Tulin sitte just jätetyks, puolessa välissä raskautta...

syytä sinun harteillesi (liittonne epäonnistumisesta), ja sanelemalla ehtoja päästä niskan päälle. Älä lähde siihen mukaan.



Kokemuksesta voin sanoa, että näin käyttäytyy mies, jolla on paljon omallatunnollaan.

mutta molemmat ollaan aloitettu " nuoruuden toilailut" hyvissä ajoin kumpikin omilla tahoillaan (minä 14v. mies 15v.), eli ollaan ehditty toilailemaan. Naimisiinmeno oli yhteinen päätös (olimme valmiita siihen, silloin meillä toimi keskusteluyhteys vielä loistavasti). Nyt ollaan kolmenkympin huitteilla ja esikoinen täyttää 10v. tänä vuonna.

Miehen työpaikalla vallitsee sovinisti-kulttuuri, jossa jatkuvaa naljailua tossun alla olemisesta, kun pitää ottaa perhe ja vaimo huomioon. Sanoipa jopa kerran miehen pomo mulle kännipäissään, että olen mieheni urakehityksen esteenä.

Liekö mies taas saanut lisää uhmaa mua vastaan työmatkallaan, kun työyhteisö on tollanen.

ap

ap

Voi olla, että miehesi pelkää sinun raivostuvan ja olevan hankalammin käsiteltävissä, jos kuulet hänen pettäneen sinua. Ajattelee ehkä, että olet taipuisampi ja myöntyvämpi sekä valmiimpi alistumaan hänen oikkuihinsa, jos et tiedä hänen petoksestaan. Elatusmaksuissakin voisi ehkä säästää, jos vaimo ei tiedä ihan kaikkea...



Älä alistu kusipään heittopussiksi! Kehitä ja kasvata sisälläsi kuplivaa raivoa, se on tunne joka antaa voimaa ja toimintakykyä. Kun kohtaat miehesi, älä missään nimessä itke äläkä ruikuta. Älä kuitenkaan myöskään riehu ja raivoa, vaan ole rauhallinen ja jääkylmä. Älä kuuntele hänen ehtojaan, vaan sanele omasi.



Mielestäni teidän olisi järkevintä muuttaa mahdollisimman pian eri osoitteisiin. Tällä tavoin saisitte molemmat perspektiiviä tunteisiinne ja siihen mitä oikeasti haluatte. Miehesi voi huomata, ettei elämä ilman perhettä olekaan niin hurjan kivaa ja sinä voit toisaalta huomata, että elämä ilman kusipäistä petturia onkin oikeastaan aika mukavaa.



Voimia sinulle, ja muista: sinä olet vahva ja itsenäinen nainen, joka pärjää kyllä omillaankin. Kukaan ei tarvitse tuollaista miestä mihinkään.

Käsittämätöntä, että 2,5-vuotias lapsi ei huomaisi, jos isi muuttais pois. Meillä kysellään perään jo monta kertaa, jos isä on joskus illan pois tai yön yli työmatkalla. Ja saman ikäinen lapsi. En voi edes kuvitella, mitä se olis jos isä muuttais pois.

Me ihmiset ollaan erilaisia ja toiset ovat jo pienenä varhain kehittyneitä. Meidän pienimmäinen oppi puhumaan hyvin sujuvasti jo 1-1,5v. joten myös ymmärtää paljon asioita. Toiset reagoivat herkemmin kuin toiset.

ap

Oma mies teki samat ja mä suostuin niihin ehtoihin. Ja rupesin kodin pikkuhengettäreksi. Oli paikat puts ja plank lapset siivosti ja ruoka valmiina ja mieluista ja seksiä piisasi ja ulkona sai käydä vaikka kuinka paljon. Arvaa miten kävi? Selvisi että sillähän on tyttöystäviä ympäriinsä.



Kokemuksen syvällä rintaäänellä. ÄLÄ SUOSTU EHTOIHIN! Vaikka kuinka tekisi mieli tehdä vaikka mitä että toinen jäisi, ymmärrä tämä. Hän ei kunnioita sinua nyt pätkääkään. Ilman kunnioitusta ei voi olla rakkautta. Rupeamalla kynnysmatoksi hän ei sitä rakkautta tule löytämäänkään. Itke kun on paha olla, mutta pidä puolesi. Pyydä äitisi paikalle auttamaan sinua ja ennenkaikkea: Mies pihalle välittömästi!!! Jos tuommoisen tempun tekee ja on pari kuukautta miettinyt, niin on varmaan jo suunnitellut missä aikoo asua. SE ei ole sinun murheesi!

Oot päässy huomattavasti helpommalla, ku ei ole tarvinnut lapsia lohdutella ja olla heille tukena oman surun keskellä. Saat olla kiitollinen siitä ettei lapsesi ymmärtäny tilannetta.



Meillä kans aina, jos isi lähti vaikka yksin kauppaan illalla, niin pienimmäinen kyseli:" missä isi on" .

ap

Meillä miehellä oli ikäkriisiä. Sitä on myös tuttavissa.

Niin kauan kuin paapoin miestä, hän katsoi olevansa oikeutettu omaan aikaan ja biletykseen yms. ja minä voin yhä huonommin ja huonommin.

Vasta kun MINÄ laitoin stopin, sanoin että se on ero nyt ja hain asunnon, hän heräsi ja alkoi haluta meitä perheneuvolaan. Vasta sitten! Kun oli pari vuotta sanonut että haetaan apua. Vasta kun hänet laitettiin valinnan eteen, hän oli valmis yrittään oikeasti.



Meillä kuvio muuttui tosi paljon, siihen asti oli edetty hänen uran mukaan mutta nyt minä vaihdoin vaativaan työpaikkaan. Miehellä itse asiassa kotityöt ja lapsenhoito lisääntyi, mutta koska myös molemmilla oma aika ja harrastukset lisääntyi, niin ei olla kumpikaan enää valitettu.



Minäkin sanon kokemuksesta: älä suostu ehtoihin, sano miehelle että et halua erota, mutta jos hän haluaa niin se menee sitten näin (ja ajattelet valmiiksi miten järjestät elämän. Lapset sinulle, kunnon asunto, sovitut tapaamiset ja elarit)

Voi olla että hän pakon edessä suostuu yrittämään. Voi olla että hän uhmassa muuttaa ja tulee puolen vuoden päästä nöyränä takaisin (niin kuin yksi tuttu). Ja voihan olla että hän ei enää tule takaisin. Mutta sinä ja lapset voitte parhaiten kun ette lähde epämääräisiin järjestelyihin.

aikaiseksi lähteä oli suhde miten lopussa tahansa. Vasta toinen nainen saa sen aikaiseksi.



Tottakai se kiistää, niinhän ne aina tekee. Tulee se sitten jossain vaiheessa selville.



Mutta potkaise se heti ulos miettimään asioita. Jos suostut ehtoihin ja roikut siinä, tulet entistä vastenmielisemmäksi koska olet kynnysmatto eikä sellaista kukaan halua. Mies ulkoruokintaan ja heti. Luultavasti se muuttaa uuden naisensa luo heti tai hetken päästä kuitenkin.

Mieheni kun aikoinaan ehdotti puolen vuoden erillään asumista, läksin siltä istumalta hommaa asuntopapereita ja laitoin eron vireille ja hommat rullaamaan, muutin lasten kanssa parin viikon sisällä mutta jos sinä voit asuntonne pitää niin eikun ukko ulos, katselkoon sitä vapauttaan muualla.

Mieheni oli löytänyt nuoruudenrakkautensa ja muuttivat pian yhteen, nimenomaan väitti minulle ettei ole toista, olispa halunnut minuakin paneskella. Meillä oli takana 17v liitto.

oisit voinut päättää, että haluatko sitä viidettä lasta todella...Paska mies kyllä on, anna sen mennä, joutuuhan se elarit maksamaan. Voimia sulle ap!

mies kanssa yhtäkkiä totesi että ero vireille yms yms lapsia oli 3 ja neljäs silloin tuloillaan.



heitin pihalle ja parinviikon jälkeen puhuttiin asiat halki, miehelle oli tullut ns menokriisi eli kaikki kaverit suht lapsettomia ja kovia menemään, tapaamaan naisia yms. Mies halusi samaa...annoin pariviikkoa mennä ja sen jälkeen mies itki tiensä takaisin kotiin...





eli suosittelen viskaamaan ukon pihalle hetkeksi miettimään tekojaan

ota joku avuksesi kotiin. jos ei kukaan töiltään pääse, niin minä voin tulla (asun espoossa) katsomaan lapsia. ilmoitathan ettet jää yksin!



Lähetän sinulle paljon voimia tulevaan!

Taas on muutama tunti kulunu tästä päivästä. Puhuin pitkän puhelun yhden ystävän kanssa ja sekin auttoi taas vähän matkaa eteenpäin. Kohta lähden käymään siel neuvolassa.

Nyt ei tuu enää kyyneleitä, on vaan todella tyhjä ja turta olo.

On tää elämä kummallista, vaikka kuinka oot varautunu siihen että eteen saattaa tulla mitä vaan (sairauksia, kuolemaa jne.), niin kuitenkaan koskaan et oo voinu kuvitellakaan joutuvas avioeroon. Näin ainaki mun kohdalla, en olis voinu pienessä mielessänikään kuvitella eroa, kaikkea muuta kamalaa kylläkin, vaikka eroja tapahtuukin paljon.

ap

Voimia taas toivottelen, ja korostan ja toivon, että käsität, miten tärkeää tuo fysiisestä kunnosta huolehtiminen nyt on!!! Osta vaikka jotain ravintoseoksia, josta saat tarvittavia vitamiineja ja hivenaineita ja energiaa. Lisäksi kaupasta saa valmiina tuorepuristettuja mehuja hedelmistä ja marjoista. Ole kiltti ja huolehdi nyt kropastasi. Pelkään muuten, että tuo stressi ja henkinen paine yhdistettynä syömättömyyteen voi johtaa tosi ikäviin seurauksiin sen masuvauvankin kannalta...



VOIMIA JA VIRTUAALISIA HALAUKSIA taas tällekin iltapäivälle ja illalle. Muista, pienin askelin eteenpäin!

Muuttaa kuulemma äitinsä luokse ja käski miettimään lasten tapaamisasioita ja järjestelyitä.

Ei ole kuulemma pienintäkään aikomusta korjata meidän suhdetta. Rehellisesti sanottuna tekis mieli vetää itteni köyden jatkoks, oon niin lopen väsyny, mutta lasten takia en pysty. Ja joo tiedän ettei ykskään mies ole sen arvoinen, mutta kun tää elämä ei muutenkaan oo ollu mitään ruusuilla tanssimista, niin miks piti vielä käydä näinki.

Nyt ei sitte oo senkään vertaa läheisyyttä, puutteessa joutuu elämään eikä kukaan koskaan tuu tämmöstä raskausarpista muumimammaa huolimaan =(.

No nyt se on sitte kai lopullista ja just ennen 10v. hääpäivää.

ap

Jos on niin sanopa miehellesi seuraavan kerran, että toivottavasti tyttö ei ota samanlaista kusipäätä miestä, joka tekee samanlaisen tempun. Pistä miestä miettimään, miltä omasta tyttärestä tuntuisi, jos joku mies tekisi joskus hänelle niin.



Ei se auta ei mutta joku ajatuksen siemen joskus alkaisi itää...



Olen todella pahoillani puolestasi. Meillä on miehen kanssa aika etäiset välit tällä hetkellä ja tiedän, että hän pysyy kanssani ainoastaan lasten takia. Emme riitele mutta emme paljon tee muutakaan :(



Mutta älä huoli vielä tulevasta. Nyt keskityt lapsiisi ja mahassa olevaan pienokaiseen. Aika menee eteenpäin ja mistä sitä tietää, mitä tulevaisuus tuo vielä tullessaan...



VOIMIA!

Sydän itkee verta =(

En ole koskaan tälle palstalle kirjoittanut, mutta nyt oli pakko. Järkeviä neuvoja tai muuta sellaista minulla ei ole antaa, mutta kyyneleet valuivat (työpaikalla... nolohkoa) kun luin ketjun alusta loppuun. Jaksamisia ja haleja sinulle ap, oletko huomannut miten paljon uusia " ystäviä" olet saanut täällä? Luulisin, että jokaikinen tähän ketjuun kommentoinut olisi valmis antamaan sinulle ison halin livenäkin. :) Ja auttamaan parhaansa mukaan!!



Ihanat lapset sinulla, heidän voimallaan jaksat varmasti!! Toivottavasti neuvolakäynnistä on apua! Pikkuhiljaa tästä eteenpäin... täällä olemme kaikki tukenasi!