Onko täällä ketään, joka on korviaan myöten asuntoveloissa ja elämiseen jää minimaalisen vähän rahaa?

Eli minä jos kuka olen talofriikkien talofriikki, ne ovat mulle suorastaan pakkomielle ja haluan asua niin upeasti kuin mahdollista. No, vihdoin 30-kymppisenä rakensimme hienon talon, ei niin upea kuin olisin halunnut, mutta järkyttävää riskiä emme ensikertalaisena halunneet ottaa.



Olen ollut koko tämän ajan, jona lainanlyhennyksiä olemme alkaneet maksaa, kotihoidontuella lapsia hoitamassa ja mies töissä. Tämä on aivan järkyttävää kituttamista! Mitään kivaa ei voi ostaa sisustukseen, vaatteisiin tai itsensä hemmotteluun! Kerkesin tottua aivan toisenlaiseen elämään, tililläni oli aina muutama tonni rahaa, mutta nyt... laskusumat, kevät ja syksy, jolloin tulevat normaalilaskujen lisäksi kaikki hlö- ja talovakuutukset sekä autovakuutukset, ovat karmeita aikoja. Tällaista ei todellakaan jaksaisi vuodesta toiseen, vaikka talo olisi kuinka ihana!



Onneksi meillä tilanne helpottaa varmasti kun lähden töihin, mutta tulipa tämäkin koettua. Eli vaikka olen varmaan yksi maailman eniten omaa kotia ja upeaa sellaista rakastava, tällaista hiton kituutusta ei kyllä pitemmän päälle jaksa. Ja tuskin kukaan joka haluaa hienon kodin, on niin epäesteettinen muuten, että voisi jättää sisustuksen ja oman ulkonäön aivan rempalleen rahan puutteen vuoksi. Eli harkitse tarkkaan onko se tosiaan sen arvoista, voithan tietty kokeilla tiukkaa eloa hienon talon kustannuksella, saahan sen myydä poiskin...

Ruuhkasuomessakin, toki edullisimmat löytyvät varmaan sen ulkopuolelta.

Toki jokainen joutuu näkemään vaivaa selvittääkseen ja etsiäkseen itselleen sopivia ratkaisuja, eihän kenellekään mitkään ratkaisut ja mahdollisuudet tule kuin lautasella. Asuntoja täytyy hakea. Tuusulassa ja Nurmijärvellä saa ainakin kunnalta 5h +k asuntoja alle 800 euroa halvimmillaan. Ne ovat kasvukuntia ja lähellä pääkaupunkiseutua, joten jos sieltä saa tuolla hintaa täytyy muualta löytyä myös.

Vierailija:

Täällä av:lla kaikilla on isot vuokra-asunnot ja maksavat niistä vain muutaman satasen kuukaudessa. Tosielämässä en ole moisiin törmännyt, vaan isot perheasunnot ovat todella kalliita.

Vierailija:

ja todella siirtyä edullisempaan asumiseen, nekin ovat vaihtoehtoja, vaikkeivät ilmeisesti sinulle mieluisia. Jollekin toiselle voisi olla aivan suuri ja mahtava seikkailu. Mutta turha väittää, etteivät ne ole vaihtoehtoja, jos et itse niitä valitse

Itse en ainakaan vapaaehtoisesti muuttaisi nk. huonolle alueelle lasten kanssa, vaikka vuokrat ja asunnot olisivat halvempia siellä. Myös työmatkoille kannattaa laskea jotain painoa; bensaa kuluu ja aika on pois perhe-elämältä.

Vaihtoehtohan on nimenomaan hankkia omaan tulotason ja maksukyvyn mukainen asunto, se kokokin määräytyy sen maksukyvyn mukaan. Isokin perhe mahtuu pienempään asuntoon ja isompaan ei ole varaa tai jos isompi ei ole realistinen.

me harkitsemme kyllä 240 000 euron lainaa, maksamme nyt vuokraa 1520 ¿/kk. Asuisimme paremmin ja saisimme laittaa kotimme mieleiseksemme. Jos pystymme tähän vuokraan, pystymme myös hoitamaan em. lainaa.

Halusin vain tuoda esiin, että helpoja vuokra-asuntoja on vaikea löytää.

Varsinkin jos ei halua asumaan ulkomaalaisten keskelle...



Ja muuten, Tuusula ja Nurmijärvi eivät ole pk-seutua!

Jos Tuusulasta saa asuntoja halvalla niin ihan kiva, mutta ei auta jos haluaa pysyä pk-seudulla.

paitsi nyt haluan eron ja pitäisi koko huushollia yhdellä palkalla ylläpitää. Joten tiukkaa tekee



vielä puoltoista vuotta niin sitten nuorempi aloittaa koulun ja sitten on ainakin enemmän rahaa kun hoitokulut laskenevat

Ihan niin kuin olisi tosiaan niin helppo vain vaihtaa paikkakuntaa, tai yhtäkkiä vain kouluttautua jollekin " rahakkaalle" alalle. Milläs se perhe sitten elätetään sillä aikaa kun mamma kouluttautuu lääkäriksi seuraavat 6 vuotta? Sillä aikaa lapsetkin ehtivät jo tulla teini-ikäisiksi ja olemme sen aikaa asuneet jollain slummialueella kaukana kaikesta.



Itsekin olen tosin kokenut tuon kädestä suuhun elämisen nyt viimeisen 5 vuoden aikana. Olin khh-tuella ja mies on maksanut kaikki asumiskulut. kyllä meillä on tiukkaa ollut. Mutta talo ei ollutkaan mikään niin ihan aettä olisin halunnutkaan sitä esim. sisustaa.



Sisustaa haluan varmasti uutta taloa. Olen nyt myös aloittanut työt ja heti sen huomaa taloudessa. Säästän nyt myös tietoisesti sisustamista varten. Ison lainan nostamme siis nyt kesällä/syksyllä ja säästän nyt vähän ennen sitä että on varaa ostaa vähän huonekalluja.

ystäville kunnon ruokaa kun tulevat vieraisille. Ei ole myöskään ostettu joululahjoja muuta kuin omalle perheelle. Ystävät kuittailevat kun aina tarjoavat meille ja ostavat vielä lahjojakin.

Tosin riippuu vähän myös siitä, miten mun työkuviot ovat jatkossa. Voi meillä olla ihan riittävästikin rahaa, tai sitten vain niin että rahat riittää vain pakollisiin:(.



Mutta meillä ei oo muuta vaihtoehtoa. Perheelle on saatava asunto!

Jokainen ratkaisee itse miten rahansa käyttää ja mitä arvostaa. Hyvän ja mukavan elämän voi saada sitenkin, että asuu omiin tuloihin ja varallisuuteen sopivasti mitoitetuissa asuntoveloissa.



Kun ei ota omaan maksukykyynsä nähden liian suurta lainaa, ei edes muistakaan että on asuntolainaa vuosikymmeneksi tai -kymmeniksi eteenpäin.

Siis ainakin meiltä kartoitettiin lainaneuvotteluissa tosi tarkkaan kaikki tulot ja menot ettei mene liian tiukoille. Miksi ihmeessä kukaan ottaa älyttömiä lainoja jos elämiseen ei jää rahaa??

Mutta meille, jotka olemme jo pariakin eri asuntoa makselleet, myönnetään vaikka millaisia talolainoja.. Meilläkin aika iso laina mielestämme (okt), mutta vielä paljon isommakin olisimme saaneet.

Kotonahan ollaan joka päivä - ainakin, kun ei ole varaa matkustaa muualle :D



Emme ole varsinaisesti kovin tiukoilla, mutta leveämpäänkin elämään jo ehdimme välillä tottua. Meillä on erittäin iso asuntolaina, niin iso, että tiedämme jo nyt, että joudumme todennäköisesti muuttamaan pois siinä vaiheessa, jos ja kun tulot vähenevät esimerkiksi työkyvyyttömyyden tai eläkkeelle jäämisen takia. Toisaalta siinä tilanteessa tämä asunto voi jo tuntua liian isolta. Tai sitten ei... Myös putkiremontti hiukan huolettaa.



Asumme ihanasti aivan keskustassa isossa, valoisassa huoneistossa, josta on mukava näköala. Minulle koti on valtavan tärkeä, joten tein tämän ratkaisun. Mies ei tätä halunnut eikä siksi osallistu samalla osuudella maksamiseenkaan. Hänelle ovat toiset asiat tärkeitä ja hänellä on oikeus panna rahansa niihin.

siis asuntolaina oli ennestään ja mitoitettu jopa helpoksi maksaa, mutta sitten jäin työttömäksi. Aikaisemmin olin ollut apurahalla, joten mitään varsinaisia säästöjä ei ollut vaan jokseenkin kädestä suuhun silloinkin elettiin. Sitten kaiki tulot oloppuivat siihen, enkä saanut siis edes työttömyyskorvausta. Silloin on muutama kuukausi aika tiukkaa. Piti oikeasti miettiä, mistä saa rahaa ruokaan ja lasten vaatteisiin. Ei mitään ylimääräistä.



No sitten sain töitä ja tilanne koheni.



En suosittelisi pitkäaikaiseksi ratkaisuksi. Ihan kamalaa jos ei ole rahaa elää.Siinä alkaa hienompikin perheonni rakoilla, kun ei ole varaa vaatettaa lapsia.

Itse olen asunut nuoruuteni isossa omakotitalossa, josta siis oli paljon velkaa. Joka paikassa säästettiin ja ostettiin halvinta ja se tuntui tylsältä. Niinpä nyt aikuisiällä haluan elää " leveästi" (ts. kaupassa ei tarvi laskea joka senttiä, voi ostaa mitä haluaa,voi ostaa lapsille kunnon vaatteita ja vähän törsätäkin...) Lisäksi voi nauttia hemmotteluista pihistelemättä, sijoittaa suht uuteen autoon jne. Asumismuotona aso-asuminen.



Asuntolaina otettaessa (sitten joskus) elämänlaadusta ei haluta kovasti tinkiä.



Mutta niin kuin sanoin, valintakysymyksiä nämä.

Meille asuminen on erittäin tärkeää. Meillä on ihana tontti jonne meidän PITÄÄ rakentaa. Vanha talomme on myyty, asumme vuokralla. Ei ole muita vaihtoehtoja kuin rakentaa tontille. Rakentaminen on tänäpäivänä kallista vaikkei rakennakaan luksustaloa (meille tulee suht perustalo).



Meidän palkkamme eivät ole mitään superpalkkoja ja siksi asuminen vie suuren osan palkoista. Mutta hyvä näin. Kodin pitää olla sellainen ihana tyyssija.

suhde ja perherauha koetuksella.

Vierailija:

Meidän palkkamme eivät ole mitään superpalkkoja ja siksi asuminen vie suuren osan palkoista. Mutta hyvä näin. Kodin pitää olla sellainen ihana tyyssija.

Kun pitäisi sitten luopua kaikesta 15 tai 30 vuodeksi, viisi vuotta vielä menee, mutta sen jälkeen alkaa nyppimään



me vaihdettiin edullisempaan ja alettiin taas elää

Laskelmia tehdessä se äärimmilleen vedetty talous tuntuu vielä siedettävältä, mutta muutaman vuoden jälkeen huomataan, ettei se käytännössä onnistu tai rasittaa liikaa hyvinvointia. Yllättävän moni tiukan rahan talo myydään myös avioeron takia: onhan avioerojen yksi suuri syy talousvaikeudet, hyväkään liitto ei kestä ihan mitä vain.