Lapsestani tehdään päiväkodissa väkisin erityislasta!
4,5-vuotias poikani on temperamenttinen ja kärsimätön luonne (näissä luonteenpiirteissä hän on tullut äitiinsä) ja hänen kanssaan on saatu taistella vauvasta lähtien. Ensimmäiset kaksi vuotta menivät päiväkodissa ilman soraääniä, mutta nyt isompien ryhmän LTO on keksinyt ottaa poikani silmätikuksi. Hän kuulemma häiritsee muita lapsia satutunneilla, ei osallistu kaikkiin leikkeihin eikä aina kuuntele, mitä hänelle sanotaan. Kasvatuskeskustelussa kaksi hoitajaa löysi pojastani vain pelkkiä vikoja, mikä nosti minulla karvat pystyyn.
LTO on vakaasti sitä mieltä, että poikani kehitys on häiriintynyt. Olen yrittänyt selittää, että hän on ihan kiva ja kiltti poika kotona, ja että esim. tuo kuuntelemattomuus on täysin luonteenpiirre. Isänsä on kuulemma ollut lapsena samanlainen ja ihan normaali aikuinen hänestä on tullut... Se liittyy pojan ujouteen ja kykyyn keskittyä sen hetkiseen tekemiseensä, eikä sillä ole tekemistä kuulovajeen tai ymmärryksen kanssa.
Nyt päiväkodin johtajatar soitti ja ehdotti yhteistä moniammatillista palaveria poikani tähden, jotta voitaisiin keskustella mahdollisesta avustajasta... En yhtään tiedä, että miksi tällaista palaveria täytyy järjestää, kun pojassani ei ole todettu mitään vikaa. No, menenpä kuuntelemaan, mitä heillä on sanottavaa. Minusta vain tuntuu siltä, että tässä on nyt tehty kärpäsestä härkänen, kun lapseni ei käyttäydy normien mukaisesti.
Minulla on muitakin lapsia, joten ainokaisesta ei ole kyse.
Kommentit (170)
Me vanhemmat kirjoitimme paikallislehteen ko. ongelmista jo vuosi sitten. Seuraus: johtoporras vastasi kirjoitukseen ja kaunistelu jatkui. Eli siitäpä ei ollut juuri hyötyä.
Ja mitä tulee hoitopaikkaan, niin tässä kaupungissa hoitopaikkoja ei niin vain valita. Perhepäivähoitajia ei juurikaan ole ja jokaiseen päiväkotiin on pitkät pitkät jonot. Jos onnistuu saamaan paikan lähipäiväkodista, niin se paikka kannattaa ottaa vastaan, koska vaihtoehtona voi olla päiväkoti toisella puolella kaupunkia... Ei minullakaan ollut hoidon aloitusvaiheessa tietoa noista ongelmista. Jos joku olisi niistä hiiskunut, niin tottakai olisin jäänyt kotiin hoitamaan lastani itse.
Ap.
Niin, katsos ystäväiseni, tämä on AV-palsta, jossa on lupa narista. Ja päiväkotihan ei meidän tapauksessa ole ehdottanut mitään tutkimuksia, vaan leimannut poikani. Opettelisit sinä lukemaan.
Ap.
Ja sitten haukutaan kaikki lastentarhanopettajat ja psykologit jne, ja myöhemmin luokanopettajat. Sillä eihän mun täydellisessä lapsessani voi mitään vikaa olla, ei voida myöntää :( lapsi-parat, mitään apua eivät sitten saa, kun vanhemmat ovat tällaisia.
KUKAAN täyspäinen ja lastaan rakastava vanhempi ei kieltäydy tarkemmista selvittelyistä, jos ammattilainen niitä ehdottaa. Lapsen parastahan tässä ajetaan takaa.
Eihän nyt kenestäkään ole mukavaa kuulla lapsestaan jotain kielteistä, ja syy on niin helppo vierittää päiväkodin henkilökunnan niskoille. Omasta lapsesta halutaan kuulla VAIN hyvää, ja kaikki muu on vainoamista ja leimaamista.
Ap:n ja muidenkin kannattaisi soveltaa HIEMAN objektiivisempaa näkökulmaa. Senkin voisi koettaa uskoa, että oma lapsi saattaa ihan oikeasti häiritä muita, ja että siinä tapauksessa henkilökunnalta ei kuule muuta kuin kipeän totuuden.
t. vilkkaan lapsen äiti, jonka lasta on pk:ssa seurattu ja asioista kerrottu erittäin fiksusti ja ammattitaidolla, ja jonka lapsen piirteet menevät ammattilaisten mukaan luonteen piikkiin, mutta joka ei todellakaan olisi ottanut hernettä nenään mahdollisesta diagnoosistakaan.
sokeaksi ei pidä tulla oman lapsensa käytökselle. lapset jotka eivät osaa olla tarhassa niinkuin muut, niin ovat yleensä tuen tarpeessa. lapsen etu olisi ehkä esim. päästä pienempään ryhmään.
henkilökunta kyllä tietää milloin on syytä ottaa lapsen asiat esille. häirikkö on aina häirikkö, vaikka ei olisikaan adhd.
olen niin onnellinen, kun lapseni aloittaa pienessä kielellisessä erityisryhmässä. kukaan ei tiedä vielä tässä vaiheessa onko hänellä add, mutta pientä tuen tarvetta on.
Siis tänä päivänä keskinkertaisesta keskiviivasta poikkeavat persoonallisuudet joutuvat psykologisiin testeihin kun eivät sovi " ammattilaisten" kehittelemiin muotteihin ja lomakkeisiin??? Mitä ihmeen ammattilaisia tässä maassa nykyään on kun katsovat voivansa määritellä millainen on " oikea" ihminen??? Tietenkin on hyvä että sellaiset ongelmat, jotka aiheuttavat syrjäytymistä, yritetään hoitaa, mutta jos ongelmana on rajoittuneella psyykellä varustettu " ammattilainen" niin mitä sitten? Se että valmistuu johonkin asiantuntevaan ammattiin antaa vasta valmiudet, todellinen taito arvioida tulee kokemuksen myötä. Ja sitäkin rajoittaa oma vajavaisuus. Olen monesta eri näkökulmasta ollut tekemisisissä erilaisten psykologi- ja kasvatusalan ammattilaisten kanssa, ja kyllä HARVALLA on mitään viisautta ja tunneälyä käytössään. Monilla on itsellään ollut ongelmia, josta syystä ovat alalle hakeutuneet ja projisoivat omaa paslaansa potilaiden kautta. Eikä sitä millään voi valvoa.
Ap- olen samaa mieltä kuin moni muu että pysy yhteistyökykyisenä- ota vastaan apu mitä tarjotaan, mutta älä anna leimata lastasi. Jos alat tapella tuollaisen ihmisen kanssa niin voi olla todella hankalaa.
Ja yksi vastakkainen kokemus vielä; lapseni päiväkotiryhmään tuli lapsi, jonka isä heti ensitapaamisella kertoi perheen periaatteita tyyliin; meillä ei syödä sokeria ja panostetaan siihen ja tähän- että eiköhän kaikki täällä päiväkodissakin oteta ne heille hyväksi havaitut käytännöt. Tänä päivänä kyseinen lapsi on koululainen, hänellä on erityisavustajat sun muut ja häiriköi sujuvasti kaikkea mahdollista. Tietysti hänellä voi olla jokin synnynnäinen häiriö tai muukin, mutta silloin tällöin tulee mieleen, että mikähän mahtaa olla vanhempien osuus tuohon ongelmaan:((
Jaa. En kyllä muista, että olisin missään vaiheessa kertonut kieltäytyväni poikani tutkimuksista. Eihän siitä ollutkaan kysymys. Jospa viitsisitte ihmiset hyvät lukea koko ketjun vastaukseni läpi, niin ei tarvitsisi arpapelillä kommentoida puutaheinää.
Ja kuten 92. itse kirjoittaa: asiallisesti esitetty asia.
Kieltämättä ei ollut kiva kuunnella kasvatuskeskustelussa pelkkää negatiivista asiaa. Ei sitä, etteikö aihetta olisi ollut, mutta kun se lomake antoi kyllä mahdollisuuden kertoa esim. poikani on hyvä piirtämään, juoksemaan, keinumaan, yms. Mitään sellaista ei tullut esille, vain pelkkää negatiivista. Siitä päättelin, että lapseni on joutunut LTO:n silmätikuksi, eikä hän pidä pojastani. Mielestäni fiksu aikuinen voi esittää asiansa toisinkin, esim. siten, että aloittaa ensin hyvistä asioista ja siirtyy sitten haasteellisiin asioihin. Yksinkertaista, eikö totta?
Ap.
Mihin toimenpiteisiin ryhdyit? Varasitko tutkimusaikoja, puhutitko poikaa, juttelitteko koko perheen voimin? Vai mitä teit?
Täh? Sillä koulutuksella ollaan vasta työläisiä, eikä mitään ammattilaisia. Lastentarhanopettajan koulutus on alempi korkeakoulututkinto, ei mikään tohtori-tutkinto.
Uskotko, että usein omat vanhemmat ovat sokeita lapsensa " vikaan ja ongelmaan" mutta kaltaisesi ihminen on varmaan todella sokea.
Anna tehdä kaikki tutkimukset ja siitähän se selvää onko lapsesi terve vai ei.
Sulla se isompi ongelma näköjään on kun et hyväksy edes ajatusta, että lapsessasi voisi olla joku häiriö.
Aikasemmin tuolla kirjottelinkin että poikani joutui päiväkodissa lähes vainon kohteeksi. Joka päivä tuli huonoa palautetta. Olin juuri jäänyt yksinhuoltajaksi ja lapsi eron kokenut, väittivät että se ei vaikuta niin paljoa lapseen. Antoivat vaan negatiivista palautetta ja uhkailivat 4v. koulun lykkäyksellä ym. Kyllä täytyy sanoa että nautin kun sain pitkää nenää niille siellä näyttää kun pojan tutkimuksiin vein ja terveen paperit tuli. Kyllä se vaan niin on että ovat päiväkodissa usein ylihysteerisiä ja ottavat jonkun lapsen perheineen " silmätikuksi" . Itsekin päiväkodissa työskennelleenä olen sen liian läheltä nähnyt. Vanhempana ei ole mukavaa kuulla jatkuvasti vaan negatiivista palautetta ja siinä äidin vaisto herää ja alkaa lastaan puolustamaan. Päiväkodin henkilökunnan pitäisi valita tarkkaan sanansa ja muistaa myös antaa väliin positiivistakin palautetta.
tuosta " itse tunnet lapsesi parhaiten" -kommentista...
useinkaan juuri se lapsen vanhempi ei ole paras sanomaan lapsensa tilanteesta, on " sokeutunut" tilanteelle jo vuosien ajan. itse työskentelen erityislasten kanssa, ja tämän on moni vanhempi itsekin todennut.
syytön se äidin ja isän sotkuihin on, eli otan syyn niskoilleni kyllä. Idioottikin tajuaa että 4v oireilee avioeron jälkeen.
vaan olivat varmoja keskittymishäiriöstä. et se siitä ammattitaidosta ja maalaisjärjestä jota päiväkodin henkilökunnalla on. must tervettä suhtautua kriittisesti niitten oikkuihin. t:99
Minun poikani KUULEMA vain häiritsee satutunteja.. Ei ole keskittymishäiriötä, keskittyy kyllä niihin HÄNTÄ ITSEÄÄN kiinnostaviin juttuihin!!
Joko pojallasi on keskittymishäiriö tai muita ongelmia TAI kasvatat NARSISTIA, jonka ei tarvitse ottaa muita huomioon!!
T: Pahan keskittymishäiriön omaavan pojan kanssa samalla luokalla ollut ja ei siitä tullut koulunkäynnistä mitään KENELLÄKÄÄN!
Miten voit olla noin itsekäs, että pilaat muiden ryhmän lapsien päivät? Annat poikasi häiritä muita ja MUKA se vain häiritsee.. sull valehdellaan jne.
MISTÄ NÄITÄ VANHEMPIA SIKIÄÄ!?
ELVIKSENKIN KUOLEMA OLI VAIN SALALIITTO.. ;)
Jos kerran niihin aiot suostua! Silloinhan asia selviää sillä kun kaikki testit on tehty:)
Joko sinä tai päiväkoti on silloin " oikeassa" ja toimikaan sen mukaan!
Ihme narinaa joka asiasta...