ITSEKKÄÄT vanhemmat vievät lapsensa päivähoitoon heidän ollessa alle kolmevuotiaita!!!

että miten kävisi kun kaikki jäisivät makaamaan kotiinsa lapsia hoitamaan

Eikä tässä nyt ole kyse siitä, että loppuikä lahottaisiin kotona, vaan siitä, että ne lasten kannalta tärkeimmät vuodet. Tekosyitähän tässä maailmassa riittää, miksi palata töihin ja tyrkätä 1-vuotias hoitoon. Onhan se oman itsen kannalta uhraus ja monesti tuntuu, että mieluummin olisin töissä kuin kotona. Mutta vanhana en halua ajatella, että olisinpa ollut lasten kanssa enemmän.



Hoitoalalla olevana olen jutellut kuolevien kanssa. HYVIN MONET harmittelevat juuri sitä, että kun ei ollut aikaa lapsille. Jälkeenpäin on aivan sama, asuitko kerrostalokaksiossa vai hienossa talossa meren rannalla, ajoitko fiatilla vai mersulla. Ei niitä muista eikä kukaan muista hienoja urasaavutuksiakaan, ellet nyt ihan pressa sattunut olemaan. sen sijaan hetket lasten kanssa tuntuvat oleven mielessä, dementikollakin.



Mutta tehkää niinkuin hyvä tulee. Niin teen minäkin.

sitä jota ei eletä lasten ehdoilla.

viimein valmiiksi.. kiillotan vielä hetken *asettaa ap:n päähän*. noin!

0 :|

Eli onko joku absoluuttinen totuus, että lapsen on oltava juuri kolmevuotiaaksi kotihoidossa? Vai onko se niin, että Suomessa työnvieroksuminen tehdään mahdolliseksi sillä, että kotihoidon tukea maksetaan se kolme vuotta ja sitten onkin pakko mennä töihin tai sitten saada se seuraava kolmevuotisvapautus - vähitellen tämä asia onkin käännetty niin päin, että kaikki muut ratkaisut kuin tämä kolmen vuoden kotihoito ovatkin täysin vääriä... näyttäkääpä joku viimeinkin se tutkimus, missä tämä kolmen vuoden ikäraja perustellaan?! Se, jossa kaksivuotiaana päivähoitoon laitettu sairastuu skitsofreniaan ja masennukseen ja syrjäytyy ja alkoholisoituu ja sitten se kolmivuotiaaksi kotihoidettu (tai sitä vanhemmaksi, kun sisaruksetkin pitää kotihoitaa) varmasti näiltä välttyy... ja näyttäkää se tutkimus, missä se tärkein lapsen ennustetta määräävä tekijä on se kolmen vuoden kotihoito?! Kun suurin tekijä lapsen ennusteelle näyttäisi nimenomaan olevan ÄIDIN TYYTYVÄISYYS elämäänsä ja työhönsä, vakaa parisuhde ja perheen turvattu taloudellinen tilanne.



Sen sijaan, että hoetaan tätä absoluuttista kolmen vuoden kotihoitomyyttiä, olisi paljon hedelmällisempää luoda parempia mahdollisuuksia esim. osa-aikaiseen työhön ja korostaa myös isien vastuuta lasten hoidosta esim. omaa työpäiväänsä lyhentämällä. Korkeasti (ja kalliisti) koulutettuja naisia (esim. naislääkäreitä, opettajia jne.) ei ole yhteiskunnalla varaa heittää kotiin kymmeneksi vuodeksi... täytyy koittaa löytää kompromisseja, jotka palvelevat sekä yhteiskunnan, vanhempien että lasten tarpeita. Se, että jotakuta ei huvita vääntäytyä vanhoilla merkantin papereilla Siwan kassalle tonnin palkalla ei oikeuta tuomitsemaan niitä äitejä, joilla on elämässään muutakin sisältöä ja tavoitteita kuin kotiäitifundamentalismin julistaminen.

Lainaa olivat ottaneet jo vuosia aiemmin ennenkuin lapsi syntyi. Aina ei asiat mene niinkuin suunnittelee. Kaveri todella oli huonona ja tunsi huonoa omaatuntoa asian takia. En mä halunnut sitä syyllistää enempää, vaan yritin tsempata.



Toisaalta taas eräs kaveri lähti jatkoi opiskeluja kun lapsi oli vuoden. Ja syy siihen oli kuulema se että, pää ei kestänyt kotona olemista. No, sitä mä taas en oikein käsitä. Miksi tehdä lapsia, jos sitten ei tykkää olla heidän kanssaan ja hoitaa niitä ensimmäisiä vuosia?

Hoitoalalla olevana...

Tässä oli viestisi oleellisin sisältö. Nimittäin se on hyvä hoitoalalta huudella, että jääkää kotiin, kun työtä varmasti riittää tulevaisuudessakin. Näin ei _todellakaan_ ole kaikilla, vaan monilla aloilla on koko ajan pysyttävä työelämän syrjässä kiinni, tai sitten saa heittää oman alan töille hyvästit loppuiäkseen.

Jos saa useamman lapsen ja hoitaa heidät 3-vuotiaaksi kotona niin ei pääse enää ainoaankaan haastatteluun ainakaan minun alallani, jossa jokaiseen paikkaan on 100 hakijaa...

Eli onko joku absoluuttinen totuus, että lapsen on oltava juuri kolmevuotiaaksi kotihoidossa? Vai onko se niin, että Suomessa työnvieroksuminen tehdään mahdolliseksi sillä, että kotihoidon tukea maksetaan se kolme vuotta ja sitten onkin pakko mennä töihin tai sitten saada se seuraava kolmevuotisvapautus - vähitellen tämä asia onkin käännetty niin päin, että kaikki muut ratkaisut kuin tämä kolmen vuoden kotihoito ovatkin täysin vääriä... näyttäkääpä joku viimeinkin se tutkimus, missä tämä kolmen vuoden ikäraja perustellaan?! Se, jossa kaksivuotiaana päivähoitoon laitettu sairastuu skitsofreniaan ja masennukseen ja syrjäytyy ja alkoholisoituu ja sitten se kolmivuotiaaksi kotihoidettu (tai sitä vanhemmaksi, kun sisaruksetkin pitää kotihoitaa) varmasti näiltä välttyy... ja näyttäkää se tutkimus, missä se tärkein lapsen ennustetta määräävä tekijä on se kolmen vuoden kotihoito?! Kun suurin tekijä lapsen ennusteelle näyttäisi nimenomaan olevan ÄIDIN TYYTYVÄISYYS elämäänsä ja työhönsä, vakaa parisuhde ja perheen turvattu taloudellinen tilanne.

Ja missä tutkimuksessa tämä äidin tyytyväisyyden korrelointi lapsen ennusteelle oli näytetty toteen?

Hyvä kirjoitus!

Eli onko joku absoluuttinen totuus, että lapsen on oltava juuri kolmevuotiaaksi kotihoidossa? Vai onko se niin, että Suomessa työnvieroksuminen tehdään mahdolliseksi sillä, että kotihoidon tukea maksetaan se kolme vuotta ja sitten onkin pakko mennä töihin tai sitten saada se seuraava kolmevuotisvapautus - vähitellen tämä asia onkin käännetty niin päin, että kaikki muut ratkaisut kuin tämä kolmen vuoden kotihoito ovatkin täysin vääriä... näyttäkääpä joku viimeinkin se tutkimus, missä tämä kolmen vuoden ikäraja perustellaan?! Se, jossa kaksivuotiaana päivähoitoon laitettu sairastuu skitsofreniaan ja masennukseen ja syrjäytyy ja alkoholisoituu ja sitten se kolmivuotiaaksi kotihoidettu (tai sitä vanhemmaksi, kun sisaruksetkin pitää kotihoitaa) varmasti näiltä välttyy... ja näyttäkää se tutkimus, missä se tärkein lapsen ennustetta määräävä tekijä on se kolmen vuoden kotihoito?! Kun suurin tekijä lapsen ennusteelle näyttäisi nimenomaan olevan ÄIDIN TYYTYVÄISYYS elämäänsä ja työhönsä, vakaa parisuhde ja perheen turvattu taloudellinen tilanne.

Sen sijaan, että hoetaan tätä absoluuttista kolmen vuoden kotihoitomyyttiä, olisi paljon hedelmällisempää luoda parempia mahdollisuuksia esim. osa-aikaiseen työhön ja korostaa myös isien vastuuta lasten hoidosta esim. omaa työpäiväänsä lyhentämällä. Korkeasti (ja kalliisti) koulutettuja naisia (esim. naislääkäreitä, opettajia jne.) ei ole yhteiskunnalla varaa heittää kotiin kymmeneksi vuodeksi... täytyy koittaa löytää kompromisseja, jotka palvelevat sekä yhteiskunnan, vanhempien että lasten tarpeita. Se, että jotakuta ei huvita vääntäytyä vanhoilla merkantin papereilla Siwan kassalle tonnin palkalla ei oikeuta tuomitsemaan niitä äitejä, joilla on elämässään muutakin sisältöä ja tavoitteita kuin kotiäitifundamentalismin julistaminen.

Veikkaan, että aika moni näistä oman elämänsä uhraajista löytää itsensä kolmenkymmenen vuoden kuluttua katkerana anoppina, jonka miniä ei halua tuoda lapsiaan käymään, koska anopin perheessä on niin katkera ja syyllistävä ilmapiiri. "kaikkeni minä tein..."



AP: todistit tällä aloituksella, että provokaatioon vastataan provosoitumalla. Mitä se todistaa?



Mutta onneksi löytyy meitäkin epäitsekkäitä äitejä, jotka käyvät töissä ja kustantavat ap:n lasten terveydenhoidon ja kotihoidontuen.

Mun käsittääkseni kotiäiti on lasten kanssa 24h ja kyllä se on jatkuvalla syötöllä liikaa. Lapsien hoidon rankkuuskin voi yllättää, itse en ainakaan tajunnut sitä ennen esikoisen syntymää...

Mutta hyvä että sinä olet niin täydellinen ihminen...



Mun ystävä on nyt ollut 4 vuotta kotona lasten kanssa, jaksoi kauan hehkuttaa sitä miten ihanaa on olla lapsen kanssa kotona (ja itse on sanonut elävänsä miehen siivellä, kaikilla ei ole niin paljon tienaavia miehiä että tämä olisi mahdollista) No nyt heillä toinen lapsi ja ystävä syö masennuslääkkeitä....että voi sitä kotiäidin autuutta...

näin väheksyy omaa ammattiaan, ammattitaitoaan ja työpaikkaansa...

miten sitä asiaa ajattelee. Yksi päivähoitopaikka maksaa kunnalle noin 10 000€.

Kumpi toimii vastuullisemmin? Työssäkäyvä äiti, jonka lapsen YHTEISKUNTA hoitaa noin 10 000 vuosihintaan? Vai äiti joka hoitaa lapsensa kotona ja yhteiskunta säästää siinä sen 10 000€?

t. tarhan täti

sydämeni pusertuu rinnassani, joka ikinen iltapäivä, kun vien 3,5-ja 1,7-vuotiaan hoitoon, mutta minun on yksinkertaisesti pakko. Maatalousyrittäjällä ei ole kuin 100 pv hoitovapaata (maksullista)käytettävissä/ikävuosi, joten kuopuksen tämän vuoden 100 pv on jo käytetty, kun täyttää kaksi saamme viimeiset 100 pv käyttöömme, mutta sitten hänet on otettava pois päiväkodista kelan vaatimuksesta ja toivottava, että pääsee 100 pv:n jälkeen takaisin tuttuun päikkäriin ja ryhmään...viisasta vai mitä? Mutta itsekästä tämä ei ole missään nimessä!!!!!!

Eikä asuta kuin kerrostalossa, mutta pk-seudulla.

Me maksetaan asumisemme täysin itse. Meillä on kolme lasta, joten meillä pitää olla myös keskimääräistä enemmän tilaa.

On helppo elää kotihoidontuella, jos saa vielä rahaa esim. omilta vanhemmiltaan. Me emme saa, joten työssäkäynti on ollut itsestäänselvyys. Siksi mua aina välillä ottaa pattiin nää jeesustelijat, joiden mukaan "vähemmälläkin" tulee toimeen.

Millaiset asumismenot teillä sitten on, jos ne eivät hoidu kotihoidontuella sen kolme vuotta?

[iSen sijaan, että hoetaan tätä absoluuttista kolmen vuoden kotihoitomyyttiä, olisi paljon hedelmällisempää luoda parempia mahdollisuuksia esim. osa-aikaiseen työhön ja korostaa myös isien vastuuta lasten hoidosta esim. omaa työpäiväänsä lyhentämällä. Korkeasti (ja kalliisti) koulutettuja naisia (esim. naislääkäreitä, opettajia jne.) ei ole yhteiskunnalla varaa heittää kotiin kymmeneksi vuodeksi... täytyy koittaa löytää kompromisseja, jotka palvelevat sekä yhteiskunnan, vanhempien että lasten tarpeita. Se, että jotakuta ei huvita vääntäytyä vanhoilla merkantin papereilla Siwan kassalle tonnin palkalla ei oikeuta tuomitsemaan niitä äitejä, joilla on elämässään muutakin sisältöä ja tavoitteita kuin kotiäitifundamentalismin julistaminen.

[/quote]

[/quote]

Ihan oikein kirjotettu. Itse jos olisin kotona lapsen 3-vuotispäivään asti, niin saisin kyllä heittää hyvästit ammatille. Joissain ammateissa jää yksinkertaisesti ajasta niin pahasti jälkeen, että on turvallisuusriksi mennä enää samoihin hommiin ilman että lukisi kotona ensin tolkuttomasti uudelleen ja kävisi harjoittelujaksoja. Eikä se ole itsekkyyttä että olen sellaisen ammatin hankkinut. Elämä jatkuu vielä sittenkin kun lapset on täysi-ikäisiä.

Kotona lapsiaan pitkään hoitavat ne, joilla ei ole motivoivaa työpaikkaa. Ja piste.

Lapsen hyvinvointi lähtee vanhempien hyvinvoinnista.

Ja näinhän sen tietty pitääkin olla.

jos ei halua olla omien lastensa kanssa 8h päivässä, niin miksi on niitä lapsia sitten hankittu?

niin täytyisi laittaa hampaat naulaan, mikäli jäisin kotiin. Pitäisi sitten olla syömättä ja elää yhteiskunnan varoilla, eikä tehdä töitä... just joo.