ITSEKKÄÄT vanhemmat vievät lapsensa päivähoitoon heidän ollessa alle kolmevuotiaita!!!

Itse asun kunnassa, joka maksaa kohtuu hyvää kuntalisää, mutta sisareni asuu kunnassa, joka ei kuntalisää maksa. Meillä molemmilla miehet tienaavat kohtuullisesti ja asumismenot ovat aika samat. Taitaa olla helppo arvata kumpi meistä pysyy olemaan kotona kotihoidontuella. Tietenkin tässäkin kohtaa päästään valintaan: itse olen (säkällä) valinnut asuinpaikakseni kuntalisällisen kunnan. Periaatteessa mikään ei estäisi sisartani pakkaamasta perhettään autoon ja muuttamasta tänne. Paitsi a) työpaikat b) vanha asunto, joka pitäisi saada myytyä ja c) pitäisi löytää uusi asunto. Asiat eivät ole mustavalkoisia. Periaatteessa ihan kaikki on viimekädessä valintakysymyksiä: otanko asuntolainaa, muutanko tuonne, opiskelenko pitkään, nostanko opintolainaa jne jne. Mutta näitä valintoja ei voi loputtomiinkaan lykätä ja niiden seurausten kanssa pitää elää ja ottaa niistä vastuu. Jos sinulla on opintolainaa ja asuntolainaa, ne pitää hoitaa ja jos tilanne niin vaatii, niin töihin on lähdettävä ja laitettava ne rakkaat lapset päiväkotiin. Se on aikuisen vastuunkantoa.

Meilläpäin elämiseen tarvitaan rahaa.

Voidaanhan me tietysti selittää lapsille että tämä rahatta kituuttaminen lähtee ihan teidän parhaasta ja että olisi liian itsekästä jos saataisiin jostain sitä rahaa.

Muistutit minua siitä, että pitää käydä heittämässä pienemmän lapsen päivähoitohakemus postiin samalla kun haen isomman päiväkodista!!!

Meillä minä olen minimiäp-rahoilla kotona ja mies opiskelee. Saadaan yhteensä joku 1200e kuussa käteen. Sillä rahamäärällä pärjätään, eikä tarvitse edes kituuttaa. Varaa on autoonkin. Tokikaan meillä ei ole asuntolainaa eikä muita lainoja, kuin minun opintolainani, jota nyt maksellaan pois.



Tietysti jos on tottunut leveämpään elämäntapaan niin sitten on varmasti hankalaa. Kyllä minä ainakin suostun luopumaan omista jutuistani lasteni hyväksi. Olen sen verran itsekäs ihminen, että minä haluan nähdä ensimmäisenä lapsen uudet taidot, enkä halua kuullu tarhan tädin kertovan lapsen oppineen uusia juttuja. Kun olen kerran lapset itsekkäästi tähän maailmaan hankkinut niin itsekkäistä syistä heidät kotona pidän. Jos menen töihin kuopuksen ollessa kolme niin minulle jää vielä nelisenkymmentä vuotta aikaa tehdä töitä. Nyt haluan nauttia lapsistani kotona vaikka rahaa ei ylimääräisiin menoihin olisikaan. Mutta se on vaan minun valintani.

Ihan oikein kirjotettu. Itse jos olisin kotona lapsen 3-vuotispäivään asti, niin saisin kyllä heittää hyvästit ammatille. Joissain ammateissa jää yksinkertaisesti ajasta niin pahasti jälkeen, että on turvallisuusriksi mennä enää samoihin hommiin ilman että lukisi kotona ensin tolkuttomasti uudelleen ja kävisi harjoittelujaksoja. Eikä se ole itsekkyyttä että olen sellaisen ammatin hankkinut. Elämä jatkuu vielä sittenkin kun lapset on täysi-ikäisiä.

[/quote]

Aivan, joskus työelämään palaaminen on myös EPÄITSEKKYYTTÄ eli satsaus koko perheen eli myös ja varsinkin lapsen tulevaisuutta varten. Työ luo perusturvallisuutta, ja joskus suuret kompromissit on tehtävä myös työtä - ei vain lasta - ajatellen. Olen itse aika mustavalkoinen ajattelultani, mutta pakkohan se on myöntää, että näinkin voivat asiat olla. Oma työni ei ole tämän kaltainen, mutta ymmärrän hyvin jos jonkun on.



Asiasta toiseen. Tiedättekö perheitä, joissa olisi esim. maksettu vuoden verran pelkkiä lainan korkoja, vaihdettu asunto halvempaan, pidennetty laina-aikaa tai tehty muita tämän kaltaisia ratkaisuja, jotta jompi kumpi vanhempi voisi olla kotona tai tehdä vähemmän töitä? Myös tällaisille ratkaisuille nostan hattua.

ehdoilla tulisi mennä. En kyllä ilmaisisi asiaa noin rankasti ja yleistäen.



Joillekin lapsille hoito on helvettiä, samoin kuin joillekin koululaisille koulu (esim. kiusaamisen takia). Jos lapsi itkee päivästä ja kuukaudesta toiseen hoitoon viedessä ja hoidossa ollessa, olisi tietenkin parempi, jos hän saisi jäädä kotiin. Näitä lapsia on vähemmistö, mutta heitä on. Monia olen tuttavapiirissä seurannut. Osa vanhemmista on jäänyt kotiin (siis äiti tai isä on jäänyt), osa on järjestänyt sopivamman hoitopaikan, osa on vain antanut lapsen itkeä ja ajan kulua, vaikka olisi omien sanojensa mukaan voinutkin jäädä lapsen kanssa kotiin.



Jos lapsi kärsii hoidossa, minusta vanhempien "lapsi voi hyvin kun vanhemmat voivat hyvin" fraasit ovat täyttä puppua. Paitsi jos on niin ongelmainen vanhempi, että on vaaraksi lapselleen, jos joutuu jäämään tämän kanssa kotiin. Ja tietenkin jos lapsi sitten vanhempien kotiin jäämisen takia joutuisi olemaan kotona ilman ruokaa, kun ei ole rahaa..



Nämä hoitoasiat ovat niin tapauskohtaisia. Mutta ei se aina ole niin, että vanhempien (kyllä sen isänkin pitäisi osallistua) etu on lapsen etu.



Joidenkin on pakko rahan takia viedä lapsi hoitoon jo pienenä, vaikka tällä olisi miten vaikeaa. Näitä vanhempia en syytä, joskin näissäkin tapauksissa olisi hyvä, jos lapsi voisi sitten vaikka vaihtaa hoitopaikkaa esim. rauhallisempaan, jossa viihtyisi paremmin.



Tapauskohtaista mielestäni. Itsellä lapset 2 ja 4, ja olen freelancer-toimittaja, esikoisen kohdalla aloitin työt, kun hän oli reilun vuoden, toisen kohdalla lapsen ollessa 3kk. Lasten isä on yrittäjä ja hoitaa välillä, välillä mummi auttaa, useimmiten teen töitä lasten nukkuessa. Tienaan ok ja maksan veroni.. Tosin olen täysin eri mieltä siinä, etteikö lasten hoitaminen ja kasvattaminen olisi arvokasta työtä sinänsäkin, on törkeää sanoa, että se olisi yhteiskunnan kannalta kannattamatonta!



Ei tulisi mitään siitä, että kaikki äidit jäisivät kotiin, eikä siitä, että kaikki laittaisivat lapsensa hoitoon! Kaikkia tarvitaan. Tärkeintä olisi, että jokaisella hoitoon vietävällä lapsella olisi hyvätasoinen hoitopaikka. Onneksi suurin osa lapsista varmasti voi hoidossa hyvin, mutta se vähemmistö...

Niiiiiiiiiiiiin kulunu aihe...ja NIIIIIIIIN ei sun asia...ja Niiiiiiiinnn...HANKI elämä! Se on sellainen juttu mihin sitä omaa elinvoimaa pitäis käyttää..you know??

30-lapsen tarhaan. Meni, koska yliopiston tutkinnonuudistuksen märäaika läheni loppuaan, ja minun piti valmistua enne sitä tai en valmistuisi ollenkaan (ei olisi ollut varaa enää venyttää opintoja niin paljon kuin mitä uuteen tutkintojärjestelmään siirtyminen olisi vaatinut). Isä ei jäänyt kotiin, koska jonkun oli tienattava rahaakin että saisimme maksettua vuokran ja ruuan (ts. isän apuraha+työt, itse sain tehdä yli 8 h päivässä töitä gradun ja viimeisten tenttien parissa jotta ehtisin valmistua) - minun säästöt oli jo käytetty sinä aikana kun lapsi kotihoidossa.



Yhden tuttavan mies kuoli kun lapsi oli 1-vuotias. Äiti meni töihin kun lapsi oli kaksi tienatakseen jotta voisi maksaa lapsen sairauden hoidosta.

Harrastimme perhesuunnittelua ja säästimme rahaa noin kolme vuotta sivuun, ennen lasten hankkimista. Näiden säästöjen turvin sitten olemme voineet olla kotona kumpikin äityisloman jälkeen vuoden verran eikä elintaso ole juurikaan laskenut. Meillä ei tosin ole isoa omakotitaloa vielä tässä vaiheessa vaan pieni kerrostalokaksio jota makselemme. Hankimme sen omakotitalon sitten myöhemmin. Jaoimme perhevapaat, joten emme jääneet kumpikaan urakehityksestä jälkeen (minä kotona sen vajaa kaksi vuotta ja mies vuoden). Opiskelut hoidimme siis pois alta jo ennen lastentekoa. Nyt lapsi 3,5 vuotta ja on jo hoidossa. Ei kaduta tippaakaan että hoidimme lapsemme kotona kunnes hän täytti kolme. Ihania muistoja näistä vuosista jää ja toivottavasti lapsellekin. Nyt voimme sitten tehdä uraa vielä mies noin 30 vuotta ja minä 40 vuotta ja tienata sitä omakotitaloa nyt myöhemmin. Ehkä vielä toinen lapsi jossain vaiheessa...

Enkä usko että tekee yhdellekään lapselle hyvää olla vanhempiensa elämän keskipiste sillä tavalla, mitä ap hakee. Eli aikuisen olisi jätettävä työnsä, harrastuksensa, itse ansaittu elintaso (rivari vs. kaupungin slummi), kaikki- vain jotta voisi joka ikinen päivä ihastella Nico-Petterin tekemisiä psykoosissa, jonka täysi eristäytyminen lapsen ehdoilla on aiheuttanut.

useamman vuoden. Kuopus meni hoitoon vuoden ikäisenä.



Ja yhdenkään lapsen kohdalla ei kukaan "täti" ole päässyt kertomaan lapseni uusista taidoista. Ihan aina on ne kotona oppinut ja siellä ollaan ihan itse huomattu.



Ei ne muksut muuta sinne päiväkotiin, ihan niin kuin vanhemmat eivät muuta työpaikoilleen...



"Olen sen verran itsekäs ihminen, että minä haluan nähdä ensimmäisenä lapsen uudet taidot, enkä halua kuullu tarhan tädin kertovan lapsen oppineen uusia juttuja. "

Kotiäidit selkeästi mouhkaavat kotonaolemisen olevan "lapsen paras", vaikka hyvä hoitopaikka on erinomainen ratkaisu myös. Kukas se kissan hännän nostikaan?



Varsin monella aikuisella on kapasiteettia muuhunkin kuin yhteen asiaan kerrallaan.

Olen akateemisesti koulutettu ja kehitän itseäni myös kotona ollessani, luen ammattikirjallisuutta ja perehdyn uusimpiin menetelmiin ja tutkimustuloksiin. En jää mistään paitsi jos olen 40 vuoden työurastani muutaman vuoden kotona epäitsekkäästi lastani ajatellen.

Kotiäidit selkeästi mouhkaavat kotonaolemisen olevan "lapsen paras", vaikka hyvä hoitopaikka on erinomainen ratkaisu myös. Kukas se kissan hännän nostikaan?

Varsin monella aikuisella on kapasiteettia muuhunkin kuin yhteen asiaan kerrallaan.

miten sitä asiaa ajattelee. Yksi päivähoitopaikka maksaa kunnalle noin 10 000€.

Kumpi toimii vastuullisemmin? Työssäkäyvä äiti, jonka lapsen YHTEISKUNTA hoitaa noin 10 000 vuosihintaan? Vai äiti joka hoitaa lapsensa kotona ja yhteiskunta säästää siinä sen 10 000€?

t. tarhan täti

Minä maksan vuodessa noin 50 000 euroa suoraan tuloveroa ja mies kolminkertaisesti. Eiköhän me olla osallistuttu ihan riittävästi tarhan tädinkin palkanmaksuun.

kuin ylähuulta..... Samoin haluun lapsille muutakin kuin kirpparirättejä päälle.

Siis sen, että Suomi on melkoinen poikkeus tässäkin asiassa. Jotain Japania lukuunottamatta, jossa naiset jäävät kotiin esikoisen synnyttyä siihen asti että tämä menee kouluun, muualla maailmassa EI odoteta että lapsi on maagiset 3 vuotta mennessään hoitoon. Minä väitän että muilla asioilla on enemmän merkitystä kuin kotihoito vs. päiväkoti; ilmapiiri, kulttuuri, ihmiset. Miettikää kuinka paljon Suomessakin hoidetaan lapsia kotona ja iso osa nuorista kuitenkin kokee elämänsä huonoksi!

Minäkin olen akateemisesti koulutettu, ja seuraan aikaani. Mutta kun lapsia on useita, niin vaikka olen ollut yhdeksän vuotta kotona, kaikkia lapsiani en ole kolmevuotiaaksi asti kotona pitänyt. Minusta yhdeksän vuotta on jo siinä 40 vuodessa aika pitkä aika, saati se 11 mitä olisi yhteensä pitänyt olla, jotta kaikki olisi tullut kolmevuotiaiksi kotona hoidettua.

Mutta kuopuskin on yli kaksi, ennen kuin tarhaan joutuu, ja minusta on jotenkin lapsellista ajatella, että tasan kolme vuotta on jokin maaginen raja, minkä jälkee muuttuu täydelliseksi äidiksi. Itse aion pitää vielä vuosia uraani säästöliekillä töihin menon jälkeenkin, jotta lapsilla olisi lyhyet hoitopäivät ja pitkät kesälomat. Myös koululaisten iltapäivät ovat tärkeä juttu.

Lapsuus kun ei pääty siihen kolmeen ikävuoteen.

Olen akateemisesti koulutettu ja kehitän itseäni myös kotona ollessani, luen ammattikirjallisuutta ja perehdyn uusimpiin menetelmiin ja tutkimustuloksiin. En jää mistään paitsi jos olen 40 vuoden työurastani muutaman vuoden kotona epäitsekkäästi lastani ajatellen.

Kotiäidit selkeästi mouhkaavat kotonaolemisen olevan "lapsen paras", vaikka hyvä hoitopaikka on erinomainen ratkaisu myös. Kukas se kissan hännän nostikaan?

Varsin monella aikuisella on kapasiteettia muuhunkin kuin yhteen asiaan kerrallaan.

pyörisi jos kaikki alle kolmivuotiaiden äidit jäisivät kotiin. Käsittääkseni joukossa on myös koulutettua väkeä ja jonkunhan pitää tehdä niitä muitakin töitä tässä maassa, en usko että kaikkien naisten työpanos on pelkkää ajanvietettä ja pakoa kotoa.

Hävetkää kaikki, jotka tällaista olette menneet tekemään!!

1) Vanhempien mentävä rahan takia töihin. - Oma valinta ja itsekkyyttä: jos haluaa pitää VALITSEMAANSA elintasoa yllä. (esim. maksaa asuntolainaa)

Oletko muuten ihan varma, että sinun lapsillasi on hyvä olla kotona SINUN kanssasi... :)

kun työntekijä äitiyslomalla.



Ja vaihtoehtonahan ois ollut, ettemme aikoinaan olisi yrittäneet tehdä näitä lapsia jotka olen yrittäjäaikanani saanut.

Ilmeisesti AP:n kaltaisten ihmisten mielestä kärjistäen meidän ois pitänyt olla ilman lapsia ja elättää vain noita työntekijöitten perheitä (tarjoamalla työ joka oottaa 3 vuotta) ja katsoa heidän vauva onneaan jne.