Lapsestani tehdään päiväkodissa väkisin erityislasta!
4,5-vuotias poikani on temperamenttinen ja kärsimätön luonne (näissä luonteenpiirteissä hän on tullut äitiinsä) ja hänen kanssaan on saatu taistella vauvasta lähtien. Ensimmäiset kaksi vuotta menivät päiväkodissa ilman soraääniä, mutta nyt isompien ryhmän LTO on keksinyt ottaa poikani silmätikuksi. Hän kuulemma häiritsee muita lapsia satutunneilla, ei osallistu kaikkiin leikkeihin eikä aina kuuntele, mitä hänelle sanotaan. Kasvatuskeskustelussa kaksi hoitajaa löysi pojastani vain pelkkiä vikoja, mikä nosti minulla karvat pystyyn.
LTO on vakaasti sitä mieltä, että poikani kehitys on häiriintynyt. Olen yrittänyt selittää, että hän on ihan kiva ja kiltti poika kotona, ja että esim. tuo kuuntelemattomuus on täysin luonteenpiirre. Isänsä on kuulemma ollut lapsena samanlainen ja ihan normaali aikuinen hänestä on tullut... Se liittyy pojan ujouteen ja kykyyn keskittyä sen hetkiseen tekemiseensä, eikä sillä ole tekemistä kuulovajeen tai ymmärryksen kanssa.
Nyt päiväkodin johtajatar soitti ja ehdotti yhteistä moniammatillista palaveria poikani tähden, jotta voitaisiin keskustella mahdollisesta avustajasta... En yhtään tiedä, että miksi tällaista palaveria täytyy järjestää, kun pojassani ei ole todettu mitään vikaa. No, menenpä kuuntelemaan, mitä heillä on sanottavaa. Minusta vain tuntuu siltä, että tässä on nyt tehty kärpäsestä härkänen, kun lapseni ei käyttäydy normien mukaisesti.
Minulla on muitakin lapsia, joten ainokaisesta ei ole kyse.
Kommentit (170)
Siksikö että ap on hermostunut ja räiskii kaikkea liikkuvaa?
Ap itsekin jo myönsi, että palaute oli aiheellista. Miten niin sitten ei ole syytä epäillä?
Eikä mulla ole mitään kasvatuscumuja, joten en ole yhtä täydellinen kuin ap.
Ihan ekana: päiväkodin henkilökunta ei tee mitään diagnoosia, vaan kaikki sellainen tehdään sairaalan tutkimuksissa. Joten ei ole vaaraa, että tulisi virhediagnooseja ainakaan pk:n puolesta!
Ammattitaitoinen lto osaa ottaa asian puheeksi vanhempien kanssa asiallisesti. Siitä on aivan turha vetää hernettä nenään. Ja sosionomi on aivan yhtä pätevä kuin lto. Meidän pk:ssa johtaja mieluummiin palkkaa sosionomin, koska niillä on osaamista myös perhetyön puolelta, ja se on alue joka kokoajan kasvaa myös päiväkodissa.
" 4,5-vuotias poikani on temperamenttinen ja kärsimätön luonne (näissä luonteenpiirteissä hän on tullut äitiinsä) ja hänen kanssaan on saatu taistella vauvasta lähtien."
Kerrot että lapsesi on vaikea ja taistelua ollut siellä kotonakin vauvasta lähtien. Ymmärrätkö että lapsesi on jo 4,5 vuotta ja häneltä odotetaan enemmän kuin pienempänä.
Nyt ei asiat enää mene ymmärtämättömyyden ja pienuuden piikkiin, yli nelivuotiaan tulee osata noudattaa ohjeita ja olla yhteistyökykyinen.
Selvästi lapsellasi on ongelmia ja niin kuin jo on mainittukin (luin ensimmäisiä viestejä) että rymässä toimiminen on tärkeää ja päiväkodissa on kasvatuksen ammattilaiset arvioimassa lastasi ja koko ryhmää. Tarkoitus on auttaa teitä ja etenkin lastasi - ota apu vastaan avoimin mielin.
Lapsestasi ei tekemällä tehdä häirikköä hän on sitä aivan itse.
Lue nyt nuo ap:n kirjoitukset. Hän myöntää lapsen olleen aina hankala, hän myöntää että palaute oli aiheellista.
Voi pyhä jysäys.
Jos minä en myöntäisi palautteen olevan aiheellista, vaan väittäisin, että poikani käyttäytyy joka tilanteessa mallikkaasti ja päiväkodin henkilökunta on täysin väärässä, niin olisin idiootti sokea vähäjärkinen tms. äiti, joksi minua on jo täällä nimitetty. Tottakai otan sen huomioon, ettei lapseni käyttäydy aina kullunmurun tavoin, mitä hän on kotona.
Minua henkilökohtaisesti VITUTTAA nämä (sinunkin kaltaisesi) AV:n kommentoijat, jotka eivät viitsi paneutua ketjuihin tai lukea niitä ajatuksella, vaan tulevat aina haukkumaan ja ampumaan alas vähänkin kriittisiä mielipiteitä tai aitoja huolenaiheitaan esittävät kirjoittajat. Ehkäpä se kertoo enemmän lukijankin tasosta ja ymmärryksestä, kun ei ymmärretä tekstin sisältöä.
Ap.
Hei ap siteeraan sinun aloituksestasi
" 4,5-vuotias poikani on temperamenttinen ja kärsimätön luonne (näissä luonteenpiirteissä hän on tullut äitiinsä) ja hänen kanssaan on saatu taistella vauvasta lähtien."
Enpä kerro kuitenkaan sitä, miten hänen kanssaan on taisteltu. Vai kerronko? AV-palstan tila ei varmaankaan ole kenenkään elämänkertoja varten.
Kerrot että lapsesi on vaikea ja taistelua ollut siellä kotonakin vauvasta lähtien. Ymmärrätkö että lapsesi on jo 4,5 vuotta ja häneltä odotetaan enemmän kuin pienempänä.
En ole missään viestissäni kertonut, että lapseni on vaikea. Hän on oikein kiva ja herttainen pieni poika, jolla tosin on kärsimätön ja temperamenttinen luonne. Mutta tekeekö se hänet epänormaaliksi? Eikös me aikuisetkin olla erilaisia? Ja mielestäni ymmärrän kyllä hyvin lapsen kehitysvaiheet omalla koulutuksellani. Entä sinä?
Nyt ei asiat enää mene ymmärtämättömyyden ja pienuuden piikkiin, yli nelivuotiaan tulee osata noudattaa ohjeita ja olla yhteistyökykyinen.
Selvästi lapsellasi on ongelmia ja niin kuin jo on mainittukin (luin ensimmäisiä viestejä) että rymässä toimiminen on tärkeää ja päiväkodissa on kasvatuksen ammattilaiset arvioimassa lastasi ja koko ryhmää. Tarkoitus on auttaa teitä ja etenkin lastasi - ota apu vastaan avoimin mielin.
Lapsestasi ei tekemällä tehdä häirikköä hän on sitä aivan itse.
On se kiva, että sinä tunnet lapseni niin hyvin, että voit sanoa häntä häiriköksi. Entäs oma kullanmurusi, joko se pullamössöcurling-lapsesi on nukkumassa? Vai imeekö hän vielä äidin tissiä sylkyssä, tämä koululainen?
Ap.
Olen mm. ottanut päiväkotiryhmän LTO:n yhteyttä ja ehdotellut, miten ryhmän toimintaa voitaisiin kehittää, jotta kaikilla lapsilla olisi siinä hyvä olla. Olen varannut ajan perheneuvolaan ja psykologille sekä jutellut pojastani kasvatuspsykologin ja erityislasten hoitajan kanssa.
Kaksi viimeksi mainittua henkilöä piti poikaani täysin normaalina 4,5-vuotiaana ja he peräänkuuluttivat nimenomaan suvaitsevaisuutta ja erilaisen luonteen hyväksymistä. Kasvatuspsykologi (väitellyt ihminen) jopa sanoi, että liian usein päivähoidon henkilökunta odottaa lasten käyttäytyvän saman muotin mukaisesti. Ne, jotka tähän muottiin eivät mahdu, saavat helposti häirikön maineen.
Ap.
vaan sinä puhuit heille pojastasi. Miten ihmeessä he sitten voivat vetää yhtään mitään johtopäätöksiä?
Onko poika tutkittu?
Nämä haukkujat on suurella varmuudella päiväkodin hoitajia, jotka pikkupätevyydessään kuvittelevat tietävänsä ja osaavansa kaiken lasten kasvusta ja kehityksestä. Ainakin paremmin kuin lapsen omat vanhemmat.
Omasta kokemuksesta tiedän, että se koulutus on vallan suppea, eikä se anna kyllä mitään kykyä tehdä suuria johtopäätöksiä. Korkeintaan ehkä ehdotuksia.
miks mä sitten tunnen tosi monta lastenhoitajaa jotka on aivan pimeitä tapauksia? omia lapsiaan kohtaan aivan karmeita, huutavat ja karjuvat, ovat jopa aggressiivisia, tiedän parikin tapausta joissa ovat olleet aggressiivisia myös työpaikalla... tiedän semmosia jotka eivät osaa pitää mistään asioistaan huolta, esim raha-asioistaan. sellaisen joka ajoi kännipäissään kolarin...
Erityislasten hoitaja on tuntenut lapseni vauvasta saakka. Hänellä on 30 vuoden kokemus alalta, joten eiköhän hän tiedä, mihin poikaani voi verrata. Kasvatuspsykologi on tuntenut lapseni viime marraskuusta, joten " diagnoosi" ei ole jäänyt pelkän äidin kertomuksen varaan.
Riittääkö tämä? En nyt jaksaisi perustella jokaista sanomaani juurta jaksain, omaakin järkeä voi käyttää. Vai oletko pk:n henkilökuntaa?
Ap.
Kivoja asenteita. Ja sitten aamulla kiikutatte niille ihmisille ne omat kullannuppunne. Viitenä päivänä viikosta, 9h kerrallaan.
vaan nämä " asiantuntijat" ovat sukulaisia tai tuttavia.
maailman pikkugangstereista, joiden vanhemmat ovat omaa egoaan täynnä olevia ääliöitä. Valitettavasti.
Mietippäs sitä. Onko mahdollista että lapsesi kävisi tulevaisuudessa pientä (kylä)koulua?
Onko sinun luetunymmärtämisessä jotakin vikaa? Montako kertaa tämä asia täytyy sinulle selittää? Haluat ilmeisesti vain haastaa riitaa, eikö totta? Kyselee ap.
Ks. aiempi viestini:
Olen mm. ottanut päiväkotiryhmän LTO:n yhteyttä ja ehdotellut, miten ryhmän toimintaa voitaisiin kehittää, jotta kaikilla lapsilla olisi siinä hyvä olla. Olen varannut ajan perheneuvolaan ja psykologille sekä jutellut pojastani kasvatuspsykologin ja erityislasten hoitajan kanssa.
eikä tarvitsekaan. Moniammatillinen työryhmä haluaa keskustella olisiko pojalle mahdollista saada avustaja. Eli, ryhmäkoko tavallaan pienenee kun aikuisia on enemmän. Muutahan tässä ei paljon voi tehdä, ei sieltä ryhmästä lapsia voida heittää pois siksi, että ap:n poika sopeutuisi paremmin. On siis tuotava lisää aikuisia. Hoitopaikan vaihto ja kotihoito eivät ap:lle käyneet.
Mikä olisi nyt ap:n mielestä tilanteessa sitten oikea ratkaisu?
Ap:n reaktiostahan sen jo näkee, että täydellisen äidin on vaikea niellä murusensa virheitä.