Lue keskustelun säännöt.
Huh huh, jouduin synnytyksen jälkeen itse vaihamaan veriset lakanat
20.04.2008 |
vuodeostastolla. Hemppa oli alle 90 ja pyörytti ja heikotti puhumattakaan juuri leikatusta episiotomi-haavasta. Olin ehtinyt olla osastolla pri tuntia yöllä, kun lakanat olivat veriset ja kysyin kätilöltä, että saisinko uudet lakanat. Kätilö sitten sanoikin, että voin vaihtaa ne itse..Samoin kuin jouduin hakemaan ja etsimään ruot ja juomat itse ja kipulääkkeitä hakemaan, vaikka juuri ja juuri pysyin tolpillani.
Aika karua meininkiä. Kukaan ei tullut kysymään / tarjoamaan apua vauvanhoidossa, vaikka olin niin poikki rankasta synnytyksestä. Onko tää siis ihan perusmeininkiä vuodeosastoilla????
Kommentit (273)
Vierailija:
Vähän aiheen vierestä, mutta minua ainakin häiritsi synnärillä, kun ruoka-aikana piti hakea ruoka kaukaa käytävältä ja heikossa kunnossa sinne hoiperrella. Ei sillä, ettei siihen olisi pystynyt ja ettei hoitajilla muuta tekemistä olisi. Se vain tuntui stressaavalta, kun aikaa ruoan hakemiseen, syömiseen ja astioiden palauttamiseen oli noin tunti. Kyllähän nuo siinä ajassa tietysti tekee, mutta jos vauva juuri herännyt ja nälkäänsä karjuu ja imettämisessä menee sellainen puoli tuntia (esikoisen tapauksessa enemmänkin), olisi kyllä kiva jos voi hoitajia sen verran vaivata.
Alkaa pikku hiljaa valjeta, miksi Suomessa täysimetys epäonnistuu niin monilta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla osastoilla on laitoshuoltajia (sairaala-apulaisia) He siivoavat huoneet ja vaihtavat potilaiden vaihduttua lakanat. Näin ainakin tavallisilla osastoilla. Sairaala-apulaiset myös siivoavat synnytyssalit. He ovat töissä sairaalassa ihan samalla tavalla kuin kätiöt ja lääkärit.
Vuodeosastoilla sairaala-apulaiset hoitavat potilaskeittiötä siivoamisen lisäksi. Homma hoituu niin, että aamuvuorossa on esim. 2 sairaala-apulaista, joista toinen siivoaa osastoa ja toinen hoitaa ruokapuolen. Iltavuorossa on yksi sairaala-apulainen, ja hänen tehtävänsä on hoitaa ruokapuoli. Ruoka lähetetään keskuskeittiöstä hissillä, ja sairaala-apulaiset hoitavat ruokatilaukset, tarjottimien kattamisen, tiskaamisen ym. Osastoilla, joissa potilaat eivät pääse jaloilleen sairaala-apulaiset hoitavat ruoan jakelun potilaille yhdessä hoitajien kanssa.
Olen ollut itse tavallisella vuodeosastolla sairaala-apulaisena, synnärillä en ikinä, joten tiedän vähän mitä sairaala-apulaisen työnkuvaan kuuluu.
Siitä kuule vastaa sinun työnantajasi!! Kuka vastaa, jos äiti ei ehdi syömään ja imetys epäonnistuu? EI KUKAAN!!!
En kyllä kotonakaan koe tekeväni kotitöitä, jos kävelen keittiöön ja istun valmiiseen ruokapöytään.
että olsi ollut mukavaa jos joku olisi tuonut sen ruoan siihen viereen ja istunut hetkeksi juttelemaan mukavia.
Mistään en mitään tajunut, kukaan ei vaivautunut selittämään.
Kaikki vaan keksittyi vauvoihinsa. Kukaan ei kertonut että toisena päivänä synnytyksestä on normaalia itkeä kuin Niagaran putous jne.
Itkettää vieläkin kun muistelee sitä aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Turha syyllistää ketään omien perustarpeitensa täyttämisestä. Kun kätilöille se on arkipäivää. Ei voi kaikkien työvuorojensa aikana skipata ruokailua itse.
Vierailija:
En kyllä kotonakaan koe tekeväni kotitöitä, jos kävelen keittiöön ja istun valmiiseen ruokapöytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Turha syyllistää ketään omien perustarpeitensa täyttämisestä. Kun kätilöille se on arkipäivää. Ei voi kaikkien työvuorojensa aikana skipata ruokailua itse.
Entäs se vauva?! Miten se kärsii omassa syömisessään sen, jos äiti ei saa kunnolla ruokaa ja stressaa jostain helevetin lakanoiden vaihdosta? KENEN VASTUU?? SINUN!!!
Tosiaan alkaa jo rasittaa tuo valitus. Ja mikä pakko niitä lakanoita on vaihdella, ei siellä montaa päivää olla. Ja jos on oikea hätä, painakaa sitä nappia. Jos on noin avuton, voi jo miettiä, miten sen vauvan kanssa pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko sivunivaskaa, mutta halusin vain kertoa, miten mahtavia hoitajia meillä täällä Vaasassa on: Pesulatoiminnan törkeästä puuttteellisuudesta huolimatta hoitajat ovat joka kerta tehneet parhaansa, ihan meikän vaivaantumiseen asti, jotta äidillä ja vauvalla olisi hyvä olla, mehua on kiikutettu kannutolkulla hyvää hyvyyttä sänkyni viereen, vaikken ole pyytänyt, ja jos olen ollut tosi huonossa kunnossa synnytyksen jälkeen, on sapuska kannettu eteeni. Vauvastakin on huolehdittu tosi hienosti, vaikka 99% hoidosta olen tietty voinut tehdä itsekin.
Kiitos, VKS!
Vierailija:
Tosiaan alkaa jo rasittaa tuo valitus. Ja mikä pakko niitä lakanoita on vaihdella, ei siellä montaa päivää olla. Ja jos on oikea hätä, painakaa sitä nappia. Jos on noin avuton, voi jo miettiä, miten sen vauvan kanssa pärjää.
EHKÄPÄ SIITÄ SYNNYTYKSESTÄ TOIPUU JA PYSTYY HOITAMAAN SITÄ VAUVAA??!! Mutta synnynnäisestä typeryydestä ei valitettavasti toivu koskaan, sääliksi käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja silti lakanoita on pakko vaihdella?
Minä olen ilmeisesti typerä, mutta en minä kotonakaan jatkuvasti lakanoita vaihda, varsinkaan jos jostain syystä en ole kunnossa.
Vierailija:
Ja silti lakanoita on pakko vaihdella?Minä olen ilmeisesti typerä, mutta en minä kotonakaan jatkuvasti lakanoita vaihda, varsinkaan jos jostain syystä en ole kunnossa.
Muuten et olisi noin typerä. Kyllä kuule vaihtaisit kotonakin lakanoita, jos vuotaisit kuin pistetty sika. Tai ehkä jotkut viihtyvät omissa eritteissään, mene ja tiedä.
Se kellon soittaminen ei muuten läheskään aina auta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei käynyt vieraita, kun en halunnut. Lapsen isää ja aviomiestäni en laske vieraaksi.
oli pitkä ja vaikea synnytys. Ja meidän sairaalassamme annettiin housuihin isoja vaippoja, joita sitten vaihtelin, etten sänkyyni olisi vuotanut. Ja soittokellon soittoon reagoitiin, joka kerta, kai tiedät, että jos huoneessa ei käy kellon soitua, se piippaa käytävällä jatkuvasti.
Tiedän, että kätilöt tekevät arvokasta ja tärkeää työtä, he eivät ole palveluammatissa, vaan varmistamassa, että lapset ja äidit pääsevät hengissä ja terveinä ulos sairaalasta.
Lapsillani on myös isä, joka joka kerta oli vähintäänkin käymässä sairaalassa, ja meillä sai vauvankin kärrätä mukaan ruuanhakureissuille. Eikä se vauva rikki mene jos sen hetkeksi sinne huoneeseenkin jättää, kun sen ruuan hakee. Ja todellakin nopeammin paranee, kun liikkeelle lähtee.
Enemmänkin ihmettelen mistä näin valtavat määrät näin heikkoja synnyttäjiä on peräisin, ehkä täällä maalla on toisin, koska aika monta huonetoveria minulla on ollut, eikä kenelläkään ole koskaan ollut ongelmia ruuanhaun eikä muun suhteen. Mitään letkuja en ikinä osastolla ole nähnytkään. Eli väittäisin, että aika pieni vähemmistö on noita hb 70 synnyttäjiä.
Minulla ei ainakaan ole sydäntä jättää itkevää vauvaa yksin huoneeseen. Ehkä olen hysteerinen pullamössöäiti..
Vierailija:
oli pitkä ja vaikea synnytys. Ja meidän sairaalassamme annettiin housuihin isoja vaippoja, joita sitten vaihtelin, etten sänkyyni olisi vuotanut. Ja soittokellon soittoon reagoitiin, joka kerta, kai tiedät, että jos huoneessa ei käy kellon soitua, se piippaa käytävällä jatkuvasti.Tiedän, että kätilöt tekevät arvokasta ja tärkeää työtä, he eivät ole palveluammatissa, vaan varmistamassa, että lapset ja äidit pääsevät hengissä ja terveinä ulos sairaalasta.
Lapsillani on myös isä, joka joka kerta oli vähintäänkin käymässä sairaalassa, ja meillä sai vauvankin kärrätä mukaan ruuanhakureissuille. Eikä se vauva rikki mene jos sen hetkeksi sinne huoneeseenkin jättää, kun sen ruuan hakee. Ja todellakin nopeammin paranee, kun liikkeelle lähtee.
Enemmänkin ihmettelen mistä näin valtavat määrät näin heikkoja synnyttäjiä on peräisin, ehkä täällä maalla on toisin, koska aika monta huonetoveria minulla on ollut, eikä kenelläkään ole koskaan ollut ongelmia ruuanhaun eikä muun suhteen. Mitään letkuja en ikinä osastolla ole nähnytkään. Eli väittäisin, että aika pieni vähemmistö on noita hb 70 synnyttäjiä.
Ei ole kuitenkaan toisten asemaan asettuminen yhtään parantunut äitiydestä ja synnytyksistä huolimatta. No, jotkut eivät ikinä opi.
Itse olen karvaasti saanut kokea sen, kun kelloon ei vastata. Ja nyt ei ollut kyse synnytyksen jälkeisestä tilasta, vaan hengenvaarasta. Olin lähellä kuolla sisäiseen verenvuotoon, kun kelloon ei vastattu. Ei sisäinen verenvuoto synnytyksen jälkeenkään mikään mahdottomuus ole.
Nopeammin paranee, jos lähtee liikkeelle, mutta liika reuhtominen ja itsensä rasittaminen viivästyttää toipumista.
Voit ihan vapaasti ihmetellä, mistä heikkoon kuntoon johtuneet synnyttäjät ovat peräisin. Ehkä se elämä opettaa sinuakin vielä ja ei tarvitse sitten enää ihmetellä. Se, että SINÄ et ole koskaan nähnyt letkuja tai huonokuntoisia synnyttäneitä, EI tarkoita sitä, etteikö heitä olisi olemassa. Enkä nyt oikein suoraan sanottuna tajua, miten asumispaikka tähän liittyy. Ehkä maalla ollaan sitten vähän yksinkertaisempia?
välipala puoli tuntia. Jos vastasyntynyt huutaa koko sen tunnin ajan, niin voihan sitä sitten kutsua sitä apua. Ja minä monesti olen heijannut naapurin vauvaa kun hän hakee ruuan, ja naapuri minun vuorollaan, mutta ehkä se olisi liian maalaista helsinkiläisäideille.
Tottakai omatoimisuus on hyvästä ja auttaa toipumisessakin, mutta joskus kunto vaan on sellainen että alkuun olisi ihan hyvä saada vähän apua. Ja mukava mieli jää kun kätilö kysyy miten voit ja tarjoaa tarvittaessa sitä apua.
Kyllä minustakin olisi tuntunut vähän hurjalta jos 6h sektion jälkeen olisi sanottu että siitä vaan vaihdat itse lakanasi ja ruokaa ei huoneeseen tarjoilla. Siitä vaan ruokasaliin syömään jos nälkä on. Ihan kivalta tuntui kun joku katsoi sängyn kuntoon ja tarjoutui tuomaan ruokaa huoneeseen, tarvittaessa jopa katsomaan vauvaa hetken.
kaikki äidit eivät edes syö sairaalanruokaa koska se on kuulemma pahaa.
Pikemminkin kätilöiden pitäisi olla vahtimassa että kaikki soöisivtä sen ruokansa.
Itse olen näitä tapauksisa nähnyt kun muuten hyväkuntoinen äiti ei syö eikä juo tarpeeksi.