Tulin sitte just jätetyks, puolessa välissä raskautta...

Kuulostaa siltä, että miehesi ei myöskään ole kunnossa. Olen kovin pahoillani teidän tilanteesta=(. Itsekin olen ollut masentuneen miehen kanssa ja hänkään ei jaksanut tietyssä masennuksen vaiheessa välittää perheestään yhtikäs mitään. Minusta kaikista vähiten. Meidän perhe kuitenkin selvisi tuosta kaikesta ja elämä jatkuu... Mutta muistan kipeät kokemukset ja sydäntäni riipoo vieläkin se miehen paha olo. Joten saat vilpittömät sympatiani. <3

Tuskinpa miehesikään voi olla asiastaan varma suuntaan tai toiseen. Ja tunnelmat vaihtuvat. Ehkä erillään asuminen olisi sen " pään kuntoon laittamisen" vai miten siitä kirjoititkaan - siis senkin kannalta hyvä asia.

Älä nyt lähde miehen jojotteluun enään mukaan vaan usko vain niihin asioihin mitkä on hoidettu ja yritä pitää itsestäsi ja lapsista huolta ja anna lapsille varmuus että pärjäätte keskenänne. Paras herätys se on myös miehelle kun näytät että pärjäät ilman häntä. Itsellä oli aikanaan saman laista eli niin kauan kun olin heikkona mies pompotteli ja antoi toivoa ja veti mattoa (oli toinen kuvioissa) mutta kun lopulta vahvistuin ja annoin miehen mennä omilleen, en passannut ja kantanut yhtään huolta hänen asioistaan, vaan aloin ajaa omia asioita, heräsi mies ja alkoi toimia yhteisen tulevaisuuden eteen.



Miehen täytyy muuttaa omaan osoitteeseen ennen kuin kelasta saa korotettua lapsilisää.

Lastenvalvojalla kannattaa käydä sopimassa tapaamiset ihan kirjallisesti ja samalla siellä sovitaan elatusmaksuista. Tarkkaan en enään muista miten ne lasketaan, koska itse olin silloin töissä ja lapset olivat kuukaudessa saman verran sekä miehen että minun vastuulla niin emme maksaneet mitään toisillemme. Toki otin kaikki kuitit ylös lasten isommista hankinnoista (esim. syysvaatteet) ja mies maksoi niistä puolet.

en valitettavasti osaa noihin elatusmaksuasioihin sanoa, mutta pahalta tuntui puolestasi lukea tuosta toivonkipinä-vedetään matto jalkojen alta-episodista...



voimia tähän päivään ja tule kertomaan kuulumisia säännöllisesti!!



Ja kysy tosiaan tässä ketjussa asioista, jotka askarruttavat mieltäsi, luulen että moni osaa vastata...



TSEMPPIÄ!! *hali*

lisuuden. Älä lähde jojoiluun mukaan, revit vain itseäsi.

Tsemppiä ja ala hoitaa asioita, onnistumisista saat voimaa.

On paljon täällä meidän kotona, on paljon töissä (ylitöissä alkuöitä), majailee ihan töissä (pieni yksityinen firma, joten mahdollista) ja millon missäkin. Ei ole vielä mennyt äidilleen vaikka niin uhkasikin, oon pyytäny myös pakkaamaan tavarat, muttei suostu ku ei ole paikkaa minne niitä viedä. Tää koko asian ilmassa leijuminen ja epämääräisyys ajaa minut hulluks. Jatkuvat puheet ja muuttouhkaus, kuitenki kaikki vaan " on" , eli " seisoo paikallaan" ja mä en voi muuta ku odottaa.

Ilmotanko mä miehen jotenki osoitteettomaks, vai pitääkö hänen tehdä joku muuttoilmotus?

ap

Hän maksaa ex-vaimolleen kahdesta lapsesta elatusmaksuja. Jos oikein muistan niin se meni niin että miehen palkasta otetaan ensin verot, vuokra ja elämiseen lasketaan jäävän tietty osa. Jäljelle jäävästä summasta otetaan joku tietty osa lapsimäärän mukaan. Muistaakseni maksoi kahdesta pienestä lapsesta 250¿. Hänelle oli selitetty että jos lapsia olisi ollut vain yksi, olisi elatusmaksu tästä yhdestäkin lapsesta ollut 200¿. Maksu määräytyy ihan miehen maksukyvyn mukaan, EI niin että yhdestä lapsesta 200¿, 2lasta 400 jne. Isommasta lapsesta saa kuulemma enemmän tukea kuin pienestä lapsesta.



Sittenhän sinä saat yksinhuoltajakorotukset, asumistuet jne. Lisäksi voi hakea toimeentulotukea jos taloudellinen tilanne huono.



Sen vielä sanoisin tuohon miehen " jojoiluun" (haluaako vielä yrittää vai eikö haluakaan) voi todellakin johtua siitä että miehesi on todella väsynyt, uupumuksen, burn outin partaalla. Silloin mielialat voivat heitellä puolen tunnin välein laidasta toiseen. Tällä hetkellä tuntuu että tilanne ok ja sitten ihan pieni vastoinkäyminen, tyyliin kahvikuppi kaatuu lattialle, ja se tuntuu ylitsepääsemättömältä vuorelta. Teillä on takana niin monta vuotta etten jaksa uskoa miehen piruuttaan kiusaavan sinua yht' äkkiä nimittämällä sinua kullaksi. Uskon että hänellä on vahvojakin tunteita sinua kohtaan, mutta on nyt jostakin toisesta syystä suunnattoman väsynyt. Onko miehellä mahdollista asua vähän aikaa muualla, heti ensi yönä siis. Saisi vähän välimatkaa ja voisi miettiä mitä ero todellisuudessa tarkoittaa. Sinäkin saisit levätä miehen läheisyydestä ja miettiä järjellä asioita. Omasta kokemuksesta tiedän että toisen näkeminen erotilanteessa on suoranaista kidutusta, sitä vain toivoo että toinen sanoisi ettei haluakaan erota. Järki jää silloin taka-alalle.





Tsemppiä joka tapauksessa! Toivon että kaikki kääntyy vielä parhain päin, miten sitten elämä kuljettaakaan sinua ja perhettäsi.

Äläkä nyt ota tätä loukkauksena, vaan neuvona. Eli mitä enemmän haikailet miehesi perään ja pyydät häntä jäämään, sitä enemmän hän todennäköisesti kokee joutuvansa nurkkaan ahdistetuksi ja haluaa pois.



Älä pakota häntä jäämään säälistä tai velvollisuudentunnosta, siitä ei hyvä seuraa.



Ole välinpitämätön. Puhu miehesti kanssa vain jos on pakko (eli raha-asiat ja lasten asiat). Tapaa ystäviä paljon, käyt kahvilla ja ostoksilla (jos äitisi voisi katsoa lapsiasi). Niin ja miehesi on tietysti velvollinen hoitamaan lapsia, kun käyt asioilla. Älä tilitä miehellesi mitä teet.



Pointtina tässä on se, että hankit itsellesi elämän, josta et miehellesi kerro mitään. Sinusta löytyy varmasti upea nainen, kun alat ajattelemaan itseäsi. Kampaajalla käynti, uusia vaatteita, hyvää seuraa... kuulostaa ehkä pinnalliselta, mutta toimii mielesi kohottajana. Kun olet löytänyt upean, uuden itsesi, alkaa miehesikin ehkä taas kiinnostumaan sinusta aivan uudella tavalla. Muistaa ehkä, mihin on sinussa rakastunut. Ja kenties pelkää jopa menettävänsä sinut. Ja siinä tilanteessa voit sitten päättää, otatko miehesi takaisin (sinun ehdoin).



Ja muista, ole välinpitämätön, älä puhu/kerro miehellesi mitään " uudesta elämästäsi" , vaan näytä, että nautit elämästä. Ole upea, tavoiteltava, ennenkaikkea, ala rakastamaan itseäsi.



Mies voi sitten vaikka pienessä päässään kuvitella, että sinulla on joku uusi mies.



Taktikointia hyvä nainen, nyt kaikki peliin, olet upea!!!!

viittaan tuohon nimimerkillä kirjoitettuun.. vai oliko yleisesti jo tiedossa?

niin sinä järjestät hänelle asunnon ja sanot että muuta sinne miettimään mitä teet!! Siellä yksinäisyydessä hän vasta tajuaa mitä on menettämässä. Sillä henkilö jolla on ollut koko ajan vilskettä ympärillä kaipaa meteliä jossain vaiheessa. Kyllä hän sieltä sitten kotiin tulee jos tunteita on jäljellä ja haluaa olla perheen kanssa

Mielestäni ei voi sanoa, että joku systeemi on rankkaa JOS SIITÄ EI OLE OMAA KOKEMUSTA. Nuo " tuttavalla ei toiminut" -kommentit ovat todella syvältä.

Vuoroviikko (tai 2 vkoa) voi toimia tosi hyvin, mutta se vaatii toki paljon vahemmilta. Meillä on siitä jo 7 vuoden kokemus - lapselta on monesti kysytty mielipidettä; hän haluaa edelleen jatkaa. Ja asiantuntijoita myöten kaikki ovat sitä mieltä, että meidän tapauksessa homma toimii ja on lapsen kannalta paras systeemi.

Mitä tavaroihin yms tulee, meillä on alusta asti sovittu, että kumpikin hommaa omat vaatteet ym. tavarat. Ainoastaan harrastukseen liittyvät välineet kulkevat kotien väliä.

Myös lähekkäin asuminen on aika lailla edellytys toimivuudelle; lapsen koulu ja kaverit ovat lähellä, asuipa kumman luona tahansa.

Selvää on, että toimiakseen tarvitaan paljon joustoa, mutta on kuitenkin epäreilua yksioikoisesti tuomita systeemi. Se voi olla lapsen kannalta paras ratkaisu!

Vierailija:

Ensinnäkin oma mielipiteeni viikko-viikko systeemistä: se on todella rankkaa lapsille. Erään ystäväni lapsi " harrasti" sitä muutaman vuoden kunnes lapsi itse sanoi ettei jaksa enää. Oli liian rankkaa pakata laukku joka sunnuntain ja " muuttaa" toisen vanhemman luokse. Mutta te teette sellaiset ratkaisut kuin teistä tuntuvat parhailta, lasten kannalta tietysti.

Ja sinusta, ap, on minulle jäänyt mielikuva, että olet kaiken surun keskellä kuitenkin vahva ja viisas nainen! Jaksat hoitaa lapsesi nyt ja tulevaisuudessa, aivan varmasti! Uskon, että koet tällä hetkellä niin rankkoja aikoja ettei moni tällä palstalla pysty edes kuvittelemaan.

Toivotan sinulle, lapsillesi ja miehellesi Herran siunausta ja johdatusta! Enkelin olkoon perheesi seurananne!

Rukoilen puolestasi ja lähetän sinulle monta monta halia!

Olet mahtava nainen! Pärjäät kyllä!

mutta älä hyvä ihme jää tuohon jojo-liikkeeseen äläkä takerru häneen. Nyt kova kovaa vastaan. Sanot että hänellä saattaa olla mahdollisuus tulla takaisin perheeseen mutta silloin hän ei saa seurustella kenenkään kanssa tässä välissä tms. Mutta hänen on nyt kyllä asuttava hetken yksin että ymmärtää mistä jää paitsi

Miehesi on todella ääliö, hänen käytöksensä on niin itsekästä ja julmaa että sivullisestakin tekee pahaa!



Ei kukaan normaali vastuunsa kantava mies jätä puolisoaan kesken raskauden koska " rakkaus nyt vaan lopahti" . Järkevä mies odottaisi nyt ainakin sen aikaa että vaimo saisi lapsen synnytettyä ja toipuisi synnytyksestä ennen kuin paukauttaisi uutisensa. Ja yrittäisipä vielä korjata tilannettakin, lastenkin takia.



Mutta sinä olet toiminut tilanteessa todella fiksusti! Paljon voimia sinulle! Hän ei ollut arvoisesi!



Onneksi olette saaneet nuo viikko-viikko jne asiat sovittua noinkin hyvin. Paljon paljon voimia sinulle, iso halaus! Olet mielessäni!

Anteeksi, sanon nyt suoraan. Luin jutun paremmin ja tajusin, kuinka lyhyt aika tuosta ¿eroilmoituksesta¿ on. Sain sen vaikutelman, että mies on illalla pikaistuksissaan sanonut haluavansa eron ja olevansa niin loppu nykyiseen elämäntilanteeseen ja nainen on raskaana olevan naisen vimmalla ja tunteella reagoinut tuohon uutiseen. Sinänsä ihan ymmärrätettävää, ette ole ainut pari maailmassa, jossa noin on joskus käynyt, mutta kuinka iso % sitten on oikeasti eronnut, on toinen asia.



Eli



1) Erota voi ja saa ja joissain tilanteissa se on kaikkien perheenjäsenten kannalta paras/ainut mahdollinen ratkaisu, mutta ero ei tapahdu niin, että tiistaina pikaistuksissaan siitä ilmoitetaan ja seuraavana tiistaina on suunnilleen jo erottu. Lapsiperheessä ei mennä yhteen eikä erota noilla perusteilla tai oteta breikki silloin, kun ei just satu huvittamaan, ylipäänsä ei tulla ja mennä, miten vaan. Eroatte siinä vaiheessa, kun olette varmoja, että se on paras ratkaisu, mutta sen tietääkseen antakaa aikaa, itsellenne, toisillenne. Olette sen velkaa lapsillenne. Hakekaa keskusteluapua ja joka tapauksessa rauhoittakaa tilanne.



2) Jos sitten päädytte eroon, niin älä missään nimessä suostu siihen, että mies EI MAKSA ELATUSMAKSUJA. Vaikka teillä olisi tällä hetkellä samansuuruiset palkkatulot, niin tosiasia on, että jäät pian äitiyslomalle ja tulosi tippuu vuodeksi esim puoleen ja toisaalta samaan aikaan sinä ylläpidät isompaa asuntoa, lastesi kotia, asumiskulusi ovat isommat kuin miehen. Teillä on iso liuta lapsia ja ilmeisesti ei mitään omaisuutta, joten vastuusi äitinä on kyllä myös turvata talous, se on aina osa lasten hyvinvointia. Jos mies on niin pienipalkkainen, ettei hän pysty maksamaan elatusmaksuja, kaupunki maksaa ja se on parempi kuin ei elatusmaksuja ollenkaan. Toinen peruste noihin elatusmaksuihin/lapsilisiin Sinulle on, että kuka maksaa lasten päivähoidon, myöhemmin koulutuksen, vaatteet ja harrastukset? On helpompi, että asiat on sovittu paperilla. Se, ei estä , etteikö miehesi voisi tavata lapsianne vaikka joka päivä tai ostaa heille, kuinka paljon hyvänsä.



3)Ole REALISTI. Se, mikä nyt näyttää hyvältä, ei sitä välttämättä ole enää vuoden päästä. Nyt teillä on olemassa vielä perheside, mutta mitä enemmän aikaa menee, sen vaikeammaksi varmasti neuvottelut ja ainakin parannukset olemassa oleviin etuihin tulevat. Ihmeitä voi tapahtua, mutta niiden varaan ei voi laskea. Olet vastuussa lapsistasi, pidä huoli siitä, että Sinulla on sekä varaa että voimia, huolehtia heistä. Esim. tuo asumisjärjestely, että miehesi muuttaa naapuriin on ihan ok, mutta asuuko hän siinä 2 vuoden päästä? Asutteko te? Mahdollisesti asut uuden miehesi kanssa Porvoossa. :-) Kukaan tuskin edes haluaa asua loppuikäänsä kaupungin vuokra-asunnossa. Sopikaa siis myös viralliset tapaamisajat, lomat ja edelleenkin useamminkin saa tavata, mutta kuka vastaa esim matkakuluista, jos semmoisia tulee.



4)Lasten etu on oikeastaan peruste kaikkiin edellisiin kohtiin, mutta oikeasti, kun itse surette ja työstätte ja menette ehkä terapiaan. Koittakaa ymmärtää, minkälaisen shokin olette jo aiheuttaneet lapsille ja tarvitsisiko hekin jotain ulkopuolista apua?



Ja sitten lopuksi anteeksi, että sanon tämän näin, mutten oikeasti halua, että tulet ensi vuonna kirjoittamaan, että voi mitä ex onkaan keksinyt tai että jääkaapissa ei ole kuin valo ja viisi lasta olis ruokaa vailla. Haluan kuulla mieluummin, että hötkyilyn sijaan, päädyitte pariterapiaan ja toivoton tilanne pelastui tai että ero tuli, mutta perusturvallisuus lapsilla säilyi.

TSEMPPIÄ!



t Finette

Tiedän parikin tälläistä tapausta ihan irl joissa mies on kuin salama kirkkaalta taivaalta kertonut että tahtoo eron (usein taustalla toinen nainen) ja se on ollut ihan sama tahtoisiko nainen vielä yrittää ja katsoa ja puhua vai ei. Mies on lähtenyt seuraavana päivänä tai viimeistään parin viikon sisällä ja päätään ei ole saanut millään kääntymään.

5 lasta joutuisi joka toinen viikko asumaan yhdessä huoneessa. Etenkin kouluikäisten kohdalla.

äiti-kiljunen:

Viikko-viikko jutussa ajatuksena oliskin, että mies muuttaa tähän todella viereen ja lapsilla olis yks yhteinen huone sänkyineen+tavaroineen ja avaimet (saisivat olla kummassa kodissa tahansa) ja täällä sitten vähän enemmän tilaa, tosin ei nytkään kaikille omaa huonetta. Ehkä tää on liian vaaleanpunaisten lasien läpi katsottua ja utopiaa ;(, mutta ainakin pyrkimys on, että täällä toki on ns. " ykköskoti" , mutta myös olis miehen luona lasten koti (eikä mikään retkeilymaja, jonne levitetään vaan patjat lattialle). Todellakaan lapsista ei juurettomia haluta, eikä niitä reissaamaan laiteta, mies on hakenu asuntoa tästä samasta taloyhtiöstä ja naapuritaloista. Tokihan nää asiat varmaan selkenee vasta sitten ku se asunto löytyy ja tiedetään välimatkat.

Jaa-a saapi nähdä mitä tää elämä vielä eteen heittää, onneks kuitenki voidaan puhua asioista ainakin tällä hetkellä ja totisesti toivon ettei näistä asioista tarttis koskaan riidellä. Todella toivon, että mies on tosissaan tässä lapsiasiassa, eikä ala liukenemaan (Se murtais lapset, isä on kuitenki ollu aina tärkeä ja iso osa heidän elämää).

ap

Nimittäin vaikka nyt mies sopisi ummet ja lammet, voi tilanne muuttua ajanmyötä. Mies voi sanoa nyt mitä vaan saadakseen oman huonon omantunnon hiljennettyä, mutta jos kuvioon tulee toinen mies/ toinen nainen ääni kellossa muuttuu. Kummankin tuntemukset muuttuvat joten sopimukset kannattaa laittaa paperille. Ihan molempien takia.

uu? Miehenkin OMAkin etu on tuossa tilanteessa käydä asia loppuun asti. Kyllä sitä häneltä pitää vaatia.



Jos hän ei siihen millään suostu, vaan karkaa, kuten kertomissasi tapauksissa, niin minkäs sille voi, mutta suoraan sanottuna tämä story vaikuttaa lupaavammalta. Kaiken törkeän käytöksen jälkeenkin... Koska tuo ap:n miehen käytös kuulostaa enemmän mt-ongelmilta kuin aikuisen miehen harkitulta päätökseltä.

Onhan kyseinen mies kirkossakin vakuuttanut tahtovansa rakastaa kunnes kuolema erottaa ja sukuakin on jatkettu oikein suuremmalla kaavalla, mutta yhtenä iltana tuo tahto vaan loppui.



Samoin voi käydä näiden lupausten kanssa.

eli ottamassa vastaan kiltisti juuri sen, mitä mies katsoo voivansa tarjota, ikään kuin odotat armopaloja. Jos mies tuollaisessa tilanteessa käyttäytyy noin tökerösti ja vastuuttomasti, sinulla on oikeis - ei sinun KUULUU - olla vihainen, ei vain hyväksyä sitä. JOS mies pystyisi ja haluaisi vielä jäädä saman katon alle ja yrittää liiton jatkamista, olisi hänen sitten tehtävä se täydestä sydämestään, yhtä paljon asiaan panosten ja yrittäen (ja ihan yhtä lailla sinun kuin omat tarpeensa huomioiden) kuin sinunkin. Ja tuon käytöksen jälkeen muuten myös anteeksi pyytäen. Ja hänen täytyisi katsoa voittavansa siinä sitoumuksessa ihan yhtä paljon kuin sinun. EI NIIN, että miehen kotiin jääminen olisi sinulle joku armopala ja toivon kipinä, jota hän heiluttelee edessäsi kuin porkkanaa ja sitten vetäisee pois.



Miehen on muutenkin osattava tehdä päätöksensä, ei pomputella sinun psyykettäsi ja tunteitasi päättämättömyydellään. Ja sinun tulee tehdä miehelle tämä kaikki selväksi! Ei suhteeseen jääminen ole häneltä mikään armopala sinulle. Viime päivien jälkeen se itse asiassa alkaisi olla sinulta aika suurta osata antaa hänelle hänen käytöksensä anteeksi ja voida jäädä itse tähän suhteeseen. Eikä hän voi kovin kauaan jahkata sen päätöksen kanssa, mitä hän haluaa tulevaisuudessa tehdä.

Miksi ihmeessä alistut roikkumaan epätietoisuudessa kaikkeen valmiina??!!!



Sinun on nyt kertakaikkiaan alettava tietoisesti muuttaa ajatuksiasi luopimisen suuntaan ja siihen suuntaan, että sinä selviydyt voittajana siitä luopumisesta. Olet selvästi vielä takertunut toivoon " mitä jos me kuitenkin vielä" ja siinä samassa kenties huomaamattasi paitsi menettänyt omanarvontuntosi ja arvosi miehen silmissä myös antanut miehelle ikäänkuin vallanvälineen. Miksi mies saa sanella, jatkuuko teidän suhde tämän jälkeen? Miksi et vaadi edes miestä tilille siitä, miten välinpitämättömästi ja kylmästi hän on sinua kohdellut ja ollut valmis hylkäämään raskaana olevan lapsiensa äidin lainkaan välittämättä tämän tunteista tai edes fyysisestä voinnista.



Ei, ei ja ei!



Voimia ja jaksamista taas tähänkin päivään. Muista huolehtia syömisistä, juomisista ja levosta ja ryhdistäydy nyt asemassasi siihen mieheen nähden. Mies ei selvästi ymmärrä, mikä on selkärankaista käytöstä tällaisessa tilanteessa, joten sinun on asetettava rajat siitä, mitä et ole valmis hyväksymään (esim. tuota jojotusta).