ITSEKKÄÄT vanhemmat vievät lapsensa päivähoitoon heidän ollessa alle kolmevuotiaita!!!

että KAIKKI hänen lapsensa ovat 3 vuotta, on että kohta korkeasti koulutetuista äärimmäisen harva enää hankkisi lapsia. On hieman eri asia palata 10 vuoden kotonaolon jälkeen sinne kaupan kassalle kuin vaikkapa lääkäriksi tai it-alan asiantuntijahommiin. Vai haluaisitteko itse esim. kirurgin, joka ei ole vuosikausiin leikannut?

Mä kans. I want it all:).

*moks*

Kauhistelen ja säälin koulunsa aloittavia lapsia jotka ovat roikkuneet koko lapsuutensa vain äidin helmoissa. Poikkeuksetta näillä on aika onnettomat sosiaaliset taidot.

Jos minä olisin jäänyt kotiiin, olisin ihan yksinäisyyttäni surffannut vaan kaikki päivät netissä kuten ilmeisesti ap.

En olisi jaksanut laittaa jatkuvasti terveellistä ruokaa. En olisi ulkoillut lapsen kanssa kahta kertaa päivässä .

Olisin ollut niin uupunut kotitöistä etten olisi jaksanut kuunnella lastani lainkaan, En olisi lukenut iltaisin tuntikausia satuja.

En olisi jaksanut piirtää ja askarrella lapsen kanssa.

Lapsi ei olisi oppinut jakamaan mitään, eikä leikkimään ikäistensä kanssa.

Hirvittää ajatellakin.

Olen oikein tyytyväinen nykyiseen järjestelyyn. Lapsi on päivät hyvässä hoidosa ja minä keskityn työpäivän jälkeen illalla ja viikonloppuisin antaumuksella lapseen.

Asut ilmeisesti jossain syrjäkylässä?

Miten voi olla yksinäinen jos on lapsia ympärillä? jos ei ole mitään tekemistä, niin eikö voi lasten kanssa askarrella ja laittaa ruokaa tai ulkoilla? Ja enpä ole kuullut kenestäkään joka lukee tuntikausia iltasatuja, onko ihan tervettä?

Mä käyn töissä ja mua harmittaa miten väsynyt mä nykyään olen. Töiden jälkeen alkaa ne kotityöt, siivousta ja ruuanlaittoa, siinä sivussa yritän olla myös lasten kanssa. Missä välissä niiden kanssa ulkoilisi vielä 2 kertaa?

Sä olet ilmeisesti saanut töihin menon jälkeen lisää tunteja vuorokauteen?

Ei riittäisi millään paikkoja seurakunnankerhoissa yms. Täällä meilläpäin on jo nyt avoimet päiväkodit tupaten täynnä. Mulla ei meinaan ainakaan kestä pää sitä että olen monta vuotta neljän seinän sisällä.

Jonkun se on vaan työt tehtävä.

Olen muuten täysin eri mieltä tuosta virikeasiasta, mutta toki virikkeitä saa muualtakin kuin tarhasta. Meidän poikamme tulee menemään osa-aikahoitoon aikaisintaan puolitoistavuotiaana...

Mietin itsekin, että onko tosiaan itsekkyyttä palata duuniin ennen kuin kuopus on 1½vuotta, mutta tosiasiassa ei niin montaa vuotta duunia puskeneena sairaanhoitajana eipä minulla ollut paljon vaihtoehtoja. Ammattitaitoa täytyy ylläpitää, että voin hoitaa teidän mummot ja Nico-Petterit. Lisäksi minusta olisi enemmänkin ollut itsekästä kituuttaa tilit miinuksella, kun isännän palkalla ei 5 henkistä perhettä elätetä.

että KAIKKI hänen lapsensa ovat 3 vuotta, on että kohta korkeasti koulutetuista äärimmäisen harva enää hankkisi lapsia. On hieman eri asia palata 10 vuoden kotonaolon jälkeen sinne kaupan kassalle kuin vaikkapa lääkäriksi tai it-alan asiantuntijahommiin. Vai haluaisitteko itse esim. kirurgin, joka ei ole vuosikausiin leikannut?

Kyllä paatuneimmallakin kotihoito-mammalla pääsisi itku siinä vaiheessa kun kaikki oikeasti lähtisivät sinne kotiin lapsia hoitamaan. Olisi terveyskeskuksen luukulla ei-oota, samoin hammaslääkärissä, kirjastossa, pankissa, seurakunnan kerhossa ja isomman nikopetterin virikehoitopaikassa ja vielä esikoisen koulussa.



Itse kunnioitan kaikkien vaihtoehtoja enkä ole törmännyt tällaiseen vastakkainasetteluun missään muualla kuin av:lla.

Kyllä paatuneimmallakin kotihoito-mammalla pääsisi itku siinä vaiheessa kun kaikki oikeasti lähtisivät sinne kotiin lapsia hoitamaan. Olisi terveyskeskuksen luukulla ei-oota, samoin hammaslääkärissä, kirjastossa, pankissa, seurakunnan kerhossa ja isomman nikopetterin virikehoitopaikassa ja vielä esikoisen koulussa.

Itse kunnioitan kaikkien vaihtoehtoja enkä ole törmännyt tällaiseen vastakkainasetteluun missään muualla kuin av:lla.

Ja ei tää maa pyöri pelkästään naisten voimalla ja työnteolla, on ne miehetkin olemassa.

Kyllä paatuneimmallakin kotihoito-mammalla pääsisi itku siinä vaiheessa kun kaikki oikeasti lähtisivät sinne kotiin lapsia hoitamaan. Olisi terveyskeskuksen luukulla ei-oota, samoin hammaslääkärissä, kirjastossa, pankissa, seurakunnan kerhossa ja isomman nikopetterin virikehoitopaikassa ja vielä esikoisen koulussa.

Itse kunnioitan kaikkien vaihtoehtoja enkä ole törmännyt tällaiseen vastakkainasetteluun missään muualla kuin av:lla.

Ja ei tää maa pyöri pelkästään naisten voimalla ja työnteolla, on ne miehetkin olemassa.

Tämän ketjun ongelma on ollut se, että lähtökohtaisesti oletetaan että se kotona oleva on nainen! Jos vanhempainvapaat jaetaan ei tule "naisten joukkokatoa"

Toivon, ettei kukaan ainakaan työnantajan rahoilla tai yhteiskunnan kustannuksella lorvi netissä. Itsellä vapaapäivä, työaikana ei tule mieleenkään keskustelupalstat.. Ei ehdi enkä käsitä, millaisella työpaikalla ehtii. Tulee vaan tästä ketjusta mieleen, kun ihmiset kehuvat olevansa niin tärkeitä ja tuottavia käydessään töissä, pitäisi siellä niitä töitä tehdäkin eikä vaan käydä :-) No joo sori, voihan olla että kaikki muutkin kirjoittavat vapaalla tai käyttävät vain kahvitauon pikaisesti nettiin.



Tosiaan pääsisi itku aika monelta, jos kaikki pikkulasten äidit tai isät jäisivät kotiin tai sama jos kaikki menisivät töihin! Kaikille ratkaisuille on tilaa. Useimmissa kaupungeissa toivotaan lasten olevan kotona, jotta päivähoitopaikkatilanne ei olisi niin kireä, tämä jopa Rovaniemellä ja muissa pienissä kaupungeissakin. Päivähoito maksaa paljon. Ja samoin moni toiminta lamaantuisi, jos kaikki jäisivät kotiin.



Ihmettelen ap:n kanssa samaa, miksi aloituksesta piti niin hirveästi kimmastua? Kun kerran kaikki on kotona hyvin ja mitään ongelmia ei hoidossa ole ja hyvin jaksatte ja on rahaa, niin miksi hermostua?

Tajusin, että minuakinhan ap tarkoitti, lapset pian 3 ja 5 ja olisin pitkästynyt hirveästi, jos ei mitään muuta elämässä olisi, mutta ei kolahtanut.

Olen tehnyt töitä lähes koko ajan ja enimmäkseen kotoa käsin. Lapset tosin eivät ole olleet hoidossa perheen ulkopuolella lainkaan, paitsi satunnaisesti mummilla. On sekin muuten mahdollista, että elämässä on paljon muutakin kuin lapset, vaikka he eivät olisikaan hoidossa..

En usko, että ap tarkoitti noita, jotka ovat olleet 6 tai 9 tai 11 v kotona ja menevät töihin kun nuorin on 2. Yhä enemmän on niitä, jotka vievät 9kk hoitoon vaikkei rahan puolesta tarvitsisi, ehkä niitä tarkoitti vaikka kärjistikin...



Jokainen tekee valintansa ja tehköön. Minusta ainoa ehdoton asia on se, että lapsella on oltava sellainen hoito, jossa hän tuntee olonsa turvalliseksi. Siis ei sellaista, että vuoden ikäinen seisoo ulkoilun ajan yksin ilman, että kukaan kiinnittää huomiota, tai että joku itkee kolmatta viikkoa hoidon aloituksesta ja kukaan ei noteeraa, kun "ei siihen mikään auta kuitenkaan". Siis että kenenkään lapsen ei tarvitsisi ahdistua hoidosta.

Ja jos lapsi ei ole valmis hoitoon eli se ahdistaa liikaa ja ei ole pakko laittaa hoitoon, niin sitten ei pitäisi - mielestäni se on itsekkyyttä, jos lapsi kärsii hoidossa ja vanhemmista kumpikaan ei suostu jäämään kotiin (jos mahdollista rahallisesti). Itse luopuisin hyväpalkkaisesta työstäni, jos tilanne olisi tuollainen. Mies on yrittäjä eikä voi olla työstä pois, sen tiesin jo ennen lapsia. Hyväpalkkainen ei ole, mutta tulemme toimeen hänenkin tuloillaan.



Ja vielä jaaritan.. En ole kuullut kenenkään lastenhoidon ammattilaisen olevan sitä mieltä, että pikkulapsen paras paikka ei olisi hyvä koti, eikä heidän tämä mielipiteensä tarkoita sitä, että he aliarvioisivat omaa työtään. Hoidossakin lapsi voi hyvin, jos hoito on oikein järjestetty.



Nyt lopetan ja jatkan lapseni kanssa olemista, toinen on päiväunilla. :-)

Tarkoittaa sitä että välillä on paljon töitä, välillä hiljaisempia kausia. Ja näin siis usein ns. vaativissa asiantuntijatehtävissä (itse it-alalla). Hiljaisina aikoina ehtii hyvin surffailla netissäkin, mutta toisaalta, sitten kun on kiire, on todella kiire.

Mutta se ei ole minun vika ettei asiakkaita ole, eikä myymälässä ole siivottavaa kahdeksaksi tunniksi. Yksinkertaisesti ei ole mitään tekemistä, niin mieluummin vietän aikani netissä kuin kynsiä purren.

kuluttamassa? Olen kuullut töistä, joissa on aikaa surffailla netissä, mutta ei ole omaa kokemusta :-) Hyvä kun kerroit.



Itselläni on niin, että jos ei ole töitä, lähden kotiin, ja teen pitempään silloin, kun on tekemistä. Akateeminen ala, aika vapaasti voin päättää. Aina silloin, kun olen töissä, on niin paljon tekemistä, ettei ehdi muuta ajatellakaan. Tuskastuisin, jos pitäisi olla töissä ilman töitä. Mutta en tarkoita, että muidenkin pitäisi tuskastua. :-)



t. 126

mutta minä en voi laittaa kauppaa kiinni vain siksi ettei töitä juuri nyt ole.



T:127

eikä niissä turhan kiirettä useimmiten näköjään ole, paitsi loppuvaiheessa. It-ala voi olla ihan eri, mutta nämä kaiken maailman projektit, joissa jotain kartoitetaan ja mietitään ja hyöty on vain se, että projektin vetäjälle on siksi ajaksi työpaikka. No meni ohi aiheesta, anteeksi.

Meillä minä olen minimiäp-rahoilla kotona ja mies opiskelee. Saadaan yhteensä joku 1200e kuussa käteen. Sillä rahamäärällä pärjätään, eikä tarvitse edes kituuttaa. Varaa on autoonkin. Tokikaan meillä ei ole asuntolainaa eikä muita lainoja, kuin minun opintolainani, jota nyt maksellaan pois.

Tietysti jos on tottunut leveämpään elämäntapaan niin sitten on varmasti hankalaa. Kyllä minä ainakin suostun luopumaan omista jutuistani lasteni hyväksi. Olen sen verran itsekäs ihminen, että minä haluan nähdä ensimmäisenä lapsen uudet taidot, enkä halua kuullu tarhan tädin kertovan lapsen oppineen uusia juttuja. Kun olen kerran lapset itsekkäästi tähän maailmaan hankkinut niin itsekkäistä syistä heidät kotona pidän. Jos menen töihin kuopuksen ollessa kolme niin minulle jää vielä nelisenkymmentä vuotta aikaa tehdä töitä. Nyt haluan nauttia lapsistani kotona vaikka rahaa ei ylimääräisiin menoihin olisikaan. Mutta se on vaan minun valintani.

Eli ei puhtaasti projektityötä. Toki vähän vähemmän tunteja tulee nyt ja vähän enemmän sitten kun on enemmän töitä. Perheen takia ei voi kuitenkaan tehdä niinkään että nyt tekisin 3-tuntisia päiviä, ja sitten kiireaikoina vastaavasti 12-tuntisia..

Hahaa, meilläpä meni lapsi hoitoon 10,5 kk vanhana ja on nyt kahdessa viikossa laitostunut jo niin hyvin että nauttii leikeistä muiden pienten kanssa.