Lue keskustelun säännöt.
Huh huh, jouduin synnytyksen jälkeen itse vaihamaan veriset lakanat
20.04.2008 |
vuodeostastolla. Hemppa oli alle 90 ja pyörytti ja heikotti puhumattakaan juuri leikatusta episiotomi-haavasta. Olin ehtinyt olla osastolla pri tuntia yöllä, kun lakanat olivat veriset ja kysyin kätilöltä, että saisinko uudet lakanat. Kätilö sitten sanoikin, että voin vaihtaa ne itse..Samoin kuin jouduin hakemaan ja etsimään ruot ja juomat itse ja kipulääkkeitä hakemaan, vaikka juuri ja juuri pysyin tolpillani.
Aika karua meininkiä. Kukaan ei tullut kysymään / tarjoamaan apua vauvanhoidossa, vaikka olin niin poikki rankasta synnytyksestä. Onko tää siis ihan perusmeininkiä vuodeosastoilla????
Kommentit (273)
Vierailija:
välipala puoli tuntia. Jos vastasyntynyt huutaa koko sen tunnin ajan, niin voihan sitä sitten kutsua sitä apua. Ja minä monesti olen heijannut naapurin vauvaa kun hän hakee ruuan, ja naapuri minun vuorollaan, mutta ehkä se olisi liian maalaista helsinkiläisäideille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen karvaasti saanut kokea sen, kun kelloon ei vastata. Ja nyt ei ollut kyse synnytyksen jälkeisestä tilasta, vaan hengenvaarasta. Olin lähellä kuolla sisäiseen verenvuotoon, kun kelloon ei vastattu. Ei sisäinen verenvuoto synnytyksen jälkeenkään mikään mahdottomuus ole.
Nopeammin paranee, jos lähtee liikkeelle, mutta liika reuhtominen ja itsensä rasittaminen viivästyttää toipumista.
En sanoisi sitä itsensä rasittamiseksi, että kävelee ruokapöytään. SIIS HIRVEÄÄ REUHTOMISTA kävellä rauhallisesti ruokapöytään ja hakea samalla reissulla uusi poikkilakana sänkyyn. Sairaalassa kuin sairaalassa lapsia kuskataan pyörällisissä kärryissä, joten sen lapsenkin voi ottaa mukaan.
Vierailija:
No ehkä kelloon ei kukaan kerinnyt vastata, koska oli juuri vaihtamassa hyväkuntoisen äidin lakanoita.
Itse olen karvaasti saanut kokea sen, kun kelloon ei vastata. Ja nyt ei ollut kyse synnytyksen jälkeisestä tilasta, vaan hengenvaarasta. Olin lähellä kuolla sisäiseen verenvuotoon, kun kelloon ei vastattu. Ei sisäinen verenvuoto synnytyksen jälkeenkään mikään mahdottomuus ole.
Nopeammin paranee, jos lähtee liikkeelle, mutta liika reuhtominen ja itsensä rasittaminen viivästyttää toipumista.
En sanoisi sitä itsensä rasittamiseksi, että kävelee ruokapöytään. SIIS HIRVEÄÄ REUHTOMISTA kävellä rauhallisesti ruokapöytään ja hakea samalla reissulla uusi poikkilakana sänkyyn. Sairaalassa kuin sairaalassa lapsia kuskataan pyörällisissä kärryissä, joten sen lapsenkin voi ottaa mukaan.
Kyseisessä sairaalassa ei edes hoideta synnytyksiä, joten...
Kuule, joskus pelkkä KÄVELY voi olla huonokuntoiselle ihmisille liiallista reuhtomista. Itse pyörryin, kun lähdin liian heikkokuntoisena liikkeelle käytävän toisella puolella olevaan vessaan. Toivo vain, että sinun vauvasi ei ole alla, kun seuraavan kerran otan lukua sairaalassa...
Hohhoijaaa...
äidit auttavat toisiaan niin, että jokainen saa haettua ruokaa?
Sitä joku yrittää joka kolmannella sivulla piipittää.
Aloittaja oli tilanteessa, jossa oli todella heikossa hapessa, eikä todellakaan kykenevä vaihtamaan lakanoitaan.
Yrittäkää nyt uskoa, että ihmisiä on erilaisia, samoin synnytyksiä.
En minäkään reippaana ja hyvinvoivana valita ruuan hakemista tai lakanoiden vaihtamista, vaikka vähän särkyjä olisikin.
Mutta potilas, joka hädin tuskin pysyy pystyssä silmien mustuessa kaipaa apua ja on sitä tasan oikeutettu saamaan!!!
Olematta mikään kermaperse. Ei ole kyse terveiden ihmisten passaamisesta, vaan siitä, että suhtaudutaan inhimillisesti niihin, jotka voivat huonosti.
Tämä ketju osoittaa taas kerran, että nainen on naiselle niin susi. Hävettää osan puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
äidit auttavat toisiaan niin, että jokainen saa haettua ruokaa?
Anna vain lapsesi sellaiselle kuin minä. Hg jotain 70 luokkaa, sektiohaava, taju lähes kankaalla. Kyllähän minä sitä hoidan, laadusta en mene takuuseen tai jos vauva sattuu kopsahtamaan lattialle.
etteikö hoitsuilla olisi aikaa huonokuntoisimmille. Yleensä tunnelma on ollut aika levollinen.
Tuollaisesta on mielestäni oikeus valittaa, jokaisella tässä maassa on oikeus hoitoon sitä tarvitessaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haukkua huonompikuntoiset synnyttäjät kermaperseiksi, voisivat mennä saman tien kotiin polikliinisinä synnyttäjinä, niin sinne sairaalaan jäisivät vain ne, jotka oikeasti ovat lähes taju kankaalla.
Vai hetkinen, käykö mielessä sittenkin se, että entä jos minulle tuleekin jokin komplkaatio ja kaipaisin apua...?
Kirjoitin olleeni hengenvaarassa, en synnytyksen jälkeen, enkä saanut kellolla apua. Onneksi jäin kuitenkin henkiin, vaikka apu tuli myöhässä. Itse kommentoit, että hoitajat olivat varmaan hyväkuntoisten synnyttäneiden lakanoita vaihtamassa, johon minä kommentoin, että ortopedisellä osastolla ei synnyttäneitä ole, eikä edes koko sairaalassa.
Jokohan meni jakeluun??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oikeasti huonokuntoisia äitejä siitä, että tarvitsevat apua. Itse olen muiden joukossa ihmetellyt niitä äitejä, jotka ovat sitä mieltä, että kätilöt ovat palveluammatissa, ja heidän verorahoillaan sietäisi heitä enemmän passata, ehtivät tehdä kotitöitä kotonakin. Sellaista asennetta ihmettelen, en sitä, että oikeasti huonokuntoinen tarvitsee hoitoa.
Toki jos ap on ollut todella huonossa kunnossa, olisi hyvä jos kätilö ehtisi paikalle. Tässä myöhemmin vaan moni äiti ehti jo ilmoittaa, että he eivät ainakaan ruokaa hae, jaloittelevat mieluummin muuten.
Jos olet noin yksinkertainen, että et tajua kirjoitusta, niin ei voi mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nimenomaan tuo sana kermaperse taisi esiintyä heti ensimmäisellä tai toisella sivulla, kun oltiin sitä mieltä, että synnytys on ihan normaali tila, jonka jälkeen voi heti olla hääräämässä, koska näin oli itsellä mennyt.
En minäkään allekirjoita sitä, että sairaala olisi hotelli. Jos pystyy itse tekemään, niin sitten tekee. Mutta jokaisella on oikeus hoitoon ja apuun, mikäli ei pysty eikä jaksa. Ja tuollaisesta käytöksestä, ettei esim. kerrota milloin ja mistä ruokaa saa, tulee valittaa!!!
Kysymys ei voi aina olla vain siitä, että henkilökuntaa on liian vähän, vaan myös ymmärryksen puutteesta.
Itse olen kasvissyöjä ja sanoin tämän heti osastolle tullessani. No, ruoan tullessa (ensimmäinen synnytyksen jälkeen ja olin todella nälkäinen, koska en ollut syönyt melkein 17 tuntiin) mulle oli normaali liharuoka. Menin sitten kansliasta kysymään, että olisiko mahdollista saada sitä kasvisruokaa, kun en lihaa syö (en ole koko elämäni aikana syönyt) ja kaikki näyttivät vain nyrpeiltä. Ketään ei näyttänyt asia kiinnostavan ja itse lähdin itku kurkussa pois miettien, etten saa ruokaa. Sitten joku tuli perääni ja lähti onneksi selvittämään asiaa ja järjestyi se ruoka loppujen lopulta, mutta näytti olevan todella vaikeeta hoitajille hoitaa erikoisruokavaliota.. Siis olin selvästi maanvaiva
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi taivas! Ihania kermapyllyjä olette:D
Vai pitäisi teille lakanatkin vaihtaa valmiiksi..! Raskaus ei ole sairaus ja synnytys on TÄYSIN NORMAALIA TOIMINTAA! Voin kuvitella, kuinka kotiin päästyänne passuutatte miestänne ja pahimmassa tapauksessa äitiänne ja anoppiannekin:)
Kun ap on kertonut, että hänet kärrättiin rullatuolissa osastolle pari tuntia synnytksen jälkeen hg huidellen 70 tietämissä. Jep jep. Täysin normaalia toimintaa, ihan niinkuin umpisuolen leikkauskin!
ettet saanut oikeaa ruokaa.
Olisit varmaan voinut jättää ne lihat syömättä ja syödä vaan ne kasvikset ens hätään.
kun ei saa edes ruokaa! Vauva aistii äidin stressin ja onko se nyt perhana liikaa vaadittu, että juuri synnyttänyt (siis samana päivänä / yönä) saisi puhtaat lakanat ja ruokaa viereensä? Kyllä sitä sitten jaksaa kävellä, kun on päivä tai pari mennyt, vaikka eivät kaikki silloinkaan.
Mikä teitä naisia risoo, emmekö me synnyttäneet naiset ole pientä apua ansainneet synnytyksen jälkeen??????
Vierailija:
kun ei saa edes ruokaa! Vauva aistii äidin stressin ja onko se nyt perhana liikaa vaadittu, että juuri synnyttänyt (siis samana päivänä / yönä) saisi puhtaat lakanat ja ruokaa viereensä? Kyllä sitä sitten jaksaa kävellä, kun on päivä tai pari mennyt, vaikka eivät kaikki silloinkaan.Mikä teitä naisia risoo, emmekö me synnyttäneet naiset ole pientä apua ansainneet synnytyksen jälkeen??????
Jos ei edes lapsivuodeosastolla tuon vertaa viitsitä tehdä synnyttäneen hyväksi, niin aika heikosti on asiat.
viedä äiti pari tuntia synnytyksen jälkeen osastolle, missä on puhdas sänky ja lakanat?
Vaikka sitten siinä pikkuhiljaa piti toipua, niin synnytyssaliin tuotiin ekan kerran syömistä, ja tosiaan kärrättiin huoneeseen.
voi kun olisi kotiin päässyt suoraan synnytyssalista. Ne pari vuorokautta osastolla oli elämän kauheimmat. Kukaan hoitaja ei ehtinyt auttaa tai neuvoa yhtään mitään, nukkua ei voinut kun huoneessa oli kuusi muuta äitiä vauvoineen. Synnytyksen jäljiltä ihan pää sekaisin eikä mitään tajua mistään. Makasin verisissä lakanoissa, en syönyt ollenkaan, kun en tiennyt mistä ruokaa saa ja milloin enkä ollut yhtään normaalissa mielentilassa, jossa olisin reippaasti lähtenyt asioita selvittelemään. Hädissäni pyysin, että mies toisi jotain evästä. Kumma että ne sairaanhoitajat ei ehdi hetkeäkään katsoa, miten äidillä menee.
Tosi kurjia kokemuksia kaikilla. Onkohan sen tosiaan pakko olla tällaista?
mutta kyllä he varmasti ovat poikkeustapauksia, ja kätilöiden energia olisi ihan hyvä kohdistaa juuri heihin, ja me normaalit synnyttäjät sitten voisimmekin hakea ne ruokamme itse.