Lue keskustelun säännöt.
Rakas koirani nukkui sylissäni eilen pois tästä maailmasta...
09.04.2008 |
Suru on pohjaton. Tuntuu etten pääse tästä eteenpäin, se tuntuu mahdottomalta. Pieni koira, mutta niin vei niin suuren tilan kodista ja sydämestä että sitä ei helposti unohda. Koira oli jo 15,5 vuotias, arvokas vanha rouva.
Kommentit (6)
Menetin kissani muutama viikko sitten, hänkin oli jo 16v. Kova on ikävä mutta nyt Vanha Herra on autuaammilla hiirimailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellänikin on koira ja olen joskus miettinyt miltä hänen poismenonsa tulee tuntumaan. Hän kun on niin elämäniloinen ja aina kaikessa mukana. Voimia sinne!
Sitä ei uskokaan, kuinka suuren tilan nuo karvakaveritkin sydämestä vievät...
Olisipa oma koiranikin kuollut syliini " itsestään" , kurja oli katsella anovia silmiä, kun lääkäri alkoi lopettaa kaveria...
Ja olen myös huomannut, että sitä ei voi koiraton ihminen ymmärtää.
Minun koirani, joka oli minulle kuin lapsi (minulla on nykyään lapsia, ja edelleen olen sitä mieltä, että oli yhtä rakas kun lapseni) Kuoli jo 7 vuotta sitten yllättäen epilepsiakohtaukseen, ja rehellisesti täytyy sanoa, että vieläkin itken usein tämän takia, vaikka aikaa onkin kulunut niin paljon.
Kuoleman jälkeen muutama ensimmäinen päivä meni ihan tyhjyydessä en ymmärtänyt mitään, enkä tiennyt, oliko koiran kuolema totta vai ei. Lopulta asian jotenkin oppii sisäistämään. Suru kestää kauan, mutta se helpottaa ajan myötä. Meille ostetiin toinen koira (iha eri rotuinen ja eri sukupuolta) muutaman kuukauden päästä koiran kuolemasta, vaikka ensin ajattelin, etten ikinä enää halua uutta, koska se ei voi korvata vanhaa. Koiraton koti kuitenkin tuntui niin tyhjältä ja vajavaiselta, etä päädyimme ostamaan toisen koiran. Ja rehellisesti voi sanoa, että se auttoi surussa. Uusi koira ei tietenkään korvaa vanhaa, eikä se ole tarkoituskaan, mutta se antaa paljon muuta ajateltavaa. Pennun kanssa ei tule tyhjää hetkeä, ja pian osaa ajatella vanhan koiran kuolemaa myös positiivisesti: Hänellä on hyvä olla, ja jos hän ei olisi mennyt, minulla ei olisi tätä uutta ihanaa rakasta.
Ota kovasti osaa. Sure rauhassa, mutta yritä pikkuhiljaa myös jatkaa elämää, etsiä uusia asioita elämään, muuta ajateltavaa.
kyllä alkuun oli todella vaikeaa, pakko yrittää muistella vaan niitä hyviä hetkiä
leen.
Sure ja katsele kuivia ja muistele lämmöllä.
Aika parantaa haavat, vaikka kliseeltä se kuulostaa, niin on totta.
On varmaan erittäin kova paikka, toivon, että en ainakaan ennenaikojaan joudu kokemaan samaa koirani kanssa. Pitkän matkan päästä vasta.