Lapsestani tehdään päiväkodissa väkisin erityislasta!

Meillä on vähän samankaltainen tilanne joten tuo munakello-vinkki kuulosti toimivalta, kiitos siitä!

hän voi olla päiväkodissa nimikkeellä " erityistä tukea tarvitseva lapsi" joka ei tarkoita muuta kuin että hän tarvitsee pikkasen normaalia enemmäm apua..





minulla on just tehty lapselle kuvaus ja mun mielestä se on jo helpotus, olen epäillyt aina että (vaikka poikani on maailman ihanin) että hän ei ole niin sanotustu aivan normaali tai siis on ollut haasteellisempi ja vaikee lapsi..nyt tiedän että se ei ole vain minun päässä ja minä huono äiti vaan vika on jossais aivan muualla.

ä ole kunnossa ja tarvitaan lisätukea. Äiti ei pysty lastaan samalla tavalla arvioimaan.



Ota pk:n tarjoama apu vastaan äläkä harraa vastaan. Voit tehdä lapsellesi karhunpalveluksen. Ja samalla ryhmän muille lapsille ja heidän perheilleen.

AP, ei niistä tutkimuksista ole haittaa. Käykää vaan ne läpi. Jos vikaa ei ole, voit sanoa että nyt lopetatte lapsen mollaamisen, jos vikaa löytyy, lapsesi saa ajoissa apua. Tulevaa koulunkäyntiä ajatellen ne on fiksua käydä läpi. Ne ei maksa mitään, ne tutkimukset.



terv. dysfasia+tarkkaavaisuushäiriöisen lapsen äiti (minä kyllä tajusin jo lapsen ollessa 3-v, että kaikki ei ole ihan ok, 5-veenä saatiin lausunto)

Ihanne tietysti on, jos pk:ssa on joku hoitaja, jolla aikaa/taitoa saada vilkkaita ja temperamenttisia lapsia " aisoihin" . Kouluahan kohti tässä kuitenkin mennään ja silloin siellä 30 lapsen kanssa on vain 1 aikuinen, joka ei enää samalla tavalla pysty tietenkään puuttumaan asioihin.

Tällä nyt yleisesti haluan sanoa kaikille vastustajille, että ajatelkaa lastenne parasta!! Mitä, jos nuo ryhmätilanteet yms. eivät sitten sujukaan koulussa? Parempi aina puuttua ajoissa.

Tutkimuksiin tuskin lähetetään psykiatrille, niinkuin joku täällä ehdotti. Me olemme olleet 2-3pv käynneillä Lastenlinnassa, jossa alle tunnin käyntejä puheterapeutin, toimintaterapeutin ja sairaanhoitajan kanssa, jotka leikkivät ja tekevät lapsen kanssa asioita, joista tulee esiin jotain, jos on tullakseen.

Vierailija:

Lapseni on vilkas ja temperamentinen. Tietyissä tilanteissa (satutuokiot, päiväpiirit jne.) ovat tuottaneet pieniä ongelmia halki koko päiväkotiajan. Poikani ryhmässä oli kuitenkin loistava työntekijä, jonka kanssa asista saattoi puhua suoraan ja avoimesti. Tuolloin kaikilla -myös minulla ja muilla ryhmän hoitajilla- oli yhteisymmärrys siitä, ettei huolta kuitenkaan ole. Pelisäännöistä ja toimintatavoista pystyttiin sopimaan yhteistyössä ja vilkas lapseni käyttäytyi mallikkaasti päiväkodissa.

Kun ryhmään tuli uusi lto, tilanne muuttui täysin. Hän otti lapseni silmätikukseen (sain kummastelevia kommetteja myös muilta saman päiväkodin mutta eri ryhmien aikuisilta). Yhtäkkiä lapsellani oli kaikki mahdolliset viat puheviasta vakavaan käyttäytymishäiriöön. Lto suositteli ylivilkkauden selvittämistä ja vein lapseni psykologille ja puheterapeutille tutkimuksiin. Minun aloitteestani tutkimukset tehtiin yhteistyössä myös päiväkodin ja ko. Lto:n kanssa. Tutkimuksissa tuli _selvästi_ esiin se, että lapseni on temperamentiltaan kyllä vilkas, mutta _mitään_ viitteitä ylivilkkaudesta ei ole.

Tämä ei kuitenkaan lto:lle riittänyt, vaan mm. neuvolan koulukypsyyskäynnille hän oli erikseen kirjoittanut niin pitkän " vikalistan" , että terveydenhoitajakin ihmetteli, sillä hänkään ei huomannut viitteitä raportissa mainittuihin ongelmiin.

Joten ap, minun neuvoni sinulle on että muista säilyttää yhteistyökykysi. Tutkimuksiin on ihan hyvä mennä sillä JOS pientäkin vilkkautta löytyy, siihen on hyvä päästä käsiksi mahdollisimman aikaisin. Ei sinun kuitenkaan tarvitse sokeasti uskoa sitä mitä lto sanoo. Lto:tkin ovat ihmisiä ja voivat tehdä virhearviointeja (ja jopa virheitä).

Pojasta on tullut uskomattoman oma-aloitteinen ja itsestään huolen pitävä nuori mies, ehkä noista neuvoista oli ihan oikeasti apua!

Vierailija:

hän voi olla päiväkodissa nimikkeellä " erityistä tukea tarvitseva lapsi" joka ei tarkoita muuta kuin että hän tarvitsee pikkasen normaalia enemmäm apua..

minulla on just tehty lapselle kuvaus ja mun mielestä se on jo helpotus, olen epäillyt aina että (vaikka poikani on maailman ihanin) että hän ei ole niin sanotustu aivan normaali tai siis on ollut haasteellisempi ja vaikee lapsi..nyt tiedän että se ei ole vain minun päässä ja minä huono äiti vaan vika on jossais aivan muualla.

Hän voi olla pk:ssa jopa ilman mitään nimikettä, ainoastaan kuntoutussuunnitelma voidaan tehdä. Se taas on työntekijöille väline oikeisiin ja johdonmukaisiin menetelmiin sekä sinulle ja henkilökunnalle jotain mihin verrata kun tilannetta katsotaan esim. parin kuukauden tai puolen vuoden kuluttua.

Esim. Vaikea keskittyä kuuntelemaan satua. --> keinot: Pekka kuuntelee sadun aikuisen sylissä, kehutaan ja kannustetaan kun hän on paikoillaan.

Ja puolen vuoden kuluttua voidaan kaivaa ehkä jo unohtuneet suunnitelmat esiin ja todeta, että hienoa, Pekkahan on kehittynyt, enää hänen ei tarvitse istua aikuisen sylissä. Jne... Siis vain esimerkkinä.

ja jatkaa kuin lapsi ei tarvitsisi mitään tukea ja apua sosiaalisissa tai arkisissa tilanteissa selviytymiseen. Jos jossain toiminnan alueella lapsi tarvitsee tukea kehittyäkseen, eikö lapsen edun mukaista olisi, että hän tätä apua saa eikä joudu yksin selviytymään haastavassa tilanteessa?

Itse menetin uskoni nk. ammattilaisten pätevyyteen kun oma poikamme joutui eskarissa lto:n silmätikuksi, koska oli kuulemma niin erilainen kuin muut pojat eli herkkä ja rauhallinen ja leikki paljon tyttöjen kanssa. Lto:n mukaan pojan pitäisi mennä psykogin tutkimuksiiin ja lisäksi kuulemma koulussa ei tulisi pärjäämään. En suostunut tutkimuksiin. Nyt poikamme on tokaluokkalainen ja open mukaan sosiaalinen ja mukava lapsi, jolla ei mitään ongelmia koulussa. Eli ihan pieleen meni lto:n ennustus. Ap, älä siis usko hoitajien puheeseen kuin Jumalan sanaan!

Läheskään aina ne eivät kuitenkaan katoa, ja siksi tutkimuksiin ohjataan lapsia myös " varmuuden vuoksi" . On nimittäin hyvin suuri näyttö sille, että leikki-iässä havainnoidut lapsen käytöshäiriöt, tarkkaavaisuuden ongelmat yms. piirteet indikoivat myöhempää syrjäytymiskehitystä. Suurempi ongelma on se, että lapset eivät saa tarvitsemaansa kuntoutusta ja lasten tilanteeseen ei puututa kuin se, että muutama lapsi tutkitaan " turhaan" eikä mitään hälyttävää löydetäkään.

vauvan kanssa?

ja ryhmässä on hyvä oppia toimimaan! JA kunnioittamaan toisia. Jos kaikesta yrityksestä huolimatta hoitsut ei ole saaneet poikaasi " tottelemaan" = istuu satuhetkillä paikalla, ei pälpätä ja häiritse muita niin täytyyhän sitä jotain jo keksiä.

Sinuna ottasin avun vastaan. Meillä 7v tyttö joka välillä turhautuu koulussa, häiriintyy helposti jos toiset vaikka tunnilla puhuu, ei pysty keskittyy siihen omaan juttuun. Pientä levottomuutta hällä kans tunnilla esiintyy. Kova on liikkumaan ja kokee välillä koulun rasittavaksi pakoksi. Oppii kuitenki asioita siinä missä muutkin.

Olin hyvin kiitollinen siitä että hän saa pari tuntia viikossa tukiopetusta ja rauhassa open ja parin muun oppilaan kanssa harjoitella ja tehdä läksyjä! Hyvä apu lapselle joka ei sopeudu heti ryhmään! Enkä pelkää leimautumista tai diagnooseja, toistaisesti on opet vielä sanoneet että ihan normaali lapsi on joka vain tarvitsee apua vähän enemmän mitä muut.

Vierailija:

Hän osaa kyllä keskittyä ja kuunnella, kun kokee asian itselleen mielenkiintoiseksi. Hän tekee mm. vaativia palapelejä ja leikkii autoleikkejä hyvin keskittyneesti, joten siitä tuskin on kysymys.

Ap.

Vierailija:

Olen sitä mieltä, että vikaa on enemmän koko pk-ryhmässä ja hoitajien kyvyssä ohjata isoa ryhmää kuin yksittäisissä lapsissa. Sen tiedän jo viime hoitovuodesta (2006-2007), että kyseinen LTO ei saanut minkäänlaista kuria ryhmän lapsiin. Sama meno on jatkunut tänäkin hoitovuonna, eikä poikani suinkaan ole ainoa " häirikkö" ryhmässä.

Useimmiten tuo nostaa karvat pystyy, karhun palveluksen vain tekee kun ei suostu näkee ongelmia!! JA syyttelee muita!

ja kotonahan saa myös automaattisesti enemmän aikuisen huomiota - siis normaalikodissa ainakin. Eli se keskittyminen on helpompaa, kun tietää milloin tahansa voivansa keskeyttää sen ja hakea aikuisen huomiota.



Ryhmässä pitää tehdä kaikenlaista, mistä ei jokainen yksilö pidä. Ja aikuisen huomiota ei isossa ryhmässä saa ehkä tarpeeksi.

kun lapsi joutuu ryhmään ja pois totutuista kotikuvioista.

Silloin yleensä havahdutaan huomaamaan, että lapsi ei kykene toimimaan ikävaihettaan vastaavalla tavalla. Ja sitten lähdetään miettimään keinoja, miten näitä taitoja voisi harjaannuttaa.

Siinä etsitään vaan keinoja auttaa lasta pärjäämään paremmin arjessa - parantunut toimintakyky parantaa lapsen itsetuntoa ja sillä on suotuisia vaikutuksia lapsen minäkuvalle. Eikö se ole hyvä asia ap?

Ap, luettelemasi asiat eivät kuulu normaalin hyvinkasvatun lapsen käytökseen. Sinä onko vika nyt siinä normaaliudessa vai kasvatuksessa. Etene sen mukaan!

Vierailija:

Ryhmätilanteessa lapsen käyttäytymisessä olevat erityispiirteet tulevat helpommin esille kuin kotioloissa. Siksi menisin sinuna avoimin mielin palaveriin ja kuuntelisin tarkoin, mitä siellä on havainnoitu lapsestasi.

Esimerkiksi tarkkaamattomuushäiriöt ovat vaikeita tunnistaa, jos niihin ei liity hyperaktiivisuutta - kotioloissa lapsi pärjää, mutta ryhmässä tavoitteellinen toimiminen on haasteellista.

elämässä ei voi valita vain niitä juttuja mitkä kokee itselleen mielenkiintoiseksi. Pitää pystyä tekemään ja keskittymään silloinkin kun asia ei voisi vähempää kiinnostaa. Asiaan on hyvä tarttua nyt, mitä pitempään sitä venytetään voi lapsen asiat mennä todella huonolle tolalle. Ajattelepa jos siellä taustalla onkin ihan oikea ongelma, eikä sen eteen tehdä mitään nyt, on vaikeuksia olla koulussa, sosiaalisissa suhteissa jne. Aikuisena voi tulla työttömyyttä, syrjäytymistä, alkoholismia. Sitä et suinkaan lapsellesi halua....

Vierailija:

Hän osaa kyllä keskittyä ja kuunnella, kun kokee asian itselleen mielenkiintoiseksi. Hän tekee mm. vaativia palapelejä ja leikkii autoleikkejä hyvin keskittyneesti, joten siitä tuskin on kysymys.

Ap.

Tiedän ja tunnen kolikon kaikki puolet...



Ja valitettavasti ap:n reaktio on kovina tavallinen. Itse sain tapella oman esikoiseni erityispäätöksen saamisessa eskarista aina neljännelle luokalle asti. Lapsi on ollut aina tietyissa asioissa (mm. motoriikaltaan) ikäisiään edellä, pystyy kotona keskittymään todella hyvin itseään kiinnostaviin asioihin jne. Siis ap:n lapsen tyyppinen ihana äidin kulta.



Koulun ensimmäisen vuoden aikana tuli selväksi, että ounastelemani ongelmat ovat todellisia, joista myös eskarissa hoitojat olivat tehneet huomioita, mutta diagnosointi oli jäänyt resurssien puutteessa tekemättä. Nyt vuosien jahkailun jälkeen on vihdoin tehty neurologiset tutkimuset, joiden mukaan tyttö on " normaali" , joskin hänellä on jonkin asteisia hahmotuksen ongelmia, luki sekä lyhytkestoisen muistin heikkoutta.



Miksi ihmeessä vastustaa lapsensa tutkimista??? Lapsi anstaitsee kaiken tuen, jolloin mahdolliset ongelmat hoituvat niin, ettei lapsi enää tarvistse eriyistukea vaikkapa yläkoulussa. Itse olen opettanut lapsia, joille alakoulussa on tehty erityispäätös, onnistunut sellainen hyvin tukitoimin, jolloin lapsi yläkoulussa pärjää jopa erinomaisesti.



Eikö ap rakasta lastaan???

tiin vanhempine väsymystä erilaisiin tutkimuksiin, terapioihin jne jonka jälkeen mikään ei ole muuttunut. Usein leimasta on lapselle enemmän haittaa kuin hyötyä, joutuu silmötikuksi jne.