Minne pakoon pahaa maailmaa? Suosituksia, ideoita?
Olen riittävän pitkään nyt tepastellut täällä maan päällä huomatakseni, että maailma on melkoisen ikävä paikka ja valtaosa ihmisistä itsekkäitä, piittaamattomia ja osa jopa suoraan pahantahtoisia ja petollisia. Kaikenmoista kokemusta on vuosien varrelta kasaantunut niin opinnoissa, työelämässä kuin parisuhteissa. Ihmisiä, jotka ovat kieroilleet päästäkseen lähelle vain särkeäkseen ja ottaakseen. Paljon enemmän vaakakupissa pettymyksiä kuin hyviä kokemuksia. Enkä minä ole yksin tässä, sen verran tiedän ja ymmärrän, että monen muunkin elämä on pettymystä ja kärsimystä. Maailma on.
Nyt sieluni on väsynyt tähän kaikkeen. Minusta on tullut väsynyt, oikeastaan jo uupunut ihmisraunio näiden tuoreimpien henkisten turpakeikkojen myötä. Olen kadottanut yhteyden itseeni ja yhteyden elämään, ilon ja kipinän niihin asioihin, joiden kautta olen aiemmin näitä tunnetiloja kokenut. Kliininen termi varmasti olisi masennus ja modernin lääketieteen ratkaisu kemikaaleilla itseni turruttaminen ja jälleen keinotekoisesti onnelliseksi huumaaminen. Muita vaihtoehtoja: viina, huumeet, seksi, biletys, shoppailu, herkuttelu, mitä näitä hetkellisen mielihyvän paheita nyt onkaan. Mikään näistäkään teistä ei kiinnosta, koska nekin on kaikki jo kaluttu loppuun.
Kärsin, koska elämän ja maailman perusluonne on epävarmuus, petollisuus ja jatkuva muutos. Kärsin, koska aikamme henkeä värittävät arvoköyhyys, nihilismi ja narsismi. Olen tullut johtopäätökseen, etten sovi tänne. Oman henkisen piirilevyn asennukset on tehty sellaisella tavalla, että kasetti leikkaa kiinni tämän kaiken keskellä eläessä. Minun täytyy siis lähteä, mutta minne? Avaruuteen, luostariin, erämökkiin? Ajatuksia ideoita?
Kommentit (71)
Vierailija kirjoitti:
Kävelylenkille ja korkki kiinni.
Kävelen paljon enkä käytä alkoholia lainkaan. Ap
Kaikkein vähiten ihmiskontakteja saa jos asuu suht suuren kaupungin lähiössä.
Et tunne naapureitasi eivätkä he tunne sinua. Olet anonyymi osa väkijoukkoa. Erakkona ihmisten keskellä.
En tiedä. Kerro minulle, kun keksit. Voisin lähteä mukaasi. Jos olisi vaikka joku portaali johon hypätä ja löytäisi itsensä ihanasta hattaranpunaisesta karkkimaailmasta. Ja tietenkin sitä karkkia saisi syödä mielin määrin lihomatta grammaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Peiton alle omaan sänkyyn.
Kissa hyrisemään kylkeen. Heti helpottaa.
Vierailija kirjoitti:
Anteeks nyt vaan mut sä siis oot sekakäyttäjä, narkkari, irtoseksin harrastaja ja syömishäiriöinen mut silti henkisesti korkeammalla tasolla kuin me muut? Ja kysyt mihin voisit mennä viettämään henkisesti ylevää aikaa?
Ihanan tuomitsevaa. Eihän tässä ole kyse mistään nokkimisjärjestyksestä, tai kuka on parempi tai huonompi. Vaan minä olen väsynyt tähän ja oikeastaan myös väsynyt juuri näihin asenteisiin, joita sinäkin viestissäsi ilmennät.
Oma kotisohva on hyvä. Rauha löytyy omasta sisimmästä, ei pakenemalla paikasta toiseen. Toki luonto voi auttaa. Kokeile erämaavaellusta tai pyhiinvaellusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeks nyt vaan mut sä siis oot sekakäyttäjä, narkkari, irtoseksin harrastaja ja syömishäiriöinen mut silti henkisesti korkeammalla tasolla kuin me muut? Ja kysyt mihin voisit mennä viettämään henkisesti ylevää aikaa?
Ihanan tuomitsevaa. Eihän tässä ole kyse mistään nokkimisjärjestyksestä, tai kuka on parempi tai huonompi. Vaan minä olen väsynyt tähän ja oikeastaan myös väsynyt juuri näihin asenteisiin, joita sinäkin viestissäsi ilmennät.
En mä tarkalleen ottaen tuominnut, ihmettelin vain näitä kyseisiä seikkoja ja näennäistä ristiriitaa. Mutta sitten itse asiaan. Mihin haluaisit mennä? Ulkomaille vai Suomessa johonkin eri paikkaan?
Kuulostat semmoiselta joka voisi olla fiksua seuraa.
Oletko lukkiutunut kuuntelijan/kynnysmaton rooliin vai miksi väsyit ihmissuhteisiin?
Itsellä omat vanhemmat (molemmat epäkypsiä ja itsekeskeisiä) ohjelmoivat minusta seminihilistin ihmisten suhteen. Ei ole oikein vielä onnistunut sellainen aikuinen ihmissuhde mistä voi kirjoista lukea. Kyllä tuo on valitettavasti kaventanut elämänsisältöjä mutta varmasti surkeampiakin elämänkohtaloita löytyy. Olen kuitenkin jotain pystynyt myös korjaamaan.
Hiljaista elämää työn jälkeen neljän seinän sisällä. Aika tyypillinen suomalainen elämäntapa kuitenkin, paitsi telkku ei pauhaa.
Mä oon väsynyt naapurin koiriin ja kakaroihin, kumpikaan ei kasvateta!
Kaivat metsään syvän kuopan ja piiloudut sinne loppuelämäksesi.
Metsä ja luonnossa liikkuminen on aika hyvä paikka paeta vähäksi aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävelylenkille ja korkki kiinni.
Kävelen paljon enkä käytä alkoholia lainkaan. Ap
kannattaisi aloittaa
Sanon tämän ihan tosissaan: videopelimaailmaan. Olen itse tässä kuussa pelannut n. 150 tuntia ja aika on lentänyt kuin siivillä.
Videopeleissä pääsee kokemaan sellaisia tosielämästä puuttuvia asioita, kuten seikkailujen ja vaikeuksien voittamisen kautta yhteennivoutumisen muiden kanssa, sekä maailman, jossa paha saa aina palkkansa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. Kerro minulle, kun keksit. Voisin lähteä mukaasi. Jos olisi vaikka joku portaali johon hypätä ja löytäisi itsensä ihanasta hattaranpunaisesta karkkimaailmasta. Ja tietenkin sitä karkkia saisi syödä mielin määrin lihomatta grammaakaan.
kuulostaa vihreiden suunnittelemalta käyttöhuoneelta. veronmaksajien rahoilla tietenkin
Ei maailma ja ihmiset ole pahoja, vaan uskomuksemme siitä on paha. Humen giljotiinia mukaillen voitaisiin sanoa, että siitä että maailmassa on pahuutta ei seuraa välttämättä arvostelmaa, että maailman pitäisi olla absoluuttisesti paha. Arvostelma kumoutuu löytämällä hyviä asioita elämään - rakentavia ja hyviä ihmissuhteita, iloa luonnon keskellä jne. Näitäkin löytyy pilvin pimein, kun avaa vain silmänsä. Siunausta elämääsi!
Kelomökki Lapista. Mahdollisimman vaatimaton. Sähköjä ei ainakaan saa olla.
Peiton alle omaan sänkyyn.