyviin. Sieltä löytyi 2 cm kokoinen kohtuun pullistava muljake ja lääkäri laittoi minut leikkausjonoon. Myooman höyläys oli sitten vasta marraskuussa. Onneksi saadaan kuitenkin yrittää raskautta siihen asti. Myooma voi vaikuttaa alkion kiinittymiseen ja myöhemmin abortoida jo kiinnittyneen rääpäleen. Mutta ei tässä muu auta kuin yrittää.



Tällä hetkellä ei vielä päästä yrityspuuhiin, sillä vuodan taas. En tiedä johtuuko tämä yltynyt vuotoni nyt sitten tukimuksesta, jossa lääkärin piti tarttua jollain pihdeillä kiinni kohdunsuuhuni vai alkoiko menkat nyt sitten uudelleen ja runsaampana. Veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa, sillä ultrassa kohtu näytti siltä kuin se kuulema näyttää kuukautisten jälkeen.



Olishan se tosiaan kiva, jos olis ennen sen keskenmenneen laskettua aikaa raskaana - elokuussa. Ja vielä kivempi olis, jos tällä kertaa kaikki menis hyvin. Paniikkia ei helpota oma vääjäämättä tapahtuva ikääntyminen ja edessä häämöttävä leikkaus, joka taas katkaisee petipuuhat muutamaksi kuukaudeksi.



Ja lopuksi pieni hedelmällisyysloitsu meille kaikille: Jos huhtikuu ei ole hedelmällinen, niin olkoon toukokuussa testit plussaa.!