Tulin sitte just jätetyks, puolessa välissä raskautta...

Koeta kestää, pari ensimmäistä viikkoa ovat pahimmat ja menevät kuin sumussa, muttä kyllä se siitä helpottaa. Älä ajattele tätä minkään loppuna, vaan ennemminkin jonkin uuden ja upean alkuna. Sinä tulet kasvamaan ja voimistumaan ja opit tuntemaan itseäsi enemmän päivä päivältä. Itse uskon siihen, että asiat elämässämme eivät tapahdu sattumanvaraisesti, vaan kaikella on tarkoituksensa. Sinulle on varattu jotakin parempaa kuin paskamainen miehesi.



Ai niin, ne Opamoxit ovat ihan ok auttamaan pahimman yli, mutta ota niitä ainoastaan todelliseen tarpeeseen. Opamoxeilla on _väärin_ käytettynä taipumusta koukuttaa, mutta varmaankin lääkärisi varoittikin tästä ja uskon, että osaat käyttää niitä oikein.

Voisiko sinun äitisi tulla päivän aikana jo teille. Sitten menette autolla vaikka metsän reunaan selvittämään välinne ja anna palaa sitten! Sinä pärjäät, kun on pakko, älä nainen anna periksi nyt!!!

Toinen nainen, ollut jo jonkin aikaa. Ei muuten noin kylmästi jätä lastensa äitiä ja lapsiaan.



Jos alkaa sanella ehtoja niin sanot että ensin mennään perheneuvolaan ja puhutaan asiat selväksi, että mikä nyt on vialla. Ja sitten MOLEMMAT sanoo mitä suhteelta haluaa, ja MOLEMMAT tekee jotain lupauksia siitä miten aikoo hoitaa sitä paremmin.



Voi olla että hän tarvitsee enemmän omaa aikaa ja vapautta, mutta etkö sinä sitten? Eikö kaikki lapsiperheessä elä aina aikapulassa.

Itsekästä häneltä, ja julmaa.



Luulee että sinä anot häntä takaisin, voisi herätä jos laittaisit pihalle ja näkisi mitä menettää.

Voit edes lohduttautua, että kukaan nainen ei huoli tuollaista miestä! Minäkin veikkaan että on toinen, ei rakkaus voi 4kk loppua, jos ilman ehkäisyä silloin on vielä oltu. Lastenkin takia luulisi yrittävän. Siinäpähän huomaa sitten kun tulee lapsia ikävä, että minkä on tehnyt. Ja elatusapuakin saat monta tonnia. Älä suostu kämppisliittoon, ei sellaisesta mitään tule.

Johan se on tutkittukin asia, että hyvin harvoin mies lähtee suhteesta ilman " järkevää" syytä, ellei sillä ole toinen nainen odottamassa. Nainen taas voi helpomminkin lähteä noin vaan, tyytymättömyyttään. Oma mies jätti vauvan ollessa puolivuotias, ja nimenomaan rakkaus oli loppunut - sitten vaan pian kävi ilmi, että mystisesti sattuman kauppaa se oli samaan aikaan alkanut erästä toista kohtaan.



Mutta ap (jos et ole provo): Mistään lasten jakamisesta et rupea kuuntelemaan ensimmäistäkään ehdotusta! Lapset kuuluvat yhteen ja piste. Yhteishuoltajuus, jopa 50-50 vuorohoito, tulee kyseeseen, jos molemmat vanhemmat ovat kykeneviä hoitamaan lapsia hyvin, ja jos yhteistyö onnistuu. Jos sinusta tuntuu, että ei onnistu, tulet kyllä ns. saamaan lapset itsellesi. Mies, joka jättää naisensa raskaana, ei tule nimittäin herättämään yhdenkään lastenvalvojan tai tuomarin sympatioita.

Anna sen sian vähän aikaa olla omillaan ja nauttia siitä bilettämisestä. Muista vaatia niitä elareita!!! Veikkaan, että ennen kuin vauva on syntynyt, ruikuttaa jo häntä koipien välissä sun oven takana.



EHTOIHIN ÄLÄ SUOSTU! Sä et ole mikään narun päässä pomppiva jojo, jonka kanssa voi leikkiä sitten kun siltä tuntuu.



Voimia ja tsemppiä! Pyydä äitisi pyörittämään arkeasi sen pahimman yli. Kyllä jokaisen pilvisen ajan jakson jälkeen paistaa aurinko.

Eli lapsiasiat on puitu miehen kanssa yhdessä ja yksinhän en pysty lisääntymään, kyllä siihen on sitäkin tarvittu ja mielellään se on seksiä harrastanu (siis viriili seksielämä muutenkin meillä, ei lapsentekoa).

Viidennestä oli nihkeä, mutta suostui kuitenki vuoden harkinnan jälkeen (en painostanut, asia meni omalla painollaan).

Se on täys sontaläjä, miks mä silti toivon että asiat järjestyis, eikä tulis eroa???

ap



Kiitos haleista, niitä tarvitaan, lämpöä kun täällä kotona ei tällä hetkellä ole yhtään.

Yritä saada pidettyä itsesi kasassa miehesi kanssa jutellessa. Jos itketkin, älä ruikuta, kerjää, rukoile tai anele. Ajattele miehesi olevan alempiarvoinen kuin sinä; se lienee käytöksen perusteella totta ja siten helppo ajatellakin.



Mikäli mies on hyökkäävä tai vihanen se on hänen tapansa puolustautua ja yrittää selvitä huonosta omastatunnosta. Sellainenkin häneltä vielä todennäköisesti löytynee. Merkit kyllä valitettavasti viittaavat siihen, että miehelläsi on toinen nainen. Ajattele Tarkkaan,haluatko lastesi olevan tekemisissä isän kanssa, joka on valmis hylkäämään heidän äitinsä ja myös heidät. Vastuullinen mies ja isä ei hylkää lapsiaan " uuden onnen" takia.



Ota tiukka linja. Kirjaa kaikki puhelunne ja keskustelunne ylös, samoin menemiset ja tulemiset, miehen rahankäyttö jms. asiat mikäli mahdollista. Mahdollisen eron kannalta nämä ovat tärkeitä tietoja.



Olen Erittäin Pahoillani puolestasi. Käyt läpi pientä kuolemaa. Ajattele sitä, kuinka monta naista haluaa kantaa tätä taakkaa kanssasi edes näin netin välityksellä. Elä henkäys kerraallaan, selviät kyllä!

Oma isäni teki ihan saman tempauksen aikoinaan. Edelleen vihlaisee muistaessani miten murtunut äitini oli. Avioliittoa piti jatkaa " kämppiksinä" mutta isän ehdoilla, vieraissakin piti saada käydä ilman mitään tilivelvollisuutta (isän syyksi vastaavassa tilanteessa paljastui vieraat naiset).



Tämän sanon ihan painokkaasti: älä rakas ystävä suostu mihinkään järjestelyyn, joka nakertaa itsekunnioitustasi. Se heijastuu lastenkin hyvinvointiin.



Sinulla on nyt moraalinen oikeus lähteä pohtimaan asioita siltä kantilta, että mikä on parhaaksi sinulle - myös ja nimenoman tunnetasolla. Se on tärkeämpää lapsille ja pidemmän päälle terveempääkin kuin alistuminen puolielämään ja kulissiavioliittoon " lasten takia" . Omanarvontuntosi on kaiken A ja O. Sitä tunnetta ei miehesi tempaukset voi eikä saa ottaa sinulta pois, että olet hyvä ja arvokas ihminen.



Olisitpa kaverini - tulisin käymään, toisin tuoreita sämpylöitä ja keittäisin teetä. Antaisin sinun nukkua pitkät päiväunet ja juteltaisiin sitten vaikka kuinka myöhään yöhön saakka.



Voimia!

pelkäät muutosta, kaikkea sitä vaivaa jota ero aiheuttaa, ja varmaan lapsille aiheutuvaa mielipahaa, ja varmaan omaakin? Mutta kaiken sen perusteella mitä olet miehestä kertonut, se tyyppi on kusipää. Kunhan selviät tämän yli, olet vielä onnellisempi ilman sitäå kuin sen kanssa. Älä anele. Älä suostu sen ehtoihin. ÄLÄ anna lapsia asumaan sen luo. Sulta vaaditaan nyt lähes epäinhimillistä vahvuutta, mutta usko mua, sussa on sitä. Terv. se, jonka mies jätti vauvan ollessa puolivuotias

Haluaisin niin kovasti halata sinua ja antaa voimaa. Aivan uskomattomalta kyllä kuulostaa tuo sinun miehesi.



Kun keskustelette miehesi kanssa, niin ÄLÄ IHMEESSÄ suostu mihinkään kämppisjärjestelyihin tai muihinkaan, mitkä eivät ole SINUN kannaltasi parhaita. Miehelläsi ei todellakaan ole oikeutta tulla sinulle mitään ehtoja luettelemaan.



Toisaalta kuitenkin minun ohjeeni olisi, että USKALLA näyttää heikkoutesi miehellesi. Ne naisen kyyneleet ovat kuitenkin aika kova paikka monelle miehelle. Jos näyttelet kovaa ja pärjäävää, niin miehesi voi ikäänkuin antaa (itselleen) anteeksi julmuutensa. Se on vaikeampaa, jos näkee kuinka kärsit.



Mutta itkusta huolimatta olet kovana siinä, että SINÄ ja LAPSESI ansaitsevat vain parasta!

Tiedän, että olet nyt hädissäsi ja heikoilla, mutta luepa omat viestisi uudelleen, ajatuksen kanssa, sekä nämä saamasi vastaukset. IHAN TOSISSAAN et ala roikkua epätoivoisena jossain tuollaisessa järjestelyssä. Oletko sinä sitten pyytänyt mieheltä jatkoa, vai mikä saa hänet kuvittelemaan, että sinä tämän jälkeen haluat lähtökohtaisesti jatkaa tai asua jossain kämppisjärjestelyssä? Että olisit valmis vieläpä taipumaan erityisiin järjestelyihin (mies pääsee bilettämään) tämän takia?



Sinä ilmeisesti olist - kaikesta huolimatta - valmis yrittämään liiton ja perheen eteen? Selvä, sinulla on oikeus tunteisiisi ja mielipiteeseesi. Siinä liiton paikkaamisessa tarvitaan kuitenkin kaksi ihmistä ja kahden ihmisen aito halu. Nyt sanot sille miehellesi, että olet itse vakaasti sitä mieltä, että rakkauden voi elvyttää ja liitto kannattaa yrittää pelastaa, MUTTA hänen täytyy nyt tehdä päätös, haluaako hän sitä. Jos ei vaan halua, siis yrittää, hakea apua ja sitoutua perheeseenne, niin sitten ainoa vaihtoehto on se ero. Se on sitten miehesi halu, johon sinun täytyy mukautua, sillä yksin et voi liittoanne pelastaa. Jos taas mies näkee, että liiton voisi ehkä kuitenkin pelastaa, teidän täytyy sitoutua siihen projektiin molempien, hakea vaikka ammattiapua ja selvittää asioita yhdessä. Ei kuitenkaan niin, että toinen sanelee ehtoja tyyliin " tälläistä ja tälläistä minä haluan elämäni olevan, ja jos sinä ja muu perhe pystyy siihen taipumaan, niin sitten voimme jatkaa" . Miehesi ei voi käyttää eroa jonain kiristyskeinona, jolla saa muokattua asemaansa perheessä haluamakseen. Joko hän tahtoo erota, tai hän tahtoo jatkaa ja yrittää YHDESSÄ sinun kanssasi selvittää ongelmia. Sano tämä hänelle.



Eri asia on sitten se, jos miehesi kokee tosiaan olevansa jotenkin loukussa perheessä ja kotona. Tietysti 5 lapsen perheessä on elämää rajoittavia realiteetteja, mutta toki voisitte yrittää miettiä arkeen ratkaisuja, jotka sallisivat TEILLE MOLEMMILLE mahdollisuuden myös omaan aikaan, vaikka baarissa käymiseen, jos se auttaa arjessa jaksamiseen. Mutta tosiaan noin miehesi ei voi käyttäytyä, että ilmoittaa kylmästi erosta ja sitten seuraavana päivänä alkaa sanella jotain ehtoja " voimme ehkä asua yhdessä, jos minä saan sitä ja tätä ja tota" ...Miehesi siis manipuloi sinua henkisesti!!!



Nyt pää kylmäksi, ja sanot miehellesi rauhallisesti, että joko hän haluaa erota tai hän haluaa yrittää. Silloin sinä olet valmis hakemaan apua ja miettimään arjen ratkaisuja, jolla liitto ja perhe-elämä saadaan molempia paremmin tyydyttäväksi, kiristystä hän ei kuitenkaan voi jatkaa.

Päätä särkee ja on heikko olo, ei tee mieli lähteä käymään nyt missään (neuvolassa), ehkä soitan sinne sos-puhelimeen kun tää pahin itkuherkkyys on ohi.

Miks ihmeessä mun mies vaan koko ajan kiistää " toisen naisen" , sanoi vaan tajunneensa ettei tästä tule mitään ja on kuulemma miettiny asiaa jo pari kuukautta. Oon pyytäny monet kerrat että voitais keskustella ja aina se on ollu liian väsyny, miten se on jaksanu sitten yksin miettiä tämmösiä asioita eikä oo sanonu mitään ääneen??? Miks sitte viel tää viimenen lapsi, jos ajatukset on ollu tollaset???

ap

Perheneuvolan henkilö kuitenki kyseli meijän tilanteesta ja sanoi, että tarvitaan akuuttia apua vähintäänki mulle ja lapsille, mutta yrittävät järjestää myös mulle ja miehelle jotakin. Puhuvat kuulemma jossain kokouksessa meijän asioista ja loppuviikosta saan kuulla jotakin. Yrittävät räätälöidä jonkin apupaketin meille, jotta selvitään taas vähän matkaa eteenpäin.

Mies on edelleen hankkimassa asuntoa ja muuttamassa pois, ei ole siis ainakaan toistaiseks muuttanu mieltään =(, olisin itse kuitenki valmis yrittämään vielä. Mutta perässä en rupee roikkumaan.

Pyysin miestä tänne illaks lasten kanssa, jotta pääsen vetämään henkeä. Tuntuu, että seinät kaatuu päälle ja tukehdun (välillä helpottaa ja välillä ahdistaa äärettömästi). Pyysin äitiä viemään minut autolla jonnekin (mulla ei oo ajokorttia, eikä autoa), en pysty julkisilla menemään, on fyysinen kunto tällä hetkellä niin huono ja huimaa paljon.

Sitä en tiedä minne meen, mutta pakko päästä vähän pois.

KIITOS KUN JAKSATTE TSEMPATA JA KYSELLÄ KUULUMISIA, ILMAN TEITÄ EN SELVIÄIS!!!

ap

hyväksy apu ja hoiva vaikka vanhemmiltasi yms, anna lapsia hoitoon ja vaikka nuku vaan sillä aikaa.

Uskoisinpa, että miehelläsi on nyt jonkin sortin ikäkriisi. Miehillä se usein ilmenee juuri noin. Kun arki painaa päälle ja kokee että jää jostain paitsi koko ajan. Ehdottaisin miehellesi käyntiä psykologille. Tai paremminkin voisitte mennä ydessä.



Elämän kriisitilanteissa ihminen käyttäytyy yleensä täysin terveen järejen vastaisesti (muiden silmissä), joten älä tuhlaa voimiasi siihen, että yrittäisit ymmärtää hänen kylmää käyttäytymistään tai etsisit syytä itsestäsi.



Jos hän todella on sitä mieltä, että sinun ja lasten kanssa jää elämä elämättä, niin voisin kuvitella, että hetken bilettäminen auttaa asiaan, jonka jälkeen hän on valmis taas tavalliseen arkeen teidän kanssanne. Riippuu tietenkin ihan sinun omanarvontunnostasi ja rakkautesi laadusta, voitko suoda miehellesi tämän. Jos sun itseytes ei romutu siitä, että miehesi kriisissään tekisi niin ja pääsisi siitä yli, niin ehdottaisin, että annat hänen nyt mennä ja sitten myöhemmin mietit (jos ja kun hän sitä haluaa), että voitko ottaa hänet takaisin.



Tee kuitenkin selväksi miehellesi, että mikään homma parisuhteessa ja vielä vähemmän perhe-elämässä ei toimi niin, että vain yksi ihminen sanelee ehdot olemiselle. Jollei hän pysty keksustelemaan asiasta tai tekemään kompromisseja, niin silloin asiat on tietenkin paras hoitaa virallisia teitä pitkin.



Koitahan jaksaa! Ja kannattaa alkaa hoitamaan asioita, ihan mitä vaan, ettet vaan junnaa miettimässä mitä sinä olet tehnyt ansaitaksesti tuon. Siihen ei ole vastausta.

lähtenyt tuollaiseen kiristyspeliin, vaatimaan oikeuksia bilettää ja käydä baareissa. Ihan hyvin miehelle on tosiaan vain voinut kerääntyä katkeruutta ja vapaudenkaipuuta, joka nyt purkautuu näin julmasti ja keskenkasvuisesti. Mies ei enää koe rakkautta (siis sitä rakastumisen arjessa kannattelevaa tunnetta), ei halua tätä perhe-elämää, haluaa takaisin vapautensa...Ei siinä välttämättä toisia naisia tarvita.



Ja ihan hyvin juuri työmatkalla - kun vähäksi aikaa pääsee kodista pois, voi illalla istua baariin, ottaa lasillisen ja kuunnella musiikkia, katsoa niitä kaikkia " vapaita" ihmisiä siellä vieraassa kaupungissa, hälyisessä baarissa - voi sitten tulla se " oivallus" , että " hei tätähän mä haluun, en sitä kotia, viittä lasta ja väljähtänyttä suhdetta.

En minä menisi vannomaan toisen naisen osallisuuden puolesta.



Oli miten oli, miehesi käyttäytyy lapsellisesti ja julmasti. Mutta etköhän sinä ap jo tiedä, miten sinun ei tule nyt reagoida. Et suostu miehen manipulointiin ja " ehtoihin" . Joko eroatte tai sitten yritätte yhteisestä halusta ja yhteisin keinoin. Sinä tulet selviytymään molemmissa tapauksissa ja todennäköisesti olemaan onnellisempi pitkällä aikavälillä.



Niistä nenäsi, ja nosta pöksysi...Kyllä se elämä jatkuu ja lutviutuu jotenkin. Älä nyt vain ala ruikuttavaksi heittopussiksi.

Vaikka siihen asti oltiin aina molemmat kotona ja tehtiin paljon asioita yhdessä. Isä kuitenki näki silloin erottuamme joka päivä lasta, joten ei tajunnut ees että mikään olisi muuttunut. Eri asia, jos teillä sitten puhutaan koko ajan siitä, että kun isi nyt lähti jne..

Oletteko " tehneet" lapset nuorina, jolloin mieheltäsi olisi jäänyt tuo " teini" Biletys väliin lasten tullessa...?

Erään tutun mies otti pultit siitä että vaimo oli monta vuotta kotona. Kärsi siitä, että sai kantaa taloudellisen vastuun yksin, vaimo vaan suunnitteli lisää lapsia vaikkei mies oikein innostunut asiasta. Tilanne korjautui kun vaimo meni töihin.