Tulin sitte just jätetyks, puolessa välissä raskautta...

tuntuu kamalalle kun lapsetkin kärsivät noin :(

että oksentaa.

ja vanhempien tehtävä on katsoa, että lapset eivät joudu sellaisten riitojen keskelle, että alkavat voimaan fyysisestikin pahoin.

Asiat on nyt kuulemma puhuttu, eli toisin sanoen mulla ei ole asiaan mitään päätäntävaltaa. Lapset on itkeneet ja rukoilleet isää jäämään, mutta jyrkkä " ei käy" on lapsillekin vastaus. Täsmennettäköön tässä vielä, että lapsia en ole käyttänyt aseena/välikappaleena. Heille oli pakko kertoa asiasta, koska isä muuttaa pois.



107 aion nyt jotenki hankkia (kysyn vähän neuvoa) sen s-postiosoitteen, kiitos paljon, kaikki tuki on tarpeen. Tulen laittamaan sen tähän ketjuun.



Ja toistettakoon nyt vielä, että lapsia en ole yksin/juonimalla/salaa hankkinut, kuten tuolla yhdessä ketjussa valitettavasti väitetään. Mies on täysin tietoinen meidän lapsiasioista ja yksin en pysty lisääntymään.

Olo on turta, en oo syöny mitään, ei pysty, vatsa velloo vieläkin.



ap

Lasten kannalta tietysti on ikävää, että näin käy.

Muista, että selviätte! Sitä pelkää kaikkea uutta ja muutoksia elämässä, mutta ehkä tällä kaikella elämän eri käänteillä on jokin tarkoitus. Yritä pitää itsestäsi huolta ja ole vahva ! Miehesi se tässä ääliö on. Voimia täältäkin !

Soititko sinne neuvolaan, kuten jotkut ehdottivat? Se voisi olla hyvä idea. Ja älä suostu mihinkään älyttömiin ehtoihin mitä miehesi esittää, vaan vaadit itsellesi sen mitä sinulle kuuluu!

Edes niin kiero tai ovela mä en osaa olla, että voisin jonkun isäksi huijata.

Esikoinen oli täysin suunniteltu, kaksosia ennen oli lääkärin määräämä tauko pillereistä (josta mies oli täysin tietoinen, halusi ensin aborttia, mutta kun kuuli kaksosista perui heti aborttipuheensa), myöskin nuorimmaisesta oli taukoa pillereistä myöskin lääkärin määräämä (josta mies täysin tietoinen) ja kuten sanottu, tämä syntymätön oli vuoden harkinnan tulos.

Ketään en ole pakottanut luokseni jäämään, mies olisi voinut jo aiemmin lähteä avioliitosta, jos olisi halunnut.



Tuntuu todella pahalta, että jotkut saavat tyydytystä toisen surulla mässäilemisestä.

ap

Olin ulkona, kävelin äidin kanssa hautausmaalla, käytiin mun isän haudalla ja kuunneltiin lintujen laulua. Oli ihan sellanen olo, että kevät on tullu. Ulos lähteminen oli todella vaikeeta, mutta kun sinne pääsi, niin ihanaa oli. Tuli kuitenki sellanen tunne, että josko sinne töihin sitte tämän saikun jälkeen uskaltautuis, täytyy katsoa hetki kerrallaan, mutta kyllä se raitis ilma ja lintujen laulu teki hyvää.

Kävelyn jälkeen tuli jopa nälkä ja teki mieli syödä :), mentiin äidin kanssa ravintolaan syömään, eihän mahaan mahtunu ku pari haarukallista, mutta edistystä sekin :).

Kävin apteekista ostamassa jotain ravintolisää ja magnesiumia.

Olin kyllä todella uupunu ton reissun jälkeen, eikä se ruoka pysyny sisällä, mutta silti oli hyvä mieli.

Kun tulin kotiin, kysyin mieheltä, että lähdetäänkö autoajelulle ja niin sitte mentiin (saatiin lainata mun äidin autoa ja äiti jäi lasten kanssa meille). Ei siinä mitään tapahtunu suuntaan eikä toiseen, ajeltiin vaan ja oltiin hetki kahdestaan. Ilman mitään sen kummempia sanoja, kunhan vaan oltiin. Ei ollu enää niin kireä/kylmä/kova tunnelma, josko vielä saatais se puheyhteys takas.

Ihan levollinen olo tän päivän ja illan jälkeen.

Lapset on nukkumassa.

ap

pääsisivät kanssa jollekin keskustelemaan. Tai että saisivat jutella kanssasi mahdollisimman paljon jos vain kykenet. Niin valitettavaa kun se onkin niin lapset luulevat lähes aina että syy on jotenkin heidän. Just kuten poikasi murojen syömisellään yritti " paikata" tilanteen. Eli hän kuvittelee että isä muutti pois koska hän ei ole syönyt reippaasti :(. Anna lastesi myös nähdä sinun kyyneliäsi (ei tietenkään niitä kaikista lohduttomimpia hetkiä) ja anna heidän itkeä, kiukutella, yms ahdistustansa pois. Onhan myös päiväkodin henkilökunta tietoisia lasten kriisistä?



Voimia sinulle ja lapsillesi.

mukava tukea sinua täältä töllön takaa. Ja hienoa että meistä on apua. Se voi olla että miehelläsi on tulossa burn out. Mutta sen tunnustaminen on hankalaa. Työmatkojen jälkeen on usein todella väsynyt ja sinä taas olet kotona lasten kanssa ja väsynyt. Joten voipi olla että uupumusta on taustalla ja hän näkee että ainut pakokeino on ero. LIsäksi saattaa painaa syrjähyppy taustalla

ap

Yritän taas kohta uudestaan

Luin äsken koko ketjun ja lähetän myös sinulle etähalin ja voimia tämän tilanteen läpikäymiseen! Koita jaksaa!

rauhallinen. Toivottavasti selkeyttä tulee lähipäivinä vain lisää, tavalla tai toisella. Tyyntä mieltä ja kevätpäiviä toivon sinulle! :)

johtuu siitä että pisteen jälkeen ei ole väliä. Opin taannoin täältä palstalta tämän jutun.



Kirjota vaan, mutta pisteitten jälkeen sit tarkasti välilyönti.

Niin ei häviä teksti kokonaan ja pystyt yrittämään uudelleen.

Sun puolesta kuitenkin tsempataan ja ollaan huolissaan.



Toivottavasti saisti nukuttua.



Huomiseen! =)

Mä oon niin kädetön näiden konejuttujen ja kopiointien kanssa, että ottaa päähän.

Taas uus yritys HUOOOH.

Lasten kuullen ei siis olla nyt riidelty, ei olla riidelty muutenkaan. Lapset " vaan" järkyttyivät isänsä ilmoituksesta. Esikoinen on pärjänny koulussa ihan hyvin, mutta kotona on todella pinna kireänä pienempiä sisaruksia kohtaan (ymmärrettävää). Pienimmäinen itki silloin, mutta on ollu nyt ihan ok. Isä on viettäny aikaa täällä lasten kanssa, enkä aio sitä kieltää, koska se on lapsille todella tärkeetä. Lapsille on myös kerrottu ettei tämä johdu heistä, mutta silti tietenkin " syyllistävät itseään" (ikävä kyllä). Surrut oon ihan avoimesti lasten nähden.

Luulen, että mies on todella loppuunpalanu ja masentunu, käyttäytyy siks näin omituisesti!?!? Jos olis toinen nainen, niin ei varmaankaan viettäis täällä niin paljon aikaa lasten kanssa. Mies on ihan silminnähden todella väsynyt. Eikös se oo vähän niinku miesten tapa reagoida vaikeisiin asioihin pakenemalla ja kieltämällä totuus?

Eikös tää kaikki yhtäkkinen paniikki ja väsymys voi todellakin johtua loppuunpalamisesta? Kun mies tuntee ettei jaksa/hallitse kaikkea, niin pakenee ennemmin perheen vastuusta kuin vähentää töitä, eikös miestenmaailmassa töiden vähentäminen ole nössöyden merkki ja sitte perheestä luopuminen töiden takia urhoollisuuden merkki?

Kävin neuvolassa ja meille yritetään järjestää aikaa mahd. pian. Sain jopa miehen suostumaan mukaan keskustelemaan kun aika saadaan.

ap

ja mä uskon kyllä et saatte asiat vielä järjestymään. Mun mies oli niin samanlainen kuin miltä miehsi kuulostaa. Ei ollut toista naista ja tuli kotiin lapsia katsomaan joka päivä. Anna vaan ihan oikeasti aikaa miehelle. Miehesi ei tee oikein mut kai kaikilla on oikeus palaa loppuun?! Se on vaan tosi raskasta olla se vahvempi osapuoli kun on raskaana ja hoitaa lapset. Mun tilanne oli vielä siinä mielessä hankala et asumme ulkomailla ja mulla ei ollut sukua, vanhempia apuna vaan olin tilanteessa aivan yksin. Yritä keskittyä itseesi ja lapsiin ja kaiva se vahva itsesi esiin ja anna miehen huomata että selviät yksinkin.

Hyvää yötä kaikille!

ap

Tule taas huomenna kertomaan miten jakselet. Voimia aamuun! Ihana että jaksoit mennä ulos. Uskon että oli vaikea lähteä ovesta ulos. Hienoa sekin että sait syötyä, siitä se sitten lähtee. Toivottavasti huominen olisi taas parempi päivä.

Vaikka minkä pahan asian jälkeen on paha mennä mutta se kannattaa, tuskin työpaikalla porukat alka sinua haukkua, jos tietävät.

Saat päivät muuta ajateltavaa ja illat lasten kanssa.

Voin kokemuksesta sanoa että siitä alkoi elämä voittaa kun lähdin töihin ja elämä pian rullasi.

Huonommalla ovat nämä kotiäidit vastaavassa tilanteessa kun heillä ei ole mitään ja rahatkin loppuu.