Lue keskustelun säännöt.
ITSEKKÄÄT vanhemmat vievät lapsensa päivähoitoon heidän ollessa alle kolmevuotiaita!!!
02.12.2008 |
En keksi mitään pätevää syytä mikä olisi niin pakottava, että lapsen etu ei tässä asiassa toteutuisi. Kuulemiani syitä sille, miksi pieni lapsi pitäisi laittaa päivahoitoon alle 3 vuotiaana:
1) Vanhempien mentävä rahan takia töihin. - Oma valinta ja itsekkyyttä: jos haluaa pitää VALITSEMAANSA elintasoa yllä. (esim. maksaa asuntolainaa)
2) Kotiäidillä/isälllä hajoaa pää ja HÄN kaipaa virikkeitä ja haasteita työelämästä.-Oma valinta ja itsekkyyttä: jos ei halua olla omien lastensa kanssa 8h päivässä, niin miksi on niitä lapsia sitten hankittu?
3)Lapset tarvitsevat virikkeitä. -Pienet lapset eivät tarvitse, isompi sisarus saa tarvitsemansa virikkeet kerhoista tai avoimesta päiväkodista.
Muita syitä? (äidin vakava masennut /mt-ongelmat ymmärrän toki, mutta jos puhutaan ns. normiperheiden päivähoidosta)
Miksi se on niin vaikeaa myöntää, että tässä asiassa monelle lapsen etu ei ole se ensimmäinen vaan OMAT VALINNAT, OMA HYVINVOINTI tärkeämpää???
Kommentit (118)
Ja jos nyt tulisi vielä "vahinko", niin se hännänhuippu saisi kyllä mennä hoitoon jo vuoden ikäisenä. Ja kolmikuisesta saisi isä jäädä sen kanssa kotiin. Kun nyt olen vihdoinkin päässyt töihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä tässä nyt ole kyse siitä, että loppuikä lahottaisiin kotona, vaan siitä, että ne lasten kannalta tärkeimmät vuodet. Tekosyitähän tässä maailmassa riittää, miksi palata töihin ja tyrkätä 1-vuotias hoitoon. Onhan se oman itsen kannalta uhraus ja monesti tuntuu, että mieluummin olisin töissä kuin kotona. Mutta vanhana en halua ajatella, että olisinpa ollut lasten kanssa enemmän.
Hoitoalalla olevana olen jutellut kuolevien kanssa. HYVIN MONET harmittelevat juuri sitä, että kun ei ollut aikaa lapsille. Jälkeenpäin on aivan sama, asuitko kerrostalokaksiossa vai hienossa talossa meren rannalla, ajoitko fiatilla vai mersulla. Ei niitä muista eikä kukaan muista hienoja urasaavutuksiakaan, ellet nyt ihan pressa sattunut olemaan. sen sijaan hetket lasten kanssa tuntuvat oleven mielessä, dementikollakin.
Mutta tehkää niinkuin hyvä tulee. Niin teen minäkin.
Niin. Kyllä minulla ainakin on lapselleni aikaa. En jaksa uskoa, että hänelle on kauhean pahaksi olla hoidossa 4-6h päivässä. Kyllähän siinä vielä ehtii yhdessäkin olemaan.. Mieluumminhan sitä tietenkin kotona olisi, mutta tässä elämäntilanteessa se ei nyt ole paras vaihtoehto. Toisaalta kyllä välillä ihan nautinkin työssä olosta, siellä saan vähän hengähtää ja jaksan paremmin. Hoidan lapsen ja kodin täysin yksin.
Meillä näes kolme, alle 2v ikäeroa kaikilla. Kotona olin 6v, mutta silti "joutui" kuopus menemään hoitoon 2 vuotiaana.... Ei ollut työkokemusta itselläni tässä maassa ja alkoi olla sen verran pitkä aika siitä, kun valmistuin yliopistosta joten tuntui vain siltä, että kannatti lähteä töihin. Vaikka siis rahallisesti olisin kotona voinutkin olla. Nyt tuntuu erittäin hyvältä varsinkin, kun talouskasvu hidastunut ja ensi keväänä kuopuksen täyttäessä 3v. voisi olla aika vaikea saada töitä omalta alaltani, jos maailman talous heikkenee vielä tästä.
Eli turha on yleistää.
Kauhistelen ja säälin koulunsa aloittavia lapsia jotka ovat roikkuneet koko lapsuutensa vain äidin helmoissa. Poikkeuksetta näillä on aika onnettomat sosiaaliset taidot.
Jos minä olisin jäänyt kotiiin, olisin ihan yksinäisyyttäni surffannut vaan kaikki päivät netissä kuten ilmeisesti ap.
En olisi jaksanut laittaa jatkuvasti terveellistä ruokaa. En olisi ulkoillut lapsen kanssa kahta kertaa päivässä .
Olisin ollut niin uupunut kotitöistä etten olisi jaksanut kuunnella lastani lainkaan, En olisi lukenut iltaisin tuntikausia satuja.
En olisi jaksanut piirtää ja askarrella lapsen kanssa.
Lapsi ei olisi oppinut jakamaan mitään, eikä leikkimään ikäistensä kanssa.
Hirvittää ajatellakin.
Olen oikein tyytyväinen nykyiseen järjestelyyn. Lapsi on päivät hyvässä hoidosa ja minä keskityn työpäivän jälkeen illalla ja viikonloppuisin antaumuksella lapseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se on suurimmaksi osaksi tapauksia. Ap on oikeassa. Alle 3-vuotiaat tarvitsevat ja haluavat ensisijaisesti oman vanhemman hoivaa ja huolenpitoa.
suht sukkelasti sanotaan vaikkapa 25-vuotiaaksi akateemisen tutkintosi ja sen jälkeen olet viitisen vuotta kotona? Puhumattakaan, jos opiskeluihisi menee se tavanomainen 10 vuotta mikä suomalaisilla opiskelijoilla usein menee "itseään etsiskellessä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikaa on paljon vielä työpäivän jälkeenkin sekä viikonloppuisin.
Käsitin että joku ketjussa kirjoitti että kokonaisuudessa uraa 40 vuotta, ei niin että sen verran olis jo menny?? Siis jos valmistuu vaikka 25 vee ja on kotona 30- vuotiaaksi niin työikää on jäljellä nelisenkytä vuotta.
Itte menin hetkeksi töihin samalla periaatteella (tehtaaseen) että jos saan lapsia toivotusti lisää niin työssä poissaoloon menee todella pitkä aika.
Jos mielii saada yhtään enempää lasta kuin 1-2 ja olisi kotona aina 3 vuotta (plus raskausajan loppu) niin siinä menee aika kauan.
Ja minulle on tärkeää että pystyn myös osallistumaan perheen velkamaksuihin jne.
Toisille nämä asiat ei ole tärkeitä, mutta onko aina pakko solvattava niitä jotka päättää toisin?
Tämä asia ei liity mielestäni siihen miten paljon välittää itsestään tai perheestään. Ei se kerro mitään kaipuusta lapsiin, sitoutuvuudesta heihin tai miten käyttää ajan heidän kanssaan.
Ehkä se on jopa läheisyyttä lisäävä asia kun ollaan erossa?
En käsitä miksi toisten elämää on helppo moittia jos se nyt on erilaista kuin oma. Itselläni ei ole tarvetta mollata toisten valintoja, jos tarttee puuttua niin soitan lastensuojeluun tai poliisille, muuten toiset tekee kuten itse tekee.
Olen kotiäitinä ja elän meidän elämää. En jaksa tuntea huonoa oloa siitä että olen nyt kotona, mutta vastaavasti en syyllistä itseäni siitäkään että olin töissä pienten lasten äitinä ja lapset viihtyvät hoidossa.
Lapsen ikä ei todellakaan tarkoita että se napanuora katkaistaan 3- vuotiaana, se vasta kylmää olisi.
Meidän lapset elää ihan tavallista lapsien elämää, vaikkei minun puntissa roikkuisi koko päivää. Omaa äitiyttä se ei määritä, vaan se miten ollaan kun yhdessä ollaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos perheessä on esim. neljä jäsentä, niin kyllä kaikkien heidän tarpeet täytyy ottaa jossain vaiheessa ja jotenkin huomioon. Myös vanhempien. Vanhempien tarpeet saattavat olla taloudellisia, ammatillisia, omaan jaksamiseen liittyviä, sosiaalisia. Eikä niissä ole mitään pahaa. Mutta aikuinen - toivottavasti- osaa tehdä kompromisseja ja ajatella myös lastensa ja puolisonsa tarpeita, kun tekee valintoja. Perheen kokonaishyvinvoinnin tulee olla etusijalla, ei vain esim. yhden kolmevuotiaan! Ja vaikka perhe on etusijalla, ei KAIKKIA omia tarpeita tarvitse laittaa hattuhyllylle odottamaan kuudeksi vuodeksi.
ja ihan hyvä mustakin on tullut=) En huutele täällä ainakaan tollaisia kommentteja muiden elämänvalinnoista=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies opiskelee, mutta koska opinnot eivät lasten synnyttyä ihan ole edenneet suunnitellusti, hän ei tällä hetkellä saa opintotukea, eikä mistään muualtakaan rahaa. Kodinhoidontukea saisimme noin 400 e/kk kahdesta lapsesta. Asumistukea toki jonkin verran maksettaisiin, en muista mikä olisi maksimi. Lapsilisä 200e/kk. Nämä eivät riittäisi meillä edes vuokraan, joka 789 e/kk. Suhteellisen halpa vuokra kolmiosta hyvien yhteyksien varrelta Helsingistä. Sosiaalitoimistosta en halua hakea toimeentulotukea, koska minulla kuitenkin on ammatti josta pidän, enkä ole siellä tähän päivään mennessä tarvinnut asioida. Toivottavasti en vastedeskään. Todellista apua tarvitsevia on paljon, enkä sellaisia ihmisiä tarkoita tässä nyt tuomita.
joten kyllä vaan pakko on olla töissä. Ja kuule ap. Ilmeisesti et ole ymmärtänyt tätä tosiasiaa, että on huomattavasti paljon RASKAAMPAA hoitaa raskas työ ja sen jälkeen lapset, kuin olla kotona hoitamassa lapsia. Jota sitäkin olen tehnyt sen 1,5 v. Mielelläni jäisin kotiin koska tahansa, jos meillä olisi siihen varaa. Jäisi päiväkodista saadut tauditkin vähemmälle. Joten käännämpä syyttävän sormesi takaisin itseesi. On itsekästä olla kotona ja odottaa, että yhteiskunta elättää sinut ja maksaa kaikki kulusi, "vain koska MÄ HALUAN olla kotona. " Ei tässä elämässä muutenkaan kaikkea saa mitä haluaisi ja töitä ihmisen on tehtävä elääkseen. Sinunkin jossain vaiheessa, vaikka et haluaisi.
hoitoon olen minäkin mennyt alle 1 vuotiaana ja vahva ja sosiaalinen ihminen on minusta kasvanut. Oma lapsi menee nyt 1 vuotiaana hoitoon ja en näe sitä mitenkään huonona asiana. Tyttö saa seuraa samanikäisistä lapsista, eikä tarvitse olla äidin kanssa kahdestaan kotona. Lisäksi Äidin ja isin tilanne helpottaa, kun ei tarvitse jatkuvasti miettiä raha-asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tiedän kotiäitejä jotka eivät tingi mistään, vaikka kotona ovatkin. Lapsilla aina uudet vaatteet,hienot lelut ja kodin sisustus muuttuu jatkuvasti.omistusasunto MUTTA sitten onkin monelle postimyyntifirmalle/huonekalufirmalle tuhansia euroja velkaa, josta kuukausittain maksetaan minisumma pois, asuntolainasta ei makseta muuta kun korkoja ja ajetaan paskalla autolla, joka hajoaa jatkuvasti . ennemmin käyn töissä ja maksan lainaa pois ja ostan rahalla,kuin olen kotona ja joudun velkahelvettiin!
tiedän kotiäitejä jotka eivät tingi mistään, vaikka kotona ovatkin. Lapsilla aina uudet vaatteet,hienot lelut ja kodin sisustus muuttuu jatkuvasti.omistusasunto MUTTA sitten onkin monelle postimyyntifirmalle/huonekalufirmalle tuhansia euroja velkaa, josta kuukausittain maksetaan minisumma pois, asuntolainasta ei makseta muuta kun korkoja ja ajetaan paskalla autolla, joka hajoaa jatkuvasti . ennemmin käyn töissä ja maksan lainaa pois ja ostan rahalla,kuin olen kotona ja joudun velkahelvettiin!
Vuokrat aina myöhässä, ostellaan kaupasta mitä sattuu. Työ uuvuttaa lähihoitajan joka tekee kolmivuorotyötä ja mies tekee pimeitä töitä. Auto on paska kesäauto, muina aikoina ei ole varaa maksaa vakuutuksia.
Tämän perheen äiti laittoi lapsensa päiväkotiin vuodenikäisenä sen takia että, elämiseen jäisi enemmän rahaa kun käyvät töissä.
No, eipä tunnu jäävän. Jos en olis pari kuukautta sitten taas lainannut heillä muutamaan sataa euroa vuokrarästeihin, niin olisivat mitä ilmeisemmin nyt ilman sitä kämppää.
Että osaa ne vuokralla asuvat työssäkäyvätkin ihmiset elämänsä pilata sillä että ei osaa käyttää rahaa oikein.
Teen lyhennettyä työviikkoa joten poimin vähän niinkuin rusinat molemmista pullista: saan hyvin rahaa töistä ja työpäivän jälkeen saan vielä olla ihan riittävästi lapsenin kanssa :) Törkeätä itekkyyttä.
kivittäkää!
Teen lyhennettyä työviikkoa joten poimin vähän niinkuin rusinat molemmista pullista: saan hyvin rahaa töistä ja työpäivän jälkeen saan vielä olla ihan riittävästi lapsenin kanssa :) Törkeätä itekkyyttä.
kivittäkää!
Mä kans. I want it all:).
Jos olen kotona siihen saakka kun nuorimmaiseni on 3 niin minulla on ikää 26. Kyllä siinä ehtiin niitä töitä sen jälkeen tehdä lähes neljäkymmentä vuotta. Riippuu varmaan pitkältikin siitä mitä opiskelee.. Minulla on ammatti, josta pidän ja varmasti löytyy töitä.
suht sukkelasti sanotaan vaikkapa 25-vuotiaaksi akateemisen tutkintosi ja sen jälkeen olet viitisen vuotta kotona? Puhumattakaan, jos opiskeluihisi menee se tavanomainen 10 vuotta mikä suomalaisilla opiskelijoilla usein menee "itseään etsiskellessä".
Vieläkö te täällä vauhkootte tästä : )
Johan jo eilen kerroin, että teksti on provosoidusti kirjoitettu, joten antakaa olla hyvät ihmiset!
Kirjoitan vielä suomeksi: Todellakin kunnioitan kaikkien tekemiä ratkaisuja, niitäkin
joihin en itse ole pystynyt. Hienoa, että olette tyytyväisiä tekemiinne ratkaisuihin,
niin minäkin! Muistellaan näitä tekemiämme valintoja sitten vanhainkodissa yhdessä, toivottavasti siellä pääsee nettiin ja av-palsta on vielä toiminnassa ; )
Ja toivottavasti lapsemme vielä muistavat meidät silloin. Nyt mars kaikki pois täältä palstalta, kone kiinni ja lasten kanssa leikkimään tai sinne sorvin äärelle!
ap
Älyttömän suunnitelmallista. Ihan hyvä, mutta meillä lasten annettiin tulla sitten kuin siltä tuntui, eikä kolmen vuoden säästämisen jälkeen. Minä ja mies emme edes tunteneet toisiamme niin pitkään ennen ensimmäisen lapsen syntymää!